Lue keskustelun säännöt.
Mies tuntuu hyvältä ystävältä ja veljeltä, miten sellaisesta osaa erota?
26.01.2017 |
Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.
Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.
Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.
Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.
Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?
Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.
Kamala pattitilanne!
Kommentit (105)
Oletteko yrittäneet yhdessä tehdä asialle jotain? Oletteko puhuneet toistenne tarpeista? Puhukaa ja ottakaa pieniä askeleita toisianne kohtaa. Vaatii kyllä molempien panostuksen asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nämä on juurikin niitä syitä miksi en vielä ole eronnut. Sen lisäksi, ettei sitä osaa edes tehdä, kun tuntuu niin hyvältä ystävältä.
Mutta kun vuosikausia elää vain toisten vuoksi ja toisia ajatellen hukaten ihan oman itsensä, niin tosi raskaaksi se käy. Olisi paljon helpompaa elää sen hyvän ystävän kanssa, jos pystyisi siihen läheisyyteen ja seksiinkin. Ihminen kaipaa ja tarvii rakkautta. Romanttista rakkautta. Mä alan olla ihan kuiva korppu ja pystyyn kuollut. Se antaa sentään välillä voimia, kun tullaan hyvin toimeen. Kiva tehdä juttuja perheenä. Mutta sitten taas tällaisina iltoina, kun yksin istuu ja kaipaa ihmistä, jota rakastaisi, mutta sellaista ei ole, ei meinaa jaksaa enää ollenkaan.
ap.
Sinä et myös ole saanut olla nainen kun on koko ajan muiden tarpeet olleet etusijalla.
Minä tein niin että varasin loman etelän lämpöön, ja ajattelin että haluaisin sinne mukaan rakastajan. Sitten ajattelin että voinhan huolia mukaan oman miehen kaverina vielä kerran ennen eroa. Kävin kampaajalla, ostin mukaan vain hepeneitä ja korkokenkiä ja uusia meikkejä ja uudet bikinit. Pakkasin mukaan romanttista luettavaa.
Lämpö oli ihanaa, oli ihanaa olla vain laiskana ja maata auringossa lukemassa kirjaa ilman kotitöitä ja lapsia. Meikkasin joka päivä, lakkasin kynsiä. Illalla puin hepenet ja korkkarit ja otin miehen kädestä tukea että selvisin illalliselle altaan reunalle. Hankkiuduin iloiseen hiprakkaan, ja flirttailin kaikelle mikä liikkuu.
Mieheni katsoi minua ihan eri lailla, ja kiusoittelin ja piinasin häntä. Ja niin vain siitä tuli loma jona vietimme kaiken ajan lakanoissa. Olin aika hyvinvoiva ja hymyilevä kun palasimme kotiin! Voi sanoa että rakastuimme uudelleen.
Ap, läheisyys generoi lisää läheisyyttä. Läheisyys generoi lisää seksiä. Seksi generoi lisää seksiä. Ja kaikki nämä lisäävät yhteenkuuluvuutta ja sitä intohimokin.
Kuvailemasi perusteella on tosi vaikea sanoa, että eikö teillä ole seksiä siksi, että miehesi tuntuu veljeltä vai tuntuuko hän veljeltä siksi, ettei teillä ole ollut pitkään aikaan läheisyyttä ja seksiä. Sanot kuitenkin, että seksin puute johtuu pitkälti siitä, ettet sinä halua. Näin ollen sinun on selvitettävä tämä kysymys ensin itse.
