Noloin unohtamasi asia?

Vierailija kirjoitti:

Olen nolannut itseni nololla tunteella. Olen unohtanut asian ja nolannut itseni sillä tavalla että se nolouden tunne on toistunut monta kertaa ja hermostun itse nolastumisen tunteesta. Se on erittäin noloa unohtaa nolouden.

Häh? Piti lukee monta kertaa, että ymmärsin, ja vika virke jäi silti vähän epäselväks.

No kerranpa kävi niin, että unohdin mummoni autoon (olin silloin 26). Oli siinä selittelemistä kun kaupasta tultuani huomasin mummoni katselevan hämmästyneenä autosta : DD

Tilasin kerran huoltomiehen asuntoomme, jonka osoitteeksi ilmoitin tyyliin Katutie 1 A 2. Parin päivän päästä huoltoyhtiöltä soitettiin, että olivat käyneet asunnossa fiksailemassa ja saaneet sitten vihaisen viestin asunnon todelliselta asukkaalta, että miksi asunnossa on käyty. Ja tiedustelivat, että missäköhän osoitteessa me oikeasti asummekaan. Oikea osoite olikin toisin päin Katutie 2 A 1, hups.

Kapselia hakiessa jännitti niin, että unohdin olevani oikeakätinen, kun hoitaja sitä kävi kysymässä. Muulloin en ole unohtanut, mutta siinä jännittäessä piti kauan miettiä

Juuri työhaastattelussa multa katosi päästä sana "päättötodistus". Ojensin todistukset haastattelijalle sanoen: "Tässä on työtodistukset ja tässä... tämä."

Ei niin paha. Vasta bussissa haastattelutilannetta kelaillessa sana pälkähti mieleeni.

Tapasin veljeni kaverin ensimmäistä kertaa ja esittäytyessä pää löi niin tyhjää, että oli pakko osittain tunnelman keventämiseksi kysäistä: "Kummalla kädellä sitä yleensä tervehditäänkään?"

Veljen kaveri ei edes nauranut eikä mitään tokaistessaan, että oikeallahan sitä yleensä....

En vieläkään käsitä, miten tuollainenkin asia voi yhtäkkiä unohtua...

Vierailija kirjoitti:

En nykyään muista ikääni heti suorilta käsin. Olen 31.

En minäkään ole vuosiin muistanut, saati vaikka veljeni ikää. Kysyttäessä vastaan aina: "Minua kaksi vuotta nuorempi, eli.... *pikainen päässälaskutoimitus* täyttää tänä vuonna 26"

Välillä hämmästyn oikein, että mitääääh... en olekaan enää 25, vaan siitä on jo tovi.

Menin työhaastatteluun tällaiseen puhelinasiakaspalveluhommaan joka sujui ihan hyvin suomenkielellä siihen asti kun haastattelija kysyi "Could you tell me something about your hobbies in English?" menin ihan puihin ja jotenkin sit sain mongerrettua että käyn koiran kanssa lenkillä. Pinaavan hiljaisuuden jälkeen haastattelija totesi vaan että "ok". Hävetti niin että teki mieli melkein itkeä :D Mun englanninkielentaito on kuitenkin ihan hyvä mutta en tiedä mikä tossa sit tuli.

Sain kuitenkin paikan :)

Tenttipaperin tai jonkun lomakkeen palauttamisen jälkeen on välillä noussut kylmä hiki otsalle, että kirjoitinkohan paperiin edes oman nimeni, vai vaikka takana istuneen ihanan miesopiskelijan nimen.

Ei ole koskaan käynyt niin, että olisin kirjoittanut väärän nimen, joten en tiedä, mistä tuo kammo kumpuaa.

Työvuoroni, lapsen lääkäriaikoja, dementoituneen isäni lääkäri ym aikoja, päivät ovat sekaisin; pitää tosissaan miettimällä miettiä joka aamu mikä päivä tänään on, tärkeitä ilmoittautumisia esim lapsen rippileiri, koulun keskustelut, joulujuhlat. Töissä unohdan kehityskeskusteluajat, palaverit, salasanat. Eilen mietin pitkään sanaa vahvistaa. Ei tullut mieleen ennenkuin pantomiimina esitin sen pomolle. Näin mennyt kohta vuoden ajan...

Unohdin hakea lapset hoidosta ja eskarista. Joskin lieventävänä asianhaarana pidettäköön, että mieheni tekee vuorotöitä ja ajattelin hänen hakeneen jo lapset ja suunnanneen sen jälkeen kauppaan tai jonnekin - mielestäni hänellä piti olla vapaapäivä. Nautin siinä sitten rauhassa kotonaolosta, kunnes tajusin, että ovat olleet kaupassa vähän turhan kauan. Soitin sitten miehelle, joka ilmoitti olevansa töissä. Onneksi päiväkoti oli auki vielä siinä vaiheessa vartin. Tuli kiire hakemaan lapset.

Olen unohtanut pankkikorttini tunnusluvun, kun lähdin hakemaan mulle ja työkaverille lähikiinalaisesta ruokaa. Ihan totaalinen black out ja annokset odotti siinä hymyilevän kiinalaisen edessä. Piti mennä takaisin töihin ja pyytää työkaveri lunastaa ruuat, jotka olin luvannut tarjota.

Sitten kerran unohdin, millä kirjaimella sukunimeni alkaa. Töissä muuan nakkihomma kiertää vuoronmukaan aakkosjärjestyksessä. En tajunnut, että olen aakkosissa seuraavana vuorossa, kun katsottiin kenelle nakki seuraavaksi nakki napsahtaa. Joskin puolustuksesi sanottakoon, että olin mennyt jokin tovi sitten silloin naimisiin ja sukunimi oli muuttunut.

Nimeni