Rikkaat, käsi sydämelle: onko teillä oikeasti mitään käsitystä, miltä tuntuu olla köyhä?

Ymmärrän mitään köyhyydestä. Ymmärrän että se on muuttanut luonnettaan omasta nuoruudestani. Tuolloin sosiaalitoimisto oli se vihoviimeinen oljenkorsi ja ihmisillä oli niin paljon ylpeyttä että haluttiin tulla toimeen omillaan. Meilläkin kerättiin metsästä kaikki mahdolliset sienet ja marjat ja joka ikisessä liharuoassa liha oli jatkettu sienillä. Kalat hankittiin tutulta kalastajalta (haukea, silakkaa) ja kalaruoaksi löytyi aina pakastimesta kalapullia. Meillä oli enimmillään 3 arkkupakastinta täynnä itse kasvatettua parsakaalia, kukkakaalia, raparperia, herneitä jne ja ne todella käytettiin loppuun vuosiluvusta välittämättä.

Vaatteet kiersivät mahtumisen mukaan ja kun housut jäivät lyhyiksi ommeltiin lahkeisiin lisää kangasta - mistään muotivaatteista esim farkuista oli turha esittää mitään toivetta.

Kampaajana toimi naapurin täti, joka oli pätevöitynyt ammattiin 8-lapsen äitinä. Meikeistä ei toivettakaan.

Joululahjat oli aina hyötylahjoja.

Perhe matkusti 1kerran koko lapsuuteni aikana Tukholmaan. Muuten ei ollut mitään toiveitaan matkustaa.

Leivonnaiset leivottiin itse: marjapiirakkaa/kääretorttua missä välissä itsetehtyä omenahilloa taikka sitten raparperipiirakkaa.

Aina syötiin satokauden mukaan ja joka ikisen ruokailun perusruokaa oli keitetyt perunat. Makaronilaatikko oli 'epäterveellinen herkku' jota tehtiin n kerran vuodessa (ja jonka kanssa vanhemmat joivat punaviiniä, koska ruoka oli 'hienoa ja ulkomaista'.)

Ja tämä siis 70-80 -luvulla.

Ja aina painotettiin opiskelun ja säästämisen tärkeyttä ja erityisesti sitä, että myös

Meidän tyttöjen täytyy hankkia kelpo koulutus ja kyetä tulemaan itsenäisesti toimeen.

Ja siis, emmehän me olleet edes mitään oikeasti köyhiä silloin mutta säästäväisyys ja toimeliaisuus olivat tuolloin maan tapa ja hyve.

Paljosta olen vanhemmilleni kiitollinen. :)

Kyllä juu tiedän.

Kotoa lähdin 15 vuotiaana vain pienen matkalaukun kanssa maailmalle. Kovaa kamppailua se oli ensimmäiset vuodet. Hyvin muista sen fiiliksenn kun välillä ei kolmeen päivään ruokaa ollut. Töitä tein ja opiskelin. Työelämään pääsin ja lähemmäs 30v perustin oman yrityksen, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Parikytä vuotta tuli tehtyä ympäripyöreää päivää, kunnes möin yritykseni. Nyt olen vapaata pitänyt vuoden ja kovasti mietin mitä alan nyt tekemään, vaikkei taloudellisesti mitään tarttis tehdäkkään. Mutta ihmisen ei ole hyvä olla jouten.

Koska sinä ap lakkaat valittavasta. Otat sen lusikan omaan käteen ja teet omalle kurjuudelle jotain, sen sijaan että koittaisit oikeasti tehdä asialle jotain?

Ei ole olemassa ilmaisia lounaita, ei raha puusta tipu. Osa varakas toki perii rahansa. Mutta hyvin monet ovat omaisuutensa selkärangasta repineet.

Minä en pyytele anteeksi ansaitsemia rahojani.

Ps. En ole marjoja ollut poimimassa. Mutta 12 -16 vuotiaana olin joka kesä mansikkapelloilla ja ennenkuin muutin 15 v pois kotoa. Tienestit oli jokaista markkaa myöten kannettava kotiin. Oliko se kivaa ja reilua? Ei todellakaan. Joten lakkaa nitisemästä.

Olen ostanut uuden talvitakin viimeksi viisi vuotta sitten. Minulla on kolme ihan toimivaa talvitakkia, joista yksi on täyspitkä villakangastakki (juhlaan ja edustamiseen), toinen lämmin toppatakki (koville pakkasille) ja kolmas kevyempi takki (talviseen kerrospukeutumiseen, suosikkini arkeen). Neljäs takki on jo niin huonossa kunnossa, paljon käytetty, että olen suunnitellut heittäväni sen pois jo kaksi vuotta, mutta käytän sitä silti vielä . En ole pihi enkä saita. Olen sijoittanut esim laadukkaisiin huonekaluihin. Ostaminen yli tarpeideni ei vain kiinnosta. 

