Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?

Kävin silloisen poikakaverin kanssa kylässä maalla (Somerolla).

Emäntä tarjosi teetä ja kysyi minulta, tämä on pussiteetä, tiedänkö, mitä se on?

Olen kotoisin UNkarista.

Olin Britanniassa pyöräilemässä.

Poliisi pysäytti minut, ja kertoi, että tuntomerkkeihini sopiva henkilö oli nähty katselemassa autoihin sisään ja nyt he haluavat tutkia minut.

Tilanne oli jo valmiiksi raivostuttava, mutta sai jo surkuhupaisia piirteitä kun sika kaivoi taskustani puhelimeni.

Polleana kysyi, kuin savuavan pyssyn löytäneenä: "Oh, and what is this?"

Katsoin lyhyen hetken hölmistyneenä ja sanoin: "a phone".

On suomessakin raivostuttavia nilkkejä poliiseina, mutta sentään täällä ei vihjeettömiä idiootteja palkata siihen hommaan.

 

80-90 -lukujen vaihteessa oli näitä kännykän esiasteita, kaveri kysyi nauraen kumminkin tosissaan:  Etkö osannut käyttää sitä?

Ei ollut siis eroa lankapuhelimiin paljoakaan.

Tyttö-poika-kaksosparista: "Onko he identtiset"?

Ja vaikka kuinka monta kertaa.

"Miksi sun pitää käydä niin usein kampaajalla kun sulla on lyhyet hiukset???"

Tyhmin ja törkein kysymys, kun menin (oman, biologisen) lapseni kanssa leikkipuistoon. Kysyjänä naapuruston toinen äiti:

"Onko hoitolapsi vai adoptoitu?"

Emme olleet aikaisemmin edes jutelleen mitään, emme tunteneet kuin ulkonäöltä. Tämä tyyli on muutenkin kummallinen Suomessa. Voidaan kysyä näinkin töksäyttäen henkilökohtaista asiaa, mutta sitten ei edes moikata rappukäytävässä. 

Kaupassa asioidessani vastaan tullut tuttava: Mitäs sinä täällä teet?

Pihalla leivinuunin puskiessa savua piipusta: Onko teillä uuni lämmite?

Naapuri: Millä nimellä kutsut isääsi?

Harmitellessani että sanomalehti ei tullut postissa: Oletko tilannut vai mitä?

Asumme maatilalla ja moni ensikertalainen vieras kysyy: Onko tämä teidän?

Kun pyydän kollegalta, jonka duunia on kääntää mulle tekstejä, käännöstä tiettyyn päivään mennessä, hän palaa deadlinea seuraavana päivänä: "Tarviitko sä vielä sitä käännöstä?"

Vierailija kirjoitti:

Istuin portailla ja joku tuli kysymään, osaanko kävellä. Olen siis sokea, ja tästä tietysti seuraa, ettei käveleminen ole mahdollista. :)

Mites sokeana toi tsättäily?

Olen yksinhuoltaja (35 v, lapsi 10 v) ja kohdannut lapsen luokkakavereiden vanhempien taholta huvittavia kysymyksiä. Erään lapseni kaverin äiti tunki väenvängällä kylään meille sunnuntaiaamuna. Nainen on minua ehkä 20 v vanhempi, ja hänellä on 4 lasta, lapseni luokkakaveri nuorin. Emme siis olleet koskaan tavanneet aiemmin, ja hän tuli lapsensa mukana meille kutsumatta. "Miten sulla on yksinhuoltajana varaa tällaiseen asuntoon" oli eka kysymys. Asun kolmiossa Helsingin kanta-kaupungissa kahdestaan lapseni kanssa. Kerroin olevani työelämässä ihan normaalisti joten pystyn maksamaan asumisestani. "Saat varmaan muhkeat elatusmaksut?" Pakko oli kommentoida että joo, Kelasta sen minimin (vaikka mitävittua se hänelle kuului).

Seuraava kysymys olikin jo härskimpi, kertoili että hänellä on 4 lasta, lisäsi perään että "kaikilla on sama isä tietysti" ja kysyi multa, onko mulla muita lapsia ERI ISEILLE kuin tyttäreni. Mietin että mitä väliä sillä on vaikka minulla olisi 5 lasta eri miehille, eikö korrektimpaa olisi kysyä onko minulla muita lapsia. Vastasin että tyttäreni on ainoa lapseni. Tähän nainen lisäsi surkuttelevasti että "on se niin harmi kun sunkin lapselta on niin pienenä viety mahdollisuus yhdinperheeseen". Olin vähän että mitä helvettiä, miten on jollain pokkaa!! Lapsen isä häipyi raskausaikana toisen naisen matkaan, joten eipä paljon ollut minun valintani yksihuoltajuus.

En tiedä onko noi tyhmiä kysymyksiä vai ihan tarkoituksellisia heittoja loukata minua.

Juteltiin uutisesta, jossa vanki oli tappanut toisen vangin hammasharjan päähän sulatetulla partaterällä. Eräs mimmi sitten kysyi silmät pyöreinä, että miten partaterän voi sulattaa hammasharjaan kiinni.

Kesätyöntekijä täyttää perustietoilmoitusta ensimmäisenä työpäivänään työpaikallaan. Ensimmäisenä lomakkeeseen pitää täyttää työnantajan nimi. "Kuka on mun työnantaja?" 

Vierailija kirjoitti:

Vieras tuijotti tiiviisti olohuoneen laittialla kävelevää kissaa ja kysyi, että onko sulla kissa?

