Mies haluaa avioehdon, minä en...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan suostunut. Jos uhraan elämäni parhaat vuodet miehelle, joka heittäisi minut kuin käytetyn rätin roskiin sen jälkeen kun kaikki mehut on imetty irti, totta kai haluan saada asianmukaisen loppuelämän. Tarkoittaa ihan asiallista omaa kattoa pään päällä, ei asumista missään kaupungin vuokramurjussa deekujen keskellä. Kyllä, olen pienituloisempi enkä ole saanut perintöjä, mies hyvätuloinen perijä.

Eli avioehdon ottaminen oli kohdallasi nimenomaan varautumista eroon.

Aika ikävältä kuulostaa, että perhe-elämä on sinulle elämäsi parhaiden vuosien uhraamista. Kuulostaa myös todella laskelmoivalta, että et suostunut avioehtoon nimenomaan siksi, että miehesi on hyvätuloisempi. Mutta jos hän on tuon hyväksynyt niin mikäpä siinä.

P.o. avioehdosta kieltäytyminen oli kohdallasi nimenomaan varautumista eroon.

En ymmärrä ollenkaan tätä nykytrendiä, että persaukisetkin laativat avioehtoja. Miksi ihmeessä jos perintöjäkin on tulossa laho omakotitalo muuttotappiokunnassa ja vanha Scoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Nyyh, kun heittäytyy marttyyriksi niin sitten varmaan saa tahtonsa läpi.

Et usko itsekään tuota hölynpölyä. Toivottavasti miehesi pitää puolensa. Hän löytää kyllä myös meitä naisia, jotka pidämme avioehtoa itsestäänselvyytenä.

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Ymmärrän sua ap, munkin mielestä avioehdon tekeminen on vähän sellaista että avioliitto solmitaan vain kokeilumielessä ja pidetään takaportti avoinna siltä varalta että jossain vaiheessa yhteiselämä lakkaakin huvittamasta. Eipä ole kovinkaan romanttista.

No on sitten varmasti selkeämpää että ette mene naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Nyyh, kun heittäytyy marttyyriksi niin sitten varmaan saa tahtonsa läpi.

Et usko itsekään tuota hölynpölyä. Toivottavasti miehesi pitää puolensa. Hän löytää kyllä myös meitä naisia, jotka pidämme avioehtoa itsestäänselvyytenä.

Ei hänen tietenkään tarvitse kanssani naimisiin mennä. Sattuu nyt vaan haluamaan kaikesta hölynpölystäni huolimatta :)

Vierailija kirjoitti:

No on sitten varmasti selkeämpää että ette mene naimisiin.

Lisään tähän vielä, että mikäli minun mies ei olisi suostunut avioehtoon, en olisi halunnut mennä naimisiin. Ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Jep, haihattelija. Avioliitto on juridinen sopimus. Nykypäivänä se ei ole mitään muuta. Sinun elämäsi sinällään, tunteesi ja miehesi tunteet, eivät muutu miksikään avioliiton myötä. Avoero on henkisesti yhtä raskas kuin avioero, avoliittoon ollaan yleensä sitouduttu yhtä lailla kuin avioliittoon. Papin aamenella ei todellakaan ole muuta kuin juridinen merkitys nykypäivänä. Alas sieltä ruusunpunaisista pilvilinnoista ja järki käteen.

ehdoton ei avioehdolle kirjoitti:

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Eli jos toinen hakkaa, pettää tai muuten kaltoinkohtelee ja toinen haluaa erota, niin se eron haluava lähtee muovikassin kanssa? Kuulostaapa fiksulta. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet haihattelija ja miehesi järkevä.

N24

Tämä on totta.

Minä ajattelen naimisiinmenon romanttisena tapahtumana ja mies ehkä sitten järkevänä? En tosiaan tiedä mitä tehdä. Jos suostun avioehtoon ei minulla ole enää hyvä mieli naimisiinmenosta.. Emme siis varmaan voi vain mennä naimisiin :(

Nyyh, kun heittäytyy marttyyriksi niin sitten varmaan saa tahtonsa läpi.

Et usko itsekään tuota hölynpölyä. Toivottavasti miehesi pitää puolensa. Hän löytää kyllä myös meitä naisia, jotka pidämme avioehtoa itsestäänselvyytenä.

Ei hänen tietenkään tarvitse kanssani naimisiin mennä. Sattuu nyt vaan haluamaan kaikesta hölynpölystäni huolimatta :)

Mikä sinun ongelmasi sitten on?

ehdoton ei avioehdolle kirjoitti:

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Ai vaikka toinen pettäisi, ja petetty haluaa erota, niin ei saa mukaansa mitään? Onpas mukava järjestely.

Oletko kysynyt, millaisen avioehdon miehesi haluaisi? Itse haluaisin sellaisen, missä olisi rajattu yhteisestä omaisuudesta pois:

1. avioliittoa edeltävä omaisuus selkeästi määriteltynä (jos on merkittäviä eriä) - tämä ei ole teille oleellinen kertomasi mukaan

2. jo saadut tai mahdollisesti tulevat perinnöt

Sen sijaan avioliiton aikainen talous voisi perintöjä lukuun ottamatta hyvinkin olla yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla vakuutuksia? Ostitko asunnon, maksoit käteisellä etkä tehnyt omistuksen siirrosta mitään papereita? Solmitko työsopimuksen vain suullisesti kahden kesken esimiehen kanssa? Lapselle et tietenkään ottanut rokotuksia, koska nehän on turhia?