Minusta tilanteenne kuulostaa tosi tyypilliseltä tilanteesta silloin, kun pikkulapsivuodet on keskitytty kaikkeen muuhun kuin parisuhteeseen. Eroaminen on yksi tapa, toinen on alkaa aktiivisesti työstämään suhdetta. Se että roikkuu mukana vuosikaudet yrittämättä muutosta, ei palvele ketään. Tilanteenne on kuitenkin tosi tyypillinen, ja pariterapiasta ja esim. Väestöliiton sivuilta saatte varmasti välineitä asian työstämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nimenomaan siinä mietittiin tulevaisuutta. Lasten juhlat sujuvat hyvin, osallistumme kaikki sulassa sovussa kiitos vain. Lastenlapsien osuutta tähän en ymmärtänyt. Jos sairastun, mieheni varmasti pitää minusta huolta. Olin eron jälkeen kaksi vuotta sinkku, kunnes eräs mies vei jalat altani. Ja aiheuttaa edelleen viiden vuoden jälkeen hirvittävät perhoset vatsaani. Ei tartte veljeään panna ;)
Lapsenlapset eivät ole välttämättä yhtä tervetulleita isovanhempien uusperheisiin kuin ydinperheisiin. Voi olla, että lapset eivät pidä uudesta puolisosta ja välttelevät sen vuoksi. Meillä on käynyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nimenomaan siinä mietittiin tulevaisuutta. Lasten juhlat sujuvat hyvin, osallistumme kaikki sulassa sovussa kiitos vain. Lastenlapsien osuutta tähän en ymmärtänyt. Jos sairastun, mieheni varmasti pitää minusta huolta. Olin eron jälkeen kaksi vuotta sinkku, kunnes eräs mies vei jalat altani. Ja aiheuttaa edelleen viiden vuoden jälkeen hirvittävät perhoset vatsaani. Ei tartte veljeään panna ;)
Lapsenlapset eivät ole välttämättä yhtä tervetulleita isovanhempien uusperheisiin kuin ydinperheisiin. Voi olla, että lapset eivät pidä uudesta puolisosta ja välttelevät sen vuoksi. Meillä on käynyt näin.
Meillä on käynyt samoin jo kahdessa sukupolvessa. Kun isovanhemmilla on uudet puolisot ja puolisoilla omat lapsenlapset, asettaa sekin ylimääräistä säätöä ja hienovaraisuutta tilanteeseen. Kaikki eivät halua puolisonsa lastenlapsia kylään saati hoitoon. Joulupyhinä olisi neljä paikkaa joissa "pitäisi käydä", mutta ketään ei koskaan saa saman katon alle, niin on melkeinpä helpointa olla vaan oman perheen kanssa. Näin esmes, mutta meni jo ohi aiheen. Oma tarkoitukseni ei ole painostaa pysymään yhdessä mahdollisten lastenlasten takia, mutta ymmärtämään se, että kaikilla päätöksillä on pitkäaikaiset seuraukset. Niin hyvässä kuin pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, esitän vielä kysymyksen. Mitä olet aktiivisesti tehnyt tilanteen parantamiseksi? Yhtään väheksymättä tunteitasi, niin onko tämä vain passiivisesti jotenkin tapahtunut teille vai onko tilanne yrittämisestä huolimatta näin?
Tilanne ei varmastikaan ole miehellesikään helppo. Jos sanot samassa lauseessa että hän tuntuu veljeltä ja kieltäydyt seksistä, niin eihän miehelle jää mitään muuta mahdollisuutta kuin kämppistellä kanssasi (koska seksiä ja läheisyyttä et halua). Ja kun tilanne jumiutuu noin, niin hän tuntuu sinusta entistä enemmän veljeltä. Ihan pattitilanne miehellesikin.
En ole ap mutta toinen, joka on vastaillut tähän ja eronnut tuosta syystä. Meillä oli kyllä seksiä, oli läheisyyttä. Mun sisäinen tunne väärästä ja vastenmielisestä vaan kasvoi. Ei niin voi elää loppuelämäänsä. Ja tänä päivänäkin, vaikka olemme ystäviä ex-mieheni kanssa, kun katson häntä en ikimaailmassa voisi häneen koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkillistä ajatuksenjuoksua koko keskustelu.
Jos puoliso on mitä parhain kumppani, on rakennettu parisuhteen ympärille oma elämä ja lasten elämät, en ymmärrä, onko ero kaikkeen se ainut ratkaisu? Tai sanotaanko järkevin ratkaisu?
Taloni katto vuotaa. Yläpohjan täytteisiin on mennyt vettä. Mitä teen? Korjaanko katon, kaikki vettä saaneet kattorakenteet, kuivatanko ja teenkö uudet rakenteet kaikki erittäin huolellisesti, kosteusmittari kädessä, homeraportit tilaten?
