Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Kaveri jutteli poikaystänsä kanssa puhelimessa ja ajattelin olla hauska. Kajautin taustalta "Hanna, laita se heroiinipiikki pois"

En tiennyt että kaverin poikaystävä on entinen narkomaani ja *Hannakin käyttänyt. Sain heidän välilleen aikaan kunnon tappelun. Hävettää vieläkin.

Kiertelin siskoni kanssa kauppoja ja yhdessä kaupassa seisoi vierekkäin kaksi "mallinukkea" Olivat selin meihin ja aivan paikoillaan, samanlaiset vaatteet päällä. Erona oli se, että toinen oli hyvin hoikka ja toinen reilusti ylipainoinen. Törkkäisin siskoa kylkeen ja sanoin (aivan liian kuuluvasti)

"Onpa läski mallinukke"

Molemmat naiset kääntyivät ympäri... Olivat ilmeisesti kaksoset, painoa lukuunottamatta aivan saman näköiset.

Kun kommentoin pomolleni lounasruokalassa, että "tekis varmaan hyvää sullekkin syödä tuota salaattia vähän enemmän" Pomo on siis todella ylipainoinen. Katsoi hieman pahasti muttei sanonut mitään Hävetti ihan helvetisti. En yleensä sano mitään tällästä ja olen muutenkin tosi hiljainen. Sitten sen kerran kun avaan suuni niin sieltä loikkaa sellainen sammakko, ettei siitä saaa prinssiä vaikka miten päin katsoisi. 

Meillä oli töissä epäselvyyksiä yhden kakkutilauksen kanssa. Keittiössä oli (kuten aina) kova meteli. Työkaveri kysyi, että toimitetaanko tämä kakku nyt Laaksosen Sannalle vai Hannalle. En muistanut kumpi oli kumpi ja huudahdin "No sille kääpiölle"

Eiköhän tämä lyhytkasvuinen ihminen ollut juuri tiskillä noutamassa kakkuaan...

Kaveri oli pettänyt poikaystäväänsä yhden kaveriporukkaan kuuluvan pojan kanssa. Olin ainoa joka tästä tiesi. Menimme pullonpyöritystä (totuus vai tehtävä) ja olin todella humalassa. Tuli kaverin vuoro ja hän valitsi totuuden. Minä möläytin "Kerro onko *Jannella iso muna"

*Janne tämä jonka kanssa kaveri pettänyt. Kaverin poikaystävä jätti tämän samana iltana.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä epäselvyyksiä yhden kakkutilauksen kanssa. Keittiössä oli (kuten aina) kova meteli. Työkaveri kysyi, että toimitetaanko tämä kakku nyt Laaksosen Sannalle vai Hannalle. En muistanut kumpi oli kumpi ja huudahdin "No sille kääpiölle"

Eiköhän tämä lyhytkasvuinen ihminen ollut juuri tiskillä noutamassa kakkuaan...

Tuo on törkeää eikä hauskaa. Sama kuin olisit huutanut "sille neeekerillle". Aiempi kääpiömöläytys oli hauska ja kirjoittaja osasi kertoa sen hyvin. Sinä taas olet törkeä ihminen joka käyttää toisista noita termejä ilman, että ovat vahinkoja. Vahinko tässä oli vain se, että henkilö itse kuuli sen.

Tai sitten aiempi hauska postaus sai sinut kokeilemaan josko sinäkin saisit huomiota hassuilla kääpiöjutuillasi. Niin tai näin, niin alapeukku.

Olin kahvittelemassa tyttöystäväni äidin ja hänen siskonsa kanssa. Molemmat heistä käyttävät silmälaseja ja minä en käytä. No siinä puhe sitten siirtyi näkemiseen, silmälaseihin. Keskustelimme siinä lähinäöstä ja sitten kaukonäöstä sekä siitä miten nämä asiat vaikuttavat elämään.

Sitten toinen heistä sanoi " joo.... kyllä ikä tekee tehtävän kun ulkonäkökin heikkenee... "

Minä sitten nohevana ihmettelemään " Niin siis se ilmenee tuolla ulkona? Ei näe enään niin hyvin? ... ? "

Molemmat tuijottavat minua ja laskeutuu hiljaisuus...

Sitten minulle välähti " AH HAA SIIS ULKONÄKÖ!  :D  Hieman siis hieman oli ääliö olo.

