Mies haluaa avioehdon, minä en...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

En todellakaan halua "pelata taudellisesti omaan pussiin" avioliiton aikana. Hirveä ajatuskin, juonittelen miehen selän takana miten saan OMAA varallisuuttani kartutettua eron koittaessa! Hyi hitto. Juuri näin ajattelevan ihmisen kanssa en ikinä haluaisi tai menisi naimisiin!

Rahaan ei kannata suhtautua tunteenomaisesti. Siis näinhän teillä on pelisäännöt ja olette asian suhteen avoimia. Ei se ole mitään juonittelua. Aviopuoliso ymmärtää oikein hyvin, kun sanoo että sorry, mutta nyt ei käy koska tämä ratkaisu kartuttaisi vain sinun omaisuuttasi. Pitää miettiä joku muu malli.

Avioehto nimenomaan lisää avoimuutta. Säännöt on selvät molemmille heti alusta alkaen.

Ja pistäkää ne tunteet sivuun kun mietitte talouttanne ja varallisuuttanne.

Sun aikomus on vaan käyttää miestä hyväks, perkeleen *****!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Riippuu vähän siitä, mihin b on niitä velkojaan ottanut. Jos velka on otettu perheen elatusta varten, silloin se otetaan osituksessa huomioon. Jos kyseessä on b:n uhkapelivelka, sitä ei oteta huomioon.

Entä jos avioehtoa ei ole? Onko tilanne sama avioliiton päättyessä ilman avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

En todellakaan halua "pelata taudellisesti omaan pussiin" avioliiton aikana. Hirveä ajatuskin, juonittelen miehen selän takana miten saan OMAA varallisuuttani kartutettua eron koittaessa! Hyi hitto. Juuri näin ajattelevan ihmisen kanssa en ikinä haluaisi tai menisi naimisiin!

Rahaan ei kannata suhtautua tunteenomaisesti. Siis näinhän teillä on pelisäännöt ja olette asian suhteen avoimia. Ei se ole mitään juonittelua. Aviopuoliso ymmärtää oikein hyvin, kun sanoo että sorry, mutta nyt ei käy koska tämä ratkaisu kartuttaisi vain sinun omaisuuttasi. Pitää miettiä joku muu malli.

Avioehto nimenomaan lisää avoimuutta. Säännöt on selvät molemmille heti alusta alkaen.

Ja pistäkää ne tunteet sivuun kun mietitte talouttanne ja varallisuuttanne.

Haluan mennä naimisiin rakkaudesta, enkä siksi että se on "taloudellisesti järkevää" haluan myös samoin ajattelevan miehen.

:( kirjoitti:

Sun aikomus on vaan käyttää miestä hyväks, perkeleen *****!

Juu näin on. Minulla on kristallipallo mistä näin että lotossahan tuo kohta voittaa. Sitten lähden puutarhurin matkaan!

Emme mieheni kanssa halunneet aikoinaan avioehtoa. Ei vaan nähty siinä mitään pointtia vajaa 10 vuotta sitten - eikä nähdä vieläkään. Yhdessä ollaan ja jos ero tulisi, ei tekisi kipeää laittaa kaikki 50-50.

Mutta perseestä oli se, että miehen sisko kyllä halusi, että me tehdään avioehto. Antoi ensin pari kertaa sivulauseessa ymmärtää, että minä en hänen perintöään saa sitten viedä. Teeskentelin etten muka ymmärtänyt näitä vihjailuja. Viimeisen kerran sanoi asiasta ihan suoraan, mutta onneksi appiukkoni tajusi räjähtää asiasta ja tukkia eukon suun. Saisi vähän paremmin perehtyä perhevarallisuusoikeuteen.

Sekä minä että mies ollaan peritty ja tullaan perimään yhtä sun toista metsästä asuntoihin. En vaan huutele omaisuudestani kahvipöydissä. Uskomatonta silti, että jotain voi noin kauheesti rassata se, ettei meillä ole avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on hyvä tehdä ennen avioitumista. Muistathan, että se suojelee myös sinua. Yksi ihan käytännön esimerkki on se, että sinun ei kannata jäädä kotiin sitten joskus lasten kanssa kovin pitkäksi aikaa ja antaa miehen kartuttaa omaa varallisuuttaan. Teet monet päätökset uraasi koskien fiksummin, otat ehkä työpaikan vastaan toiselta paikkakunnalta, toisesta maasta. Ihan vain sen vuoksi, että molemmat pelaatte taloudellisesti omiin pusseihinne.

