Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eekäkö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.svd.se/nya-profiler-i-elitserien

On niitä Hintiköitä olemassa.

Useampikin löytyi.

  Tietysti löytyy mutta

  kun  joku on päättänyt, että nimeä Hintikkä  ei ole,  niin sitä ei sitten ole....

 Tosiaan Hintikkä on sukunimi ja varmaan alun perin tarkoittanut jotain perinnesanaa.

  On ollut myös  suomalainen sukunimi Homoska. Näillä sukunimillä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa.  Kun homoseksuaalisuuteen liittyvät nimet ja nimitykset lisääntyivät, voi olla , että tämän nimiset vaihtoivat sukunimensä. Esim. vaikka se nainen joka sanoi että tyttönimi on Hintikkä. Ei hän varmasti tahtonut, että sille nauretaan vaikka olisi pitäny tyttönimensä.

No kun ei ole Homoskaa ollut. Huh, huh.

Keksikää lisää 👊🏻

Sukunimitilasto 31.1.2017

Homoska

Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla

Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0

Entisenä nimenä 0 0 0 0 0

Kuolleilla 0 0 0 0 0

Yhteensä 0 0 0 0 0

Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä

Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.

Homolka ja Homola sen sijaan löytyvät ja ovat lähes varmuudella tsekkiläistä sukua. (Tsekinmaalla Homolkan vaimo muuten ovat Homolkova... Ja löytyy myös sukunimet Paska ja Paskova :D)

Ja sitten takaisin aiheeseen...

Aivan totta, sinähän alat oppia, vai neuvoiko sinua joku, ilmeisesti.

Ja sitten se huisin kiva juttu; mitä sinun olisi pitänyt jättää sanomatta näihin nimiin liittyen?

Jäämme odottamaan, nyt olemme jännän äärellä.

Aaa, minä en ole tuo alkuperäinen kommentoija. Ei siis ole mitään hauskaa sanottavaa asiasta, kunhan kerron täällä Tsekissä kaikille Paskoville mitä nimensä tarkoittaa. T. Siis aivan eri tyyppi

Et tainnut nyt oikein ymmärtää, mitä tässä ketjussa haetaan? Tässä ei kerätä tietoja Tšekin nimikäytänteistä. Mutta hyvähän sinunkin on jossakin (yrittää) päteä.

Voit myös perustaa ihan oman ketjun, jossa voit päivitellä Tšekin kummallisuuksia.

T. täysin eri, mutta typeryyksiin kyllästynyt.

Voi kiitos, annoit minulle juuri oman "Voi miksi sanoin sen" -hetkeni! Olen niin onnellinen! Kuinka voin kiittää sinua tarpeeksi?! Tule tänne niin halaan ja pussaan!

Oksettaa pelkkä ajatuskin.

Huvittavaa seurata kuinka vaikeaa teidän on kestää, kun teille osoitti tuo "sukunimihakuihminen" kuinka typerää on valehdella ketjuun ihan päätön tarina. Kun jää kiinni, niin ei muuta kuin inkuttamaan vastaa.

Hoh hoijaa, just niin ämmien hommia.

Hah, en edelleenkään ole se alkuperäinen ja toisekseen olin sinun puolellasi. Että noita nimiä ei tosiaan ole ollutkaan Suomessa, mutta näitä toisia on. Mitään tarinoita en ole keksinyt mutta siitäkin sitten jo syyteltiin. Eli ihan rauha maassa vain.

Ei kun olitkin tämä syyttelijä - no kivaa perjantaita kuitenkin sullekin :).

Olette ihan hulluja, helvetti, antakaa olla, oikeassahan tuo sukunimi-ihminen on.

Lapsellisia, keksittyjä sattumuksia, ja toi Hintikkä, suunnattoma typerä kehitelmä, ja kaikki siihen liittyvät.

Nimet on lapsellisen helppo tarkistaa, osoittaa yleissivistyksen puutetta, kun ei sitä tiedä.

Niin, sinähän tätä juttua jatkat. Olen edelleenkin samaa mieltä tuon sukunimistä huomauttaneen kanssa.

Olin tuplatreffeillä ravintolassa kaverini, hänen uudehkon poikaystävänsä ja oman mieheni kanssa. Kaveri oli selittänyt kuinka uudella poikaystävällä on huumetaustaa, käyttänyt heroiinia ja ollut pahasti koukussa, nyt vuoden ilman. Oli mm. saanut armeijasta lähtöpassit huumetaustan vuoksi.

