Kauan seurustelitte ennen yhteen muuttamista?

Edellisen avovaimon kanssa kaksi vuotta, josta jälimmäisen olin armeijassa ja sen loppuessa muutimme heti yhteen. Nykyisen vaimon kanssa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kun hän muutti perässäni Englannista Suomeen.

Voi apua te ootte nopeita. Meillä 2v seurustelua takana ja tykkään omasta kodista omasta rauhasta. Tuskin koskaan haluan muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tai no sit jos ei taloudellisesti mahdollisuutta omaan kotiin niin ehkä voisin harkita.

1,5 vuotta siitä hetkestä kun tavattiin. Muutin miehen omistamaan taloon ja jotain käytännön juttuja sovittiin ennen yhteenmuuttoa, esim.mitä kuluja maksan, mitä huonekaluja tuon tullessani.

Kolmisen vuotta. Minä olin muuttanut miehen asuntoon jo aiemmin kun lopetin opintoni ja tarvitsin nopeasti paikan, mutta tuon ajan mies oli intissä ja vain kävi kääntymässä parin kolmen viikon välein. Kun hän kotiutui, aloimme oikeasti asua yhdessä.

6 kuukautta ja oltiin tosi nuoria, minä 19 ja mies 20. Haluttiin kämppiksistä eroon molemmat, joten muutettiin yhteen, omiin yksiöihin ei ollut varaa. Nyt ollaankin oltu yhdessä 15 vuotta, 10 naimisissa.

Jotain 4kk. Sovimme raha-asioista ennen yhteenmuuttoa. Hyvältä tuntuu edelleen, 6 vuoden jälkeen :)

1,5v tapailua ja tarkkailua. Sen jälkeen muutto yhteen. Ensimmäinen vuosi meni hyvin, toinen vuosi kärsimystä. Nyt on tullut naisen kaikki oikeat tavat esille. Ei ole enää se sama söpöliini, vaan nenää kaivava pierukone ällöttävineen ruokatapoineen. Tuleva ero taitaa tulla järkytyksenä, en nimittäin pitkään jaksa katsella tuollaista.

Reilun vuoden seurustelimme ennen yhteen muuttoamme nykyisen aviomieheni kanssa. Ensin olimme avoliitossa noin puolisen vuotta, mutta sitten olimme sopineet, että menemme vihille heti, kun ja jos toivomamme lapsi saa alkunsa.

Seurusteluaika oli ihan mukavaa, mutta melkoisen paljon viihdyin mieheni asunnossa vapaa-aikonani, ja jopa viikollakin.   Kuitenkin loppupeleissä yhteen muuttoomme vaikutti juurikin tietynlainen sahaaminen edes takaisin minun kotini ja mieheni asunnon välillä, joka alkoi väsyttämään etenkin minua.  Ja halu jakaa yhteiselomme ihan vakituisesti oli tavoitteenammekin meillä molemmilla.

Käytännössä asuttiin yhdessä jo reilun kuukauden seurustelun jälkeen. Virallisesti poikaystävä lopetti vuokrasopimuksensa ja muutti mun kämppään 10kk suhteen jälkeen.

Tää on mun eka suhde ja ennen kuvittelin etten todellakaan muuttaisi yhteen ennen tyyliin kahden vuoden seurustelua mutta me tullaan niin hyvin toimeen että yhteenmuutto tuntui hyvältä.

Muutettiin yhteen noin 8 kuukauden seurustelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

2,5 vuotta seurusteltu, ei vielä koeta ajankohtaiseksi muuttaa yhteen monestakaan syystä, tärkeimpänä työ. Miehen paikkakunnalla ei ole minulle töitä ja etäisyys on liian pitkä, jotta voisin sieltä päivittäin kulkea työpaikallani. Sitten kun työsuhteeni päättyy niin on ehkä ajankohtaista pohtia asiaa, mutta alkuun todennäköisesti säilytän silloinkin oman asuntoni. Jos ja kun yhteen muutetaan, niin aika paljon on asioita sovittavana. Päivittäiset asumiskulut ja ruokamenot yms. jaetaan tottakai puoliksi, mutta minä en pysty ostamaan puolikasta miehen talosta vaan se säilyy hänen nimissään, joten jonkinlainen sopimus pitää tehdä siitä, miten osallistun tuleviin asunnon arvoa nostaviin korjauksiin ja hankintoihin. Olisikin mielenkiintoista kuulla, kuinka muut ovat sopineet.

Ensin vastaus sinulle: Ystäväni muutti miehensä asuntoon ja tekivät muuton yhteydessä kirjallisen sopimuksen, johon kirjattiin vuokrasopimuksen kaltaisesti ystävän osuus asumiskuluista sekä muut asumisehdot. Kuulostaa ehkä naurettavalta ja liialta varovaisuudelta rakkauden huumassa oleville. Minusta oli kuitenkin järkevä ratkaisu. Ei sitten mahdollisen eron tullessa ole epäselvää kenen pitää maksaa ja mitä. Ystävä päätyi ratkaisuun, koska joutui exänsä kanssa vaikeuksiin juurikin kulujen kanssa. Asuivat miehen omistamassa asunnossa ja eron tullen mies alkoi vaatia korjauskuluista yms. rahoja, vaikka kulujen syntyhetkellä oli sanonut ettei naisen tarvitse maksaa mitään niistä. Ex oli myös laskenut kuinka paljon nainen oli hänelle velkaa siitä, että oli asunut miehen asunnossa jne. Paperilla kun olisi ollut virallinen sopimus, ei olisi ollut nokan koputtamista.

Sitten vastaus ap:lle: Muutimme mieheni kanssa yhteiseen asuntoon reilu vuosi ensi tapaamisemme jälkeen. Ennen tuota olin käytännössä asunut miehen asunnossa suurimman osan ajasta ja meille oli syntynyt lapsikin. Alunperin piti muuttaa yhteen ennen lapsen syntymää, mutta lapsi päätti tulla maailmaan pari viikkoa ennen muuttoa ja 3,5kk ennen laskettua aikaa. Tuosta on aikaa puolisen vuotta, joten muutoksia on piisannut melkein jo yli tarpeen. Päivääkään en ole silti katunut. Ikää meillä on yli 30, jos sillä mitään merkitystä tässä on. Ennen muuttoa sovimme vain, että mies maksaa ainakin äitiysloman ajan koko vuokran ja muut kulut katsotaan tilanteen mukaan. Menimme myös kihloihin eli meidän näkemyksemme mukaan sovimme menevämme jonakin päivänä naimisiin.