Mies tuntuu hyvältä ystävältä ja veljeltä, miten sellaisesta osaa erota?

Ihmiset on kyllä kärkkäitä puuttumaan toisten päätöksiin. Täällä kellään ole varaa heittää sitä ensimmäistä kiveä. Jokainen hoitakoon suhteensa ja elämänsä parhaakseen näkemällään tavalla. Mitä toisten eron syyt kenellekään kuuluvat tai onko edes joku syy toista parempi. Vertaistukea ap taisi tässä hakea..

Siis sinä vain kyllästyit ja se on sitten siinä.

Mies ei voi mitään vaikka tekisi kaikkensa.

Kun nainen päätti kyllästyä.

Mies parka.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa parisuhteissa on omat ongelmansa. Sen olen monilla parisuhdeleireillä oppinut.

En voisi purkaa liittoa noin pinnallisista syistä. Kamalan itsekästä hamuta jotain unelmien prinssiä, kun oma mies on ystävällinen elämäntoveri.

Vihkiessä pappi käskee tahtomaan rakastamista. Ei se aina tule itsestään, vaan vaatii työtä ja vaalimista.

Tuo vihkikaava on ovela. Aikaisemmin tahtominen tarkoitti monien mielestä myös sitä, että piti tahtoa rakastaa myös narsistia (joka oli saanut hurmattua toisen avioon kanssaan), psykopaattia, tunnekylmää, alistajaa jne. Ainoastaan alkoholistista eroavaa hieman ymmärrettiin. Todella hirveää.

Parempi olisi, jos avioliitto alunperinkin solmittaisiin vaikkapa 10 vuodeksi. Sitten molempi osapuoli voisi miettiä, jatketaanko yhdessä. Ei avioliiton pitäisi olla itsestäänselvä loppuelämän ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä vain kyllästyit ja se on sitten siinä.

Mies ei voi mitään vaikka tekisi kaikkensa.

Kun nainen päätti kyllästyä.

Mies parka.

Ei välttämättä mies parka. Luulen että mies innostuu erosta. Meillä tilanne oli sama, kyllästyjä tosin oli mies. Sanoi että tunnun parhaalta ystävältä ja sukulaiselta ja halusi eron kun piti päästä elämään täysillä. Ensin järkytyin mutta sitten innostuin, ero mahdollisti minullekin täyden elämän. Olo oli helpottunut, riemu ja ilo palasi elämääni. Kaverivankila loppui eroon. Mies tosin katui päätöstään ja suri kaikkea menettämäänsä. Uusi nainenkaan ei piristänyt. Eli ap:n mies ei vielä tiedä millainen lottovoitto nurkan takana häämöttää, ei sitä enää vuosien myötä näe missä sössössä elää ennenkuin ero konkretisoi ajattelun.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä haluaisi(te) yrittää, lue Esther Perelin kirja Mating in Captivity, joka käsittelee intohimon puutetta avioliitossa ja haastaa pohtimaan ratkaisuja.

Jos ei ole mielenkiintoa yrittää, teet pyolisollekin palveluksen eroamalla. On myös toiselle epäreilua roikkua liitossa, johon ei usko.

Tsemppiä prosesiin joka tapauksessa!

Ohiksena: kiitos vinkistä! Postin tämän heti puhelimeeni Amazonista e-kirjana. "I see couples who are such good friends that they can't sustain being lovers. " jne, tai miten nainen tyytyy olemaan haluton koska ei jaksa opettaa miehelle että esileikki ei ole vain välttämätön paha matkalla itse asiaan, pareja jotka luulevat että intimiteetti on että tietää toisesta kaiken, ja että läheisyys on että on yhtä ja koko ajan yhdessä. Noin summittain.

Muille vinkkinä, puhelimeen voi ladata ilmaisen Kindle sovelluksen, johon voi yhdellä klikkauksella ostaa amazonista kirjan (luottokorttilaskuun tietysti). Tämä maksoi jotain 15 euroa. Ei tarvitse odottaa postia kolme viikkoa eikä surra ettei paikallisen pikkukylän kirjakaupassa tai kirjastossa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole sitten mitään läheisyyttä?

Itsellä vähän sama tilanne, mutta ollaan fyysisesti tosi läheisiä muuten, paitsi "silleen". Halailua, sylikkäin nukkumista yms.

Ero olis jotenkin väärin.

Ei ole yhtään mitään. Koskaan ei kosketeta toisiamme kuin ihan vahingossa ja joka kerta siitäkin tulee vähän vaivaantunut olo.

ap.

Miksi ette kosketa? Luulisi hyvää ystävää olla mukava halata? Vai oliko nyt niin että mielessäsi on vain seksi? Pieni läheisyys/kosketus voisi sitä halukkuuttakin parantaa.