Neuvot, joita aloitusviestissä oli, mutta joista aloittaja ei pitänyt, olivat mielestäni sikäli päteviä, että niillä moni köyhä on päätynyt varakkaaksi. Se on vaatinut kieltäymyksiä, uutteruutta, opiskelua, töiden tekoa, sosiaalisesta ajanvietosta tinkimistä, persuus tiukasti penkissä lukien ja uutta oppien. Aivan jokainen ei voi menestyä, sillä menestys vaatii vähintään keskitasoista älyä tai sitten roimasti onnea, jos ei ole saanut älynlahjoja tarpeeksi. Terveys myös voi asettaa rajoituksia ja elämän muut vastoinkäymiset, esim ihmissuhteissa.

Köyhästä kun ponnistaa, niin ehkä hallitsee paremmin rahankäyttöään? Haasteena voi olla, osaaminen ja uskaltaminen sijoittaa säästöjään tuottavasti.

t. Yli 100 000 €/vuosi, entinen köyhä opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Köyhä ei voi käydä kun kerran vuodessa ulkomailla, ei voi asua kuin 100 neliön asunnossa, pitää ajaa Toyotalla joka on 3 vuotta vanha.

Sellaista on Suomen köyhien elämä.

Mikä sinä olet sanomaan, millainen on köyhä.

Koska meillä täällä Suomessa on sosiaaliturva, ei täällä ole todellista köyhyyttä, sellaista mitä muualla esim. kehitysmaissa tai väkiluvultaan maailman rikkaimmissa maissa, niiden slummeissa jne. Täällä jokainen saa edes toimeentulotuen perusosan, joka takaa perus elintason, on ruoka-apua ym. Ei kenenkään tarvitse asua kadulla myyden itseään tai keräillä elantoaan kaatopaikoilta. Sellainen on sitä oikeaa köyhyyttä.

Mulla oli opiskeluaikoina niin tiukkaa rahasta että oli välillä tosi nälkä ja pelkäsi jatkuvasti että koti lähtee alta kun vuokrarahat oli niin tiukassa. Köyhyys on mun mielestä sitä ettei aivan perustarpeita saa täytettyä. Ja niihin perustarpeisiin ei kuulu lattekahvit tai kampaajat tms

Vierailija kirjoitti:

Aika moni varakas on ollut köyhä, joten heillä on todella oikeus sanoa, että varakkuuteen pääsee tekemällä töitä, ei sossun tuella. Mutta sitähän ei kolmannen polven toimeentuloasiakas usko, vika on aina muissa.

mutta jos on työkyvytön? Eikä saa sairautensa hoitoon tukea yhteiskunnalta eikä ole varaa sitä hoitaa?

Outo aloitus. Tuo on ehkä pahimpia mutta valitettavasti yleisimpiä harhakäsityksiä joita pienituloiset elättelevät, mutta niin hatusta vedettyä. 

Oletatko, että ihminen, joka on tällä hetkellä sinun mittapuullasi rikas, on ollut aina rikas? Koska yleensä se nimenomaan ei ole niin. Ellei nyt ihan ole aatelissukua, jossa lapsille jaetaan tuhansien eurojen kuukausirahaa myös opiskeluaikana ja suvulla on luksuslukaaleja, joissa jälkikasvu elelee kotoa muutettuaan, jokainen meistä on elänyt sen köyhän opiskeluajan. En usko että kuvaamani kaltaisia "aatelissukuja" on kovin montaa. Vaikka aatelisia olisivatkin, että eläminen kustannettaisiin - ei.

Olen toimeentulollisesti hyvässä asemassa paraikaa, mutta olen ollut sanalla sanoen köyhä tai hyvin vähillä varoilla elävä monta kertaa elämäni aikana. Että tiedän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaksipiippuinen juttu. Minulla on kyllä varaa ostaa "mitä vain haluan" mutta en tietenkään osta. Kaupassa katson hintoja ja ostan uusia vaatteita / kenkiä jos vain oikeasti tarvitsen. Hammastahnat ja shampoot käytän viimeiseen pisaraan, roskapusseja käytän uudestaan. Tarvitsisiko minun elää näin? Mutta olisiko minulla rahaa jos en eläisi näin? Tuntuu että moni "köyhä" ei elä näin, eikä ymmärrä. Heistä tämä on hirveää pihistelyä, minusta ihan normaali elämäntapa.

