Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Ystäväni oli viimeisillään raskaana kun meille tuli riitaa ja minä sanoin hänelle, että "Toivottavasti se lapsesi syntyy kuolleena". Synnytys käynnistyi parin päivän päästä ja lapsi syntyi elossa, mutta kuoli melkein heti. Ystäväni ja hänen miehensä syyttävät yhä minua lapsensa kuolemasta, vaikka siitä on jo melkein 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Töiden puolesta asioin naisen kanssa,jolta toinen käsi amputoitu ja toinen käsi vammautunut mutta hieman toimiva. Hän esitteli mosaiikki ym töitä joita tekee suunsa avulla,liikutellen mm. Sivellintä. Minä siihen "voi miten kauniita,olet kyllä kätevä käsistäsi" Typerys:D

Et ole typerys.

Tällaiset lausahdukset ovat selkäytimessä. Ne vain tulevat sieltä automaattisesti, kun tilanne on otollinen.

Kun sanotuksi tulee esim. "kätevä käsistäsi" käsivammaiselle tai "nähdään" näkövammaiselle ja jos asian huomaa, voi vain sanoa, että anteeksi.

Mulle kävi just näin. Juttelin anoppini kanssa lääkärissäkäynneistä ja lääkäreistä. Tuli sitten puheeksi se, että anopilta on leikattu kohtu ym pois. Mä selitin yhtä lääkärikeikkaa missä käytiin lapsen kanssa. Selitin, että silloin lääkärinä oli ollut sellainen virolainen mies, joka ei osannut käyttää mitään laitteita, kuumemittarin käyttöohjettakin hänen piti käydä kysymässä toiselta lääkäriltä. "Mistäs tästä oikein pitää painaa?".

Anoppi sitten sanoi mulle, että "sekin lääkäri joka mut leikkas oli virolainen". Juu, just juu..... siinä sitten korjailin sanomisiani, että "kyllä niitä virolaisiakin varmasti hyvin opastetaan, että varmasti on hyvin työnsä tehnyt". 😳

Koskas nussitaan ihan muuten vaain kirjoitti:

Ystäväni oli viimeisillään raskaana kun meille tuli riitaa ja minä sanoin hänelle, että "Toivottavasti se lapsesi syntyy kuolleena". Synnytys käynnistyi parin päivän päästä ja lapsi syntyi elossa, mutta kuoli melkein heti. Ystäväni ja hänen miehensä syyttävät yhä minua lapsensa kuolemasta, vaikka siitä on jo melkein 20 vuotta.

No huhhuh, toivottavasti ex ystävä, ite laittaisin välittömästi välit poikki jos joku tulis tällästä sanomaan.

Eräs aivokuollut hetki vauva-ajalta: Olin puistossa tuttavan kanssa, oltiin treffattu puistoilun merkeissä pari kertaa. Hänellä on suunnilleen samanikäinen lapsi, joka oli tuolloin jo päivähoidossa.

No, tämä kaveri alkoi siinä pohtia, että siellä hoitopaikassa oli ollut jotain tautia liikkeellä. Sanotaan nyt vaikka vesirokkoa. Sitten hän kysyi, että veisinkö minä lapsen sinne silti hoitoon. Ja mitä sanon minä? "Kyllä mä voisin mutta meillä ei oo autoa niin en pääse oikein viemään." Siis mitä vittua. Varmaan joku kenet olen tavannut pari kertaa, kyselee että veisinkö hänen lapsensa hoitoon hänen puolestaan. En vieläkään tajua, miten onnistuin käsittämään tuon asian noin. Nolous.

Tulin sanoneeksi "Tahdon." ja tyhmästä päästä on kärsitty jo vuosikymmenen verran.

No taa ei ole mitaan verrattuna muutamaan tarinaan taalla, mutta tuli mieleen. 

Sisko meni naimisiin muutama vuosi sitten ja siina sitten katellessa tajusin etten tieda mita sanoa onnitellakseni ja totesin siskon miehelle etta 'sait kylla arvoisesi naisen'. Tarkoitus oli sanoa jotain tyyliin etta ovat molemmat ihania ihmisia ja toistensa arvoisia. 

Havetti ihan sikana, vaikka ollaankin hyvia kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

Toi on muuten todella tyypillistä. Et todellakaan ole ainoa. Se on lähinnä huvittavaa. T. R-vikainen

En ymmärrä itseäni. Kerran tein juuri näin tuttavalle, jonka kanssa olin jutellut jo monen monta kertaa aikaisemmin, mutta uskokaa tai älkää: en ollut koskaan aikaisemmin huomannut hänen puhevikaansa! Luulin, että hän itsekin sanoi sanan leikillään niin, ja minä tyhmä toistin. Tästä on varmaan 20 vuotta, ja vieläkin harmittaa. En voi käsittää koko tapausta ja todellakaan en missään tapauksessa halunnut loukata häntä.

Sinänsä jotenkin ymmärrän tämän mekanismin. Ihmiset "peilaa" toistensa eleitä ja äänensävyjä, miksipä siinä ei tulisi puhuttua samalla tavalla vahingossa puhevikaa myöten. Ihminen on empaattinen olio :) ja omalla kieroutuneella tavalla siinä on jotain sympaattistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..

Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköön

Höpö höpö!

Ihan tosi juttu on ja häpesin kovasti ja opin kyllä olemaan kommentoimatta ihmisten nimiä. Ja jos viittaat mopokortin kirjoitusvirheeseen niin jälkeenpäin olen itsekin miettinyt että kiusasiko poika mua vaan mutta muista papereista tuli kyllä aika selkeesti ilmi että toinen nimi tosiaan oli Eerik tupla-eellä :P

Höpö höpö, edelleen.