Jos et voi edes koskea toiseen, niin kyllä tuo enemmän kuulostaa inholta ja keksit nämä hyvä ystävä jutut.

Suosittelen myös lukemaan David Deidan kirjan It's a man thing tai muita hänen kirjojaan. Puhuu polarisaatiosta suhteessa eli miten miehen ja maisen tulee olla sinut oman feminiinisyyden ja maskulisuuden kanssa, muuten suhteesta puuttuu seksuaalinen jännite ja tuntuu kuin asuisi kämppiksen kanssa.

Mielellään kuulisi mitä ap on yrittänyt tehdä että suhde virkoaisi. Vai oletko päättänyt että tämä on tässä ja kituutat vain haaveillen erosta.

Reilua muita kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.

Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.

Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.

Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.

Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?

Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.

Kamala pattitilanne!

Ette tämän perusteella ole enää ihan nuoria? Mietin asiaa vähän pidemmälle, jos ajatellaan että elät kurjuudessasi (veljesi onnellinen??) muiden takia vaikka siihen asti että lapset isoja. Sen jälkeen päätät että nyt lähdet etsimään sen oikean (vanhemmalla iällä valikoima vähenee) ja löydät upean parisuhteen. Samaan aikaan miehesi ( joka luuli kaiken olevan hyvin kun et eronnut aiemmin tai et yrittänyt parantaa suhdetta) onkin epäonnekkaampi eikä kelpaa enää kenellekään kun ikää jo on. Ok tässä joudut taas ajattelemaan muita, mutta pointtina se että ei se yhdessä kituminen pitkään ole automaattisesti oikein ja hyvä teko. Tuskin haluat pilata hyvän ystävän/veljen elämää? Tee suhteen parantamiseen kaikkesi tai eroa nopsaan että teillä molemmilla mahdollisuus löytää onni.

Ihmettelen miksi ette kosketa toisianne? Siis ei seksuaalisesti? Jos kerran hyvä ystävä? Seksin ymmärrän jos ei tee mieli. Läheisyydessä se liekkikin voi leimahtaa.

itse en eroaisi, lasten takia. olen siinä mielessä sitten vissiin idiootti, mutta kyllä, laittaisin lasten tarpeet, eli oikeuden isän jatkuvaan läsnäoloon ja pysyvyyteen oman "onneni" edelle. varsinkin jos isä on hyvä, ja miehenä hyvä tyyppi, asiat ja arki sujuu. minä en ymmärrä miksi ihmiset tässä tilanteessa sitten eroaa, onko se yksin oleminen muka niin ihanaa, että pitää perhe hajottaa? eikö menis vielä yks kymmenen vuotta noin ja sitten vasta eroaa, jos ei vieläkään ole muuta kuin kaverillisia tunteita. entäs avioliittoterapia? onko teillä siis joskus kuitenkin ollut kiihkeää rakkautta tms, että sen voisi vielä jollain konstilla löytää?

Vierailija kirjoitti:

itse en eroaisi, lasten takia. olen siinä mielessä sitten vissiin idiootti, mutta kyllä, laittaisin lasten tarpeet, eli oikeuden isän jatkuvaan läsnäoloon ja pysyvyyteen oman "onneni" edelle. varsinkin jos isä on hyvä, ja miehenä hyvä tyyppi, asiat ja arki sujuu. minä en ymmärrä miksi ihmiset tässä tilanteessa sitten eroaa, onko se yksin oleminen muka niin ihanaa, että pitää perhe hajottaa? eikö menis vielä yks kymmenen vuotta noin ja sitten vasta eroaa, jos ei vieläkään ole muuta kuin kaverillisia tunteita. entäs avioliittoterapia? onko teillä siis joskus kuitenkin ollut kiihkeää rakkautta tms, että sen voisi vielä jollain konstilla löytää?

Samaa mieltä. Ap kirjoittaa, että suhde ollut samanlainen melkein alusta asti, eli ap on luultavimmin lapset tehnyt tietoisesti tuohon suhteeseen. Eihän tuollainen suhde täydellinen ole, mutta lasten takia olisin siinä niin kauan kuin ovat kotona. Olet luvannut tahtoa... kosketa miestä, yritä kaikkesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä vain kyllästyit ja se on sitten siinä.

Mies ei voi mitään vaikka tekisi kaikkensa.

Kun nainen päätti kyllästyä.

Mies parka.

