Jos lapsi ja vanhemmat ovat eri mieltä siitä mihin 9. luokkalaisen pitäisi hakea jatkokoulutukseen, niin kuka päättää?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten jos lapsen ka on koulussa yli 9 ja haluaa kampaajaparturiksi. ??? Ootte sitä mieltä että ok. 

Kyllä.

Lapsi päättää tietenkin. Vanhemmat voi vaan suositella. Ja minä olen tätä mieltä vain siksi, että aikanaan menin vanhempien suosittelemaan opinahjoon, enkä niitä hommia ole tehnyt päivääkään. Olisin halunnut lukioon ja sieltä yliopistoon. Olen katkera vieläkin siitä, että minusta tuli duunari.

Haki mihin haki, tekisin lapsen kanssa laskelmat siitä minkälaisen elämän mikäkin työ mahdollistaa. Talouspuolen, mahd vuorotyö, työn vaativuus ja kaikki mikä hänen harkitsemiin liittyy. Varmistaisin, että hän tekee päätöksen mahdollisimman tietoisena kaikesta eikä vain fiilispohjalla kun on "siistii laittaa vähän kynsii" ja lähihoitajana on "kiva auttaa ihmisii". :D

Aikanaan terävä tyttö meni kosmetologi kouluun ja nykyään opiskelee lääkäriksi,. 

Lapsi päättää. Kyllä lapsi on kykenevä päättämään sen hetken elämästään.

Eihän sitä välttämättä tee sitä duunia loppupeleissä päivääkään, mutta on edes joku koulutus. Saattaa tuon aikana nähdä toisen valon ja lähteä sitä seuraamaan ja se olla sitten se oikea... tai sitten kymmenen vuoden päästä.

Mä olen 42 v ja mulla on jo kolmas ala menossa. En mä vieläkään tiedä mikä musta tulis isona. Niin ja kävin sen lukion aikanaan ekana.

Lapsi. Muistan omilta lukioajoiltani ainakin neljä ihmistä ketkä kaikki oli pakotettu/painostettu vanhempien toimesta sinne (Itse olin vapaaehtoisesti.) Näistä neljästä yksi jätti kesken (ei mitään hajua mitä teki elämällään sen jälkeen, meni kait töihin?), yksi sai ihan hyvän todistuksen ja jatkoi ammattikouluun ja kaksi reputti ylioppilaskokeet kokonaan ja toinen meni isänsä firmaan töihin ja toinen ammattikouluun. 

Lyhyesti sanottuna, miksi pakottaa nuori tuhlamaan elämästään kolme-neljä vuotta johonki mikä ei kiinnosta ? Jos nuori tulee myöhemmin katumapäälle niin lukion voi aina suorittaa iltalukiona tai vaikka kaksoistutkintona ammattikoulun ohella.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan terävä tyttö meni kosmetologi kouluun ja nykyään opiskelee lääkäriksi,. 

Mulla on kaveri, joka aikanaan jätti peruskoulun jälkeiset koulut käymättä. Sitten rupes kuntosalityöntekijäksi > personal traineriksi.. kului muutama vuosi opetteli kynsiä laittamaan, meni parturikampaaja kouluun kaksoistutkinolla. Työskenteli parturikampaajana jonkin aikaan ja vuosi sitten aloitti yliopistossa, enkä sano enempää.

Mun mielestä aika kova muija kuitenkin, koko ajan on tehnyt ja itseopiskellut ja suunta on ylöspäin. Myös ne muksutkin siinä samalla.

Lapsen kanssa on hyvä keskustella tulevaisuuden haaveista, mitä lapsi haluaa. Lapsi voi sen perusteella itse miettiä mihin kouluun hakee. Esim oma poikani haluaa pelisuunnittelijaksi ja tekniikan alalle. On siis jo 5. Luokalla miettimässä millaista opintopolkua rakentaa. Itse olen käynyt lukion, ammattikoulun ja ammattikorkean ja olen 34v joten tiedän että valitsi muksu 9. Luokalla mitä vain niin nyöhäistä ei mikään ole milloinkaan. Tahdonvastaisesti johonkin kouluun pakottaminen rikkoo lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huolestuta se, että lapsi ei ole valmis päättämään tuollaisesta asiasta? Saako päättää myös olla menemättä mihinkään kouluun, kun ei jaksa aamulla nousta sängystä. Samat argumentit: lapsen elämähän siinä on kyseessä, ja mitä niistä opinnoista tulisi ilman motivaatiota.

 

Pointti lienee, että jotain pitää elämässään tehdä. Kunhan hakee jonnekin ja on eteenpäin mentävä.

