Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?

Hässäkkä kirjoitti:

Tätini juhlissa ihmetteli, miksen mene soittamaan pianoa ja viihdyttämään muita. Sanoin, että siksi, koska soitan viulua enkä pianoa. Täti siihen, että eikös se ole ihan sama asia. Kun kerran oppii soittamaan viulua niin kyllähän sitten osaa pianoakin soittaa.

Öö, siis mun varmaan pitäisi tällä logiikalla osata soittaa kaikkea klarinetista kanteleeseen, vai?

Olin valuutanvaitofirmassa töissä, kun Viro liittyi euroon. Sukulaiseni naureskeli, että nyt taitaa tulla potkut, kun ei enää kenenkään tarvitse vaihtaa rahaa reissuun lähtiessään. Niin, eihän toki maailmassa ole enää jäljellä maita, joissa on jokin muu valuutta kuin euro.

Perimätieto kertoo että kun joku oli rikkonut kätensä ja jotui työttömäksi viulistin hommista, niin TE-toimisto olis kehottanut hakemaan auki ollutta trumpetistin paikkaa....onhan opinnot osin samat.

Vierailija kirjoitti:

''Miks oot noin pitkä?''

En nyt sentään yläasteen jälkeen ole tuota kauheammin kuullut, mutta että osasi ärsyttää epävarmaa minua, kun joku pieni kaveri tulee varvistelemaan viereen ja kysymään miksi olen pitkä. Ja siis en ollut mitenkään poikkeuksellisen pitkä, vajaa 160-senttinen kun ala-aste päättyi ja nyt hippasen yli 170-senttinen. 

Mä taas olen 153cm ja mun lyhyttä on ihmetelty pidempien toimesta niin kauan kuin muistan. Ilmeisesti Suomessa ei joidenkin mielestä saa olla kuin keskivertopituisia ihmisiä.

Kaveri mainitsi yhteiselle tutullemme että hänellä on astma, johon tuttu kauhistuneena "tarttuuko se?".

kuinka iso sulla on

Ystävälläni (nainen) on kaksoisveli ja iha liian monet on kysynyt, että ootteko te identtisiä? :D Ystäväni on tiedustellut siihen, että kumman meistä otaksut olevan transsukupuolinen?[/quote]

itsekin olen 14 ja omistan kaksosveljen. Lähes viikoittain joku kysyy ollaako identtisiä :DD Emme edes näytä yhtään samalta...

"Voiko juustoraastetta muka tehdä itse?" Tällainen kysymys kuului tuttavaperheen hemmotellulta teini-ikäiseltä, jonka ei ole ikinä tarvinnut auttaa ruoanlaitossa tai kotitöissä.

Kerroin kaverini purjehduksesta Atlantin yli ja toinen kaveri kysyi, että ankkuroiko ne aina yöksi, että pääsivät nukkumaan.

Olimme muuttaneet mieheni kanssa juuri yhteen ja miehen frendi tuli käymään.

 Näki pöydällä pinkan kirjaston  kirjoja.

- Öhöö....siis luetteks te? 

Tunnisti kuitenkin pöydällä olevat oudot   salatieteelliset kapineet KIRJOIKSI.

  Vilpitön hämmästys kuvastui hänen puhtoisen raikkailta kasvoiltaan, kun selvisi, että harrastamme lukemista.

....tai niin, voihan se olla, että hän piti meitä yhtä tahvoina, kuin itse oli.

Blöök kirjoitti:

Olimme muuttaneet mieheni kanssa juuri yhteen ja miehen frendi tuli käymään.

 Näki pöydällä pinkan kirjaston  kirjoja.

- Öhöö....siis luetteks te? 

Tunnisti kuitenkin pöydällä olevat oudot   salatieteelliset kapineet KIRJOIKSI.

  Vilpitön hämmästys kuvastui hänen puhtoisen raikkailta kasvoiltaan, kun selvisi, että harrastamme lukemista.

....tai niin, voihan se olla, että hän piti meitä yhtä tahvoina, kuin itse oli.

Hahah, törmään ajoittain samaan. Olen lapsesta asti ollut kunnon lukutoukka ja haalinut itselleni kattavan kirjaston, kirjoja on olohuoneessa yhden ison seinällisen verran ja makuuhuoneessa hiukan vähemmän. Kirjat ovat minulle tosi rakkaita, ja säästän vaan hyvät kirjat. Monen kaverin ilme on ollut näkemisen arvoinen kun katsoo kirjakokoelmaani, Kuulen pelottavan usein kysymyksen "siis mitä, oikeestikko sä oot lukenu nää kaikki kirjat" (joo, ja vielä pariin kertaan valtaosan kirjoista) Ihan kuin pitäisin kirjoja kirjahyllyssä huvikseen, enkä lukisi niitä. Ja ihan kuin se kirjojen lukeminen olisi jotenkin uskomaton harrastus. "Miten sulla on aikaa lukea!" - kuulen myös usein, ja tähän vastaan että ihan samanlailla mulla on vapaa-aikaa kuin muillakin.  Toiset käy jumpassa, toiset kattoo telkkaria - minä olen kirja nenässä.

Minulla on paljon luomia ja tuttu, olimme silloin kolmikymppisiä, kavahti uimarannalla kauemmas ja kysyi "Hyi, tarttuuks noi?"

