Jos esim. sairastun syöpään, en mene hoitoon vaan annan sen edetä? Onko kysyttävää?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä. Olen lääkäriurallani nähnyt vanhempia naisia, joiden rintasyöpä on kasvanut ihosta todella graavisti läpi, ennenkuin ovat hakeutuneet hoitoon. Näitä naisena tulee kyllä ihmetelleeksi. Mitä siinä oikein on kyseinen nainen ajatellut, kun on päästänyt rintansa siihen kuntoon.
Ei sitten tullut mieleen se, että vanhemmalle naiselle rinnat eivät ole niin tärkeät, etenkin jos on hyvä itsetunto ja ehkä se vanhuus ei ole kovin houkuttelevaa maassa, jossa vanhusten huolto on maailman huonointa?
Vielä yli 90-vuotiaatkin lähetetään kiireellisesti mammografiaan, jos on sen suuntaisia oireita. Kyllä normaali iäkäs nainen huolestuu rinnassa tuntemastaan kyhmystä ennen kuin puoli rintaa on syövän runtelemana ruvella. Ja näiden pyynnöstään asiasta ei mainita missään määrin lapsille, "etteivät he huolestuisi". Kyllä iäkkäällekin naiselle rinnat ovat tärkeät, siinä olet väärässä.
Useammin nuoret naiset joutuvat huonoon hoitoon rintasyöpäepäilyn suhteen. Ei uskota, että nuorella voisi olla syöpä, eikä järjestetä jatkotutkimuksia. Esimerkkitapauksena nuori lääkärinainen, joka työkseen mm. leikkasi rintasyöpiä. Tunsi patin rinnassaan, ei saanut lähetettä mammografiaan. Ajateltiin, että siinä se nyt vain sairastaa potilaidensa sairauksia. Kesti melkein vuoden, ennen kuin sain mammografialähetteen "psyykkisin perustein". Rintasyöpähän se oli.
Tuo kirurginainen olisi voinut kirjoittaa lähetteen itse. Miksi hän ei käyttänyt lääkärin oikeuksiaan???
En minäkään kyllä ottaisi mitään hoitoja vastaan. Jos syöpä tulisi niin sitten tulisi.
Tulen sit kysymään jos oikeasti sairastut. Ilman vaivaa on helppo sanoa siitä mitä vaan.
Teille, jotka ette tiedä, lääkäri voi kirjoittaa itselleen lähetteen, samoin kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen.
Ei sitä välttämättä aina voi ottaakaan mitään hoitoa. Voi olla liian myöhäistä heti, kun syöpä löytyy. Nimimerkillä rakkaani kuoli suolistosyöpään muutamassa kuukaudessa, koska ei voitu hoitaa.
Syöpäkivut voivat olla loppuvaiheessa karmeat. Aika raju päätös olla ottamatta niihin lääkitystä.
Mun äiti kuoli rintasyöpään vuosia siten. Minäkin kieltäytyisin hoidoista. Sitä kitumista ja sitä että saunoessa ei osata hoitaa vakavasti sairaita oikealla tavalla.. jos ihminen TEKEE KUOLEMAA harkitaan vielä kipulääkkeitä ETTEI TULE RIIPPUVUUTTA? ... huh huh..
Veikkaan että mielipide muuttuu, suuntaan tai toiseen, tosipaikan tullen.
Miehen sukulaispoika nuorehko kuoli haimasyöpään, mitään ei tehty, ei ollut tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirurginainen olisi voinut kirjoittaa lähetteen itse. Miksi hän ei käyttänyt lääkärin oikeuksiaan???
Joskus on tilanne, kun ei haluaisi olla oman itsensä lääkäri. Kun toivoisi apua kollegoilta.