Minä ja mies aloitettiin yhteinen elämä ihan nollasta. Naimisiin menimme myöhemmin, mutta siinä teimme avioehdon avioeron varalle minun aloitteesta. Eroa ei ole suunnitteilla ja enkä usko, että tuleekaan, joten avioehto ei vaikuta elämään millään tavalla.

Nämä ovat mielestäni eriasiota. Ei esimerkiksi esimieheni ole MINUN AVIOMIEHENI, miksi siis luottaisin sokeasti tuntemattomaan? Mutta kyllä minä ihmiseen haluan luottaa 100% jonka kanssa olen naimisiin menossa / naimisissa. Ja lapsen taudit nyt eivät ole kenenkään ihmisen päätettävissä tuleeko niitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kaksi persaukista lyö hynttyyt yhteen, niin mihin siinä avioehtoa tarvitaan, jos menot jaetaan ja molemmat tekee töitä yhteisten tavoitteiden eteen? Edellyttää myös, että on suhtkoht samanlainen käsitys niistä yhteisestä tavoitteista ja rahankäyttöstä. Jos perintöjä on tulossa, vanhempien kannattaa testamentilla sulkea lasten puolisot pois. Voi sitten aikanaan lapsi sen hetkisessä suhteessaan päättää miten rahat käytetään. Niin minä tekisin.

Itse tekisin avioehdon myös ihan siksi, että velat eivät tulisi yhteisesti jaettavaksi jos ero tulee. Ex otti pikavippiä ym. ilmeisesti suuret määrät ja kun erottiin, olisi ne voineet siirtyä maksettaviksi yhteisesti yhteisestä omaisuudesta. Onneksi mies ei halunnut kertoa veloistaan kenellekään vaan piti ne itsellään. Sen verran kuitenkin säikähdin etten toiste halua samaa kokea. Etenkin persaukisilla voi käydä näinkin kun lyödään hynttyyt yhteen....

Vierailija kirjoitti:

ehdoton ei avioehdolle kirjoitti:

ei mitään avioehtoja. kerran sitä vaan mennään naimisiin. meillä on sellainen ehto, että lähtijä lähtee muovikassin kanssa. ei saa mitään. se kumpi haluaa jatkaa saa kaiken :-)

Eli jos toinen hakkaa, pettää tai muuten kaltoinkohtelee ja toinen haluaa erota, niin se eron haluava lähtee muovikassin kanssa? Kuulostaapa fiksulta. Not.

Tai toinen pitää kakkosia ja kolmosia eikä halua erota, mutta petetty haluaa, niin petetty joutuu jättämään kaiken? Jepjep, ei kävisi mulle tuollainen diili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tämä: Olemme suunnitelleet jo hetken naimisiinmenoa, mutta nyt tuli puheeksi avioehto. Mies haluaa sellaisen, koska hänestä on järkevää varautua kaikkeen, kuitenkin moni liitto päättyy nykyisin eroon.

Minusta se taas jotenkin "pilaa" koko naimisiin menon tarkoituksen.. Ajattelin mennä naimisiin vain kerran ja minusta naimisiin mennessä tuodaan tavallaan yhteen pöytään molempien elämä ja siitä lähtien se on yhteinen elämä. Ymmärtääkö kukaan?

Molemmilla on varallisuutta suurinpiirtein yhtäpaljon, eli tuskin "hyötyisin" tuosta avioehdottomuudesta juurikaan jos ero joskus tulisikin, jos joku ajatteli että rahan takia en sitä halua.

Onko ehdotuksia mitä tehdä vai täytyykö naimisiin meno vain unohtaa? :(

Jos ette koskaan eroa niin avioehto ei koskaan vaikuta mihinkään. En näe miten se silloin "pilaisi" mitään?

Tarkoitan sitä, että miksi mennä naimisiin (jonka pitäisi olla ikuista) jos varautuu jo eroon.

Voi pyhä sylvi.. Kannattaa astua jo ihan tänne aikuisten maailmaan!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ollenkaan tätä nykytrendiä, että persaukisetkin laativat avioehtoja. Miksi ihmeessä jos perintöjäkin on tulossa laho omakotitalo muuttotappiokunnassa ja vanha Scoda.

Jos tulee lottovoitto.

Olen myös samaa mieltä,aina avioehto.

Olen sitä mieltä, että nämä lakiasiat pitäisi erottaa rakkauden asioista. Naimisiin menon pitäisi olla pelkkä seremonia, henkisten asioiden juttu, joilla ei olisi juridisia vaikutuksia.

Sitten jos pari haluaa välilleen juridisia komponentteja, niin niitä käytäisiin lakimiesten kanssa läpi, sellaisessa siihen sopivassa tilaisuudessa, ilman juhlia ja uskonnollisia asioita.

Toisin sanoen hyntyiden laittaminen juridisesti yhteen, olisi monivalintainen vyyhti erilaisia asioita. Johon liittyisi automaattiset isyyden tunnustamiset ynnä muut juridiset molempiin osapuoliin liittyvät seikat, mutta naimisiin meno olisi vain rakkauden julistamista ja juhlimista.