Lue keskustelun säännöt.
Jos esim. sairastun syöpään, en mene hoitoon vaan annan sen edetä? Onko kysyttävää?
Kommentit (68)
Kunhan lupaat ettet sitten ryömi myöskään pallitiiviseen- tai saattohoitoon vaan pysyt kotona. Loppuun saattaa vaan kuulua edellä mainittu paskan oksentaminen, halvaantuminen, infernaaliset kivut jne muut mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teille, jotka ette tiedä, lääkäri voi kirjoittaa itselleen lähetteen, samoin kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen.
Kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen *?* Ei kai nyt sentään!?
Voisiko joku asiasta tietävä antaa vastauksen?
Vierailija kirjoitti:
Syöpää voi olla myös hyvälaatuista, että saatat elää silti pitkään, mutta kehittää ikäviä oheisvaivoja kuten lymfedeemaa. Silloin myös jos syöpä on aggressiivinen, siihen ei välttämättä ole mitenkään mukava kuolla, vaan mieluummin hoitaisi asian muulla tavoin. Terveisin syövän sairastanut
Syöpä ei koskaan voi olla hyvänlaatuinen.
Jos minulta löydetään syöpä niin kysyn kuinka kauan olen toimintakykyinen ilman kipulääkitystä ja sitten rilluttelen hetken aikaa urakalla ja ammun itseni.
Vierailija kirjoitti:
Syöpäkivut voivat olla loppuvaiheessa karmeat. Aika raju päätös olla ottamatta niihin lääkitystä.
Varmaan hän tarkoitti syövän parantavaa tai siihen tähtäävää hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille, jotka ette tiedä, lääkäri voi kirjoittaa itselleen lähetteen, samoin kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen.
Kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen *?* Ei kai nyt sentään!?
Voisiko joku asiasta tietävä antaa vastauksen?
http://www.terve.fi/terveydenhuolto/75117-laakari-saa-maarata-laakkeita…
Siis lääkärin oikeudet omaava saa määrätä lääkkeitä itselleen ja kirjoittaa lähetteen/lähetteitä itselleen. Eikö joku tiennyt? Hämmästyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYLLÄ VARMASTI MENET HOITOON JOS SYÖPÄ TULEE! Niin suututtaa tää tälläset paskanpuhujat!
Vierailija kirjoitti:
Siis lääkärin oikeudet omaava saa määrätä lääkkeitä itselleen ja kirjoittaa lähetteen/lähetteitä itselleen. Eikö joku tiennyt? Hämmästyttävää.
No en todellakaan tiennyt. Kiitos infosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille, jotka ette tiedä, lääkäri voi kirjoittaa itselleen lähetteen, samoin kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen.
Kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen *?* Ei kai nyt sentään!?
Voisiko joku asiasta tietävä antaa vastauksen?
http://www.terve.fi/terveydenhuolto/75117-laakari-saa-maarata-laakkeita…
Kiitti.
Niinhän se J.Kokki muutama vuosi sitten kieltäytyi koululääketieteen hoidoista ensin, ja koitti parantaa itseään huuhaalla, mutta kummasti alkoi ihan oikeat syöpälääkäritkin kiinnostaa, kun asui n.puoli vuotta suunnilleen vessassa. Olisi selvinnyt ehkä väliaikaisella avanteella, mutta nyt menee kahdella pysyvällä avannepussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaispoika nuorehko kuoli haimasyöpään, mitään ei tehty, ei ollut tehtävissä.
Niin, haimasyöpä tappaa aina. Yksi 500 000 (?) tuhannesta voi elää hieman kauemmin.
14-20% potilaista, joilta haimasyöpä löydetään varhaisvaiheessa, ovat elossa 5 vuoden päästä. Se on paskamainen syöpä, mutta sinä olet mäntti ja väärässä.
Voit ajatella tällä hetkellä noin, kun olet terve. Kokemuksesta tiedän, että ihmisestä löytyy kummasti taistelutahtoa ja halu selviytyä, kun sairastuu syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?? Perustelut?
Koska millään ei ole enää mitään merkitystä. Kukaan ei tarvitse minua enää sen jälkeen, kun vanhempani ovat kuolleet.
Nyt kuulostaa kyllä ihan eri tason ongelmalta kuin syöpähoitojen vastustamiselta/pelkäämiseltä. Eli syöpää ajattelemalla kuvittelet jonkinlaista puolivillaista itsemurhaa? Koska vanhempasi ovat kuolleet ja olet masentunut?
Hae apua tunteiden käsittelyyn nyt heti. Milloin vanhempasi kuolivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä. Olen lääkäriurallani nähnyt vanhempia naisia, joiden rintasyöpä on kasvanut ihosta todella graavisti läpi, ennenkuin ovat hakeutuneet hoitoon. Näitä naisena tulee kyllä ihmetelleeksi. Mitä siinä oikein on kyseinen nainen ajatellut, kun on päästänyt rintansa siihen kuntoon.
Numero 14 vastaa omasta puolestaan. Minä kävin ensimmäisen kerran gynellä tuon patin kanssa noin 25-vuotiaana. Minua ei otettu vakavasti. Sitä kesti noin kuusi vuotta, ennen kuin eräs vanhempi miesgyne suostui kokeilemaan pattia, laittamaan lähetteen ultraan ja biopsiaan. Siis kuusi vuotta. Sain siis kahdesta paikasta mm työterveyshuollosta lähetteen psykiatrille.