Ei välttämättä mies parka. Luulen että mies innostuu erosta. Meillä tilanne oli sama, kyllästyjä tosin oli mies. Sanoi että tunnun parhaalta ystävältä ja sukulaiselta ja halusi eron kun piti päästä elämään täysillä. Ensin järkytyin mutta sitten innostuin, ero mahdollisti minullekin täyden elämän. Olo oli helpottunut, riemu ja ilo palasi elämääni. Kaverivankila loppui eroon. Mies tosin katui päätöstään ja suri kaikkea menettämäänsä. Uusi nainenkaan ei piristänyt. Eli ap:n mies ei vielä tiedä millainen lottovoitto nurkan takana häämöttää, ei sitä enää vuosien myötä näe missä sössössä elää ennenkuin ero konkretisoi ajattelun.

Juuri näin. Voi olla että apn mies pääsee vankilasta pois. Kuulostaa rakastavalta ja hyvältä mieheltä joten voi löytää paremman. Miltä ap tuo kuulostaa jos miehesi ei vaivukaan epätoivoon sinut menetettyään? Löytää itselleen prinsessa ruususen ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Kenties ei enää sinun kanssa ole enää missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin. Tuntui, kun olisi veljeään pannut. Sinällään miehessä ei mitään vikaa ollut, mahtava isä ja hyvä mies mutta mun tunteet vaan oli niin kaverilliset, että kosketus ja lähelläolokin alkoivat tuntua jotenkin "vääriltä".

Siis hetkinen? Rikoitko oikeasti perheesi tämmöisen takia? En kestä

Kyllä. Näin tein. Eikö olekin kamalaa, että toisilla on uskallusta hakea elämäänsä onnea.

Ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin.

Lapsiensa kustannuksella. Jep, kieltämättä on kamalaa. Aikuisuuteen kuuluu hieman muutakin kuin "mä ja mun onni"

Elä ihan rauhassa rakkaudettomassa parisuhteessasi ja eroa, kun lapset lähteneet kotoa. Meillä voi kaikki osapuolet oikein hyvin ja keinutuolissa ei tarvitse jossitella elämätöntä elämää ja miettiä, että olisipa kokenut joskus Sen Suuren Rakkauden.

Tervetuloa vaan tähän katkeraan itkukuoroon, kun "Miehet ei enää halua minua!"

Jos miehesi on kuten sanot "hyvä mies" etkä halua hänelle pahaa ja et häntä enää voi haluta seksuaalisesti (kärsit suhteessa), niin EROA hyvä ihminen pian ja älä pitkitä kituutusta. Ei se huono kylmä suhde ole edes lapsillesi hyväksi, saatikka sinulle tai miehellesi. Tuskin miehesi haluaa olla vain sun hyvä ystävä tai veli? Eiköhän mies halua olla mies kumppanilleen? Ehditte vielä löytää uudet kumppanit.

Mun vaimo tuntuu psklta ystävältä eikä seksiäkään heru, miten erota kun silti rakastan ja himoitsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.

Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.

Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.

Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.

Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?

Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.

Kamala pattitilanne!

Ette tämän perusteella ole enää ihan nuoria? Mietin asiaa vähän pidemmälle, jos ajatellaan että elät kurjuudessasi (veljesi onnellinen??) muiden takia vaikka siihen asti että lapset isoja. Sen jälkeen päätät että nyt lähdet etsimään sen oikean (vanhemmalla iällä valikoima vähenee) ja löydät upean parisuhteen. Samaan aikaan miehesi ( joka luuli kaiken olevan hyvin kun et eronnut aiemmin tai et yrittänyt parantaa suhdetta) onkin epäonnekkaampi eikä kelpaa enää kenellekään kun ikää jo on. Ok tässä joudut taas ajattelemaan muita, mutta pointtina se että ei se yhdessä kituminen pitkään ole automaattisesti oikein ja hyvä teko. Tuskin haluat pilata hyvän ystävän/veljen elämää? Tee suhteen parantamiseen kaikkesi tai eroa nopsaan että teillä molemmilla mahdollisuus löytää onni.

Ihmettelen miksi ette kosketa toisianne? Siis ei seksuaalisesti? Jos kerran hyvä ystävä? Seksin ymmärrän jos ei tee mieli. Läheisyydessä se liekkikin voi leimahtaa.

Ollaan alle 40v ja mies kyllä varmasti saisi uuden vaikka heti.

Ja kyllä olen varmaan jo pilannut hänen elämän... Mutta hänen oma valintansa on ollut jäädä tähän. Nyt sitten on tullut itselleni sitäkin, että olen kuin velkaa hänelle, kun on niin monta vuotta jaksanut olla tällaisessa liitossa.

Ei tässä ole kuitenkaan kummallekaan mitään järkeä. On vain niin vaikea lähteäkään.

Olen mä paljon yrittänyt vuosien aikana, että se rakkaus syttyisi, mutta nyt alkaa tuntua, ettei enää jaksaisi. Pitääkö koko elämän ja suhteen olla väkisin yrittämistä?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.

Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.

Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.

Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.

Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?

Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.

Kamala pattitilanne!

Ette tämän perusteella ole enää ihan nuoria? Mietin asiaa vähän pidemmälle, jos ajatellaan että elät kurjuudessasi (veljesi onnellinen??) muiden takia vaikka siihen asti että lapset isoja. Sen jälkeen päätät että nyt lähdet etsimään sen oikean (vanhemmalla iällä valikoima vähenee) ja löydät upean parisuhteen. Samaan aikaan miehesi ( joka luuli kaiken olevan hyvin kun et eronnut aiemmin tai et yrittänyt parantaa suhdetta) onkin epäonnekkaampi eikä kelpaa enää kenellekään kun ikää jo on. Ok tässä joudut taas ajattelemaan muita, mutta pointtina se että ei se yhdessä kituminen pitkään ole automaattisesti oikein ja hyvä teko. Tuskin haluat pilata hyvän ystävän/veljen elämää? Tee suhteen parantamiseen kaikkesi tai eroa nopsaan että teillä molemmilla mahdollisuus löytää onni.

Ihmettelen miksi ette kosketa toisianne? Siis ei seksuaalisesti? Jos kerran hyvä ystävä? Seksin ymmärrän jos ei tee mieli. Läheisyydessä se liekkikin voi leimahtaa.

Ollaan alle 40v ja mies kyllä varmasti saisi uuden vaikka heti.

Ja kyllä olen varmaan jo pilannut hänen elämän... Mutta hänen oma valintansa on ollut jäädä tähän. Nyt sitten on tullut itselleni sitäkin, että olen kuin velkaa hänelle, kun on niin monta vuotta jaksanut olla tällaisessa liitossa.

Ei tässä ole kuitenkaan kummallekaan mitään järkeä. On vain niin vaikea lähteäkään.

Olen mä paljon yrittänyt vuosien aikana, että se rakkaus syttyisi, mutta nyt alkaa tuntua, ettei enää jaksaisi. Pitääkö koko elämän ja suhteen olla väkisin yrittämistä?

Ap.

Kerroppa ne keinot miten olet yrittänyt pitää suhdetta yllä?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu pitkään naimisissa, mutta mies on tuntunut lähes koko liiton ajan vain hyvältä ystävältä ja veljeltä. Ennen se ei haitannut. Ajattelin, että niin kai se pitkässä suhteessa meneekin.

Nyt on kuitenkin alkanut haitata. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muutenkin kuin ystävänä. Haluaisin voida katsoa kumppania silmiin ja ajatella, että ihanaa, kun saan olla juuri sen kanssa.

Ja haluaisin nauttia seksistäkin. Meillä on mieheni kanssa ollut seksiä viimeisen 10v aikana varmastikin alle 10 kertaa. Nyt on ollut taas vuoden tauko ja ihan täysin minun syystä, koska en osaa harrastaa seksiä ystävän/veljen kanssa.

Olen alkanut haluta eroa, mutta se tuntuu siltä kuin eroaisi hyvästä ystävästä tai siitä veljestä. Tuntuu todella vaikealta, mutta haluaisin elämältä jo muutakin kuin rakkaudetonta liittoa.

Miten kummassa hyvästä ystävästä osaa erota?

Riitoja ei ole kuin ajoittain tuosta seksistä, mutta muuten tullaan hyvin toimeen. Siksi tuntuu vieläkin vaikeammalta erota.

Kamala pattitilanne!

Uskomatonta! Ihan kylmät väreet meni, kun tätä luin. Olen aivan täsmälleen samassa elämäntilanteessa ja yritän pähkäillä, mitä ihmettä tekisin. Tällä viikolla tuli sellainen (tyhmä?) idea mieleen, että voisikohan homma toimia, jos hakisi seksiä ja läheisyyttä sovitusti muualta. En tiedä.

Voi luoja mitä meininkiä ! Ootteko tehny perinteiset eli menny liian nuorena hankkimaan lapsia ja jättäneet fuckboit välistä ? Hyviä miehiä ei puussa kasva. Se alkuhuuma ja jännitys vaan nyt loppuu jokaisessa suhteessa joskus, ja suhteen eteen täytyy tehdä töitä töitä TÖITÄ!!!!

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mitä meininkiä ! Ootteko tehny perinteiset eli menny liian nuorena hankkimaan lapsia ja jättäneet fuckboit välistä ? Hyviä miehiä ei puussa kasva. Se alkuhuuma ja jännitys vaan nyt loppuu jokaisessa suhteessa joskus, ja suhteen eteen täytyy tehdä töitä töitä TÖITÄ!!!!

Sitä kun on niin helppo nykysin vaan vaihtaa uuteen suhteeseen, kun alkaa asiat mennä vaikeemmaks.