Ihan suuresta mielenkiinnosta: miksi luulet että tää on höpöjuttu? Samapa se mulle, tosi on kuin vesi mutta nyt rupes kiinnostaa :D

T. Jota lainasit

Koska valehtelet, ajokortissa ei voi olla kirjoitusvirhettä

t. eri

Sori vaan, mutta olen kyllä sellaiseenkin törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joko taas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

   No niin munasin taas, siis  rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.

No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!

Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.

Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.

  Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle.  Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!

  No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)

Höpö höpö, nimeä ei ole käytössä Suomessa. Mene sukunimihakuun, jos osaat, ja tarkista.

Goolella löytyy Marja Hintikkä, jossa puhutaan Marja Hintikasta ( seuraavaksi varmaan väität, että hän onkin oikeasti Hintikkä)! ja joku pöytäkirja, jossa on kirjoitusvirhe. Että se siitä.

Pam.

Niuhottaja. Valitse tilalle mieleisesi nimi, jolla juttu toimii. Problem solved.

Up :)

Käsityön opettajani oli viimeisillään raskaana. Kyselin mielenkiinnosta tulevaa nimeä. Hän sanoi: mä oon miettiny nimeä X

Teiniminä: hyi en tykkää siitä nimestä

Heti sen sanottuani häpeän tunne valtaa minut ja pyydän heti anteeksi monta kertaa. Onneksi opettaja naurahti ja sanoi ei se mitään

Silti pidän suuni kiinni kun puhutaan vauvojen nimistä ja miksei muistakin nimistä

Pitkätukkaisen pojan äitinä olen saanut kuulla ihmisten sanovan häntä tytöksi niin monesti, etten juuri kiinnitä asiaan huomiota. Lapsikin suhtautuu rennosti. Jos siis se on nolointa mitä olette sanoneet, voitte onnitella itseänne! Hassua, jos väärää tulkintaa sukupuolesta pidetään niin suurena mokana. :D

Tästä ketjusta huomaa, että tosi monet loukkaavasti tulkittavat kommentit on sanottu ilman pahaa tarkoitusta vahingossa, ihmiset ovat yleensä hyväntahtoisia.

Ystävälläni oli mies tehnyt juuri itsemurhan ja halusin toivottaa osanottoni hänelle. Halasin häntä ja sanoin että ” onneksi olkoon..... siis... öh...äh....tarkoitin siis että osanottoni”. 😳Ystäväni onneksi ymmärsi eikä kiinnittänyt kömmähdykseeni mitään huomiota.

Hänen onnekseen kuitenkin uskon tilanteen olleen kun hän pääsi pois huonosta avioliitosta, kun tällä miehellä oli mielenterveysongelmia ja alkoholin kanssa ongelmia. Silti vähän nolotti oma kömmähdys, se tuli niin automaattisesti suusta, ettei sitä kerinnyt estämään. 😬

Vierailija kirjoitti:

Nuorena parikymppisenä olin töissä myymälässä, jossa minulla oli kollega, joka oli minua ehkä 2-3 vuotta vanhempi. Hän oli kertonut miesystävästään, että tämä on vähän vanhempi jne. Kun miesystävä sitten tuli käymään työpaikallamme, unohdin täysin puheet vanhemmasta poikaystävästä, ja miehen lähdettyä kysyin kollegalta, että oliko toi sun isä. Ei ollut.

Se mies näytti silmiini vähintään 50v, jota hän toki saattoi ollakin, mutta nuorena kaikki vähänkin vanhemmat näyttävät vanhoilta. Nolotti ihan järjettömästi mutta kollegani ei ollut moksiskaan, ehkä hän oli tottunut ihmettelyihin ilmeisen ikäeron vuoksi.

Ei luija, tästä tuli mieleen oma aivopieru. Meillä on myös puolison kanssa 10+ vuotta ikäeroa ja sen lisäksi hänen hiuksensa ovat täysin harmaat, joten näyttää vielä hitusen ikäistään vanhemmalta. Ulkomailla ollessamme istuimme paikallisessa baarissa ja minä aloin olla jo aikamoisessa pierussa, kun meille tuli paikallisia ihmisiä juttelemaan. Yksi heistä sitten kysyin "is he your dad?" johon minä vastasin salamannopeasti "no, he's my daddy" miesparka meinasi vetää koko oluttuopin keuhkoon ja minä hihittelin itsekseni mukanokkelaa vastaustani muiden tuijottaessa hiljaa ja hämmentyneinä.

Aamulla hävetti aika lailla.

Vierailija kirjoitti:

Käytin ilmaisua "ruma kuin rullatuoli" keskustellessani pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa. 🙈

Mä möläytin pyörätuolissa istuvalle henkilölle että mennäänkö kävellen. Tarkoitin vaan että ei mennä autolla.

up

Joskus 1. tai 2. luokkalaisena kaverini oli piirtänyt pupun. Sanoin "luulin että sä oisit piirtänyt söpömmän" ja kaveri ymmärrettävästi suuttui. Tarkoitin sen niin, että hän on hyvä piirtäjä ja piirtää yleensä söpöjä eläimiä

Lukiossa päätin mennä puhumaan ihastukselleni, jolla oli s-vika. Mä siinä sitten selitin jotain jonninjoutavia ja onnistuinpa siinä sitten matkimaan hänen s-vikaansa. Meni turhan kauan tajuta se, jonka jälkeen sanoin "anteeks" ja juoksin pois

Sanoin laulunopettajalleni "ne ketkä ei osaa, opettaa" liittyen ihan johonkin toiseen asiaan mutta syvä hiljaisuushan siitä tuli ja suoranainen jääkausi.