Olin ihanan, sivistyneen miehen kanssa treffeillä luonnontieteellisessä museossa. Ilmeisesti tilanne jännitti ja johti siihen, että kiroilin jatkuvasti vahingossa "näyttääpä tuo seepra vittuuntuneelta", tai mies kysyi pelkäänkö hämähäkkejä ja vastasin tyyliin:" hyi helvetti, kamalia". Ja siis yleensä en todellakaan kiroile tai käyttäydy noin, ja habitukseni on varmasti aivan erilainen kuin kiroileva juntti. Asiaa pahensi vielä se, että tilassa oli PALJON pieniä lapsia ja miestä silminnähden hävetti. Koitin selitellä, mutta toisia treffejä ei ikinä tullut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vähän vierestä, mutta pakko kertoa. Veljeni oli menossa naimisiin kypsällä iällä ja morsiamen aikuinen tytär (morsiamen ensimmäisestä avoiliitosta), morsmaikku ja minä olimme keittiössä hääaamuna. Vitsailin morsiamelle, että kannattaa syödä hyvin, ettei vaan pyörry nälästa alttarille. Tähän tytär jatkoi, että jää sitten metsät ja rannat saamatta.........Keittiöön laskeutui syvä hiljaisuus.... En ole voinut paljastaa tätä keskustelua veljelle vieläkään.

Toivottavasti avioehto.

 

No sehän tässä paha onkin, ei ole avioehtoa. Ei olisi morsian tainnut sellaista allekirjoittaa:(

Jos veljellä ei ole lapsia, niin tuollainen lokkeilu ei ole niiin paha juttu. Toivottavasti veli tekee testamentin, sehän on täysin mahdollista.

Olin ehkä 16-17 v kun olimme ystäväperheen rippijuhlissa. Tapasimme siellä yllättäen monien vuosien tauon jälkeen toisen ystäväpariskunnan. Oli oikeesti mukava ja lämmin jälleennäkeminen, mitä nyt he kertoivat surullisen jutun jostain rakkaasta sukulaisestaan joka oli ihan vastikään menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen ja erityisen kauniita hautajaisiakin suunniteltiin. Olimme kaikki tosi pahoillamme. Vähitellen aihe vaihtui ja sitten ihmettelimme että onpa näihinkin juhliin kutsuttu jengiä (n. 200), miten joillain onkin niin laaja tuttavapiiri. Siihen sitten meikäläinen:

"Joo ei me kyl saatais kokoon kuin neljäsosa tästä porukasta, ja sitäkin varten pitäis varmaan käydä kaivamassa ihmisiä haudoista mukaan".

Melkein heti tajusin että ei helvetin helvetti... Äiti katsoi minua murhaavasti ja muut vain jatkoivat jutteluaan. Vähän aikaa hörpin limua ja sitten lähdin "etsimään vessaa" kun en vaan kehdannut jäädä enää paikalle. Tämän jälkeen olen ollut aika tarkka siitä kenen seurassa heitän mustaa huumoria.

Ulkmaisella synnärillä olin perhehotellissa ja myöhemmin minut siirrettiin vauvan mukana tarkkailtavien vauvojen osastolle.

Sain siellä kuulla, että perhehotellin puolella on myynnissä edullisesti kantotuubeja. Menin kysymään ja halusin maksaa kortilla. Hoitaja meni hoitajien huoneeseen hakemaan maksupäätettä ja seurasin perässä siihen huoneen ovelle. n. 10 naishoitajaa oli tauolla ja yksi heistä kysyi: "Oliko sinulla minulle asiaa?" Vastasin: "Joo, meidä pitäis lähteä ulos..." Kaikki hoitajat kääntyvät katsomaan minua silmät isolla ja olivat hiiren hiljaa. Sitten iski todellisuus. Ne varmaan luulin, että olin lesbo ja tahdoin hänet treffeille. Ainoostaan maksupäätteentuoja hymyili leveetä tekohymyä. Entiedä, miten tilanne meni sellaiseksi, mut vieläkin hävettää ja toivon, ettei tarviis tavata noita hoitajia enää koskaan.

Kävelin joskus bussipysäkkiä kohti kaverin kanssa, kaivellen samalla karkkipussia. Käteen sattui koko ajan pelkkiä salmiakkikarkkeja, minä en pidä niistä. Mölähdin sitten kovaan ääneen: "mä vihaan näitä mustia"... pysäkillä seisoi tummahipiäinen mies...

Ala-asteella (ehkä kutosluokalla tai vitosella) meillä oli koulussa seksivalistusta silleen, että vain luokan tytöt olivat paikalla (pojilla oli sitten miespuolisen opettajan kanssa oma tuntinsa, uskoakseni). Tehtiin silleen, että kaikki kirjoittivat lapulle itseään askarruttavan seksikysymyksen, joita sit oli tarkoitus pohtia anonyyminä.