Vai puranko koko talon, kaikki sen terveet ja toimivat osat, vienkö romut kaatopaikalle, tasoitan tontin ja rakennan uuden pakettitalon?
Sama suhtautuminen nykyään molempiin asioihin. Jos muuten hyvässä parisuhteessa jokin osa-alue pettää, on pakko purkaa parisuhde ja sen ympärille rakennettu elämä, tasoittaa tontti ja rakentaa uusi ENNEMMIN kuin korjata syntyneet vauriot. Tästä ajattelusta johtunee parisuhteiden ja asumisen nykyongelmat - jos "täydelliseen" kotiin tai parisuhteeseen tulee särö, se on purettava ja rakennettava kokonaan uusi, eikä edes harkita korjaamista. Menköön pankkilainat punaiselle, tulkoon ongelmia perheen kanssa, mitä tahansa, kunhan saa kaiken jälleen kuntoon - uutuuttaan hohtavan talon ja uutuudenhekumaisen parisuhteen.
Eihän se ole täydellinen parisuhde, jos ei ole mitään seksuaalista välillä vaan se inhottaa. Se on hyvä ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa parisuhteissa on omat ongelmansa. Sen olen monilla parisuhdeleireillä oppinut.
En voisi purkaa liittoa noin pinnallisista syistä. Kamalan itsekästä hamuta jotain unelmien prinssiä, kun oma mies on ystävällinen elämäntoveri.
Vihkiessä pappi käskee tahtomaan rakastamista. Ei se aina tule itsestään, vaan vaatii työtä ja vaalimista.
Meidän parisuhde alkoi monen vuoden ystävyyden jälkeen. Mitään erityistä jalat alta viemistä tai tunteiden leimuntaa ei koskaan tapahtunut. Koskettaminen piti opetella, tuntui niin omituiselta koskettaa ystävää romanttisesti. Asia kuitenkin alkoi luontua, ja olimme oikeasti parisuhteessa. Aika kului, ja koskettaminen väheni, ja alkoi tuntua taas omituiselta koskettaa ihmistä, jonka tunsi vain kämppikseksi ja ystäväksi.
Ongelma oli oikeasti vain oman pääni sisällä. Mieheni ei kokenut minua pelkkänä ystävänä, hänelle olin edelleen vaimo. Mietin aikani eroa, tullen tulokseen, etten mistään tuon parempaa ja itselleni sopivampaa miestä löydä. Aloin tehdä töitä asian eteen, päätin muuttaa ajattelutapaani. Menin kainaloon, pussailin, harrastin seksiä. Kummasti se romanttinen rakkaus on taas suhteeseen palannut, eikä tunnu enää yhtään oudolta tai väärältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nimenomaan siinä mietittiin tulevaisuutta. Lasten juhlat sujuvat hyvin, osallistumme kaikki sulassa sovussa kiitos vain. Lastenlapsien osuutta tähän en ymmärtänyt. Jos sairastun, mieheni varmasti pitää minusta huolta. Olin eron jälkeen kaksi vuotta sinkku, kunnes eräs mies vei jalat altani. Ja aiheuttaa edelleen viiden vuoden jälkeen hirvittävät perhoset vatsaani. Ei tartte veljeään panna ;)
Ai, että oikein vielä viiden vuoden jälkeen on perhosia vatsassa :D Onko se sinusta pitkäkin aika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helppo paukuttaa sitä tuomarin nuijaa ulkopuolelta ja tuomita sellaiset ratkaisut, joita itse ei tekisi. Tää on valitettavan yleistä, että jos jollain on ongelma, niin se liiskataan täysin vain omien kokemusten pohjalta. Tajuamatta sitä, että siellä suhteen sisällä voi olla monta ratkeamatonta ongelmaa ja niiden eteen tehty jo paljon. Yleensä vielä lasten takia punnitaan entistä tarkemmin asioita.