Tämä. Huvittaa aina kun asiantuntijat antavat "säästövinkkejä" miten saada palkkansa riittämään. He kehottavat siirtämään joka kuukausi tietty summa toiselle tilille niin loput saa sitten huoletta kuluttaa. Minä  teen tasan päinvastoin: ostan mitä tarvitsen (pelkkä haluaminen ei riitä) ja kaikki loput menee säästöön.  Näin toimivat kaikki pieni-ja keskituloiset varakkaat. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.

Tuokin on niin teidän rikkaiden klisee "ei ne suuret tulot vaan pienet menot". Voiko kuluneempaa oikeasti olla?

Teidän on helppo sanoa, kun teillä on joka hetki mahdollisuus ostaa vaikkapa merkkilaukku, uusi takki tai lähteä ulkomaanmatkalle. Köyhä elää vain siinä hetkessä. Varmasti moni köyhä haaveilee siitä, että voisi shoppailla ainakin kerran viikossa ja käydä ulkona syömässä edes muutaman kerran kuukaudessa. Saati, että pääsisi matkalle.

Te, ette tajua, mitä mahdollisuuksien puute saa ihmisessä aikaan. Silloin yrittää nauttia niistä pienistä onnen palasista, joita voi saada. On aivan tutkittu juttu, että pelkästään inhimillinen elämä vaatii kuukaudessa 1400 euroa. Jos ihmisellä on lapsia, niin eihän hänelle jää ikinä mitään säästöön, millä voisi rikastua.

Valtaosa tämän päivän rikkaista on self made eli lähtöisin ihan normaaleista tai vaatimattimista oloista.

Heillä on oikeus omiin rahoihinsa, he ovat tehneet ne itse.

Valtaosalla, siis valtaosalla suomalaisista köyhyys on ollut valinta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nettotulot n 10 000e/ kk ja kyllä muistan mitä oli köyhyys, vietän välilla unettomia öitä ja mietin miten me pärjätään jos kumpikin sairastuu/ joutuu työttömäksi. Välillä myös koen huonoa omaatuntoa työpaikka lounaasta tms " luksuksesta" . Vaikka nyt in hyvin, tiedän että yksi sattuma ja me ollaan taas pian ikuisesti köyhiä.

No et sinä isoa palkkaasi ainakaan kirjoittamalla tienaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olenko varakas (jos vasemmistolta kysytään, niin 3000e/kk bruttotulot omaava ihminen on sikari suussa kävelevä riistäjäkapitalisti). Oman kokemukseni mukaan on tilapäisiä köyhiä, ja sitten on pysyviä köyhiä.

Olen itse ollut tilapäisesti köyhä opiskeluaikana, jolloin elin pelkällä opintotuella ja -lainalla (jota makselen vielä tänäänkin takaisin). Sitten on pysyviä köyhiä, mikä tarkoittaa tässä sitä, että kaikki raha mikä tulee törsätään saman tien ilman minkäännäköistä taloussuunnittelua (usein joko viinaan tai tupakkaan, mutta myös esim. aivan turhiin vaatteisiin). 

Jos ei niskassa ole kymmenien tuhansien velat ja on terve/työkykyinen, niin Suomessa kuka tahansa nousee kyllä tilapäisestä köyhyydestä ahkeruudella ja säästäväisyydellä. Tilapäisille köyhille minulta siis irtoaa sympatiaa. Pysyville köyhille (eli yhteiskunnan pummeille) taas ei lainkaan.

Millä tavoin minä olen yhteiskunnan pummi?

Olen akateeminen yh (mies muutti ulkomaille) erittäin pienipalkkaisessa työssä. Oma alani ei työllistänyt, jotain vaihdoin duunariammattiin. Palkkani ei koskaan nouse korkeammaksi kuin 1600 euroa kuussa. Saan monia tukia, koska palkkani ei riitä esim. asumiseen. Tulen saamaan tukia loppuelämäni ajan, eläkkeellä varmaan joudun myös tt-tuelle.

Teen silti yhteiskunnallisesti tärkeää työtä joka päivä. Jos joku kehtaa minua tulla pummiksi haukkumaan....

Kyllä. Olin ennen työttömänä ja opiskelijana. Samoin mies.

Minulla ei ole mitään työttömiä vastaan, suurin osa on hyviä ihmisiä, jotka haluaisivat töitä. Lusmut saavat vain enemmän julkisuutta.

Miksi oletetaan, että köyhä on joku sossupummi? Suomi on täynnä pienipalkkaista hommaa (jonkun on nekin tehtävä, eli "vaihda työtä" ei ole ratkaisu!). Moni työssäkäyvä saa tt-tukea, koska palkka ei riitä elämiseen ja varsinkaan asumiseen.

