Lue keskustelun säännöt.
Rikkaat, käsi sydämelle: onko teillä oikeasti mitään käsitystä, miltä tuntuu olla köyhä?
31.01.2017 |
Aika usein kuulee rikkaiden suusta: kyllä jokainen voi menestyä, jos tekee tarpeeksi töitä. Yhtä usein saa kuulla vinkkejä siitä, kuinka pitäisi elää. Ei saisi ostaa mitään. Ruokavalion pitäisi olla mielellään kaurapuuroa ja kanaa. Autoa ei saisi omistaa. Ja kaiken ratkaisisi se, että työtön lähtisi metsään keräämään marjoja.
Tuntuu, että aika harva rikas ymmärtää, mitä köyhälle merkitsee, kun voi ostaa vaikka uusia vaatteita. Se uusi talvitakki voi olla koko talven kohokohta! Siskoni on juuri tuollainen. Valistaa minua usein siitä, että en saisi ostaa mitään. Ei ole kuulemma itsekään ostanut vaatteita moneen vuoteen, vaikka on rikas. En saisi kuulemma myöskään omistaa autoa, koska hänen näkemyksensä mukaan köyhällä ei voi olla autoa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Köyhä ei voi käydä kun kerran vuodessa ulkomailla, ei voi asua kuin 100 neliön asunnossa, pitää ajaa Toyotalla joka on 3 vuotta vanha.
Sellaista on Suomen köyhien elämä.
Mikä sinä olet sanomaan, millainen on köyhä.
Totuus voi kirpaista. Mutta Suomessa ei ole köyhiä.
Mediassa on ollut juttuja köyhistä perheistä joille jää asumiskulujen jälkeen käteen vajaat 3000 euroa kuukaudessa, yksinäinen ihminen jolle jää käteen asumiskulujen jälkeen tonni käteen kuukaudessa.
Kaikki heistä saavat rahansa yhteiskunnan tulonsiirtoina, kaikki heistä valittavat vonkuvat sitä kun ei ole rahaa, kaikilla heistä on puhelimet+liittymät mihin menee 50 - 100 euroa kuukaudessa. Heillä on myös lemmikkejä koiria, kissoja useita.
Olen yhden alakouluikäisen yksinhuoltaja, asutaan 60 neliöisessä kaksiossa kaupungissa, jossa asuu noin 25 000 ihmistä joten vuokra ei sieltä isoimmasta päästä ole vrt vaikka Helsinki. Olen useammin työtön kuin töissä, ja nekin työpätkät ovat parista viikosta pariin kuukauteen, jonka jälkeen taas useampia kuukausia työttömänä. Saan yhteiskunnan tukia ja silti minulla jää asumiskustannuksienjälkeen noin 550-600 euroa. Siitä maksan vielä opintolainaa. Että ei kaikki köyhät perheet saa monia tonneja kuussa rahaa yhteiskunnalta. Meidän perhe saa 1250 € per kuukaus rahaa, ei sillä luksuselämää eletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suomalaisen mittapuun mukaan köyhä, sillä olen opiskelija. Kuitenkaan en koe itseäni köyhäksi, koska on varaa asuntoon (solu mutta silti), kohtuuterveelliseen perusruokaan, minulla on vaatteet vaikka ei kovin paljoa, vapaa-aikaa harrastaa, mahdollisuus opiskella ilmaiseksi. Välillä on myös varaa tehdä jotain extraa kuten käydä ulkona syömässä.
Ulkomaalainen ystäväni kävi ensimmäisen kerran ravintolassa syömässä 25-vuotiaana, koska hänellä tai hänen perheellään ei ollut varaa aiemmin. Olen nähnyt muutamia toivottomia tilanteita ja perheitä, tulee hieman perspektiiviä suomalaiseen "köyhyyteen".
En ole koskaan ollut tilanteessa, että rahaa ei olisi ollut esim. ruokaan tai asumiseen. Aina olen pystynyt selviytymään elämisen seurauksena syntyvistä laskuista. Syy tähä on siinä, että aloitin rahan hankkimisen työnteolla jo 16-vuotiaana kun vielä asuin lapsuuskodissani, jossa minun ei luonnollisesti tarvinnut maksaa asumisesta. Kesätöiden palkkana saadut rahat jätin suurimmalta osin käyttämättä ja säästin ajokorttia ja autoa varten. Kun täytin 18, sain kustannettua itselleni ajokortin ja auton, jotka mahdollistivat vapaamman liikkumisen ja suuremman todennäköisyyden tulla palkatuksi hyväpalkkaiseen työhön.
