Mikä oli ensireaktiosi, kun tajusit olevasi raskaana?

Voi lapsiparkaa.Näin onnettoman äidin saa.Kokosin kuitenkin itseni ja olen ollut keskiverto äiti, ehkä...ainakin lapsella on töitä ja oma koti.

Jokaiseen fiksuunkin ketjuun on tultava joku pimppiragettava ämmä, joka haluaa lytätä muita ihmisiä.

On normaalia, että raskauden alussa on hämmennystä, iloa, inhoa mitä vaan tunnetta. Luonto on toiminut viisaasti. 1-3 kk on keskenmenon vaara, jolloin äiti saattaa torjua rakkautta. Toinen kolmannes on mukavaa aikaa ja raskaus yleensä helppoa ja ihanaa aikaa. Viimeinen kolmannes taas on raskasta eli nainen on raskaana ja alkaa valmistautua synnytykseen. Ilman näitä tunteita tuskin vaaveleita kukaan synnyttäisi.

Äidin rakkaus syntyy usein raskauden edetessä ja se on OK. Tuo että epäröit on osa sitä prosessia. Vauvan syntymän jälkeenkin voi olla ettei tunteita "tunne", mutta yhtäkkiä huomaat, että tuo ihana ruusunnuppu on parasta, mitä olet saanut. Lahja.

Unohda liiat mietteet ja nauti. Ryve pohjamudissa kun jos siltä tuntuu... Hormonit heittelee ja sekin on normaalia. Hyvä äiti pohtii ja puntaroi ja miettii ja rakastaa.

Onnea odotukseesi! 💛

Ekaks aloin itkeen pelosta ja raskaus oli pelkkää paskaa. Eka eka vuosi meni tuntematta vauvaa kohtaan mitään. Sitten jostain se rakkauden tunne syttyi ja lähti. Nykyään lapsi on 3 ja palaisin vaikka roviolla tyttäreni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia, että raskauden alussa on hämmennystä, iloa, inhoa mitä vaan tunnetta. Luonto on toiminut viisaasti. 1-3 kk on keskenmenon vaara, jolloin äiti saattaa torjua rakkautta. Toinen kolmannes on mukavaa aikaa ja raskaus yleensä helppoa ja ihanaa aikaa. Viimeinen kolmannes taas on raskasta eli nainen on raskaana ja alkaa valmistautua synnytykseen. Ilman näitä tunteita tuskin vaaveleita kukaan synnyttäisi.

Äidin rakkaus syntyy usein raskauden edetessä ja se on OK. Tuo että epäröit on osa sitä prosessia. Vauvan syntymän jälkeenkin voi olla ettei tunteita "tunne", mutta yhtäkkiä huomaat, että tuo ihana ruusunnuppu on parasta, mitä olet saanut. Lahja.

Unohda liiat mietteet ja nauti. Ryve pohjamudissa kun jos siltä tuntuu... Hormonit heittelee ja sekin on normaalia. Hyvä äiti pohtii ja puntaroi ja miettii ja rakastaa.

Onnea odotukseesi! 💛

Kiitos kauniista sanoistasi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä juttu, että ne on aina noita korkkiksia, jotka tulee ihan hups hassua vahingossa paksuksi.

Mä oon ihan amis enkä ole ikinä tullut hups keikkaa raskaaksi.

Et mikäköhän teitä mahtaa vaivata?

Mahtavasti yleistetty. Että ihan oman henkilökohtaisen kokemuksesi perusteella pystyt tällaisen faktan esittämään, vau.

Onni, mutta samalla kauhea pelko ja epäusko. Raskautuminen onnistui yli kahden vuoden yrityksen jälkeen, ensimmäinen raskaus sitä ennen päättyi keskenmenoon. Koko raskausaika olikin melkoista pelkäämistä.

Hämmennys, positiivinen yllätys ja taisin hokea "ei hemmetti" vartin verran. Melkein samalta istumalta kaivoin neuvolan puhelinnumeron ja varasin ensimmäisen ajan. Kutkuttava jännittävä olo siitä että minun sisälläni kasvaa jotain todella arvokasta ja siitä hetkestä niin kovin rakasta, mitä kukaan muu ei vielä näe. Uskomaton tunne vielä kun ajattelee sitä, että olin vasta 21 enkä todellakaan tiennyt konkreettisesti mitä on äitiys. Toivon niin kovasti, että saan vielä joskus kokea saman uudestaan.

AP:lle tsemppiä isoon päätökseen! Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Anna kuitenkin itsellesi nyt ihan reilusti ainakin viikko tai parikin aikaa miettiä asiaa ja keskustele miehesi kanss. Toivon vilpittömästi, että löydät viisauden tehdä juuri sinulle oikean päätöksen.

