Mies haluaa avioehdon, minä en...

Ite en suostuis naimisiin ilman avioehtoo (en oo varakas). Nään sen yhtenä rakkaudenosoituksen muotona - emme ole yhdessä toisen varallisuuden takia.

Vaikka yleensä haen kompromissiratkasuja, niin tähän asiaan ei sellaista löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko lapsia?

Meillä on jo lapsi.

Miten sen kustannukset jaettiin, lapsi tuo perinteisesti loven naisen ansiotasoon.

Mies on enemmän maksanut lapsen kustannuksia. Ylipäätänsä tässä ei ole kyse edes rahasta, rahasta meillä ei ole ikinä tapeteltu, se maksaa jolla rahaa on ja kaikki on yhteistä. Mutta se että miksi mennä naimisiin jos varaudumme jo eroon.. Pitäisikö sitten asua vaan yhdessä ilman sormuksia loppuelämän mieluummin.

Mutta kun elämässä kannattaa aina varautua vastoinkäymisiin, ja erityisesti suojella itseään niiltä, mikäli se on mahdollista. Tuskin kukaan avioehdon tehnyt aktiivisesti ajattelee/valmistelee/miettii eroa. Se on turva, JOS jotakin jostain syystä joskus jossakin sattuu tapahtumaan. Vaikka kuinka vannoisitte nyt ikuista rakkautta, voi kaikki jonain päivänä olla toisin, vaikka sitä onkin ikävää ajatella. Sinuna suostuisin siihen avioehtoon, et menetä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Ei avioliiton pidä olla ikuista. Se saattaa sitä olla mutta etukäteen et voi tietää. Aattele sitä ennemmin sopimuksena jossa mennään eteenpäin vaikka vuosi kerrallaan niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu.

Muttakun en ajattele sitä niin. Minä menen naimisiin vain kerran ja sillähetkellä haluan ajatella sen olevan ikuista (tietysti elämästä ei ikinä tiedä) mutta en todellakaan halua ajatella noin kun sanoit. Sitten en halua sellaisen ihmisen kanssa naimisiin joka ajattelee niinkuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko lapsia?

Meillä on jo lapsi.

Miten sen kustannukset jaettiin, lapsi tuo perinteisesti loven naisen ansiotasoon.

Mies on enemmän maksanut lapsen kustannuksia. Ylipäätänsä tässä ei ole kyse edes rahasta, rahasta meillä ei ole ikinä tapeteltu, se maksaa jolla rahaa on ja kaikki on yhteistä. Mutta se että miksi mennä naimisiin jos varaudumme jo eroon.. Pitäisikö sitten asua vaan yhdessä ilman sormuksia loppuelämän mieluummin.

Miksi mennä naimisiin jos varautuu eroon? Niin, miksi mennä naimisiin lainkaan kun ei pakko ole? Elämä ei aina mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan, järkevä ihminen ymmärtää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ymmärrä avioehtoa enkä sitä allekirjoittaisi.
Avioliitto on yhteinen yritys missä molemmat tekee parhaansa ja haluavat toisilleen parasta.

Asia olisi eri, jos toisella olisi paljon suurempi omaisuus tai esim. suvussa kulkeva kiinteistö. Silloin tehtäisiin avioehto, jossa esim. sukumökkiin ei koskettaisi avuoerossa, mutta muuta omaisuutta ehto ei kattaisi.

Miten avioehto tuon kumoaa?

No yleensä jos pariskunta rekeen lapsia, niin nainen jää heitä hoitamaan kotiin. Valitettavan usein nainen myös maksaa lapsen kaikki kulut, sekä tietysti omansa äitiys- ja hoitolomarahoista, kun taas mies laittaa omat rahat vain hyvin vointinsa. Jos tälläinen pari tekee vaikka 3 lasta ja yhteisellä päätöksellä nainen on jokaisesta täydet kotona, niin se tekee jo 9 vuotta. 9 vuotta pois työelämästä näkyy jo aika paljon pankkitilissä, omaisuudessa sekä eläkkeessä.

No en todellakaan suostunut. Jos uhraan elämäni parhaat vuodet miehelle, joka heittäisi minut kuin käytetyn rätin roskiin sen jälkeen kun kaikki mehut on imetty irti, totta kai haluan saada asianmukaisen loppuelämän. Tarkoittaa ihan asiallista omaa kattoa pään päällä, ei asumista missään kaupungin vuokramurjussa deekujen keskellä. Kyllä, olen pienituloisempi enkä ole saanut perintöjä, mies hyvätuloinen perijä.

