Jos lapsi ja vanhemmat ovat eri mieltä siitä mihin 9. luokkalaisen pitäisi hakea jatkokoulutukseen, niin kuka päättää?

No ei ne vanhemmat voi kädestä pitäen pakottaakaan hakemaan lukioon. Eikö kaksoistutkinto olisi hyvä kompromissi?

Lapsihan sinne menee. Vanhemmat voivat kyllä esittää perustelunsa, mutta lapsen elämästähän siinä on kyse.

Lapsi tietenkin. Hän se opiskelee ja elää elämänsä. Terveisin: Hän, joka pakotettiin lukioon

Lapsi on alaikäinen, joten holhoojalla on oikeus päättää. Mutta millaisella menestyksellä vastentahtoinen opiskelee ja mihin se sen jälkeen enää pääsee? Minä yrittäisin sovitella kaksoistutkintoa.

Lapsi.

Mitä järkeä on pakottaa lapsi vastoin tahtoaan esim lukioon? Luuleeko joku että lapsi opiskelee hyvällä motivaatiolla lukion läpi pakotettuna?

Jos lapsi menee esim amikseen aitolinjalle ja käy sen loistavin paperein hän saattaa jatkaa sieltä autoinsinöötiopintoihin samalle linjalle missä suurin osa lukion käyneitä. Lopputuloksena olisi autoinsinööri joka tuntee myös käytännön. Hyvällä mielellä ja motivaatiolla. Sen sijaan lukioon pakotettu todennäköisesti jättäisi sen kesken ja välivuoden jälkeen menisi amikseen.

Lapsi tietenkin.

Lapsi päättää. Kyse on hänen elämästään.

Saa

Naurettava ajatuskin että aikuiset päättäisivät tuollaisen asian. Nuori tekee itse valinnan ja näpyttää itse hakemuksen. Vanhempien kannattaa mennä itseensä,jos eivät sen vertaa tunne lastaan että ymmärtäisivät tämän koulutusvalintoja.

Tottakai lapsi päättää itse. Lukionkin voi halutessaan käydä myöhemmin. 

Lapsi päättää, hänhän siinä opiskelee.

terv. myös yksi lukioon pakotettu (joka jätti sen kesken samana päivänä kun täytti 18v.)

Lapsi päättää. Toki on hyvä, jos päätös tehdään yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa ja esimerkiksi terveydelliset syyt tulevat huomioiduksi.

Lapsi päättää. Totta kai vaihtoehdoista voi, ja kannattaa keskustella, mutta pakotettuna lukiosta tuskin on mitään hyötyä, joten antaisin mennä sinne minne haluaa. Ei sentään halua pitää välivuotta kuten muutama tuntemani sankari

Lapsi päättää. Toisaalta jos on vanhempien kanssa tuossa vaiheessa eri mieltä, niin kasvatuksessa meni jotain pieleen samoin kuin  oman lapsen tuntemisessa. Tosin enemmän tunnen nuoria, jotka olisivat halunneet lukioon, mutta vanhempien vaatimuksesta menivät amikseen kuin niitä nuoria, jotka teki päinvastoin.

Lapsi tietysti päättää. Kyllä se tulee maitojunalla kotiin jos ei homma toimi. Jatko-opiskelu koskee kuitenkin LAPSEN tulevaisuutta joten lapsi päättää. Ei 15-16 -vuotiaat saisi lain mukaan hakemuksia tehdä jos heillä ei olisi päätösoikeutta omasta tulevaisuudestaan. Lisäksi hakemukset tehdään yleensä yhdessä koulussa, joten vanhempi ei voi valvoa mitä lapsi lomakkeeseen laittaa.

Lapsi päättää. Kyse on lapsen omasta elämästä, ei vanhempien toiveet.

Ihan oikeasti se kait menee niin, että vanhempia on KUULTAVA asiassa, mutta lapsi SAA TEHDÄ ITSE PÄÄTÖKSEN.

t. yhden ysiluokkalaisen äiti, lapsi valitsee itse mihin menee

Jos ei yksimielisyyttä löydy niin naapurin Pena päättää

Jos naapurustossa ei asu Penaa niin sitten Timppa päättää.

Tai mitä jos nuori päättäisi ihan itse. Saattaa jopa saada opintonsa loppuun suoritettua jos saa opiskella sitä alaa mitä itse haluaa.

Herranen aika. Lapsi tietenkin. Kyseessä on hänen elämänsä. Kammottavaa elää vanhempien mieliksi heidän määräämäänsä elämää. Lapselle on aikamoinen taakka joutua kantamaan vanhempiensa asenteita ja odotuksia. Paljon tärkeämpää on että osaa kuunnella omia mieltymyksiään.

Mun äitini oli mun kanssa eri mieltä ammatinvalinnastani ja pakotti ylä-asteen jälkeen lukemaan itselleni ammatin, josta minulla ei ole vielä tänä päivänäkään ollut mitään hyötyä, kun ei se ammatti minua kiinnosta. Jälkeenpäin sitten opiskelin siihen ammattiin, johon alunperin halusinkin. Kiitos äitini pääsin siis työelämään 3 vuotta myöhässä ja niiltä vuosilta ei tietenkään ole kertynyt eläkettä.