Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempia ei kiinnosta, auttakaa pääsemään harmistuksesta yli
22.01.2017 |
Tiedän, ettei kenenkään velvollisuus ole hoitaa lapsenlapsiaan, mutta olisi ihanaa jos edes kiinnostaisi nähdä. Asumme alle 1 km etäisyydellä vanhemmistani (ja he pyysivät/kannustivat muutamaan lähelle kun mietimme edullisempaa aluetta), mutta heille ei ikinä ole aikaa nähdä vauvaa, nyt 11 kk. Kahdesti ovat kynsinhampain suostuneet hoitamaan, kun meillä oli pakollista menoa, mutta silloinkin asiasta oli hirveä valitus "ompa pitkä aika" (3 h) ja olivat myös molempina kertoina myöhässä ja jouduin menemään taksilla menooni.
Olen pyytänyt äidiltäni (vuorotyöläinen) että saisinko edes tulla kylään kun hän touhuaa omiaan, mitään ei tarvitse tarjota, jos minä kotiäitinä saisin vain edes 30 min ajaksi seuraa. Mutta ei käy, koska hänellä on niin paljon tekemistä. Lapseni ei ole 11 kk aikana kertaakaan ollut mummolassa hereillä (nukkunut aivan vastasyntyneenä kerran vaunuissa eteisessä). Aikaa löytyy aivan kaikella muulle, harrastuksille, juhlille, mökkeilylle jne
Auttakaa pääsemään harmistuksesta yli! Ystävillä isovanhemmat haluavat lähteä yhteisille matkoilla, pyytävät saada hoitoon, tulevat tervehtimään. Ehkä ärsyttäisi vähemmän jos vanhemmat myöntäisivät ettei kiinnosta, mutta esittävät tutuilleen ja meillekin puheissaan että ovat kiinnostuneita ja lapselle läheisiä, mutta ajankäytössä sitä ei näe.
Huom hoitajaa en tässä kaipaa, olen ehkä vähän turhankin kiinni lapsessa enkä esim yöksi vielä antaisikaan.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Missä puolison vanhemmat asuvat? Mitä jos alkaisit puhumaan siitä että olette ajatelleet muuttoa ja että kuinka toiset isovanhemmat halusisivat olla enemmän läsnä, ja että eihän se edes teidän tapaamisiin vaikuta kun ei se välimatka nyt niiiin pitkä ole ettei 2-4 kertaa vuodessa onnistuisi.. :D ehkä tämä voisi herättää vähän, miksi vaikuttaa teidän päätökseen muuttaa lähelle kun ei kuitenkaan halua tavata.
Ehkä isovanhemmat haluavat tavata koko perhettä, myös sen aikuisia jäseniä, eikä suinkaan toimia 24/7 päivystävänä hoitoautomaattina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, ei kannata uhrautua. Mitä hankkivat kaikenmaailman harrastuksia itselleen kun on lapsia, siinä luulisi olevan harrastusta tarpeeksi kun kasvattaisivat siis kasvattaisivat lapsensa. Ei se ole isovanhempien eikä kenenkään muun tehtävä. Nyt vaan lapsille tietokoneet käteen niin siinä on lapsenvahtia kerrakseen.
Vierailija kirjoitti:
Kusipää isovanhemmat. Pistä välit poikki niin vaihtuu sävel hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan. Älä pidä niihin yhtikäs mitään yhteyttä niin alkavat kuukauden jälkeen tajuamaan mitä menettävät.
t. m26
Suosittelen! Me tehtiin toi temppu miehen vanhemmille ja nyt kyllä kiinnostaa yhtäkkiä paljonkin lasten seura ja muutenkin nähdä meitä. Välirikkoa kesti 2-3 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipää isovanhemmat. Pistä välit poikki niin vaihtuu sävel hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan. Älä pidä niihin yhtikäs mitään yhteyttä niin alkavat kuukauden jälkeen tajuamaan mitä menettävät.
t. m26
Suosittelen! Me tehtiin toi temppu miehen vanhemmille ja nyt kyllä kiinnostaa yhtäkkiä paljonkin lasten seura ja muutenkin nähdä meitä. Välirikkoa kesti 2-3 kk.
Tai sitten käy päinvastoin eli isovanhemmat huokaisevat helpotuksesta ja ryhtyvät viimeinkin elämään omaa elämäänsä vaikka lapseen liittyviä velvollisuuksia. Perhekerhossa oli tästä juttua, kun muutama perhe oli päättänyt tehdä noin ja vielä 6 kk kuluttuakin yhteydenpito oli muutamassa puhelinsoitossa ja FB-kuvissa, joissa isovanhemmat matkaili etelässä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, piti oikein tarkistaa päivämäärä ja katsoa, onko tämä minun kirjoittamani. Olisi hyvin voinut olla muutaman vuoden takaa.
