Mies tuntuu hyvältä ystävältä ja veljeltä, miten sellaisesta osaa erota?
Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.
Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.
Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.
Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.
Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?
Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.
Kamala pattitilanne!
Kommentit (105)
Liityn mukaan tähän kaveriliittojen ketjuun. Itsellä tilanne on se, että yhdessä on oltu 20-vuotta, mutta viimeiset 5-vuotta täysin kaveriliitossa. Ei seksiä, ei koskettelua. Ei mulla kyllä ole mitään haluja muitakaan miehiä kohtaan, lihoin muutamassa vuodessa paljon ja inhoa itseäni niin, että en edes voi kuvitella seksiä. Olen yrittänyt laihduttaa mutta täytän kai jotain tyhjiötä elämässäni syömällä herkkuja.
Ei meillä koskaan ole ollut mitään kovin kiihkeää, mutta turvallista ja tasaista. En kenenkään muun miehen kanssa olisi halunnut lapsia tehdä. Loistava isä ja antaa mun myös hörheltää kaikenlaista eikä koskaan sano pahasti vaikka voisi hyvin sanoa, että mähän sanoin, että tässä käy näin. Ja joskus yllättää tekemällä jotain selkeästi mulle kivaa, vaikka vain pesemällä likaisen autoni tai ostamalla lempiviiniä. Samoin teen minä, teen jotain juttuja vain ilahduttaakseni häntä.
Olen miettinyt miltä musta tuntuisi jos hän ilmoittaisi rakastuneensa toiseen ja kyllä se pahalta tuntuisi. Jos vain saisin itsekurin takaisin ja laihtuisin hieman, toteuttaisin juuri tuon viikon yhteisen loman etelässä, mutta en pysty viettelemään toista jossen tunne itseäni seksikkääksi.
Olemme myös perhepiirissämme ainoa pitkään yhdessä ollut pari, muut ovat toisella kierroksella ja pari aika kiihkeääkin uutta suhdetta on juuri silmien alla. Uskon, että me molemmat mietitään että miltä tuollainen tuntuisi. Toisaalta haluaisin mutta mitä kaikkea menettäisin sen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä meininkiä ! Ootteko tehny perinteiset eli menny liian nuorena hankkimaan lapsia ja jättäneet fuckboit välistä ? Hyviä miehiä ei puussa kasva. Se alkuhuuma ja jännitys vaan nyt loppuu jokaisessa suhteessa joskus, ja suhteen eteen täytyy tehdä töitä töitä TÖITÄ!!!!
Mitä tehdään siinä vaiheessa, kun suhde on pelkkä työleiri ja toinen kipparina vetäytyy kuoreensa sitä mukaa, kun toinen koettaa lähestyä? Mä olen päättänyt, että tämä kesä vielä yhdessä ja sitten luovutan. Olen koettanut kaikki keinot pariterapiasta hepeneisiin ja siltä väliltä, mutta kun ei niin ei. Parisuhteen kuuluu olla muutakin kuin työtä. Välillä pitäisi olla kivaakin olla yhdessä.
Vieläkö tämä aihe herättäisi keskustelua?
Pakko kommentoida kaikille näille erokohkaajille, ettei se kulissiavioliitossakaan pysyminen ole lapsille hyväksi. Meillä oli kotona kaikki näennäisesti hyvin, mutta toivoin jo ala-asteella vanhempien eroavan ja hankkivan elämäänsä rakkautta. Kyllä lapsi aisti sen rakkaudettomuuden, mikä heidän välillään vallitsi. Ei minkäänlaista läheisyyttä, seksistä puhuttiin nuivaan sävyyn jne.
Valitettavasti tämä onneton parisuhteen malli vaikutti myös meidän lasten parisuhteisiin sitten aikanaan. Toinen veljistä ei ole uskaltanut pariutua ollenkaan ja toinen on onnettomassa suhteessa, koska "erotakaan ei voi". Itse menin terapiaan asian tiimoilta ja löysin lopulta upean suhteen.