Auttakaa, poikaystävä otti minun nimissäni pikavipin, nyt ollut kadoksissa 2 vuorokautta
Myönnän heti alkuun että olin typerä, koska säilytin avainlukukorttia, pankkitunnuksia ja salasanaa samassa laatikossa.
No, oma moka mutta miten nyt? Poikaystävä on kadonnut ja kerännyt luotani tavaransa (hygieniatuotteita ja muutama vaatekerrasto) Ei vastaa puheluihin eikä viesteihini.
Kun avasin sähköpostini niin huomasin "pienen" järkytyksen, siellä on laskun tiedot ja kuukauden päästä minun olisi maksettava hieman alle 110€. Olen opiskelija eikä minulla todellakaan ole tuollaisia rahoja. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
AP ei pahemmin tilannetietoja tiputtele.
Jospa häntä on myös mies viilannut linssiin kymppitonnien kauppa-asioissa ja toinen varastanut tililtä muutaman satasen. Hieman epäilyttävän samankaltaisia aloituksia ovat kaikki kolme ketjua:/
- sinulla on mahdollisuus nostaa lainaa toisen ihmisen nimiin.
- nosta n. 100€ arvoinen laina.
- pakkaa kamat ja lähde maanpakoon saaliisi kanssa.
Ja syitä, miksi kukaan on ottanut aloitusta tosissaan?
Joo totta monta samanlaista juttua täällä
Muistikikkailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tullut ajatelleeksikaan että olisi ihmisiä jotka eivät opettele ulkoa tunnuslukua ja salasanaa. Jos nyt lasketaan pois muistisairaat ja kehitysvammaiset.
Jotenkin vaan tuota muistamista on nykyään niinmaan älyttömästi.
On kahden tai kolmen sähköpostin salasanan muistaminen. On nettipankin salasana sekä tunnus. On vakuutusyhtiön nettipalvelun tunnus sekä salasana. On muutaman foorumin ja nettikaupan tunnukset sekä salasanat. Jokainen näistä ei ole tyyliä " 123456 " , " KISSA ", tai vastaava...
Päässä sitten kulkee pankkikorttien tunnusluvut, sekä kännykän ja tabletin.
Ennen muinoin osattiin ulkoa puhelinnumerot. Nyt osataan salasanat, tunnusluvut, käyttäjätunnukset.
Itse käytän muistisääntöjä. Salanumerot liitän asioihin tai ihmisiin. Esim. tunnusluku voi olla yhdistelmä kahteen eri ihmiseen liittyvistä luvuista. Nimiä ei tarvitse kirjoittaa muistiin eikä jättää esille mihinkään. Kun muistan tietyn ihmisparin, muistan luvut, jotka liitän heihin. Luvut ovat näennäisesti epäloogisia, eli voi olla yhdistelmä jonkun syntymäaikaa (päivää, kuukautta, vuotta) ja jonkun toisen kihlapäivää, hääpäivää, valmistumispäivää... Mahdoton arvata tai selvittää perehtymättä perusteellisesti koko elämäkertaani. - Mutta minulla numerosarjan muistamisen varmistaa se, että tiedän keihin tai mihin kulloisenkin salanumeron yhdistän.
Minunkin yhden kortin tunnusluku on yhden exäni syntymäpäivä ja toisen exän syntymävuosi 😂
Ennaltamäärätty tunnusluku siis, ei vaan keksinyt muutakaan muistisääntöä, ja tuon muistaa 👍
Sanotaan nyt vielä kertaalleen pankin työntekijänä, että jos olet omalla huolimattomuudellasi aiheuttanut tuon (niin kuin oletkin), niin maksaminen jää sinulle. Sama juttu, jos olet huudellut pin-koodiasi baarissa tai lainannut korttiasi jollekin, se on oma moka etkä todellakaan saa mitään korvauksia. Tuo on vielä pahempi, että tunnukset ja kaikki toisen ihmisen saatavilla.