Ruoka oli syöty mutta kukaan ei tuonut laskua, joten mieheni pyrki saamaan katsekontaktia tarjoilijaan. Mielestäni näytti hauskalta, kun hän vihdoin tarjoilijan katseen kohdatessaan vaan nyökkäsi vakavan näköisenä merkitsevästi, ja tarjoilija toisti nyökkäyksen samalla vakavalla ilmeellä. Heitin siihen sitten, että "mistä tiedät että tuo oli laskun pyytämistä, kuitenkin joku salakoodi ja saat paketillisen heroiinia tähän pöytään!". Kaveri ja uusi poikaystävä tuijotti mua sen jälkeen merkitsevästi, omaa miestä nauratti kun en ollut hänelle pöytäseuran huumetaustasta edes kertonut.

Menin ihan punaiseksi ja änkytin jotain hehhe vitsivitsi -tyylistä. Hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan pahin, mutta muistan tämän ikuisesti. Olin työpaikallani auttamassa erästä kuuluisaa sokeaa miestä. Hän tilasi tuotteen x. Meillä on tapana ilmoittaa asiasta puhelimitse, joten kerroin herralle iloisesti, että "Me sitten laitetaan sulle tekstiviestiä tai soitetaan, kun tuote on saapunut myymälään...*kiusallinen hiljaisuus, kun tajuan mitä sanoin*.... SIIS SOITETAAN, soitetaan..". Miestä tuntui huvittavan, mutta itse olisin halunnut vajota maan alle.

Mun mielestä sokeilla on jotain tekstariapuvälineitä olemassa, että voivat niitä kyllä käyttää. Et etsä sanonu mitenkään tyhmästi. Ja tollaset mitä jutut mitä duunissa hokee jatkuvasti tulee jotenkin niin vaan automaattinauhalta koko litania.

Ohis, mutta jos minä olisin esim. jalattomana pyörätuolissa, tai kalju, niin en vaatisi, ettei kukaan muu enää koskaan saisi käyttää sellaisia yleisiä fraaseja kuin "oletko jo jalkeilla?" tai "revin hiukset päästäni". Ymmärrän, jos niiden sanominen voi nolottaa, mutta aika harva onnettomuuden läpikäynyt haluaa muiden olevan koko ajan surullinen ja varovainen heidän takiaan.

Mä kerroin epilepsiavitsin epileptikolle. Vielä tosi mauttoman vitsin. Ja vielä nauroin itse katketakseni vitsilleni.

Kertokaa lisää, nää on hauskoja!

Sanoin jotain englantilaisten rumuudesta ruokalassa. Pöydässä myöskin istunut kaveri oli puoliksi englantilainen. Tiesin tämän, mutta oli päässyt unohtumaan:/ vieläkin vuosien jälkeen hävettää.

Oltiin joskus amiksessa röökitauolla minä ja kaksi jätkää rinnakkaisluokalta (olen siis nainen). Tuli sitten puheeksi jätkillä sperman maku ja miettivät että vaikuttaako ruoka ja juomat sperman makuun paljonkin. Minähän sitten päätin väläyttää nopeasti sellasen ice breakerin, että aika suolaiselle maistuu.

Heti perään tokaisin että hupsista ja jatkoin kessun polttamista hiljaa ja punaisena kuin tomaatti. Kyllähän ne vähän aikaa mulle naureskeli siinä. :D

Opiskelen sairaanhoitajaksi ja mulla oli juuri loppunut työharjoittelu. Juna-asemalla tuli vastaan opiskelukaveri jolla on aika persoonallinen pukeutumistyyli, ja hän näytti ihan erilaiselta kun oli näyttänyt niissä sairaalan työvaatteissa. En siis meinannut heti tunnistaa tuota miestä kun häntä oli nähnyt lähinnä hoitsun vaatteissa. Mies moikkasi iloisesti ja hetki kesti tajuta kuka hän on, joten heitin siinä sitten "Ai moi! Sori, sua ei meinannut tunnistaa vaatteet päällä!" Mies meni vähän vaikeaksi ja hänen takanaan seissyt tyttöystävänsä katsoi todella pahasti. Tajusin mokani silti vasta sitten, kun pariskunta oli jo lähtenyt. Kyllä hävetti!