En muista ihan tarkalleen miten se meni, mutta ensinnäkin taisin kirjoittaa jonkun tyhmän kysymyksen, josta opettaja sen lukiessaan sanoi että ei tällaisia (siis kirjoitin vitsillä jonkun puolitörkeän jutun, en muista minkälaisen mutta kuitenkin). Sitten tavallaan suivaannuin siitä, kun opettaja arvosteli minua, vaikka ei siis ääneen sanonutkaan nimeäni koska lappu oli anonyymi, ja kun luettiin seuraava kysymys, niin ilmiannoin sen kaverini jonka tiesin kirjoittaneen sen huutamalla että "TÄÄ ON SEN JA SEN KYSYMYS!". Sain opettajalta moitteet koska oli tarkoitus pohtia anonyymisti, ja kysymys kaverin kysymys oli oikeesti joku järkevä ja herkkä D: kaverikin taisi pahoittaa mielensä. Muistan kun mietin kylmänhikisenä heti tapahtuman jälkeen että MIKSI piti tällä lailla "kostaa" kaverille ne opettajan moitteet.

Jäänyt ikuisesti mieleen, koska olin aina opettajien suosiossa ja kiltti ja ikäisekseni "kypsä". Mutta selvästi en vitos/kutosluokalla vielä ollut tarpeeksi kypsä puhumaan seksistä. Voi nolous minua.

Up

Sanoin miehelle "väistä tuota miestä" ja samassa tajusin, että kyseessä oli nainen. Kuuli kyllä, ilme valahti. Oli sellainen "mitättömän" näköinen suomalainen, lyhyt tukka, suorat farkut, tuulitakki. Auts :(

Tämän kyllä sanoi kaverini mutta seisoin itse vieressä ja kuitenkin olin osallisena. En halua mainita nimiä tässä. Olimme kaverin kanssa iltaa viettämässä baarissa ja siellä oli live-esiintyjä joka meidän mielestämme lauloi todella hyvin erään maailmanlaajuisesti erittäin tunnetun yhtyeen covereita. Menimme sitten tauolla juttelemaan tämän tyypin kanssa ja sanoimme että hän lauloi todella hienosti. Kaverini sitten kysyi että onko hänellä itsellään joitain muita projekteja ja jotain bändejä joita suositella. No hän sitten mainitsi että kannattaisi kuunnella *Bändiä* ja kaverini alkoi huvittuneena nauramaan ja sanoi että no kuka sitäkin p..skaa kuuntelee ja laulajakin on tosi teennäinen mutta makunsa kullakin. Minä yhdyin mielipiteeseen koska en pidä bändin musiikista. Hän vain totesi että eihän siitä voi kaikki pitää tai jotain vastavaa. No toivottelimme hänelle hyvää loppuiltaa ja halasimme ja kiittelimme vielä hienosta laulusta. Vasta jälkeenpäin tajusimme että kyseessä oli mainostamansa bändin laulaja. Bändi on suhteellisen tunnettu Suomessa joten hävetti ehkä vähän jälkeenpäin tapa jolla sanoimme mielipiteemme bändistä mutta eipä tuo laulaja siitä nokkiinsakaan ottanut. Hieman erilaisen, ystävällisemmän kuvan sain hänestä silloin kun mitä muuten olin saanut, ehkä emme siksi heti tunnistaneetkaan kun antoi tulla humalaisten mimmien jutteleen tuosta vaan. Kyllä jälkeenpäin on silti tullut mietittyä että mitähän laulajan päässä liikkui meidän jutustelun jälkeen kun niin paljon tv:ssäkin oli hiljattain ollut bändeineen ja joululauluja laulamassa. Oli nimittäin kyseessä uusi vuosi.

Up

Kaverini toi mulle lahjaksi Pentikin korvakorut käytyään Pentikin tehtaanmyymälän paikkakunnalla. Oltiin molemmat ala-asteella. Ajatukseni oli: "Voi että, miten se näin hienot mulle meni ostamaan, toivottavasti nämä ei oo uutena ostetut, nehän olis ollu varmasti tosi kalliit!"

Ja mitä tuli suusta: "Nämä on varmaan jostain kirpputorilta?"

...kaveri ei oikei tykänny,enkä mäkään, kun tajusin sanomani.

Ei omasta suustani, mutta miehen klassikko mulle.

Tuskailin jotain ulkonäköön liittyvää, johon mies tokaisi, että "sä et vois olla rumempi".

Tätä julistusta puitiin tietenkin pitkään ja hartaasti asian vaatimalla äänensävyllä, ja lopputuloksena oli, että kyseessä oli pahanlaatuinen aivopieru. Tarkoitus oli ollut ilmaista, että en vois miehen mielestä olla ruma missään tilanteessa, vaan olen aina kaunis, tai jotain semmosta. Oltiin alettu aika vasta seurustelemaan ja oltiin ihan rakastuneita, joten painoin villaisella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta onko Hintiköitä ja Hinttilöitä olemassa, antakaa olla!! Se oli hauska tarina ja se siitä.

Se on kovin keskityn tuntuinen tarina. Mikäs siinä, mutta kun valehtelee, kannattaa valehdella hyvin.

Jatkakaa vaan, mene sinä muualle, jos kiukuttaa.

Ihme kyylä. Eikö sulla oikeasti ole parempaa tekemistä, kuin kaivaa netistä faktoja liittyen random av-ketjuihin?