Olisi ollut edullisempaa yhteiskunnalle jos minut ja pattini olisi otettu vakavasti. Syöpäni tuli aika kalliiksi yhteiskunnalle. Sain uutta, kallista syöpälääkettä ja minut on leikattu monta kertaa. Olen ollut syöpäni vuoksi pois töistä lähes vuoden.
Lisäksi joidenkin lääkärien käytös on järkyttävää, kuten esimerkiksi tuon rintasyöpäkirurgin joka ei suostunut poistamaan rintaani ensimmäisessä leikkauksessa. Nuorelle naisplastikolle ja vahhemmalle naiskirurgille sekä HUS:n onkologeille ja hoitohenkilökunnalle kymmenen pistettä.
Voin myös vastata muiden puolesta kysymykseesi. Suomessa on paljon köyhiä ihmisiä joilla ei ole rahaa käydä lääkärissä tai voimia etsiä sairauksista itsestään esim rintoja palpoimalla. Tai ei ole yksinkertaisesti tietoa, vaikka jollain kahdeksankymppisellä mökinmummolla.
Todella järkyttävää, ettei sinua otettu heti vakavasti! Pitää näemmä olla itse vahtimassa, että patit poistetaan tai otetaan neulalla näyte! Pistää kyllä vihaksi tällainen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi?? Perustelut?
Koska millään ei ole enää mitään merkitystä. Kukaan ei tarvitse minua enää sen jälkeen, kun vanhempani ovat kuolleet.
Oho. Oletko koskaan ajatellut, että suhteessasi heihin on kyllä vikaa, jos tuntuu tuolta? Eli millaisille vanhemmille on ihan ok jättää lapsi maailmaan tuntemaan noin? Kannattaako sellaisten perässä nopeuttaa kuolemaansa? Eikö sulla ole omaa persoonaa ja elämää ollenkaan? Huh. Olen osakohtalotoverisi, mutta en onneksi noin vahvasti aivopesty uskomaan etten ole itselleni mitään.
Tässä ollaan ap:n aloituksen ytimessä. Minullakin tämän tyyppiset vanhemmat ja onneksi sain itseni ravisteltua irti. Eivät siis tarkoituksella aivopese tällaiseen, mutta tietynlaisen kasvatuksen jälkeen ajatukset menevät tällaisiksi.
Ap juttelemaan terapeutille asap. Kaikki me kaipaamme vanhempiamme ja todella kovastikin, mutta oma persoona ei ole sidoksissa vanhempaan ja on luonnollista, että lapsi joutuu hautaamaan vanhempansa. Se on osa elämää valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Sairastuin itse rintasyöpään. Kolmikymppisenä. Takana oli muutaman vuotta yritystä päästä hoitoon, kun rinnassani oli patti. Kukaan ei suostunut ottamaan minua vakavasti. Sen sijaan sain lähetteen psykiatrille. Rintani oli jo nekroosissa, kun pääsin hoitoon. Jonkin verran järkytyin kun kuulin diagnoosin ja kirurgi oli todella ihmeissään:) että mistä sinä tyttö noin sekaisin menit. Mistäköhän.
Minäkin ajattelin että haluan kuolla siihen. Mitään hoitoa en suostuisi ottamaan. Otin kuitenkin; minulle tehtiin rinnan osapoisto, sitten koko poisto ja lopulta tehtiin myös uusi rinta. Poiston jälkeen oli vuorossa sytostaatit, puoli vuotta. Se ei loppujen lopuksi ollut aivan kamalaa. Kynnet irtosivat jne, hiukset lähtivät.
Eniten minua häiritsi nuo mitään ymmärtämätön kirurgi. Ensimmäinen kirurgi oli erittäin arvostettu mutta täysin paska minun mielestäni. Hän ei suostunut poistamaan rintaani koska se nyt vaan on todella tärkeä nuorelle naiselle. Onneksi sain seuraavan ajan plastikkakirurgilta ja hän lähetti minut toiselle rintakirurgille, naiselle, joka oli todella ihana.
On se nyt ********** jos ei itse saa päättää edes rintojensa poistosta ja vielä syöpätapauksessa! Antaisin samantien poistaa molemmat rinnat ja vaikka jalatkin, jos syöpä jostakin näistä löytyisi. Mieluummin terveenä ihmisenä, kuin syöpäriskin kanssa ulkoisesti muita miellyttäen.
T: toinen nuori nainen
Vierailija kirjoitti:
Nro 14, osalla potilaista RIITTÄÄ OSAPOISTO, riippuen kasvaimen koosta. Moni myös valitsee osapoiston, jos mahdollista.
Nro 14 valitsi koko poiston eikä sitä saanut. Itsekin poistattaisin koko rinnan kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Osittain ymmärrän. Itsekin ajattelen helposti, ettei kuolemallani olisi samanlaista merkitystä, koska ei ole lähiomaisia. Sen sijaan uskon vahvasti, että vanhempani haluaisivat minun elävän vahvasti ja täysillä. Heitä muistaen, mutta ei liiaksi surren ja elämänhalun menettäen.
Juuri tämä. Kenen rakastavat vanhemmat toivoisivat lapsensa kuolevan, ei kenenkään. Jos muuta syytä aluksi ei löydy jaksaa elää, niin ajattele ap vanhempiasi, miten he toivoisivat sinun jatkavan ja löytävän iloa elämääsi.
Joo se uusiutumisen pelko on kamala. Samoin syövän leviämisen pelko. Mutta kaiken kestää. Elämä oli kuitenkin kova juttu, minullekin. Ensin ajattelin että minulla ei ole mitään syytä elää. Sitten keksin yhden syyn, sen jälkeen muutamia.