Jäin hetkeksi kaverini 5v pojan kanssa kahdestaan. Oon tosi surkea lasten kanssa. Kyselin pojalta jostain lelusta, että onko hän saanut sen joululahjaksi. Poika vastasi, että joulupukki oli tuonut sen. Menin sitte möläyttämään, että vieläkö sä uskot joulupukkiin hehheh. Poika oli hämmentyny. En kertonu äidilleen mitään.

Olin vasta aloittanut uudessa työpaikassa. Kahvihuoneessa on yleensä radio päällä, tuona aamuna muistaakseni SuomiPop. Siellä kerrottiin, kuinka jonkun haastattelun/tutkimuksen tms. mukaan turkulaiset on tosi sisäänpäinkääntyneitä ja Turku muutenkin vähän sellainen kiusallinen ja absurdi paikka. Minäpä keksin poimia tuon sieltä ja aloittaa aiheesta keskustelun kollegan kanssa. 

''No, onko turkulaisen silmin totta?'' kysyin. 

''Vähän ehkä joo'' nainen vastasi hämillään.

Hetken päästä tajusin, ettei hän ollut koskaan kertonut minulle syntyneensä ja asuneensa pitkään Turussa eikä oikein mitään muutakaan. Varmaan eka kerta kun edes puhuttiin toisillemme. Ja samalla tulin sitten paljastaneeni facebook-tutkailuni. Äh.

''MOOOOI! MITÄS KUULUU?'' ja samalla oikein rempseästi käsi kassajonossa edellä olleen entisen hyvän koulukaverin olalle. Kaveri kääntyy ympäri ja katsoo minua oudosti. Tai no, tässä vaiheessa jo tiesin että olinkin morjestanut jotain aivan tuntematonta naista. Tilanne olisi kuitattu naurahduksella ja sanomalla, että sori, sekoitin toiseen. Mutta minä sen sijaan häivyn sanaakaan sanomatta jonosta ja lähden takaisin kiertelemään kauppaan. Piti sitten kierrellä sen aikaa että olin varma että tyyppi on jo kaukana poissa. 

Harvoin edes moikkailen vanhoja tuttuja ja nyt kerran, kun päätän avata suuni, käy näin. Olisi pitänyt pysyä hiljaa.

Voi olla että joku tunnistaa tästä mutta...

Aikoinaan lukiossa olin mukana jossain näytelmässä koulun juhlassa. Oltiin aiemmin opeteltu improvisaatiota ja jostain syystä sain päähäni kokeilla sitä kesken näytelmän ja omien vuorosanojen sijasta lohkaisen todella typerän, tokin toisen vuorosanoihin liittyvän repliikin... joka valitettavasti oli myös erästä vähemmistöä loukkaava. Kukaan ei nauranut. Jossain tutussa kaveriporukassa oikeassa kontekstissa toi olisi mennyt, mutta ei missään nimessä tuossa yhteydessä. Tästä on jo pari vuosikymmentä onneksi. Nykyään tulisi varmaan sakot vihapuheesta.

Tämä kävi oikeastaan äidilleni, mutta seisoin vieressä. Ja mainittakoon, että äidillä on eräs sairaus ja lääkitys, joka aiheuttaa pientä sekavuutta. 

Anyway, eräissä juhlissa äiti juttelee naisen kanssa, jolla on noin 20 vuotta vanhempi mies.

"No mä ihmettelinkin kuka toi vanha ukko on, siis se on sun mies"

"Joo-o.."

"No onko se joku rikas ja ootat vaan että se kohta kuolla kupsahtaa heheh?"

Voi hyvä luoja!!! Ja äitini on siis aika sellainen kiltti ja hyväkäytöksinen ihminen muuten.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuplatreffeillä ravintolassa kaverini, hänen uudehkon poikaystävänsä ja oman mieheni kanssa. Kaveri oli selittänyt kuinka uudella poikaystävällä on huumetaustaa, käyttänyt heroiinia ja ollut pahasti koukussa, nyt vuoden ilman. Oli mm. saanut armeijasta lähtöpassit huumetaustan vuoksi.