Itse en tehnyt ennen avioitumista avioehtoa ja olen tehnyt paljon myönnytyksiä perheen hyväksi. En ole ajatellut niinkään omaa uraani tai vaurastumistani. Nyt sitten mies useamman lapsen ja useiden aviovuosien jälkeen alkoi painostaa avioehtoon. Sanoin, että nyt on vähän myöhäistä.

Ja kyllä, hän on ollut sitä mieltä että minun työ ja ura eivät ole niin tärkeitä, hän elättää. Tai että jään kotiin lapsia hoitamaan, hän elättää. Kunnes sitten on tullut toisiin ajatuksiin.

Tee avioehto ja huomaat sen tuovan paljon selvyyttä suhteeseenne.

En todellakaan halua "pelata taudellisesti omaan pussiin" avioliiton aikana. Hirveä ajatuskin, juonittelen miehen selän takana miten saan OMAA varallisuuttani kartutettua eron koittaessa! Hyi hitto. Juuri näin ajattelevan ihmisen kanssa en ikinä haluaisi tai menisi naimisiin!

Rahaan ei kannata suhtautua tunteenomaisesti. Siis näinhän teillä on pelisäännöt ja olette asian suhteen avoimia. Ei se ole mitään juonittelua. Aviopuoliso ymmärtää oikein hyvin, kun sanoo että sorry, mutta nyt ei käy koska tämä ratkaisu kartuttaisi vain sinun omaisuuttasi. Pitää miettiä joku muu malli.

Avioehto nimenomaan lisää avoimuutta. Säännöt on selvät molemmille heti alusta alkaen.

Ja pistäkää ne tunteet sivuun kun mietitte talouttanne ja varallisuuttanne.

Haluan mennä naimisiin rakkaudesta, enkä siksi että se on "taloudellisesti järkevää" haluan myös samoin ajattelevan miehen.

Voi sinua. Siis ilman muuta rakkaudesta kannattaa avioitua. Mutta ei se rakkautta vähennä tai tee arvottomammaksi jos huolehtii yhteiset pelisäännöt raha-asioille. Usko pois, moni riita jää riitelemättä kun olette alunperin asiat sopineet. Jää aikaa rakastamiselle.

Tutkimusten mukaan parisuhteissa tapellaan eniten rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Paljonkos sinulla olikaan ikää?

Lähemmäs kolmekymmentä. Kuinka niin? Eikö elämässä saa olla romantiikkaa jos on yli 15?

Romantiikka ja terve järki eivät yleensä enää aikuisilla ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei tehnyt avioehtoa. Perusti sitten firman. Tulo ero ja firman arvoksi määriteltiin melkein kymmenen miljoonaa. Ei saanut kaikkea maksettua. Firma meni nurin ja velat ex-vaimolle jäi. Ex vaimo asuu lasten kanssa yhdessä nek run kanssa yltäkylläisesti.

TÄH! Siis oliko firmalla velkaa lähes 10 miljoonaa vai arvoa?

Ei kun piti se vaimo maksaa ulos. Vaikka firma meni konkurssiin, niin jäi kuitenkin velkaa vaimolle,kun ei maksanut kuin muutaman millin osituksessa.

Järkevä mies. Pyrkyri nainen. Hyvä että asia tuli selväksi ennen häitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei tehnyt avioehtoa. Perusti sitten firman. Tulo ero ja firman arvoksi määriteltiin melkein kymmenen miljoonaa. Ei saanut kaikkea maksettua. Firma meni nurin ja velat ex-vaimolle jäi. Ex vaimo asuu lasten kanssa yhdessä nek run kanssa yltäkylläisesti.

TÄH! Siis oliko firmalla velkaa lähes 10 miljoonaa vai arvoa?

Ei kun piti se vaimo maksaa ulos. Vaikka firma meni konkurssiin, niin jäi kuitenkin velkaa vaimolle,kun ei maksanut kuin muutaman millin osituksessa.

Ja vaimo ei ollut mitään ikinä tehnyt firman eteen tai mahdollistanut sitä että mies voi firmaa pyörittää...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei tehnyt avioehtoa. Perusti sitten firman. Tulo ero ja firman arvoksi määriteltiin melkein kymmenen miljoonaa. Ei saanut kaikkea maksettua. Firma meni nurin ja velat ex-vaimolle jäi. Ex vaimo asuu lasten kanssa yhdessä nek run kanssa yltäkylläisesti.