Mieshän voi olla hyvä ihminen ja isä. Mutta jos hän ei parisuhteessa yritä, niin ei siihen voi pakottaa. Monet miehet kelluu siinä kuvitelmassa, että jos se toinen on saatu suhteeseen, niin se riittää ja siinä ollaan. Ongelmia voi tulla kommunikaatiossa, yhteisen ajan kanssa, seksissä jne. Ja vaikka nainen haluu terapiaa ym. ei mies välttämättä koe ongelmaa eikä lähde puimaan niitä. Jos toisen mielestä ongelma on ja toisesta ei, niin eihän se toinen silloin kuule toista ja siinä jää aika yksin. Aika harvoin ne tunteet itsestään kuihtuu tasavertaisessa ja toimivassa suhteessa. Ja kun siihen pisteeseen on päästy, niin harvemmin se korjaantuu.
Parisuhteeseen aletaan itsensä takia, joten jos tilanne huononee pysyvästi, miksi siihen pitäisi jäädä muiden mielipiteiden vuoksi?
Jos vielä haluaisi(te) yrittää, lue Esther Perelin kirja Mating in Captivity, joka käsittelee intohimon puutetta avioliitossa ja haastaa pohtimaan ratkaisuja.
Jos ei ole mielenkiintoa yrittää, teet pyolisollekin palveluksen eroamalla. On myös toiselle epäreilua roikkua liitossa, johon ei usko.
Tsemppiä prosesiin joka tapauksessa!
Haluaisin kovasti itselleni tuollaisen hyvän ystävämiehen. Arvostaisin kovasti!
Tähän asti olen vaan jäänyt koukkuun seksuaalisesti puoleensa vetäviin miehiin, ja sitten kun enimmät kiihkot kaikkoavat, niin olen huomannut että ovat ihmisinä sellaisia, joista en edes voi sanoa tykkääväni. Vastenmielisiä melkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaiset prinssit löytyi veljien tilalle? Onko nyt kaikki täydellistä? Anteeksi, mutta kuulostaa niin kornilta, että joku eroaa lasten hyvästä isästä tuollaisten syiden takia. Siinä ei taideta yhtään miettiä tulevaisuutta, lapsia, lasten juhlia, lastenlapsia, kuka hoitaa sinua kun sairastut ym.
Nimenomaan siinä mietittiin tulevaisuutta. Lasten juhlat sujuvat hyvin, osallistumme kaikki sulassa sovussa kiitos vain. Lastenlapsien osuutta tähän en ymmärtänyt. Jos sairastun, mieheni varmasti pitää minusta huolta. Olin eron jälkeen kaksi vuotta sinkku, kunnes eräs mies vei jalat altani. Ja aiheuttaa edelleen viiden vuoden jälkeen hirvittävät perhoset vatsaani. Ei tartte veljeään panna ;)
Ai, että oikein vielä viiden vuoden jälkeen on perhosia vatsassa :D Onko se sinusta pitkäkin aika?
Verrattain pitkä siihen nähden miten valtavan tunteen mieheni aiheuttaa edelleen. En voisi edes kuvitella, että tunne menee ikinä ohi. Lasteni isän kanssa meillä oli jonkinnäköinen alkuhuuma kyllä, mutta sen jälkeen pysyin suhteessa vain sen vuoksi, että hän oli hyvä mies ja ystäväni.
Vierailija kirjoitti:
Eroamiseen ei tarvitse muuta syytä kuin se, että on onneton. Oli se syy sitten vaikkapa vaan se kuuluisa "erilleen kasvaminen".
Näin on. Miksi ihmiset vastustavat eroamista joskus niin tiukasti. Eihän koko elämää tarvitse viettää sen yhden ja ainoan kanssa. Ei elämä eroon lopu. Tietty siitä tulee hieman kalliimpaa.
Voi jumalauta näitäkin ihmissaastoja!
Eikö äiti ole opettanut, että siinä vaiheessa kun on hankkinut mukuloita ei ole mitään oikeuksia, on vaan velvollisuuksia.
Nauti elämästäs sitten kun olet ensin kasvattanut lapset aikuisiksi.