Kun kaksi persaukista lyö hynttyyt yhteen, niin mihin siinä avioehtoa tarvitaan, jos menot jaetaan ja molemmat tekee töitä yhteisten tavoitteiden eteen? Edellyttää myös, että on suhtkoht samanlainen käsitys niistä yhteisestä tavoitteista ja rahankäyttöstä. Jos perintöjä on tulossa, vanhempien kannattaa testamentilla sulkea lasten puolisot pois. Voi sitten aikanaan lapsi sen hetkisessä suhteessaan päättää miten rahat käytetään. Niin minä tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se että miksi mennä naimisiin jos varaudumme jo eroon..

Miksi käydä töissä jos varautuu irtisanomiseen maksamalla työttömyyskassaan maksuja? Miksi ajaa autolla jos varautuu kolariin ottamalla liikennevakuutuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Ei avioliiton pidä olla ikuista. Se saattaa sitä olla mutta etukäteen et voi tietää. Aattele sitä ennemmin sopimuksena jossa mennään eteenpäin vaikka vuosi kerrallaan niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu.

Muttakun en ajattele sitä niin. Minä menen naimisiin vain kerran ja sillähetkellä haluan ajatella sen olevan ikuista (tietysti elämästä ei ikinä tiedä) mutta en todellakaan halua ajatella noin kun sanoit. Sitten en halua sellaisen ihmisen kanssa naimisiin joka ajattelee niinkuin sinä.

Sinähän sen jo sanoit; elämästä ei ikinä tiedä. Siksi meillä on mm. vakuutukset, kun elämästä ei tiedä. Se on vain varautumista siihen, jos joskus jotakin sattuu. Tuskin meistä kukaan olettaa että talo kuitenkin palaa, mutta silti se kotivakuutus otetaan.

Suhtautumisesi on sama kuin sanoisit ettet suostu menemään laivalle jolla on pelastusveneet koska et halua ajatella että voi sattua onnettomuus.

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ymmärrä avioehtoa enkä sitä allekirjoittaisi.
Avioliitto on yhteinen yritys missä molemmat tekee parhaansa ja haluavat toisilleen parasta.

Asia olisi eri, jos toisella olisi paljon suurempi omaisuus tai esim. suvussa kulkeva kiinteistö. Silloin tehtäisiin avioehto, jossa esim. sukumökkiin ei koskettaisi avuoerossa, mutta muuta omaisuutta ehto ei kattaisi.

Miten avioehto tuon kumoaa?

No yleensä jos pariskunta rekeen lapsia, niin nainen jää heitä hoitamaan kotiin. Valitettavan usein nainen myös maksaa lapsen kaikki kulut, sekä tietysti omansa äitiys- ja hoitolomarahoista, kun taas mies laittaa omat rahat vain hyvin vointinsa. Jos tälläinen pari tekee vaikka 3 lasta ja yhteisellä päätöksellä nainen on jokaisesta täydet kotona, niin se tekee jo 9 vuotta. 9 vuotta pois työelämästä näkyy jo aika paljon pankkitilissä, omaisuudessa sekä eläkkeessä.

Miksi ihmeessä nainen maksaisi yksin yhteisen lapsen kulut? Voisin kuvitella, että nimenomaan perheissä, joissa on avioehto, tällaisetkin asiat sovitaan tasapuolisesti jo ennen sitä lasten hankkimista.

Kukaan ei liioin pakota äitiä yksin käyttämään hoitovapaita. Jos on yhdeksän vuotta omasta halustaan pois työmarkkinoilta, niin näkyyhän se. Ne hoitovapaat voi kuitenkin jakaa tasapuolisesti nekin. Ja jos ei halua jakaa, niin voi jakaa ainakin sen taloudellisen rasituksen, mikä niistä syntyy. Ei se estä tekemästä myös avioehtoa.

Mutta olihan siellä nimenomaan raha taustalla, eli kotona olisi kiva hoitaa lapsia miehen kustannuksella.

(Ja olen sitten itse nainen, jos sillä on merkitystä. Vaatisin avioehdon vaikka todennäköisesti nykyinenkin miesystäväni on minua varakkaampi. Lapsia en enää hanki mutta jos olisin hankkinut niin vain sillä edellytyksellä, että isä pitää puolet hoitovapaista.)

