Rikkaat, käsi sydämelle: onko teillä oikeasti mitään käsitystä, miltä tuntuu olla köyhä?

mitä sanoisitte sille joka on sairastuttuaan joutunut köyhyyteen?

Vähän kaksipiippuinen juttu. Minulla on kyllä varaa ostaa "mitä vain haluan" mutta en tietenkään osta. Kaupassa katson hintoja ja ostan uusia vaatteita / kenkiä jos vain oikeasti tarvitsen. Hammastahnat ja shampoot käytän viimeiseen pisaraan, roskapusseja käytän uudestaan. Tarvitsisiko minun elää näin? Mutta olisiko minulla rahaa jos en eläisi näin? Tuntuu että moni "köyhä" ei elä näin, eikä ymmärrä. Heistä tämä on hirveää pihistelyä, minusta ihan normaali elämäntapa.

Tuota te ette juuri käsitä, kun voitte koska vain ostaa mitä vain! Kun köyhä saa rahaa, ne on käytettävä heti pois. Jos tilillä on rahaa, niin sossu vie!

Vierailija kirjoitti:

Aika usein kuulee rikkaiden suusta: kyllä jokainen voi menestyä, jos tekee tarpeeksi töitä. Yhtä usein saa kuulla vinkkejä siitä, kuinka pitäisi elää. Ei saisi ostaa mitään. Ruokavalion pitäisi olla mielellään kaurapuuroa ja kanaa. Autoa ei saisi omistaa. Ja kaiken ratkaisisi se, että työtön lähtisi metsään keräämään marjoja.

Tuntuu, että aika harva rikas ymmärtää, mitä köyhälle merkitsee, kun voi ostaa vaikka uusia vaatteita. Se uusi talvitakki voi olla koko talven kohokohta! Siskoni on juuri tuollainen. Valistaa minua usein siitä, että en saisi ostaa mitään. Ei ole kuulemma itsekään ostanut vaatteita moneen vuoteen, vaikka on rikas. En saisi kuulemma myöskään omistaa autoa, koska hänen näkemyksensä mukaan köyhällä ei voi olla autoa.

Olisiko sinulla varaa noihin mainitsemiisi ostoksiin, mutta olet jättänyt ne hankkimatta, koska sinun on niin tärkeää pitää kiinni köyhän identiteetistä? 

Finderella kirjoitti:

En ole rahassa rikas, mutta tapailin hetken miestä, jolle rahalla ei ollut mitään merkitystä.

Kyllä sen huomasi, miten vieraantunut voi realiteeteista olla. Minua katsotaan ihmetellen ja oikean aidosti hämmästyneenä kysytään, että miksi käyn joka päivä töissä. Ravintoloissa ja hotelleissa ja kylpylöissä voidaan tilata mitä vaan ja tuhlata miten vaan. Eletään taivaissa tai jossain pilvissä. Ei tietoakaan piheydestä. Vain hedonismia ja jopa altruismia. Otetaan ja nostetaan ylös muutkin. Koska voidaan. Se oli tosi ihanaa sen hetken. Ja etenkin se miten toinen saa oman olon ihan luonnolliseksi! Tottakai me mennään. Tottakai me tehdään! Ei tarvitse suoda maallista ajatustakaan muulle kuin leijumiselle,

Sosiaalitoimen asiakkaat ja ns. rikkaat ovat samassa asemassa: ei tarvitse miettiä mitä jokin maksaa. Mutta heidän väliinsä jää iso keskiluokka, joka joutuu laskemaan rahankäyttönsä tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuota te ette juuri käsitä, kun voitte koska vain ostaa mitä vain! Kun köyhä saa rahaa, ne on käytettävä heti pois. Jos tilillä on rahaa, niin sossu vie!

Miksei niillä "ylimääräisillä" rahoilla osteta varastoon tarve tavaroita? Vessapaperia, shampoota, kuiva aineita.. Vaan ne kulutetaan hauskanpitoon ha turhuuteen. Sitten taas itketään kun on nälkä. Uskomatonta.

Vierailija kirjoitti:

Tuota te ette juuri käsitä, kun voitte koska vain ostaa mitä vain! Kun köyhä saa rahaa, ne on käytettävä heti pois. Jos tilillä on rahaa, niin sossu vie!

"Köyhä" voi sitten pyytää lahjarahat käteisenä, ettei sossu vie lahjarahoja. 

Minusta köyhissä on erilaisia ryhmiä. On esimerkiksi opiskelijoita, joilla on hyvä elämänhallinta ja usko, että köyhyys on väliaikaista. Sitten on ns. pysyväisköyhiä, joilla on puutteita elämänhallinnassa. Jos rahaa jostain tulee, se yhtä nopeasti menee. 