TÄH! Siis oliko firmalla velkaa lähes 10 miljoonaa vai arvoa?

Ei kun piti se vaimo maksaa ulos. Vaikka firma meni konkurssiin, niin jäi kuitenkin velkaa vaimolle,kun ei maksanut kuin muutaman millin osituksessa.

Ja vaimo ei ollut mitään ikinä tehnyt firman eteen tai mahdollistanut sitä että mies voi firmaa pyörittää...?

Puolet on silti kohtuutonta ellei ihan todellisuudessa ollut siinä täysillä mukana. 

t. Naisyrittäjä

Ymmärrän avioehdon jossa rajataan vanhempien perintö pois avioliiton yhteisestä omaisuudesta. Maksan ruuat ja kaikki lapsiin liittyvät kulut. Mies lyhentää lainaa. Olemme laskeneet että kulut menevät tasan. Avioehtoa ei ole, eikä tule. Yhdessä on tarkoitus olla myötä- ja vastoinmäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velka on aina ottajansa rasite. Ellet ole ryhtynyt velan takaajaksi, mikä vaatisi sinulta allekirjoituksen velkakirjaan.

Eli jos teillä ei ole avioehtoa ja miehesi on ottanut kauhean määrän pikavippejä omissa nimissään, eivät nämä pikavipit tule sinun maksettavaksesi avioeron sattuessakaan.

Avioerossa omaisuus ositetaan ja varakkaampi puoliso maksaa köyhemmälle tasinkoa. Jos olet miljoonaperijätär ja miehelläsi on vaikka satatonnia velkaa omissa nimissään, niin joudut maksamaan miehellesi puolet miljoonistasi. Sen sijaan hänen velkojaan ei ositeta. Mies voi tehdä sinulta avioerossa saaduilla miljoonillaan mitä lystää, mutta et vastaavasti "peri" häneltä 50 000 velkaa.

Hölyn pölyä.

Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000, on yhteinen omaisuus 400000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee +200000 taskussaan.

Jos b:llä ei olisi velkaa, kummallakin olisi 250000. Eli velaton hävisi juuri 50000.

Kyllä se velaton hävisi tuossa casessa 250 000. Ja juuri näistä syistä on vaan välttämätöntä välillä tehdä avioehtoja. 250 000 euroa on ihan liian iso raha jaeltavaksi ympäriinsä. 

Väärin.

Velka ei ole omaisuutta. Jos a:lla on 500000 ja b:llä -100000 on yhteinen omaisuus 500000 ja se puolitetaan. Kumpikin lähtee 250000 taskussaan. Se velkainen saa sitten maksaa ne vippinsä tuosta omasta osastaan.

Niin. Ja jos molemmat lähtevät 250 000 taskussaan niin eikö se juuri todellakin hävinnyt 250 000 euroa???

Minulla on tuo puoli miljoonaa. Minusta ei olisi ollenkaan mukavaa ajatella, että vaikka vuoden päästä se olisi vain 250 000 euroa, niin paljon tuon rahan eteen on nähty vaivaa ja sillä on tarkoitus turvata MINUN eläkeikäni ja muut mahdolliset elämän tuomat katastrofit, ei jakaa vararahastoa puoliksi. 

Joo, mutta kun tuossa aiemmin kuviteltiin, että saisit puolesta millistäsi ainoastaan 200 000, kun makselisit miehesi ottamia pikavippejä. Tämä siis ei pidä paikkaansa. Menetät avioerossa korkeintaan puolet ja silloinkin vain, jos puolisollasi ei oikeasti ole kuin tuulen huuhtoma perse.

Avioehto kannattaa tehdä, jos itse olet varakas ja nait tyhjätaskun, josta näkee, että tulee olemaan tyhjätasku loppuikänsä. Näitä liittoja vaan on aika vähän. Jos miehesi vaikka käy töissä ja asutte tuossa omistamassasi puolen millin kartanossa, niin miehellesi kyllä kertyy omaisuutta vuosien varrella niin, ettei hän nyt ihan kirkonrotta ole enää esim. kymmenen vuoden päästä. Saattaahan se miehesi vaikka periä vastaavasti jonkun kartanon myöhemmin, jolloin olisitte mahdollisessa avioerotilanteessa täysin sujut.