Niin kauan kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla joku teistä köyhien haukkujista tarvitsee vaikkapa Koulunkäyntiavustajaa, henk.koht. avustajaa, lähihoitajaa, kampaajaa, siivoojaa, jnejnejne, olisin ihan hiljaa "köyhistä pummeista". Ettäs kehtaattekin!

Lisäksi valtaosa työttömistä etsii epätoivoisesti uutta työtä, työtä, jota ei nyt vaan riitä kaikille. Silti te keskitytte leimaamaan köyhempiänne siksi, että on olemassa joitain harvoja elämäntapapummeja jossain Kontulassa. Avatkaa silmänne todellisuuteen, älkääkä eläkö jossain Kokoomuksen propagandaunelmassa.

Niin kenet te arvioisitte rikkaaksi ja millä tavalla on ns.rikastunut? Aika yleisesti tietyt ammatit tuo vaurautta ja taloudellista turvaa. mutta en kutsuisi neljän tonnin kk-liksan omaavaa rikkaaksi. ymmärrän perityn ison omaisuuden tekevän varakkaaksi tai tosiaan yrityksen myymisen ja lotollakin voi rikastua, mutta nämä on aika marginaalisia. oma lukunsa on sairastuminen vakavasti liian nuorena tai lapsiperheen pyörittäminen pienellä palkalla.

mistä  se köyhyys johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Köyhä ei voi käydä kun kerran vuodessa ulkomailla, ei voi asua kuin 100 neliön asunnossa, pitää ajaa Toyotalla joka on 3 vuotta vanha.

Sellaista on Suomen köyhien elämä.

Minä en käy ulkomailla. Minulla ei ole autoa.

Asun 74 neliön asunnossa. Menen pummilla töihin.

T. köyhä

Olen ollut todella pienituloinen, muistan miten laskujen jälkeen jäi 150 markkaa käyttörahaa koko kuukaudeksi. Asuin yksin joten elin todellakin kaurapuurolla. Koskaan en hakenut mitään avustuksia mistään, kävin töissä ja tiesin että pieni palkka on väliaikaista. Pyöräilin joka paikkaan kesät talvet, ei olisi ollutkaan varaa bussikorttiin. En ostanut vaatteita, ei ollut telkkaria vaan kuuntelin radiota ja kävin kirjastossa. Tämä oli aikana ennen nykyisiä suoratoistopalveluja. Olin silti ihan tyytyväinen, minulla oli oma koti.

Sittemmin perustin nykyisen mieheni kanssa yrityksen, joka on menestynyt hyvin. Voimme nostaa hyvää palkkaa itsellemme, matkustella, ostaa aika vapaasti mitä tarvitsemme. Omalla työllä olemme kaiken tehneet, emme ole koskaan saaneet keneltäkään rahaa tai muutakaan apua. Totta kai nautin tästä, mutta en ole niitä köyhiäkään aikoja unohtanut. Ja tiedän, että pärjäisin pienillä tuloilla uudelleenkin, koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu.

En nyt sanoisi, että perheemme on rikas, mutta sen verran toimeentuleva, ettei kodinkoneiden rikkoontuessa uuden ostaminen vie tiliä nollille tai että edes kaupassa joutuisi ostoksien loppusummaa laskeskelemaan tai kilohintoja vertailemaan. Minä tiedän mitä on olla köyhä. Lapsuuteni kasvoin niukkuudessa (vanhempani tekevät sitä edelleen), eikä opiskeluaikana ollut yhtään ylimääräistä markkaa käytettävänä. Oma köyhyyteni ei kuitenkaan jatkunut, eikä siitä muodostunut ns. syrjäytyneen elämäntapa. Työpaikka löytyi ja paikka omassa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tarvitset auton? Itse en tarvitsisi, jos olisin työtön, koska bussit kulkevat. En ole vieläkään rikas ja työttömyyden uhka on päällä koko ajan. Voi olla, että luovun autosta, jos tulee tiukkaa. Vaatteita ostan kirpparilta usein, vaikka bruttotuloni ovat yli 4000 euroa tällä hetkellä, koska kirpparilta löytyy halvalla tosi kivoja vaatteita.

En minä työttömänä autoa tarvitsekaan, mutta kun haluaisin työllistyä ja työssäni hyvin todennäköisesti tarvitsen autoa. Viimeisen kuuden vuoden aikana käymissäni työhaastatteluissa vain kahdessa ei ole kysytty onko minulla auto.