Onko meitä edes oikeasti olemassa (tieteellinen kysymys)?

* siis subjektiivisten kaavojen sekamelska...

Eli että objektiivista todellisuutta ei olisi, vaan ainoastaan se mitä kukin kykenisi havainnoimaan.

Ap

No vähän näinhän se todellisuus on. Ihmisen aistit eivät "näe" kaikkea ympärillä. Kun ajattelee että ihminen on vain kasa atomeja joita pitää kasassa jokin voima niin ei ole vaikeaa käsittää että muuttamalla sitä järjestystä voidaan tehdä vaikka mitä. Tälläkin hetkellä jokaisen läpi kulkee ties mitä säteitä, mutta niitä ei näe, tunne eikä kuule.

Sun kanssa olis hauska pitää pidempikin juttutuokio.

Vierailija kirjoitti:

Sun kanssa olis hauska pitää pidempikin juttutuokio.

..ihan vaaka-asennossa :)

Tokihan maailmankaikkeuden kokee jokainen elämänmuoto eri tavalla. Värimaailman erilaisuus nyt lienee jossain määrin hahmotettavissa ja ehkä joku pystyy ymmärtämään, että joku koira haistaa tuhat kertaa paremmin kuin ihminen ja pöllö kuulee hiiren korkeat äänetkin. Nämä nyt ovat kuitenkin verrattain pieniä eroja ihmisen keskimääräiseen kokemukseen nähden ja aivan varmasti joku hyttynen kokee elämän aivan eri tavalla. Puhumattakaan jostain mahdollisesta avaruusolennosta.

Todellisuudessahan kaikki mitä näet, on väritöntä. Esineistä kimpoavalla fotonilla on eri aallonpituus materiaalista riippuen, jonka aistit värinä. Mihinkään et oikeasti pysty koskemaan, vaan sormiesi atomien elektronit hylkivät näppäimistön atomien elektroneja ja aivot viestittävät tietoisuudellesi kosketuksesta.

Ajan kulun hahmottaminen lienee aika erilaista eri olennoilla. Jopa simpanssi pystyy reagoimaan kymmenen kertaa nopeammin ympäristöönsä (simpanssi ehtii nähdä tietokoneen ruudulla välähtävät useat numerot ja muistaa niiden sijainnin ja arvojärjestyksen siinä missä ihminen hädin tuskin edes näkee mitään ruudulla tapahtuneen).

Sitten on kaikenlaisia psykologisia seikkoja, monet tunteet sun muut, joissa lienee hurjia eroja.

Elämme aika todennäköisessä eräänlaisessa esi-isäsimulaatiossa. Siis sellaisessa, että kaltaisemme laji, mutta paljon kehittyneempi, on luonut tietokonesimulaation sellaisesta maailmankaikkeudesta, jollaisessa suurin piirtein itsekin elää. Vähän kuin The Sims, mutta melkoisesti monimutkaisempi ja meitä tuskin kukaan henkilökohtaisesti ohjaa. Simulaatio on vain laitettu alkuräjähdyksellä käyntiin ja sitten seurattu, että mitä tapahtuu.

Nykyään monissa tietokonepeleissä laitetaan tietokone generoimaan aluksi pelimaailma tyhjästä. Mielestäni tuo on hyvin yksinkertainen ja looginen selitys alkuräjähdykselle.

Kun nostat kätesi silmiesi eteen niin kuka itse asiassa on se joka katsoo sitä kättä? Sinun silmäsi näkevät käden ja aivot prosessoivat signaalin kuvaksi, mutta entä se "taho", joka antoi käskyn nostaa se käsi pystyyn? Se tahohan on eri kuin se taho, joka prosessoi sen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan, että kaikki tässä maailmassa koostuu atomeista ja pienistä hiukkasista, jotka ovat tietääkseni kaikki samanlaisia keskenään, niin eikö kaikki sitten ole pelkkää atomia ja niiden välissä olevaa tyhjää tilaa? Ehkä me ihmiset näemme kaiken tietynlaisina kaavoina, koska niiden näkeminen on tärkeää selviytymisen kannalta? Ehkä jokin toinen olento voisi nähdä maailman erilaisina kaavoina ja nähdä tässä samassa tilassa jotain aivan muuta?

Tietysti me olemme jollain tasolla olemassa, kun kerran tätäkin voimme pohtia, mutta ehkä maailma onkin todellisuudessa pälkkä subjektiistien kaavojen sekamelska, jossa kuka tahansa voi nähdä mitä tahansa. Me ihmiset vain olemme rajallisia ja näemme ja koemme nyt nämä jutut, jotka nyt satumme näkemään ja kokemaan. Ehkä joku alieni voisi tulla maapallolle, eikä näkisi täällä mitään elollista (ihmisiä, kasveja, bakteereja jne), mutta näkisi oransseja luistimia kaikkialla?

No me kaikki ihmiset näemme kuitenkin tietyt asiat samanlaisina; minä näen vastapäisen keltaisen talon aivan kuten muutkin ihmiset, värit tosin saatamme nähdä eri sävyisinä. Tuntemuksemmekin on kuvailtuina melko samanlaisia, toiset ihmiset vain saattavat kokea ne vahvemmin. Voimme toki olla rajallisia, koirat haistavat paremmin ym. mutta eivätköhän ne koiratkin aivan saman ympäristön näe kuin me ihmisetkin. Ulkoavaruuden olioista en sitten osaa sanoa, jos heillä olisikin jokin hyvin poikkeava aistijärjestelmä..

Me voidaan olla vaikka hologrammeja tai simsejä meitä kehittyneemmän älyllisen olion pelissä. Me koostutaan osista. Meidän elimistö ei toimisi ilman meidän kanssa symbioosissa eläviä bakteereja.

Kuitenkin me ajatellaan. Me ollaan persoonallisia yksilöitä. Meillä on ainakin jossain määrin vapaa tahto.

Vastakysymys, onko sillä väliä, jos niinkin laaja populaatio kuin ihmisen laji niin uskoo?

Tää teoria kusahtaa siihen että pystymme kysymään ja ajattelemaan siis olemme olemassa . Atomit eivät pysty siis se on jotain muuta mikä pystyy. Todellisuutta ei myöskään voi kaavoihin kangistaa se on liian monitahokas siihen. Mutta hyvä aloitus! Näitä soisi useamminkin!

Vierailija kirjoitti:

* siis subjektiivisten kaavojen sekamelska...

Eli että objektiivista todellisuutta ei olisi, vaan ainoastaan se mitä kukin kykenisi havainnoimaan.

Ap

Tai on, mutta kukaan tai mikään ei vain havaitse sitä (sellaisenaan)? Ei ehkä ole teoriassakaan mahdollista havaita todellisuutta sellaisena kuin se on, koska se ei itsessään "näytä" miltään (tai haise tms.).

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me ihmiset näemme kaiken tietynlaisina kaavoina, koska niiden näkeminen on tärkeää selviytymisen kannalta?

Jep. Me emme näe todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin he joiden jälkeläisiä olemme, sattuivat sen myös näkemään: tavalla, joka auttaa pysymään elossa ja lisääntymään.