Meidän ysin tyttö jutteli parturikampaajasta ja siinä vaiheessa sanoin, että mietis uudestaan. Sä tylsistyt siellä. Kato youtubesta videoita, ne opettaa sulle saman. ;)

Vierailija kirjoitti:

Eikö ketään huolestuta se, että lapsi ei ole valmis päättämään tuollaisesta asiasta? Saako päättää myös olla menemättä mihinkään kouluun, kun ei jaksa aamulla nousta sängystä. Samat argumentit: lapsen elämähän siinä on kyseessä, ja mitä niistä opinnoista tulisi ilman motivaatiota.

Toki huolestuttaa, mutta noin se vain menee. Lapsella on oikeus päättää, minne hakeutuu oppivelvollisuuden jälkeen opiskelemaan. Sitä ei päätä isä, äiti, opo tai kukaan muukaan. Neuvoja kyllä voi antaa.

Jos haluaa lapsensa tietylle alalle, aivopesu täytyy aloittaa paljon paljon aikaisemmin kuin ysiluokan joululomalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päättää. Totta kai vaihtoehdoista voi, ja kannattaa keskustella, mutta pakotettuna lukiosta tuskin on mitään hyötyä, joten antaisin mennä sinne minne haluaa. Ei sentään halua pitää välivuotta kuten muutama tuntemani sankari

Lähipiiriin kuuluu perhe, jossa jokaisen lapsen piti käydä lukio ja suorittaa yo-tutkinto, että äiti saa lyyran rintapieleen, kunnes yksi lapsista sairastui henkisesti, väitti käyneensä lukion ja kirjoittaneensa kuusi ällää.. oli kuitenkin "unohtanut" todistuksen opiskelupaikkakunnalle ja ei ollu halunnu nimeä julkisiin listoihin jne.. pidettiin isot juhlat ja mm. kyläläiset keräs lahjarahaa jne. Sitten joku oli alkanu selvittää yo-tutkintolautakunnasta asian tilaa, kun ainoa "todiste" tutkinnosta oli "ylioppilaan" sana. Selvis, että koko opiskeluhomma oli ihan levällään jne.. eipähän enää pikkuveljen tarvinnu lähteä pakolla lukioon..

Jos lapsi ei ihan hölmöjä ehdota esim. sauvakävelyn tai bloggaamisen-AMK tutkinto, niin anna lapsen päättää. Lähipiiristä on surullinen esimerkki  nuoresta jolla oli suuri halu alkaa kauppiaaksi esim. ruokakappaan, oli ollut kesätöissä lähikaupassa yms. Mutta vanhemmat ei antaneet lähteä ammattikouluun opiskelemaan alaa vaan pakottivat lukioon (ei saanut asua ilmaiseksi kotona, jos ei opiskellut lukiossa yms. sääntöjä). Niin se into murennettiin ja nyt, lukion jälkeen insinööriopintojen pariin ohjattu, nuori tuntuu kadottaneen motivaation koko elämään.

Jos mut olis pakotettu lukioon teininä, niin olisin vaan heittänyt ranttaliksi, eikä siitä olis mitään tullut.

Menin ammattikouluun ja nyt olen ollut jo 9 vuotta töissä, 5 vuotta vakituisena, kun kaverit vasta nyt on valmistuneet ammattiin ja tekevät pätkätöitä mistä sattuvat saamaan, siis ne kaverit jotka ei tehneet lapsia, ne jotka ovat lapsia tehneet ovat vielä enemmän "jäljessä" ja osa ei saa edes pätkätöitäkään, vaan kaupankassalla istuvat tai siivoavat (ja saavat vähemmän palkkaa kuin minä).

Sanoisin, että onnistunut valinta teiniltä, enkä vieläkään keksi mitään muuta alaa mikä kiinnostaisi.

Lapsi tietenkin. Vai meinaatko että lapsen pitää ensin opiskella vanhempiensa mieliksi ja vasta täysi-ikäisenä voi vaihtaa opiskelupaikkaa sellaiseen joka tähtää tämän itse haluamaan ammattiin? Työelämästähän ne pakkolukiovuodet olisi pois.

Joistain kommenteista paistaa ikävästi läpi ajattelumalli, että amiksen käyneet olisivat jotenkin "tyhmempiä" ja heikkojen valmiuksiensa takia sinne päätyneitä ("mitä jos lapsen ka. On yli 9?). Ihmisellä kun voi aidosti olla halu tehdä työtä, johon amiksessa opiskellaan, ei sinne mennä siksi ettei muualle ollut rahkeita.

Lähtökohtaisesti valinnan pitäisi aina olla lapsen oma. Lukioon, ammattikorkeaan tai yliopistoon voin hakea paljon myöhemminkin jos tuli teininä tehtyä virhearvio.