Ihan asiasta toiseen, minäkin olen lääkäri, ja jouduin imetyksen aikoinaan lopettamaan terveydellisistä syistä. Terveyskeskuslääkäri kun olin, en kuitenkaan ollut koskaan siinä ominaisuudessa tehnyt reseptiä maidontuotannon lopettavasta lääkkeestä imettävälle. Halusin lopettaa imetyksen, koska se fyysisistä syistä kävi mahdottomaksi Kävin läpi 5 lääkäriä. Neuvolalääkäri, äitiysneuvolan lääkäri, synnytyssairaalan lääkäri, 2 yksityistä gynekologia. Kukaan ei suostunut kirjoittamaan reseptiä maidonerityksen lopettavalle lääkkeelle. Lopulta kirjoitin sen itse itselleni. Tuntematta lainkaan lääkettä tai sen vaikutuksia. Loppuihan se maidontulo sillä. Neuvolasta kun kyselin, miten lopettaa imetyksen, sponssasivat minua vain luovuttamaan maitoa.
En ottaisi minäkään vastaan syöpähoitoja, pitäisi vaan toivoa että kuolee nopeasti pois. En kestäisi sitä, että hoitojen jälkeen jos olisin parantunut, joutuisin elämään koko loppuelämän kusi sukassa että milloin se syöpä tai joku muu uusiutuu. Johon on kuitenki aika korkea riski.
Miten voit tietää, miten tositilanteessa toimisit, jos et ole vielä syöpään sairastunut?
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä. Olen lääkäriurallani nähnyt vanhempia naisia, joiden rintasyöpä on kasvanut ihosta todella graavisti läpi, ennenkuin ovat hakeutuneet hoitoon. Näitä naisena tulee kyllä ihmetelleeksi. Mitä siinä oikein on kyseinen nainen ajatellut, kun on päästänyt rintansa siihen kuntoon.
Numero 14 vastaa omasta puolestaan. Minä kävin ensimmäisen kerran gynellä tuon patin kanssa noin 25-vuotiaana. Minua ei otettu vakavasti. Sitä kesti noin kuusi vuotta, ennen kuin eräs vanhempi miesgyne suostui kokeilemaan pattia, laittamaan lähetteen ultraan ja biopsiaan. Siis kuusi vuotta. Sain siis kahdesta paikasta mm työterveyshuollosta lähetteen psykiatrille.
Olisi ollut edullisempaa yhteiskunnalle jos minut ja pattini olisi otettu vakavasti. Syöpäni tuli aika kalliiksi yhteiskunnalle. Sain uutta, kallista syöpälääkettä ja minut on leikattu monta kertaa. Olen ollut syöpäni vuoksi pois töistä lähes vuoden.
Lisäksi joidenkin lääkärien käytös on järkyttävää, kuten esimerkiksi tuon rintasyöpäkirurgin joka ei suostunut poistamaan rintaani ensimmäisessä leikkauksessa. Nuorelle naisplastikolle ja vahhemmalle naiskirurgille sekä HUS:n onkologeille ja hoitohenkilökunnalle kymmenen pistettä.
Voin myös vastata muiden puolesta kysymykseesi. Suomessa on paljon köyhiä ihmisiä joilla ei ole rahaa käydä lääkärissä tai voimia etsiä sairauksista itsestään esim rintoja palpoimalla. Tai ei ole yksinkertaisesti tietoa, vaikka jollain kahdeksankymppisellä mökinmummolla.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaispoika nuorehko kuoli haimasyöpään, mitään ei tehty, ei ollut tehtävissä.
Haimasyöpään nyt ei yleensäkään pystytä mitenkän elämää pidentävästi puuttumaan. Se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaispoika nuorehko kuoli haimasyöpään, mitään ei tehty, ei ollut tehtävissä.
Niin, haimasyöpä tappaa aina. Yksi 500 000 (?) tuhannesta voi elää hieman kauemmin.
En usko, että tuollaista voi päättää etukäteen. On niin eri asia sairastua oikeasti.
Kyllä sinä päivystykseen lähdet, kun kasvain tukkii suoliston ja oksannat paskaa.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuollaista voi päättää etukäteen. On niin eri asia sairastua oikeasti.
No, sitten teen itsemurhan, jos sairastun. -ap
No on meitä täällä jotka odottavat kuolemaa mutta eivät jostain syystä pysty tekemään itsemurhaa. Itsemurha olisi hirveä shokki ja häpeä suvulleni kun taas johonkin sairauteen kuoleminen olisi helpompaa kaikille läheisille.