Kun olin 23, muutin pois kotoa. Tuohon ikään mennessä olin kerennyt tekemään jo hyvin paljon palkkatöitä. Armeijan ja opiskelujen väliset ajat tein kokopäivätöitä, joita sain koska minulla oli auto ja ajokortti ja aiempaa työkokemusta 16 vuotiaasta lähtien. Rahat pistin ja pistän vieläkin suurimmaksi osaksi säästöön vuokran ja muiden elämiskustannusten ylijäävältä osalta.
Nyt olen noin 30 vuotias korkeakoulusta valmistunut tekniikan alan ammattilainen. Vuositulot 33k/v bruttona, oma-auto ja säästössä pahanpäivän varalle noin 25k eur. Voin elää melko hyvää elämää matkusteluineen ja viikonlopun illanviettoineen. Voin ajaa tienaamallani autolla eikä tarvitse mennä hankalalla julkisella liikenteellä.
Ymmärrän hyvin, miksi moni kärsii jatkuvasta rahapulasta. Moni kaverini ei aloittanut palkkatyön tekemistä varhaisella iällä vaan he käyttivät vapaa-aikansa esim. skeittaukseen ja pelien pelaamiseen. Moni kaverini muutti kotoa pois jo hyvin pian täytettyyän 18. Moni kaverini piti ajokortin ja auton hankkimista epäoleellisena asiana, ja mielummin käyttivät rahansa ryyppäämiseen tai muuhun tuottamattomaan toimintaan. Moni kaverini on vieläkin työttömänä ja valittaa kun rahat ovat niin tiukilla. Valintojen maailma sanon minä.
Suomessa pystyy melkein jokainen hankkimaan koulutuksen ja työllistymään kunhan omaa tahtoa on edes jonkin verran. Sairaat ja muuten heikot ihmiset ovat asia erikseen, mutta Suomessa hekin saavat ihmisarvoisen elämän ja heille annetaan myös mahdollisuudet kouluttautua ja kehittää itseään.
Opiskeluajat olivat aika köyhää. Kävin opintojen ohessa töissä, kun mahdollista, ja kun töitä ei ollut, ostin opintolainalla ruokaa. Vanhemmilta en saanut rahaa, mutta syömässä sain käydä joka viikonloppu.
Koskaan ei tullut mieleen, että minulla olisi jokin oikeus täyteen ylläpitoon harrastuksineen ja lomamatkoineen, kuten monella nykyajan "köyhällä" ajatustapa näyttäisi olevan.
Opiskelussa suurin ero lienee se, että se on tilapäinen olotila. Moni suomalainen köyhä on lokeroinut itsensä sellaiseksi loppu iäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Köyhä ei voi käydä kun kerran vuodessa ulkomailla, ei voi asua kuin 100 neliön asunnossa, pitää ajaa Toyotalla joka on 3 vuotta vanha.
Sellaista on Suomen köyhien elämä.
Eli ei kaikilla ole käsitystä köyhyydestä. Mulla ei ole varaa autoon. ei 66 neliömetrin kolmioon, lapset on jo muuttaneet (vanhin viime syyskuussa), jäin masennuksen takia sairaslomalle. Vuokravelkaa on kertynyt, heinäkuuhun mennessä pitäis olla maksettu. Vuokravelan takia en saa uutta, pienempää asuntoa, ennen kuin vuokravelka on maksettu. Ja tulot pieneni sairasloman takia. Mietin joskus, minä vuonna pääsen matkustamaan. Ei juurikaan uusia vaatteita (alusvaatteita ja sukkia pakko ostaa välillä). Edessä kunnon kitkuttelua, ruokaa rahaan on n. 25 eur/viikko, siis mulle ja kissoille. Onneksi on leipäjono.
Onko tuo alapeukku siitä, että masennus ois muka saamattomuutta? Se on sairaus, jonka takia monet ovat sairaseläkkeellä Suomessa. Se on sairaus muiden joukossa! Sitä tuskin kukaan haluaa itselleen. Halveksitko köyhiä, työttömiä ja/tai masentuneita? Mä lähtisin hevonkuuseen tästä kova-arvoisesta kokoomus-Suomesta, mutta lapset ovat täällä, vaikka ovat täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nettotulot n 10 000e/ kk ja kyllä muistan mitä oli köyhyys, vietän välilla unettomia öitä ja mietin miten me pärjätään jos kumpikin sairastuu/ joutuu työttömäksi. Välillä myös koen huonoa omaatuntoa työpaikka lounaasta tms " luksuksesta" . Vaikka nyt in hyvin, tiedän että yksi sattuma ja me ollaan taas pian ikuisesti köyhiä.