Mutta sitten on toki valintoja, jotka perustuvat siihen, että kaveritkin hakee. Jos kyse olisi tällaisesta, kävisin lapsen kanssa perustavanlaatuista keskustelua siitä ettei elämän isoja päätöksiä voi tehdä kavereiden valintojen pohjalta.

Aikanaan minä valitsin lukion vaikka vanhempani ja sukuni oli vähän sitä mieltä, että amis on just hyvä ja sitä kautta valmistuu töihin (halusin putkimieheksi). Eivät kylläkään painostaneet mihinkään suuntaan. Valitsin lukion ja päädyin lopulta psykoterapeutiksi. Olen antanut itselleni luvan kouluttautua putkimieheksi, jos vanhempana vielä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei ihan hölmöjä ehdota esim. sauvakävelyn tai bloggaamisen-AMK tutkinto, niin anna lapsen päättää. Lähipiiristä on surullinen esimerkki  nuoresta jolla oli suuri halu alkaa kauppiaaksi esim. ruokakappaan, oli ollut kesätöissä lähikaupassa yms. Mutta vanhemmat ei antaneet lähteä ammattikouluun opiskelemaan alaa vaan pakottivat lukioon (ei saanut asua ilmaiseksi kotona, jos ei opiskellut lukiossa yms. sääntöjä). Niin se into murennettiin ja nyt, lukion jälkeen insinööriopintojen pariin ohjattu, nuori tuntuu kadottaneen motivaation koko elämään.

Mikä linja se tämmöinen on? Lukiosta luulis olevan enemmän hyötyä K-kauppiaalle kuin ammattikoulusta alkuun... edes kauppikseen laskentatoimea opiskelemaan.

Entäs jos lapsi haluaa amikseen siksi, koska kaverit menee?

Tai siksi että pääsisi helpommalla?

Mut pakotettiin lukioon enkä ole katunut.

Onneksi teidän lapsenne saa päättää, joten jos haluaa työkseen alkaa kasvattaa kannabista, niin se on vanhemmille toki ok.

Saksassa juuri laillistettiin, joten sinnehän lapsi on urallaan suuntaamassa.

Minä ajattelin noina aikoina meneväni narikkaan töihin. Nyt ehkä myöhemmin ymmärtää että aika huonosti palkattua sekin olisi.

Mun lapset tulevat menemään lukioon, halusivat tai eivät. Sen jälkeen saa sit tehdä niin kuin tykkää.

mä kirjoitti:

Mun äitini oli mun kanssa eri mieltä ammatinvalinnastani ja pakotti ylä-asteen jälkeen lukemaan itselleni ammatin, josta minulla ei ole vielä tänä päivänäkään ollut mitään hyötyä, kun ei se ammatti minua kiinnosta. Jälkeenpäin sitten opiskelin siihen ammattiin, johon alunperin halusinkin. Kiitos äitini pääsin siis työelämään 3 vuotta myöhässä ja niiltä vuosilta ei tietenkään ole kertynyt eläkettä.

Minäkin sain äidiltäni hyviä ohjeita ja neuvoja (eli käskyjä ja painostusta) jotka sulkivat ovet moneen työpaikkaan.

Yhden työnantajan kanssa olin ihan työsopimusta tekemässä mutta äitini onnistui torppaamaan senkin. Mahtavaa.

Sitten kun suoritin opinnot ja menin töihin, alkoi äiti huutamalla ehdotella alemman tason koulutusta että voisin alkaa avustaviin tehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos lapsi haluaa amikseen siksi, koska kaverit menee?

Tai siksi että pääsisi helpommalla?

Mut pakotettiin lukioon enkä ole katunut.

Onneksi teidän lapsenne saa päättää, joten jos haluaa työkseen alkaa kasvattaa kannabista, niin se on vanhemmille toki ok.

Saksassa juuri laillistettiin, joten sinnehän lapsi on urallaan suuntaamassa.

Minä ajattelin noina aikoina meneväni narikkaan töihin. Nyt ehkä myöhemmin ymmärtää että aika huonosti palkattua sekin olisi.

Mun lapset tulevat menemään lukioon, halusivat tai eivät. Sen jälkeen saa sit tehdä niin kuin tykkää.

Omalla luokallani lukiossa yksikään vanhempien pakottamista ei jaksanut loppuun asti. Yksikin selitti surullisena että pitää eka luokka käydä kun sukulaiset ostivat kirjat.

Yksi alkoholisoitui pahasti ja hukkui kännipäissään ojaan.

Hän tekee itse hakemuksen, ei vanhempi, joten hän myös päättää. Jos vanhempi sanoo sitten ettei elätä, niin on niitä sisäoppilaitoksia, ja yhteiskunta tukee nuorta koulutukseen. Vanhempi ei voi muuten edes sanoutua irti elatusvelvollisuudesta.