Ruoka oli syöty mutta kukaan ei tuonut laskua, joten mieheni pyrki saamaan katsekontaktia tarjoilijaan. Mielestäni näytti hauskalta, kun hän vihdoin tarjoilijan katseen kohdatessaan vaan nyökkäsi vakavan näköisenä merkitsevästi, ja tarjoilija toisti nyökkäyksen samalla vakavalla ilmeellä. Heitin siihen sitten, että "mistä tiedät että tuo oli laskun pyytämistä, kuitenkin joku salakoodi ja saat paketillisen heroiinia tähän pöytään!". Kaveri ja uusi poikaystävä tuijotti mua sen jälkeen merkitsevästi, omaa miestä nauratti kun en ollut hänelle pöytäseuran huumetaustasta edes kertonut.

Menin ihan punaiseksi ja änkytin jotain hehhe vitsivitsi -tyylistä. Hävetti.

Mulla vähän sama, mut kaverin mies on (entinen) peliriippuvainen ja saanut isot velat itselleen. Juteltiin sitten jotain ja kerroin ostaneeni arvan pitkästä aikaa. Eihän siinä voittoa ollut, ja petyin. Sitten sanoin, etten ymmärrä miten jotkut jaksaa typeränä uskoa että voittaa, raaputan vielä yhden, no kyllä tässä seuraavassa on voitto, vielä yks arpa.. siinä lörpöttäessäni muistin tuon peliriippuvaisuuden, mutta eipä sitä enää voinut korjata. Vaihdoin puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Olin vasta alkanut seurustelemaan miehen kanssa, joka on jo nuorena alkanut kaljuuntumaan päälaelta. Olimme lähdössä johonkin, ja hiukseni olivat suihkun jäljiltä vielä märät. Ihan pokerina kysyin et onks hänellä hiustenkuivaajaa :-D onneks ei suuttunu vaan naurettiin koko jutulle...

No ei tää vielä mitään, tottahan sivuhiuksiakin voi kuivata hiustenkuivaajalla. Mutta mä olin joskus unohtanut kamman kotiin ja kysyin mieheltäni, että onko hänellä kampaa. Mies vastasi: Ei oo ollut moneen vuoteen. Oli tavannut ajaa itsensä kaljuski jo usean vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin töissä puhelimeen miespuolisen kollegani sukunimellä. Siis oma etunimi + kollegan sukunimi. Olin aivan ajatuksissani ja katselin juuri samalla jotain työlistaa, jossa meidän nimemme olivat allekkain. Avokonttorissa istuttiin ja ympärillä oli aivan hiljaista. Meinasin kuolla häpeästä,

Mä olen lääkäri ja sanelen sairaskertomustekstit. Ei ole kerta eikä ensimmäinenkään, kun aloitan sanelun "Sanelua potilaalle Mikko Mäkinen...." Kun se Mikko Mäkinen on se edellisen kerran potilaan teksteihin merkintöjä tehnyt lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa lisää, nää on hauskoja!

Suurin osa niin keksittyjä ettei mitään rajaa.

Tai jos totta, antaa kertojasta todella huonon kuvan.

Olin vasta aloittanut työt päiväkodissa ja yksi iltapäivä odottelin viimeisen lapsen kanssa, että hänet haetaan. Portista astui sisään iäkkäämpi nainen ja sanoinkin lapselle, että sua taisi tulla mummu hakemaan. Olisin voinut purra kieleni poikki, kun lapsi huomasi naisen ja juoksi tämän syliin huutaen "äiti!". En osannut edes pahoitella tilannetta tuolle äidille, sillä koskaan ei selvinnyt, kuuliko hän kommenttini.

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta jos minä olisin esim. jalattomana pyörätuolissa, tai kalju, niin en vaatisi, ettei kukaan muu enää koskaan saisi käyttää sellaisia yleisiä fraaseja kuin "oletko jo jalkeilla?" tai "revin hiukset päästäni". Ymmärrän, jos niiden sanominen voi nolottaa, mutta aika harva onnettomuuden läpikäynyt haluaa muiden olevan koko ajan surullinen ja varovainen heidän takiaan.

Mun mielestä tällaiset kommentit kertovat enemmän juuri siitä, että ottaa toisen ihmisen ihmisenä eikä vammaisena. Jos koko ajan on varpaillaan ja varoo sanomisiaan, kohtelee toista sen vamman kautta. Tunnen itsekin sokean ihmisen, joka käyttää tervehdystä "nähdään!" koska se nyt vaan on ihan normaalia puhetta.