Tuollaiset tunnusluvut pitää olla vain omassa päässä. Henkilötunnuskin on sellainen, että sitä pitää visusti varjella. Mulla on pankin luvut vain päässäni, alkaen pankkikortin tunnusluvusta, visasta, pankkitunnuksista. Tykkään historiasta, ja olen ottanut koodit sieltä tyyliin isoviha alkoi jne. Mies on penkkiurheiluhullu, ja käyttää ME-tulosta yhdestä lajista. En siis käytä mitään lasten syntymäpäiviä tai muuta sellaista. Saa siinä jo huijausta yrittävä miettiä...Emme tiedä toistemme käyttäjätunnuksia eikä ole tarpeenkaan, yhteinen tilimme näkyy molemmille pankissa, ja sieltä hoidetaan yhteisiä laskuja. (Ainoastaan äitini käyttäjätunnuksen tiedän, koska äidillä ei ole kuin älykänny, ei ole tietokonetta eikä osaa sillä pelata kuin pasianssia, mutta tulee luokseni maksamaan laskut ja hoidan ne aina hänen läsnäollessaan. )
Mutta asiaan, toivottavasti ap olet jo tehnyt sen rikosilmoituksen. Pankki ei kuitenkaan korvaa, vakuutusyhtiö voi ehkä korvata, mutta varaus on, että jos olet jättänyt tunnukset niin, että toinen henkilö pääsee niihin käsiksi, ei välttämättä tule korvausta. Selvitä missä kaikkialla on nimiisi tehty velkoja, pikavippifirmoja on paljon. Laita luottokielto voimaan. Jos pikavippejä on monesta firmasta, on viisainta järjestellä asia heti ja yrittää saada heti pankista tai sukulaiselta yksi halvempikorkoinen laina, jolla maksat ne kaikki kalliimpikorkoiset pois, tehkää velkakirja. Poikaystävältä voit oikeuden kautta sitten hakea rahoja maksuun, kun se rikosilmoitus on tehty. Kun oikeudelta on päätös, siitä tulee ulosottokelpoista, eli jos sellainen ratkaisu tulee, vie velka voudin perittäväksi.
Sinun kannaltasi on tärkeää pitää luottotietosi puhtaina, joten tee ihan kaikkesi, että velka tulee hoidettua.
Ihan sivumennen, tuo tuskin tuli suurena yllätyksenä josta päästäänkin siihen että mikä näitä nuoria naisia viehättää tyypeissä joiden normikäytökseen kuuluu varkaus?
Ai niin: "No kun se on niiiin ihqu, eikä sit niiqu ollenkaan tuollainen yleensä!"
Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon väärinkäsityksiä näissä vastauksissa.
Tuo poikaystävä on siis ap:n tunnistautumistietoja käyttäen ottanut tämän nimiin pikavipin. Todennäköisesti hän on antanut tilinumeroksi oman tilinsä, eli ohjannut rahat suoraan sille. Poikis myös tiesi että asia tulee ilmi siinä vaiheessa kun ensimmäinen lasku saapuu. Voisi olettaa että vippejä on otettu niin monesta paikasta kuin mahdollista, eli laskuja tullee lisää. Ehkä muutama nettitilasu vielä päälle. Kyseessä on kuitenkin vakava rikos, petos vai mikä lienee, samalla rangaistuksella voi tehdä isommankin kuprun jotta pääsee tuomiossa paljousalennuksille.
Kyse tuskin on vain 110 eurosta. Pikavipit toimivat niin että lainaat kerralla ison määrän rahaa ja makselet takaisin pienissä, esimerkiksi 110 euron, erissä.
miksei ole pakollista että maksavat sen tilille kenelle myönnetään , ongelma ratkeisi kärsijän kannalta. Tuo käytöntö ei nyt hyödytä kuin pikavippifirmoja
Siis kirjoittaako nuoretkin ihmiset keksimänsä salasanan jonnekin ylös? Mulla on pankista tullut käyttäjätunnus tallessa mutta hyvin haudattuna jonnekin 20 vuotta sitten tulleiden papereiden joukkoon. Salasana on aina ollut vain omassa päässä.
Käyttäjätunnusta ei saanut edes pankista tietoon, kun kerran sen unohdin.
Avainlukulistat kulkee normaalisti lompakossa, niillä ei kukaan tee mitään pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan nyt vielä kertaalleen pankin työntekijänä, että jos olet omalla huolimattomuudellasi aiheuttanut tuon (niin kuin oletkin), niin maksaminen jää sinulle. Sama juttu, jos olet huudellut pin-koodiasi baarissa tai lainannut korttiasi jollekin, se on oma moka etkä todellakaan saa mitään korvauksia. Tuo on vielä pahempi, että tunnukset ja kaikki toisen ihmisen saatavilla.