No et sinä isoa palkkaasi ainakaan kirjoittamalla tienaa.
Täällä sitä ollaan yhden sattuman jälkeen. Vanhana tai ainakin raihnaisena ja työttömänä ollaan köyhyydessä, tulojen mukaan. Onneksi säästöjä jolla pärjää.
Tosin kunnanelättinä tulisi paremmin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletetaan, että köyhä on joku sossupummi? Suomi on täynnä pienipalkkaista hommaa (jonkun on nekin tehtävä, eli "vaihda työtä" ei ole ratkaisu!). Moni työssäkäyvä saa tt-tukea, koska palkka ei riitä elämiseen ja varsinkaan asumiseen.
Niin kauan kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla joku teistä köyhien haukkujista tarvitsee vaikkapa Koulunkäyntiavustajaa, henk.koht. avustajaa, lähihoitajaa, kampaajaa, siivoojaa, jnejnejne, olisin ihan hiljaa "köyhistä pummeista". Ettäs kehtaattekin!Lisäksi valtaosa työttömistä etsii epätoivoisesti uutta työtä, työtä, jota ei nyt vaan riitä kaikille. Silti te keskitytte leimaamaan köyhempiänne siksi, että on olemassa joitain harvoja elämäntapapummeja jossain Kontulassa. Avatkaa silmänne todellisuuteen, älkääkä eläkö jossain Kokoomuksen propagandaunelmassa.
Olen samaa mieltä, yleistäminen on kyllä huono tapa.
T. Kontulassa asuva, ei kuitenkaan elämäntapapummi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siinäkin ristiriita kun vaatteita ei saa ostaa mutta kumminkin työhaastatteluun pitää mennä viimeisen päälle sliipattuna.
Niinpä. En minäkään käytä parhaimpia nilkkureitani nyt työttömänä ollessa lainkaan. Säästän niitä.
Kaikki eivät ehkä ymmärrä millaista on alituinen huoli rahasta. Miten ihan perustoimeentulon hakeminen vie rahaa ja tuo stressiä.
Sitten toisaalta en ole koskaan ennen käynyt lapsen kanssa näin paljon uimassa luistelemassa kuin nyt.
Jos Suomesta etsii köyhyyttä niin sitä ei löydy. Tulkaapa tänne Aasiaan katsomaan mitä se oikeasti on.
Mitään yhteiskunnan turvaverkkoja ei ole. Jos et pysty hankkimaan ruokaa niin kuolet nälkään, kukaan ei välitä. Töitä löytyy helposti mutta asunnon kanssa on vähän toinen juttu. Voit vuokrata huoneen mutta vuokra on sellainen, että todennäköisesti jaat asunnon muutaman muun kanssa. Mukava jonottaa aamulla vessaan jos samassa huoneessa asuu 8 ihmistä, ja tiedän tällaisen yhteisön.
Toinen juttu on, että jos olet ruumiillisen työn tekijä niin kukaan ei palkkaa sinua 45 ikävuoden jälkeen, ja tarkkuutta vaativissa hommissa, kuten parturi tai ompelija, ikäraja on 35 vuotta. Siihen mennessä on oltava oma firma pystyssä joka tuottaa niin hyvin, että lasten koulutus saadaan maksettua. Lapsia on oltava koska se on toiselta nimeltä eläkevakuutus täällä.
Aika vähällä täällä tullaan toimeen, vähemmällä kuin Suomessa. Kuitenkin ihmisillä on vahva tulevaisuudenusko ja positiivinen mieli. Se johtuu siitä, että tänään menee paremmin kuin eilen, ja huomenna tulee menemään paremmin kuin tänään. Jos asiat on näin niin ihminen jaksaa yllättävän hyvin.
Niin, että tervetuloa tänne jos siellä tuntuu elämä ankealta.
Eli ei kaikilla ole käsitystä köyhyydestä. Mulla ei ole varaa autoon. ei 66 neliömetrin kolmioon, lapset on jo muuttaneet (vanhin viime syyskuussa), jäin masennuksen takia sairaslomalle. Vuokravelkaa on kertynyt, heinäkuuhun mennessä pitäis olla maksettu. Vuokravelan takia en saa uutta, pienempää asuntoa, ennen kuin vuokravelka on maksettu. Ja tulot pieneni sairasloman takia. Mietin joskus, minä vuonna pääsen matkustamaan. Ei juurikaan uusia vaatteita (alusvaatteita ja sukkia pakko ostaa välillä). Edessä kunnon kitkuttelua, ruokaa rahaan on n. 25 eur/viikko, siis mulle ja kissoille. Onneksi on leipäjono.