Ap, onko sinulla vakuutuksia? Ostitko asunnon, maksoit käteisellä etkä tehnyt omistuksen siirrosta mitään papereita? Solmitko työsopimuksen vain suullisesti kahden kesken esimiehen kanssa? Lapselle et tietenkään ottanut rokotuksia, koska nehän on turhia?

Minä ja mies aloitettiin yhteinen elämä ihan nollasta. Naimisiin menimme myöhemmin, mutta siinä teimme avioehdon avioeron varalle minun aloitteesta. Eroa ei ole suunnitteilla ja enkä usko, että tuleekaan, joten avioehto ei vaikuta elämään millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Itse asiassa se voi jopa varjella erolta, koska kumpikaan ei voi edes pahimmassa suuttumuksen tilassa sanoa: "Häivy, minne haluat, mutta talo jää minulle!" (jos se on siis yhteinen) Kun se ei noin vain onnistu, niin monen on laskettava kymmeneen ennen seuraavaa siirtoa, ja siinä vaiheessa voidaan päättää jatkaa sittenkin ja myöhemmin todeta, että onneksi ei erottu.

Meillä tehtiin avioehto, ja olemme edelleenkin - yli 27 vuoden jälkeen - tukevasti naimisissa, hyvin todennäköisesti jommankumman kuolemaan asti.

Ei avioehtoa tehdä vain eroa ajatellen. Se on vähän kuin vakuutus sitä ajatellen, että toinen ottaa taloudellisia riskejä ja menettää omaisuutensa. Jos on avioehto, ei vouti pääse puolison omaisuuteen käsiksi esim. tilanteessa, jossa mies laittaa osuutensa talosta lainan vakuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan suostunut. Jos uhraan elämäni parhaat vuodet miehelle, joka heittäisi minut kuin käytetyn rätin roskiin sen jälkeen kun kaikki mehut on imetty irti, totta kai haluan saada asianmukaisen loppuelämän. Tarkoittaa ihan asiallista omaa kattoa pään päällä, ei asumista missään kaupungin vuokramurjussa deekujen keskellä. Kyllä, olen pienituloisempi enkä ole saanut perintöjä, mies hyvätuloinen perijä.

Miksi ihmeessä menisit naimisiin jos pidät sitä parhaiden vuosiesi uhraamisena ja mieskin imee kaikki mehut? Kuulostaa hirveältä. Itse en ikinä menisi naimisiin jos en avioliiton myötä kokisi saavani hyvää elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Ei avioehtoa tehdä vain eroa ajatellen. Se on vähän kuin vakuutus sitä ajatellen, että toinen ottaa taloudellisia riskejä ja menettää omaisuutensa. Jos on avioehto, ei vouti pääse puolison omaisuuteen käsiksi esim. tilanteessa, jossa mies laittaa osuutensa talosta lainan vakuudeksi.

Mies ei voi laittaa osuuttaan talosta lainan vakuudeksi ilman toisen omistajan suostumusta. Eli onhan talon omistus 50-50?

Viimeistään siinä kohtaa kun toiselta pyydetään vakuuksia omiin lainoihin, on syytä tehdä se avioehto. Tai hyväksyttävä se omiasuuden menetys.

Minäkään en menisi naimisiin ilman avioehtoa. Se on yksinkertaisempaa niin. Tykkään sen verran omasta varallisuudestani (jota ei kamalasti ole, mutta kuitenkin) etten ole valmis jakamaan sitä. Tämä ei poista sitä että perheenä ollaan yhdessä ja puhalletaan yhteen hiileen myös taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan suostunut. Jos uhraan elämäni parhaat vuodet miehelle, joka heittäisi minut kuin käytetyn rätin roskiin sen jälkeen kun kaikki mehut on imetty irti, totta kai haluan saada asianmukaisen loppuelämän. Tarkoittaa ihan asiallista omaa kattoa pään päällä, ei asumista missään kaupungin vuokramurjussa deekujen keskellä. Kyllä, olen pienituloisempi enkä ole saanut perintöjä, mies hyvätuloinen perijä.

Eli avioehdon ottaminen oli kohdallasi nimenomaan varautumista eroon.

Aika ikävältä kuulostaa, että perhe-elämä on sinulle elämäsi parhaiden vuosien uhraamista. Kuulostaa myös todella laskelmoivalta, että et suostunut avioehtoon nimenomaan siksi, että miehesi on hyvätuloisempi. Mutta jos hän on tuon hyväksynyt niin mikäpä siinä.