Sano nyt vielä toisenkin kerran.
Joskus täytyy oppia kantapään kautta. Sorry.
Tee luottokielto, postiin osoitteenmuutoskielto ja rikosilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olishan se nyt huvittavaa jos kotonakin joutuisi miettimään monta piilopaikkaa lapuilleen. Ei meillä ainakaan niin montaa huonetta, laatikkoa ja kaappia ole, ettei niitä pystyisi nopeasti käymään läpi. Enkä kyllä ala tehdä reikiä seiniin tai kattolistoja/lattiapaneeleita irroittelemaan piilotellakseni kyseisiä papereita. Mieheni siis löytää ne varmasti jos vaan haluaa, vaikka avainlukulista onkin lompakossani ja tunnukset kotona (ja päässäni).
Siis oleellista on säilyttää tunnuslukulista ja verkkopankin käyttäjätunnus erillään, sekä painaa mielellään päähän maksukortin tunnusluku, eikä säilyttää sitä.
Se piirongin laatikko on ok säilytyspaikka sille käyttäjätunnukselle, keittiön tai olohuoneen pöytä taas ei.
Miksi pitää mennä äärimmäisyyksiin noiden kanssa?
Ei tässä mistään äärimmäisyydestä ole kysymys, vaan siitä voiko puoliso löytää niitä tunnuksia. Verkkopankin tunnukset ovat tosiaan "piilossa" kotona, ja tunnuslukulista lompakossa. Aivan varmasti puolisoni halutessaan molemmat löytää vaikka nukkuessani kotona. Jos haluaisin piilottaa laput niin, ettei puolisoni niitä löydä, en voisi käyttää kotonani mitään "normaalia" paikkaa, koska mieheni osaa kyllä tehdä muutakin kuin pyöriä ympyrää tumput suorina jos hänen pitää jotain löytää. Hän siis tajuaisi kyllä penkoa laatikot ja lipastot ja vaatekaapit. Ulkopuolisen olisikin hankalampi päästä käsiksi yhtä aikaa molempiin listoihin, mutta samassa asunnossa vakituisesti aikaa viettävän taas ei, ellei niille keksi jotain tosi extremeä piilopaikkaa.
Mun puoliso ei löydä eikä pääse mun nettipankkiin. Olen opetellut käyttäjätunnuksen ja salasanan ulkoa. Niitä ei ole paperilla missään. Vain mun päässä. Avainlukulista on kännyn kotelon taskussa ja sen voi kuka tahansa ottaa, mutta ei hyödy siitä mitään ilman noita muita.
Ei se ole mahdotonta opetella niitä pankkitunnuksia ulkoa. Vaatii vaan oikeasti sen että tajuaa että ne todella on asiat jotka pidetään vain omassa tiedossa. Ja ei, en usko että puolisoni veis mun rahani vaikka ne tunnukset tietäis. Pankin kanssa tehty sopimus on sopimus josta pidetään kiinni. Tunnusluvut on vain ja ainoastaan minun henkilökohtaiseen käyttööni.
Ammattiauttaja kirjoitti:
110 euroa ansaitset helposti ja vaivattomasti jalkasi levittämällä. Eikö tunnu houkuttelevalta tuollainen oikotie taloudelliseen riippumattomuuteen?
Levittäköön tässä tapauksessa se poikaystävä takalistoaan ja kuitatkoon sillä tavalla toisen nimiin ottamansa velan.
Miten on voinut saada omalle tililleen ne rahat kun hakee tiedot siitä tililtä ja pitää varmentaa ne jne?
Pattayalla se täällä taitaa olla. Tuli baarissa vastaan yksi jamppa joka kehuskeli juuri sillä että oli pikavipin ottanut tyttöystävänsä nimeen. Sanotko nimen, ja kuvauksen niin varmistetaan että on oikea kaveri, ja kysyäisen sitten jos nään että meinaako tulla takas.
1. Poikaystävälle viestiä että maksaa pikavippinsä päivämäärään X mennessä tai teet rikosilmoituksen.
2. Jos syystä tai toisesta joudut maksamaan pikavipin itse niin nosta sitä varten vaikka opintolainaa jos sulla ei oo muuten yhtään rahaa. Opintolainassa on pikavippiin verrattuna lähes olematon korko.
3. Jätä se sika.