Lue keskustelun säännöt.
Mies tuntuu hyvältä ystävältä ja veljeltä, miten sellaisesta osaa erota?
26.01.2017 |
Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.
Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.
Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.
Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.
Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?
Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.
Kamala pattitilanne!
Kommentit (105)
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa juuri mitään koska olen itse TÄSMÄLLEEN samassa tilanteessa. Rakastan miestä yli kaiken, mutta en enää romanttisessa mielessä. Lopulta uskalsin ottaa ensimmäisen askeleen ja nyt puuhaan muuttoa pois yhteisestä kämpästä. Päätimme pysyä ystävinä. Meillä on kuitenkin yhteinen kummilapsi ja koira.
Meillä on kaksi lasta... Se tekee osansa, että on erityisen vaikeaa. Lapset ei kuitenkaan onneksi enää ole ihan pieniä, koululaisia. Heidän takia kai sitä kuitenkin on näin pitkään jaksanut.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Juuri näin.
Tuntuu vaan silti niin vaikealta ottaa sitä eroa veljestään...
ap.
Onneksi mulla ei ole veljeä niin en tiedä tuollaisista tunteista mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä
Kyllä. Näin tein. Eikö olekin kamalaa, että toisilla on uskallusta hakea elämäänsä onnea.
Ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.
Eikö teillä ole sitten mitään läheisyyttä?
Itsellä vähän sama tilanne, mutta ollaan fyysisesti tosi läheisiä muuten, paitsi "silleen". Halailua, sylikkäin nukkumista yms.
Ero olis jotenkin väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä
Kyllä. Näin tein. Eikö olekin kamalaa, että toisilla on uskallusta hakea elämäänsä onnea.
Ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.
Lapsiensa kustannuksella. Jep, kieltämättä on kamalaa. Aikuisuuteen kuuluu hieman muutakin kuin "mä ja mun onni"
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä
Kyllä. Näin tein. Eikö olekin kamalaa, että toisilla on uskallusta hakea elämäänsä onnea.
Ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.Lapsiensa kustannuksella. Jep, kieltämättä on kamalaa. Aikuisuuteen kuuluu hieman muutakin kuin "mä ja mun onni"
Elä ihan rauhassa rakkaudettomassa parisuhteessasi ja eroa, kun lapset lähteneet kotoa. Meillä voi kaikki osapuolet oikein hyvin ja keinutuolissa ei tarvitse jossitella elämätöntä elämää ja miettiä, että olisipa kokenut joskus Sen Suuren Rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole sitten mitään läheisyyttä?
Itsellä vähän sama tilanne, mutta ollaan fyysisesti tosi läheisiä muuten, paitsi "silleen". Halailua, sylikkäin nukkumista yms.
Ero olis jotenkin väärin.
Ei ole yhtään mitään. Koskaan ei kosketeta toisiamme kuin ihan vahingossa ja joka kerta siitäkin tulee vähän vaivaantunut olo.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroamiseen ei tarvitse muuta syytä kuin se, että on onneton. Oli se syy sitten vaikkapa vaan se kuuluisa "erilleen kasvaminen".
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Erittäin itsekäs ja kamala syy erota! Mitä miehesi tästä ajatteli? Ajattelitko itse yhtään häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".
Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä
Kyllä. Näin tein. Eikö olekin kamalaa, että toisilla on uskallusta hakea elämäänsä onnea.
Ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.Lapsiensa kustannuksella. Jep, kieltämättä on kamalaa. Aikuisuuteen kuuluu hieman muutakin kuin "mä ja mun onni"
Elä ihan rauhassa rakkaudettomassa parisuhteessasi ja eroa, kun lapset lähteneet kotoa. Meillä voi kaikki osapuolet oikein hyvin ja keinutuolissa ei tarvitse jossitella elämätöntä elämää ja miettiä, että olisipa kokenut joskus Sen Suuren Rakkauden.