Tuttuni on R-Kioskikauppias ja ihmetteli joskus, miten juuri pakolaisilla, spurguilla ja huonostipukeutuvilla eläkeläisillä on varaa ostaa ruokansa, kaljansa ja tupakkansa kiskalta. Muut kun ostavat puoleen hintaan kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Tuota te ette juuri käsitä, kun voitte koska vain ostaa mitä vain! Kun köyhä saa rahaa, ne on käytettävä heti pois. Jos tilillä on rahaa, niin sossu vie!

Mikä estää nostamaan käteistä ja piilottamaan sängyn alle?

Tiedän todella ja olen edelleen pienituloinen. Mieheni työllisti itsensä yrittäjänä 10 vuoden ajan töiden loputtua, mutta lopulta markkinat menivät niin huonoiksi että oli pakko luovuttaa. Aina oli tunnollinen kirjanpidon kanssa, mutta ei olisi varmaan pitänyt kun verottaja muisti silti lisäveroilla joita nyt pienestä palkasta lyhentää pois. Itse olen saanut viimeiset seitsemän vuotta vain määräaikaisia työsuhteita, välillä mukavammalla palkalla mutta tällä hetkellä ihan surkealla.

Mitään asumistukea yms emme saa emmekä ole edes hakeneet. Tuntuukin, että Suomessa tiukimmilla on pienellä palkalla elämäänsä pyörittävät, laiskottelemalla saisi enemmän.

Turha kuvitellakaan että säästöön jäisi jotain kun näillä rippeillä elämme. Väsyttää, mutta tukia en hae vaan toivon, että vielä joskus saisin nauttia palkasta, jolla elää koko kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän todella ja olen edelleen pienituloinen. Mieheni työllisti itsensä yrittäjänä 10 vuoden ajan töiden loputtua, mutta lopulta markkinat menivät niin huonoiksi että oli pakko luovuttaa. Aina oli tunnollinen kirjanpidon kanssa, mutta ei olisi varmaan pitänyt kun verottaja muisti silti lisäveroilla joita nyt pienestä palkasta lyhentää pois. Itse olen saanut viimeiset seitsemän vuotta vain määräaikaisia työsuhteita, välillä mukavammalla palkalla mutta tällä hetkellä ihan surkealla.

Mitään asumistukea yms emme saa emmekä ole edes hakeneet. Tuntuukin, että Suomessa tiukimmilla on pienellä palkalla elämäänsä pyörittävät, laiskottelemalla saisi enemmän.

Turha kuvitellakaan että säästöön jäisi jotain kun näillä rippeillä elämme. Väsyttää, mutta tukia en hae vaan toivon, että vielä joskus saisin nauttia palkasta, jolla elää koko kuukauden.

On oma vikanne, että elätte vähemmällä kuin laiskottelijat, jos ette edes hae teille kuuluvia tukia. Marttyyriys on typeryyttä.

Joo. Olen alkoholistiperheestä. Itselläni oli valehtelematta reikäisiä vaatteita ja kengänpohjat puhki nuorena. Eikä tapahtunut 30-luvulla, vaan 90-luvulla.

Nyt menee paremmin. Tiedän tasan tarkkaan että vanhemmillani, työttömänäkin, riitti aina rahaa kaljaan ja tupakkaan. Sellaista köyhyys on Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhästä perheestä kotoisin ja siittä pääsemällä pois eli tiedän todellakin tunteen. Hassua vaan, että moni sukulaisista on kateellinen kun halusin menestyä

Sama, olen köyhästä suvusta kotoisin ja päätin jo nuorena, että köyhyys katkeaa minun sukupolveeni. Sanoin sen myös ääneen, ja minulle naurettiin. Olen nyt 46-vuotias ja huomattavan varakas eikä minulle enää naureta, nykyään vittuillaan. Paitsi tietenkin silloin kun tullaan kinuamaan rahaa. Minä en välitä, vaan elän perheeni ja rahojeni kanssa hyvää elämää.

Köyhästä perheestä olen lähtöisin, mutta päätin jo lapsena, etten aio olla köyhä koko loppuikääni. Kouluttauduin ja nyt tulen toimeen ihan mukavasti. Tietty nuukuus jäi silti tavaksi, kaupassa katson aina sesongin mukaan edulliset kasvikset, ruokaa ei jätetä tähteeksi, puuronjämistä tehdään sämpylät eikä turhia vaatteita ostella, vaan se, mitä oikeasti tarvitaan.

Meillä on nettotulot n 10 000e/ kk ja kyllä muistan mitä oli köyhyys, vietän välilla unettomia öitä ja mietin miten me pärjätään jos kumpikin sairastuu/ joutuu työttömäksi. Välillä myös koen huonoa omaatuntoa työpaikka lounaasta tms " luksuksesta" . Vaikka nyt in hyvin, tiedän että yksi sattuma ja me ollaan taas pian ikuisesti köyhiä.

