Jos esim. sairastun syöpään, en mene hoitoon vaan annan sen edetä? Onko kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi minäkään vastaan syöpähoitoja, pitäisi vaan toivoa että kuolee nopeasti pois. En kestäisi sitä, että hoitojen jälkeen jos olisin parantunut, joutuisin elämään koko loppuelämän kusi sukassa että milloin se syöpä tai joku muu uusiutuu. Johon on kuitenki aika korkea riski.

No ihan yhtä lailla voit alkaa jo nyt olemaan "kusi sukassa", että koska jäät auton alle tai koska saat sydäninfarktin.

Ihminen kuolee joka tapauksessa, oli sairastanut syövän tai ei. Sen kanssa on vaan elettävä, jos elää aikoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka ette tiedä, lääkäri voi kirjoittaa itselleen lähetteen, samoin kirjoittaa itselleen  lääkemääräyksen. 

Kirjoittaa itselleen lääkemääräyksen *?* Ei kai nyt sentään!? 

Voisiko joku asiasta tietävä antaa vastauksen? 

Miksi ei voisi? Voihan kokkikin kokata itselleen.

Oletko tietoinen miten kivulias hoitamaton syöpä on? Miten henkisesti valmentaudut? Oikeastaan syövän etukäteis pohtiminen, tai minkään muunkaan on aika hassua! Pitkälle edenneen suusyövän kärsineen miehen vaimona uskon kuitenkin että harvempi voi kuvitellakaan tosipaikan tullen kieltäytyvänsä kivunlievityksestä. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä että aloittaja sairastuu mihinkään flunssaa vakavampaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain ymmärrän. Itsekin ajattelen helposti, ettei kuolemallani olisi samanlaista merkitystä, koska ei ole lähiomaisia. Sen sijaan uskon vahvasti, että vanhempani haluaisivat minun elävän vahvasti ja täysillä. Heitä muistaen, mutta ei liiaksi surren ja elämänhalun menettäen.

Juuri tämä. Kenen rakastavat vanhemmat toivoisivat lapsensa kuolevan, ei kenenkään. Jos muuta syytä aluksi ei löydy jaksaa elää, niin ajattele ap vanhempiasi, miten he toivoisivat sinun jatkavan ja löytävän iloa elämääsi.

Joskus, kun teen jotain, mistä voisi olla ylpeä tai etenen jotenkin tai suoriudun jostain, saatan mielessäni sanoa: "Hei äiti, mä tein sen!" Ja välillä, kun joku homma on livennyt, puolihuumorilla naureskelen, että tästä kyllä äiti järkyttyisi. On tärkeää pitää elämä mahdollisimman normaalina ja käynnissä, vaikka juuri nyt tällä hetkellä sillä ei olekaan kenellekään muulle niin isoa merkitystä. 

Toisaalta, olen nähnyt läheltä, miten perheellinenkin vanhempi suistui raiteiltaan omien vanhempiensa kuolemasta, leskeydestä ja kuolemasta ja se meni jopa ohi oman perheen ja jälkikasvun. Haluan roikkua elämässäni niin vahvasti, ettei tuota samaa romahdusta tapahdu minulle enkä usko, että tapahtuukaan. Taidan olla jo kuivilla. 

Mä en mene mihinkään kokeisiin, sillä en tahdo tietää. Jos tuolla sisuksissa joku tauti jyllää, niin tappaa sitten pois vaan. En tahdo tietää.

No onpa aivan vitun jännää. Ihan tekee mieli kysellä kaikenlaista juuri Sinulta! Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä päivystykseen lähdet, kun kasvain tukkii suoliston ja oksannat paskaa.

Silloin se on jo myöhäistä. Tuossa tilanteessa ei ole enää muutenkana mitään tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi minäkään vastaan syöpähoitoja, pitäisi vaan toivoa että kuolee nopeasti pois. En kestäisi sitä, että hoitojen jälkeen jos olisin parantunut, joutuisin elämään koko loppuelämän kusi sukassa että milloin se syöpä tai joku muu uusiutuu. Johon on kuitenki aika korkea riski.

Takaan sinulle, että tässä asiassa et tunne itseäsi etkä voimiasi: puhun hyvinkin omakohtaisesta kokemuksesta, kun kerron,että sen uusimisriskin kanssa pystyy elämään aivan normaalisti. Jos keskittyy vain pelkäämiseen, on parasta hakea ammattiauttajan apua. Tai no, ei se haittaa, jos pelko on per*eessä, kunhan ei nouse sieltä ylemmäksi. Ei kuitenkaan kannata jäädä elämään kusi sukassa koko aikaa.

Ja siitäkin tiedosta selviää, jos syöpä uusiikin tai tulee toinen syöpä. Parhaillaan odotan toisen kierroksen viimeisiä tutkimuksia ja 2 viikon päästä olevaa lääkärin aikaa, jolloin saan tietää, saadaanko edes elämää mahdollisesti jatketuksi. Enkä sittenkään ole juossut järveen, vaikka olenkin kulkenut melkoisen mankelin läpi parikin kertaa.

Ihminen ei yleensäkään tiedä, mistä selviää, ennen kuin on käynyt sen läpi.