Et pääse sun lasten pään sisään etkä tiedä miten ne asiaan suhtautuvat. Ei tienny munkaan vanhemmat eikä nähneet miten rikki me oltiin. Kaiken muun eropaskan lisäksi oli vielä kiva näytellä miten kaikki oli hyvin. Toivottavasti äitikin löysi Sen Suuren Rakkauden, koska se maksoi hänelle välit lapsiinsa
Parempi yksin onneton kuin yhdessä onneton.
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nimenomaan siinä mietittiin tulevaisuutta. Lasten juhlat sujuvat hyvin, osallistumme kaikki sulassa sovussa kiitos vain. Lastenlapsien osuutta tähän en ymmärtänyt. Jos sairastun, mieheni varmasti pitää minusta huolta. Olin eron jälkeen kaksi vuotta sinkku, kunnes eräs mies vei jalat altani. Ja aiheuttaa edelleen viiden vuoden jälkeen hirvittävät perhoset vatsaani. Ei tartte veljeään panna ;)
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nämä on juurikin niitä syitä miksi en vielä ole eronnut. Sen lisäksi, ettei sitä osaa edes tehdä, kun tuntuu niin hyvältä ystävältä.
Mutta kun vuosikausia elää vain toisten vuoksi ja toisia ajatellen hukaten ihan oman itsensä, niin tosi raskaaksi se käy. Olisi paljon helpompaa elää sen hyvän ystävän kanssa, jos pystyisi siihen läheisyyteen ja seksiinkin. Ihminen kaipaa ja tarvii rakkautta. Romanttista rakkautta. Mä alan olla ihan kuiva korppu ja pystyyn kuollut. Se antaa sentään välillä voimia, kun tullaan hyvin toimeen. Kiva tehdä juttuja perheenä. Mutta sitten taas tällaisina iltoina, kun yksin istuu ja kaipaa ihmistä, jota rakastaisi, mutta sellaista ei ole, ei meinaa jaksaa enää ollenkaan.
ap.
Ei sisarusten välinen suhdekaan ole paha asia. Se on vain kulttuurissamme tabu. Eikä tue tervettä jälkikasvua. Jatkakaa vain, kyllä se kipinä voi palata.
Japanissa on sanonta että avioliitossa opetellaan rakastamaan toista kuin hoitaisi puutarhaa.
Minun on vaikea hahmottaa, että olette tehneet lapsiakin, ja yhtäkkiä ette voi edes koskea. Ja että kyse ei ole että se ihminen olisi petollinen, epäluotettava tai vastenmielinen.
Voisiko tuota kuvata ennemmin kämppisongelmaksi? Jos te olette huomaamatta vuosien myötä lakanneet koskemasta, niin se ei enää tunnu luontevalta.
Meillä tuo johtui enemmän kätketyistä kaunoista. Terapeutti kehotti että alamme halata toisiamme. Sitten aloimme mennä nukkumaan yhtaikaa ja olimme lähekkäin ja halasimme aamuin illoin. Aloimme antaa suukon illalla nukuttaessa ja aamulla herätessä, sitten myös töihin lähtiessä ja palatessa. Lopulta se intiimikin elämä alkoi mukavasti kutitella ajatuksissa ja lopulta pääsimme siihenkin asti.
Minä luulen että ongelma rakastavan ja arvostavan kosketuksen puute eikä rakkauden puute. Monessa perheessä ei ole lapsena oppinut luontaevasti halailemaan ja silittelemään, ja kun elämässä on paljon muuta eikä keskity siihen, se unohtuu.
En osaa sanoa juuri mitään koska olen itse TÄSMÄLLEEN samassa tilanteessa. Rakastan miestä yli kaiken, mutta en enää romanttisessa mielessä. Lopulta uskalsin ottaa ensimmäisen askeleen ja nyt puuhaan muuttoa pois yhteisestä kämpästä. Päätimme pysyä ystävinä. Meillä on kuitenkin yhteinen kummilapsi ja koira.