Epäusko, että voiko tämä olla totta. Ehkäisy oli pari kolme viikkoa sitten jätetty pois ja heti tärppäsi. Nyt tuhisee kuukauden vanha vauva tuossa vieressä.

Voihan vitun vittu! Ei, ei, ei, ei, EI! Mä näen väärin, tää testi on rikki, mä näen unta. En halua, en! Kylmä hiki pukkasi otsaan ja sain paniikkikohtauksen.

Seuraavana päivänä oli jo pieni myhäilevä fiilis.

Viikon päästä ostin söpöt pienet sukat suuri hellyys sydämessä.

Seuraavien kolmen kanssa joka kerta sama paniikki, mut lopulta kaikkiin on nopeasti tottunut. Enkä ole katunut mitään. Abortteja en olisi voinut tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukiessani väkisin hiipii ajatus että ei ihme että nykylapset ovat niin onnettomia. Vanhemmat paskaakaan välitä!

Kyllä välittävät. Oletko ikinä kuullut sellaisesta että vanhemmuuteen kasvetaan? Kaksi viivaa tikussa ei automaattisesti tarkoita sitä että osataan olla heti "oikeanlaisia" vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teistä ensireaktio on, että vi**u mitä kusipää ämmiä.

Pakko kysyä. Oletko ikinä ollut raskaana? Koska jos olet, ja vaikka reaktiosi olisi ollut pelkästään positiivinen, uskon että ymmärtäisit myös toisenlaiset tunteet - sen verran suuria tunteita molemmat ja siinä hetkessä aivan normaaleja. 

Menin paniikkiin ja tein abortin. Ei minusta olisi ollut äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä juttu, että ne on aina noita korkkiksia, jotka tulee ihan hups hassua vahingossa paksuksi.

Mä oon ihan amis enkä ole ikinä tullut hups keikkaa raskaaksi.

Et mikäköhän teitä mahtaa vaivata?

Ensinnäkin: Onnea siitä että olet amis. Se on varmasti upea juttu kun halusit sen tässä mainita. 

Minullakin on Ikean valkea lipasto, ja tuli hups hassua vahingossa paksuksi vaikka söin pillereitä ohjeiden mukaan. 

... Ja kumma että ne on aina näitä korkeasti koulutettuja, jotka kokee tuollaisen marginaalisen, liki neitseellisen sikiämisen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on muuten jännä juttu, että ne on aina noita korkkiksia, jotka tulee ihan hups hassua vahingossa paksuksi.

Mä oon ihan amis enkä ole ikinä tullut hups keikkaa raskaaksi.

Et mikäköhän teitä mahtaa vaivata?

Ensinnäkin: Onnea siitä että olet amis. Se on varmasti upea juttu kun halusit sen tässä mainita. 

Minullakin on Ikean valkea lipasto, ja tuli hups hassua vahingossa paksuksi vaikka söin pillereitä ohjeiden mukaan. 

Amis ja ikean lipasto tekee autuaaksi 😭😂

Vierailija kirjoitti:

... Ja kumma että ne on aina näitä korkeasti koulutettuja, jotka kokee tuollaisen marginaalisen, liki neitseellisen sikiämisen..

Se onkin tilastollusesti erittäin marginaalista, että ehkäisy pettää. Sen myönnän, että en olisi uskonut olevani kykenevä saamaan lapsia. Biologia on biologiaa, eikä sitä aina lääkäritkään voi ennustaa.

Huusin, täyttä huutoa, v..ttu, v..ttu, v..ttu!!! Pakokauhu ja pettymys itseeni, miten olin antanut tämän tapahtua!?! Varasin heti lääkärin ja lääkäri kirjoitti aborttiajan. Aborttiin oli kaksi viikkoa aikaa ja lääkäri sanoi, että hyvä kun ehdit vähän miettiä. Hän myös sanoi, ettei lapsen tarvitse olla suunniteltu, että sen voi myös pitää. Ne oli viisaat sanat! Mietin ja päätin pitää!!! Raskausaika oli pelottavaa ja ahdistavaa... Mutta lapsen syntymä muutti kaiken! Elämäni paras päätös!!!

"Ei s*atana!" Suunnaton epäusko,ilo,onni ja paniikki yhtäaikaa. Tärisin vielä pari tuntia testin teon jälkeenkin. Myöhemmin sitten päällimmäisenä onnellisuus ja kiitollisuus 90%ajasta ja loput 10% pelonsekaista spekulointia oliko tämä nyt oikea hetki ja mikä kaikki voi mennä pieleen.

"Ei vittu! S***"nan kuramulkku!"