Minusta tuo avioehtovouhotus vaan kuulostaa tyypilliseltä taloudelliselta väkivallalta. Sitä ruosteista Skodaa ei haluta myydä, jos Pate vaikka löytää uuden. Älkää katsoko jenkkifilmejä. Puolisosi ei voi kyniä sinua putipuhtaaksi. Jos olet miljonääri, niin omaisuutesi kasvaa korkoa koron päälle joka sekunti. Vaikka antaisitkin lastesi isälle millin, tienaat eron jälkeen koko ajan lisää, omaisuutta, johon eksälläsi ei enää ole osaa eikä arpaa.

ehdoton ei avioehdolle kirjoitti:

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Kävisin sitten horoissa minkä ehtisin, ehkä saisin siitä vielä omaisuutta kun muija jättäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Paljonkos sinulla olikaan ikää?

Lähemmäs kolmekymmentä. Kuinka niin? Eikö elämässä saa olla romantiikkaa jos on yli 15?

Romantiikka ja terve järki eivät yleensä enää aikuisilla ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Totta. Ajattelin samalla tavalla mitä ap ehkä 16-18-vuotiaana. Näin reilu kolmekymppisenä en näe mitään ristiriitaa siinä, että tunteiden lisäksi käyttää sitä puhdasta järkeäänkin. Me ei tehty miehen kanssa avioehtoa, koska molemmat oltiin yhtä persaukisia, eikä kummallekaan ole tulossa mitään isoja perintöjä. Olisin ollut valmis avioehtoon, jos mies olisi ehdottanut ja ajatus tuntuu tälläkin hetkellä ihan järkevältä, vaikka ollaan jo aviossa. Ei järki estä tunteita eikä tunteet järkeä. On lapsellista antaa liikaa valtaa kummallekaan ja kuuluu pikemminkin nuoruuden kiihkoiluun.

Kyllä kolmekymppisen pitäisi olla jo henkisesti kypsempi.

Mitä on palstan lokit mieltä siitä jos mies pelaa harrastuksekseen urheiluveikkauksia tai muita uhkapelejä niin onko voitot henkilökohtaisia vai yhteisiä jos ei ole avioehtoa? Jos mies voittaa 20000€ niin ostaa itselleen vaikka moottoripyörän eikä perheelle/vaimolle romanttista matkaa edes osalla rahaa?

Entä jos ei ole avioehtoa niin osallistutteko rehdisti miehen uhkapelien maksuun?

Taitaapi koskea osallisuus ainoastaan sitä jos mies voittaisi?

En ymmärrä mikset halua avioehtoa. Ei se avioliiton yhteisyrittäjyyttä poista mitenkään!! Itselleni avioehto itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on palstan lokit mieltä siitä jos mies pelaa harrastuksekseen urheiluveikkauksia tai muita uhkapelejä niin onko voitot henkilökohtaisia vai yhteisiä jos ei ole avioehtoa? Jos mies voittaa 20000€ niin ostaa itselleen vaikka moottoripyörän eikä perheelle/vaimolle romanttista matkaa edes osalla rahaa?

Entä jos ei ole avioehtoa niin osallistutteko rehdisti miehen uhkapelien maksuun?

Taitaapi koskea osallisuus ainoastaan sitä jos mies voittaisi?

Avioehto koskee vain erotilannetta tai kuolemaa. Avioliitossa molemmilla on omat rahansa omassa hallussaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Paljonkos sinulla olikaan ikää?

Lähemmäs kolmekymmentä. Kuinka niin? Eikö elämässä saa olla romantiikkaa jos on yli 15?

Romantiikka ja terve järki eivät yleensä enää aikuisilla ole ristiriidassa toistensa kanssa.

Totta. Ajattelin samalla tavalla mitä ap ehkä 16-18-vuotiaana. Näin reilu kolmekymppisenä en näe mitään ristiriitaa siinä, että tunteiden lisäksi käyttää sitä puhdasta järkeäänkin. Me ei tehty miehen kanssa avioehtoa, koska molemmat oltiin yhtä persaukisia, eikä kummallekaan ole tulossa mitään isoja perintöjä. Olisin ollut valmis avioehtoon, jos mies olisi ehdottanut ja ajatus tuntuu tälläkin hetkellä ihan järkevältä, vaikka ollaan jo aviossa. Ei järki estä tunteita eikä tunteet järkeä. On lapsellista antaa liikaa valtaa kummallekaan ja kuuluu pikemminkin nuoruuden kiihkoiluun.

Kyllä kolmekymppisen pitäisi olla jo henkisesti kypsempi.

Jaa no en sitten ole kypsä. Minusta se vaan tappaa kaiken romantiikan että valmistaudutaan eroon jo ennenkuin avioliitto alkaakaan.