Kruunu ei kärsimyksestä kirkastu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän todella ja olen edelleen pienituloinen. Mieheni työllisti itsensä yrittäjänä 10 vuoden ajan töiden loputtua, mutta lopulta markkinat menivät niin huonoiksi että oli pakko luovuttaa. Aina oli tunnollinen kirjanpidon kanssa, mutta ei olisi varmaan pitänyt kun verottaja muisti silti lisäveroilla joita nyt pienestä palkasta lyhentää pois. Itse olen saanut viimeiset seitsemän vuotta vain määräaikaisia työsuhteita, välillä mukavammalla palkalla mutta tällä hetkellä ihan surkealla.

Mitään asumistukea yms emme saa emmekä ole edes hakeneet. Tuntuukin, että Suomessa tiukimmilla on pienellä palkalla elämäänsä pyörittävät, laiskottelemalla saisi enemmän.

Turha kuvitellakaan että säästöön jäisi jotain kun näillä rippeillä elämme. Väsyttää, mutta tukia en hae vaan toivon, että vielä joskus saisin nauttia palkasta, jolla elää koko kuukauden.

On oma vikanne, että elätte vähemmällä kuin laiskottelijat, jos ette edes hae teille kuuluvia tukia. Marttyyriys on typeryyttä.

Suomalaiset (pien)Yrittäjät mitään yhteiskunnan tukia saa. Sanotaan vaan että teepä enemmän töitä... ja puolisolle sanotaan että menepä sen puoliskon firmaan töihin... ja jos sinnikkäästi kokee olevansa oikeutettu johonkin tukeen on paperityö aivan älytön kun kaikki firman kirjanpidosta alkaen täytyy toimittaa julkisen vallan paperinpyörittäjille.

Yrittäjyyttä hehkutetaan mutta juurikin tämän suuren epäreiluuden takia kannattaa todella tarkkaan harkita se bisnesidea ja miten sen saa kannattamaan!

Olen köyhästä perheestä. Opiskeluaikana oli niukkaa muttei tiukkaa. Pikkulapsiperheessä elettiin kädestä suuhun. Sitten muutettiin ulkomaille ja tilanne muuttui kertaheitolla hyvin toimeentuleviksi. Nyt meitä kai voi kutsua rikkaaksi, kun verotustietojen mukaan olisimme Suomessa ylimmän 1% joukossa. Joten vähän kaikkea on tullut koettua.

En ole rikas enkä taida edes tuntea ketään rikasta. Siis sellaista, jolla olisi yli miljoonan vuositulot ja asunnon lisäksi vielä vähintään viidellä miljoonalla varallisuutta. Olen suurituloinen ja nimeni keikkuu vuosittain julkistavilla verolistoilla, mutta rikas en ole. Eikä mulla ole varaa ostaa mitä vaan. Haluaisin oman saaren jostain Karibialta, mutta ei mulla tule koskaan olemaan varaa moiseen. Ei mulle kuitenkaan köyhyyskään ole tuttua. Opiskeluaikana toki piti venyttää senttiä ja miettiä, miten saa laskut maksettua ja vielä ruokaakin. Mutta en ajattele sitä köyhyytenä, koska tilanne oli vain väliaikainen. Ei mulla ole mitään käsitystä, jos koko elämänsä joutuisi elämään senttiä venyttäen eikä olisi tulevaisuudessakaan tiedossa valoa tunnelin päässä. 

En tiedä, olenko varakas (jos vasemmistolta kysytään, niin 3000e/kk bruttotulot omaava ihminen on sikari suussa kävelevä riistäjäkapitalisti). Oman kokemukseni mukaan on tilapäisiä köyhiä, ja sitten on pysyviä köyhiä.

Olen itse ollut tilapäisesti köyhä opiskeluaikana, jolloin elin pelkällä opintotuella ja -lainalla (jota makselen vielä tänäänkin takaisin). Sitten on pysyviä köyhiä, mikä tarkoittaa tässä sitä, että kaikki raha mikä tulee törsätään saman tien ilman minkäännäköistä taloussuunnittelua (usein joko viinaan tai tupakkaan, mutta myös esim. aivan turhiin vaatteisiin). 

Jos ei niskassa ole kymmenien tuhansien velat ja on terve/työkykyinen, niin Suomessa kuka tahansa nousee kyllä tilapäisestä köyhyydestä ahkeruudella ja säästäväisyydellä. Tilapäisille köyhille minulta siis irtoaa sympatiaa. Pysyville köyhille (eli yhteiskunnan pummeille) taas ei lainkaan.

Kyllä. Olen elänyt köyhiä aikoja lapsuudesta aina tuonne opintojen loppuun asti, kunnes sain ekan "parempipalkkaisen" työn. Muistan ekan paremman tilipäivän, kun kävin Kauppatorilla ostamassa kahvin ja pullan ja silti jäi vielä rahaa. Ei tulisi mieleenkään moittia köyhää. Suurin osa ei tilanteelleen mitään voi.

1-33 v olin köyhä

34-40 v sain töitä

Ja nyt on säästöjäkin ja asunto on oma