Hankimme koiran Espanjasta, ja tuttavamme suurin huoli oli, että ymmärtääkö se sitten suomea ollenkaan, vai käytiinkö me kielikurssi sitä varten :p

Olin 10-vuotiaana erittäin koirahulluna lapsena kiertelemässä koiranäyttelyä. Naapurin himouskovainen täti oli samassa messuhallissa Raamattumessuilla. Täti tiesi kyllä koirahulluudestani varsin hyvin. Silti hän tuli kysymään "Etkö sinä mielummin kuitenkin tulisi tuonne Raamattumessujen puolelle"  Molemmat messut olivat siis samassa hallissa mutta eri saleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätyöntekijä täyttää perustietoilmoitusta ensimmäisenä työpäivänään työpaikallaan. Ensimmäisenä lomakkeeseen pitää täyttää työnantajan nimi. "Kuka on mun työnantaja?" 

Sinänsä ihan validi kysymys nykyään, kun on monikansallisia firmoja, tai isoja konserneja, joissa toiminnot on eriytetty eri y-tunnusten alle. Olen itsekin aikoinaan ollut duunissa firmassa, joka ulospäin näyttää yhdeltä pajalta, mutta oikeasti sisältää monta yritystä, jotka toimii yhtä päämäärää kohti yhdessä. Olin ensin töissä Firma X Asiakaspalvelu Oy:ssä, sitten Firma X Taustatoiminto Oy:ssä, sitten Firma X Laskutus Oy:ssä. Työkaverit oli myös "eri firmoissa", vaikka istuimme samoissa kerroksissa, kävimme samoissa palavereissa, veivasimme samoja järjestelmiä jne. 

Olen kyllä oikeassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin pieni kaupunkityönantaja... 

Tässäkin tapauksessa on voinut olla epäselvää mitä virallisiin asiakirjoihin kirjoitetaan. Vaikka työnantaja olisikin van pieni kaupunki, niin voi nuori miettiä pitääkö kirjoittaa esimerkiksi "Pyhäsaaren kaupunki" "Pyhäsaaren puisto-osasto" tai vaikka "Puistotoimi Pyhäsaari". Toki asian voi tarkistaa työsopimuksesta, mutta nopeammin tulee kysyttyä. Ei tosin yllätä, että vanhat kyllästyneet ja pilkan kohdetta alati etsivät kokeneet työntekijät ovat sitä mieltä, että se nyt on ihan sama mitä siihen paperiin rustaa. Ei tarvitse välittää siitä että se paperi saattaa olla teinin ensimmäinen virallinen täytettävä lomake ja moni on huolissaan että tuleehan joka kohta oikein. Rehellisesti sanottuna minua ällöttää se,miten monet vanhemmat työntekijät aina pilkkaa nuoria ensimmäisessä työpaikassaan, vaikka monet ns tyhmät kysymykset eivät oikeasti edes ole niin tyhmiä. Mutta kun on niin suuri tarve korostaa omaa kokemusta ja haukkua vaikka sitä 15-vuotiasta itseään korottaakseen.

Olin raskaana. Olimme mieheni kanssa kylässä, jossa oli yksi känninen hyvänpäiväntuttu, joka rupesi sopertamaan "onko pena ton vauvan isä..?? kyllä voit mulle kertoa.." Pena istua nöpötti vieressä. Toivottavasti pään selvittyä osasi hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Ihana höntti ystäväni on laukonut parikin legendaarista...

-Kuuntelimme autossa radiota,juontaja sanoo:kiitos että kuuntelitte meidän lähetystä tänä iltapäivänä.Kaverini saa kohtauksen ja tirskuu innosta,

"Ei voi olla totta,että se tiesi että just ME kuunnellaan sen lähetystä"...huoh

-Jälleen ajelulla,kaveri kysyy hirvimerkin nähtyään:"mistä ihmeestä ne tietää,että se hirvi on JUST 2 kilometrin päässä"

-Kysyin,voiko avata mulle tölkin,koska hänellä enemmän kynsiä...vastaus:ei mullakaan oo ku kymmenen.

jäin monttu auki. Näistä jo pirusti aikaa,mutta aina naurattaa uudestaan.

Tää viimeinen :D Repesin :DD

Mulla on neljä lasta, jotka syntyneet kuuden vuoden sisään. Yksi tuttu kysyi, eikö mulle tule aika pitkäksi heidän kanssaan kotona? Juu, ei olekaan mitään tekemistä...

Vierailija kirjoitti:

"Saisiko vainajalta valtakirjaa?"

Tämä.

Joskus teini-ikäisenä olin kaverin luona käymässä ja tarjosivat ruokaa. Sanoin sitten, etten voi syödä porkkanasalaattia. Kaverin pikkusisko kysyi että miksi. Sanoin, että olen sille allerginen. No tähänkin seurasi jatkokysymys: "miksi?". Tällä kyseisellä neidillä oli kyllä muitakin järjettömän tyhmiä kysymyksiä, mutta tää jäi mieleen.

soitin myytävänä olevasta asunnosta,

myyjä kysyi minulta, missä nyt asutte ?

helvetti, mitä se siihen kuuluu, vaikka kuussa asuttais, kun jotain asuntoa kyselen,

ihmiset on idiootteja

Ehdottomasti satuttavin kysymys on ollut: "milloin on laskettuaika?, "milloin jäät äitiyslomalle". On tehnyt mieli vastata:"En ole raskaana, olen LÄSKI!"

Kerran neuvola lääkäri kysyi, onko lapsilla sama isä? Lapset olivat silloin iältään 1v ja 2,5v.

Lapsilta tulee tasasin väliaijoin tyhmiä kysymyksiä. Heille se suotakoon. Kerran pyysi, että voisimmeko joskus ostaa munavoita. Ja taas tuli huonoäiti hetki, enkö tosiaan ole koskaan tehnyt munavoita lapsilleni...

Olin saanut keskenmenon ja menin esikoisen kanssa hänen neuvolakäynnille. Terveydenhoitaja siellä, vittumaisella äänellä ja virneellä keskenmenosta "no, harmittaako edes?"