Luulikohan hallusinaatioksi?

Ennen kännykkä aikaa joku soitti ja kysyi:" oletko kotona",  kun vastasin lankapuhelimeen.Olisko noi niitä retorisia kysymyksiä:DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Ajokortti ja rekisteriote ? " Poliisi kysyi.

No ei ole ajorttia ja mistä hemmetistä minä tiedän missä pöllityn auton rekisteriote on!

Hieman daijut kytät!

 Miten kytät voivat olla "päitä" = daijuja?

  Kai stikkasit niitä röökiin?

? Daiju = ÄÄLIÖ, TYHMÄ.

Päitä?  Mitä ihmettä :D

Ohis.

Daiju = pää, mutta käytetään myös synonyyminä tyhmälle.

Vetää daijuun, eli turpaan.

Se on ihan daiju, eli tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Kesätyöntekijä täyttää perustietoilmoitusta ensimmäisenä työpäivänään työpaikallaan. Ensimmäisenä lomakkeeseen pitää täyttää työnantajan nimi. "Kuka on mun työnantaja?" 

Sinänsä ihan validi kysymys nykyään, kun on monikansallisia firmoja, tai isoja konserneja, joissa toiminnot on eriytetty eri y-tunnusten alle. Olen itsekin aikoinaan ollut duunissa firmassa, joka ulospäin näyttää yhdeltä pajalta, mutta oikeasti sisältää monta yritystä, jotka toimii yhtä päämäärää kohti yhdessä. Olin ensin töissä Firma X Asiakaspalvelu Oy:ssä, sitten Firma X Taustatoiminto Oy:ssä, sitten Firma X Laskutus Oy:ssä. Työkaverit oli myös "eri firmoissa", vaikka istuimme samoissa kerroksissa, kävimme samoissa palavereissa, veivasimme samoja järjestelmiä jne. 

"Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?" - on ihan siellä top kolmosessa kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätyöntekijä täyttää perustietoilmoitusta ensimmäisenä työpäivänään työpaikallaan. Ensimmäisenä lomakkeeseen pitää täyttää työnantajan nimi. "Kuka on mun työnantaja?" 

Sinänsä ihan validi kysymys nykyään, kun on monikansallisia firmoja, tai isoja konserneja, joissa toiminnot on eriytetty eri y-tunnusten alle. Olen itsekin aikoinaan ollut duunissa firmassa, joka ulospäin näyttää yhdeltä pajalta, mutta oikeasti sisältää monta yritystä, jotka toimii yhtä päämäärää kohti yhdessä. Olin ensin töissä Firma X Asiakaspalvelu Oy:ssä, sitten Firma X Taustatoiminto Oy:ssä, sitten Firma X Laskutus Oy:ssä. Työkaverit oli myös "eri firmoissa", vaikka istuimme samoissa kerroksissa, kävimme samoissa palavereissa, veivasimme samoja järjestelmiä jne. 

Olen kyllä oikeassa. Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin pieni kaupunkityönantaja... 

Vierailija kirjoitti:

No mun sukunimi on Ruotsalainen ja multa on kysytty, olenko oikeasti Ruotsista. Monet on myös epäilleet, että tosiaan kannatan jääkiekko-otteluissa Ruotsia.

Multa on kysytty samaa, sukunimeni on myös Ruotsalainen. Muutamalle ollut hyvin kummallinen juttu että voi olla moinen sukunimi ja silti olla suomalainen. Kysellään sen jälkeen että no, varmaan sukusi tulee Ruotsista ainakin? Ja siihen sitten selittämään että ehei, sukuni on ihan supisuomalainen.

Peruskouluiässä tosi moni kyseli osaanko ruotsia. Useimmat ei ees kysyneet, vaan oletivat että osaan, ja pyysivät että sano jotain ruotsiksi... 

Olen adoptoitu, ja sen lisäksi ovat adoptiovanhempani eronneet. Minulta on mm. kysytty, että häpeänkö taustaani muutamaankin otteeseen, ja ihan aikuisiällä. Sitten olen myös sönköttänyt vastausta kysymykseen, että miksi minä olen tehnyt omia lapsia, että eikö minua arveluta sellainen yhtään. 

En tiedä tyhmimmistä, mutta törkeimmät kylläkin:

Lastentautien osastolla vauvamme (2kk) omahoitaja kysyi minulta syyllistävään sävyyn, että miksi näytän surkeeta naamaa?

-> vauvallamme epäiltiin aivokalvontulehdusta ja tyttö oli ollut tajunkankaalla edellisestä illasta asti. 😥

Samainen hoitaja myös jaksoi tiedustella, että onko mieheni pomolle kerrottu, että minä olin jo sairaalassa lapsemme kanssa (ts. Kaksi hoitajaa lapsen ollessa sairas). Siis hoitajan mielestä miehelläni ei olisi ollut "oikeutta" olla vapaalla töistä, vaikka lapsemme oli vakavasti sairas... (ja mieheni käytti omia ylityövapaitaan)

Toiset kivat kysymykset olivat "hyviltä" ystäviltäni, kun kerroin ollessani rv 14 raskaana. Onnittelujen sijaan kysyivät: onko se mieheni? (Oltiin miehen kanssa seurusteltu jo 6vuotta ilman mitään pettämisepisodeja) ja aiotaanko keskeyttää SE?! (Joo, siksihän minä onnessani raskaudestani kerroinkin, että voisin ylpeillä kuinka teen abortin.. eiku?)