Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että onko vanhemmat kotona.

Soittaja oli puhelinmyyjä ja minun ääneni ei kai kuulostanut kolmekymppiseltä.

Kerroin että kuolivat vuosi sitten.

Isäni uudella vaimolla oli lapsen ääni ja puhetapa alle 30-vuotiaana. Yritin aina arvata, kuka vastasi lankapuhelimeen, kun heillä oli kaksi alle kouluikäistä tytärtä ja isää 17 vuotta nuorempi vaimo. 

Vaimollani ja kolmella teini-ikäisellä tyttärelläni on kaikilla niin samanlaiset äänet, että joudun aina hetken kuuntelemaan että kuka niistä vastasi puhelimeen, ennen kuin esitän varsinaisen asiani. Pirulaiset vielä vastailevat toistensa puhelimiin kun näkevät että minä soitan.

t.mies

Vierailija kirjoitti:

Tai mummot päivitelleet kovaan ääneen "nykyajan teiniäitejä"... Ja sain siis esikoiseni 29-vuotiaana.

Tuo nyt on muutenkin aika naurettavaa, teiniäitiejä oli moninverroin enemmän silloin kun mummo oli teini-iässä.

Etkö sä kastu, kun ajat moottoripyörällä? Joo ulkona kastuu, jos siellä sataa. Ja noin kolmenkymmenen vuoden aikana, kun oon ajanut sateella, niin aina olen kastunut.

Isältäni kysyttiin, hän asui maalla että miksi hän lämmittää saunaa joka päivä.  Hän tiskasi astiat ja pesi pyykit siellä.

Hän vastasi:  lämmitän tämän kylän kylmää ilmaa.

Ammattikoulun EA1 kurssilla puhuttiin verta vuotavan raajan nostamisesta sydämen ylä puolelle. Käsi nousee pystyyn ja kysymys kuuluu: "jos haava on päässä niin miten pään saa sydämen ylä puolelle?"

"Mihin alv veros oikein kerätään, mihin sitä tarvitaan".

Kysyjänä 27 vuotias.

Syötkö kuitenkin kanaa ja kalaa? Kun ilmoitin olevani kasvissyöjä

Tulin raskaaksi 27v. Soitin neuvolaan ajan. Täti kysyi: saako onnitella vai pahoitella.

Tyhmin (ja ilkein) kysymys tuli jouluna omalta mummoltani: "Ai vielä on mies kuvioissa, ettei oo lähteny mihinkään?".

Olen menossa avopuolison kanssa naimisiin nyt keväällä ja vaikka olen tottunut tuollaisiin asiattomuuksiin, niin kyllähän siitä taas paha mieli tuli, enkä ymmärrä mistä noi kuittailut johtuu. Sitten mummo vielä ihmettelee, kun en käy enää kylässä.

Miksei sulla ole lapsia?

Olin 15- vuotias ja kaveripiirini seurassa. Tuttu pappi tuli kysymään: "Onko sinulla todistusta?"

- Siis, todistusta, mistä...??

En silloin ymmärtänyt kysymystä.  Jälkeenpäin ymmärsin, että lestadiolainen pappi tarkoitti sillä, olenko oikea uskovainen.

Olin koiran kanssa pimeällä lenkillä. Metsäpolulla oli hätääntynyt mies pienen koiran kanssa, koira oli ilmeisesti syönyt jonkun nakin palan. Mies etsi taskulampalla sitä loppunakkia. Hän halusi lähteä kotiin oksennuttamaan koiraa mutta halusi ensin löytää sen nakin ettei kukaan muu koira syö sitä.  Sanoin että voin jäädä etsimään sitä nakkia. Jäätiin oman koiran kanssa penkomaan sitä puskaa ja laitoin kännykästä taskulampun päälle. Joku vanhempi naishenkilö meni meistä ohi, mutta palasi vähän ajan päästä kysymään "onko sun koira niin hieno että se ei voi pissata pimeässä". Ööööööö.. vastasin ihan nätisti että kyllä koira voi pissata myös pimeässä mutta etsitään nakkia. Kyllä mä sitä pitkään ihmettelin, että miten jollain on pokkaa tulla kysymään tuommoista.

Miten sinä oot nuin lyhyt?

Ootatko sinä vauvaa? Minä että vastahan minä synnytin. Jatkokysymys, Onko sinulla vauva massussa? (oma äiti kysyi, vaikka olin juuri synnyttänyt)

Kun kysyin eräältä naispuoliselta tuttavalta että paljonko kello on

niin hän kysyi vastakysymyksen:

-ai nyt?

Tässä mentiin jo aika himmeellä sektorilla :)

Teki mieli vastata että ei tietenkään nyt vaan huomenna klo 18:36, mutta ajattelin että ehkä on parempi olla vaan hiljaa.

-M52-

Mummoni: ootko sä alkanu harmaantumaan? Vaikka olen jo 33 v., niin juu, en todellakaan ole.

Puolituttu kysyi odottaessani esikoista, että oliko "toi" suunniteltu. Jep, mulle 10v saman miehen kanssa olleelle lähes kolmekymppiselle oli nyt käynyt vahinko jonka tässä kahvipöydässä haluan kertoa.. olisin saattanut ymmärtää jos olisin ollut sinkku 16v mutta tämäkin tyyppi tiesi kuitenkin taustani. Tosin kenelle tahansa osoitettuna aika tökerö kysymys... p.s oli ihan suunniteltu

Olen aasialainen, koko ikäni asunut suomessa. Poikakaverini ylioppilasjuhlissa samassa pöydässä istui poikakaverini mummu, pöydän toisella puolella noin metrin päässä. Juttelin niitä näitä muiten ihmisten kanssa noin 5min sitten poikakaverini käveli ohitse, tämä mummu sitten kysyi poikakaveriltani suureen ääneen, että "puhuuko se tyttö suomea?", olimme kaikki ihmeissämme.

Aloitin opiskelut yliopistossa ja kutsuin kurssikavereita istumaan iltaa mun luokse. Mulla oli jo silloin paljon kirjoja, ja yksi kurssikavereistani kysyi kirjahyllyä aikansa tuijotettuaan:

– Onks noi oikeita?

– Ei, se on juliste...

Olin menossa synnyttämään, paikan päällä mitattiin sikiön sydänäänet, jonka jälkeen meidät vastaanottanut hoitaja kysyi: "Mitä sä sitten haluaisit tehdä?" 

Kerrottuani nimeni kysymys "Kumpi näistä on etu- ja kumpi sukunimi?". Sukunimeni oli ihan tavallinen "Koivula" -tyyppinen sukunimi jota kukaa ei voi pitää etunimenä.