Nyt kun lapsi on jo koulussa, tilanne on suunnilleen sama. Kaikki isovanhemmat ovat edelleen terveitä ja eläkkeellä kylläkin. Näkevät lapsenlastaan silloin tällöin, onhan hän nyt jo todella helppohoitoinen. Edelleenkään eivät käy missään, kyläillä voi, kunhan ei liian usein.
Myönnän, että kadehdin esim. naapuria, jolla isovanhemmat ovat läsnä ihan perusarjessa. Yksi isoäiti myös hoitaa lapsia lähes päivittäin, kun vanhemmat ovat töissä: vie harrastuksiin, on kotona lapsille, ottaa yökylään, matkustaa koti- ja ulkomailla jne.
En ikinä vaatisi tai odottaisi noin paljoa, mutta surettaa, että isovanhemmilla ei riitä kiinnostusta lapsenlapsiin. Se ei siinä mielessä yllätä, että kiinnostus ei riitä myöskään omiin aikuisiin lapsiin eikä juuri olleet läsnä silloin, kun he eli me olimme lapsia. Joskus herkkänä hetkenä tuli itku, kun katselin pientä poikaa isoisänsä kanssa leikkipuistossa: ei meillä vaan koskaan ja itsellä ei isoisää ole koskaan ollutkaan.
Älä kadehdi. Ei anopin lähes jatkuva läsnäolo arjessa aina niin auvoista ole. Lapsille toki ihanaa, mutta ei aina vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne isovanhemmat,
jotka eivät aikanaan pitäneet omista lapsistaankaan,
inhoavat myös lapsenlapsia.
Eihän tässä mitään väärää ole, minkäs ihminen itselleen ja luonnolleen voi.
Se on kyllä hyvunkin härskiä,
miten jotkut äidit ryntäävät lauantaiaamuisin kello 08 aamulla oman äitinsä luo kiljuvien kakaroidensa kanssa.
Isoäiti ja -isä haluavat taatusti viettää hiljaiseloa viikonloppuaamuisin, kun ne omat lapset on vihdoin hoidettu pois kotoa ja
on ansaittu leppoisat eläkepäivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kusipää isovanhemmat. Pistä välit poikki niin vaihtuu sävel hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan. Älä pidä niihin yhtikäs mitään yhteyttä niin alkavat kuukauden jälkeen tajuamaan mitä menettävät.
t. m26
Suosittelen! Me tehtiin toi temppu miehen vanhemmille ja nyt kyllä kiinnostaa yhtäkkiä paljonkin lasten seura ja muutenkin nähdä meitä. Välirikkoa kesti 2-3 kk.
En ymmärrä miksi laitetaan välit poikki, ei muiden lapsien hoito ole kenenkään velvollisuus. Hoitakaa tämänpäivän vanhemmat itse lapsenne. Teillä on jo mitä parhain päivähoitojärjestelmä, mitä ei ennen ollut. Voitte lasten ollessa pieniä luoda omaa uraa siinä samalla. Pitäisikö jonkun vielä hoitaa lapsianne, että saatte vielä harrastaa vaikka mitä. Milloin teillä on sitten aikaa omille lapsillenne kun kokoajan jonkun muun pitäisi lapsistanne huolehtia. Te olette vanhempia lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmille saattaa olla ikääntymisen kriisin paikka kun lapsenlapsi syntyy. Omassa keskinäisessä suhteessa voi tulla töyssyjä, joita ei haluta nähdä eikä näyttää.
Lisäksi tähän sitten voi tulla jokin ilmaan kirjoitettu kysymys siitä, onko nyt velvollinen hoitamaan lapsenlasta ja asian väistely. Olisi niin paljon helpompaa kun osattaisiin vaikka muutamalla sanalla selkiyttää tilannetta. Usein jää vauvan vanhempien vastuulle aloittaa yksinpuhelu vähän kerrallaan.
Minua hoiti äidinäiti, äidillä oli kiire ja muuta tekemistä. Aikuisenakaan äiti ei ole ollut kiinnostunut minun asioistani. Ei myöskään vietä paljoa aikaa lapseni kanssa, vaikka hänen oma äitinsä siis vietti oman lapsenlapsensa kanssa.
Olen itse paljon oman lapseni kanssa ja hänen lapsilleen haluan olla samanlainen isoäiti kuin itselläni oli. Harmi, ettei minun lapselleni riitä isovanhempia. Paikkaan lähipiirin puutteet parhaani mukaan yksin, kun muita ei juuri ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen!
Meillä oli samantapainen tilanne ja nostin asian esille. Miehen äiti ilmoitti, että kyllä hän voi teille muuttaa ja koska olin valittanut, että en jaksa ja isovanhemmat voisi auttaa. Mies siitä innostui ja nyt anoppi asuu täällä. Vaikka miten yritin estellä, niin mies sanoi, että tästähän sinä olet puhunut monta kuukautta, että mummi olisi enemmän lapsenlapsen kanssa. Nyt on.
Mun äiti kuoli jo monta vuotta ennen lapsen syntymään, joten eipä ole tarvinnut miettiä koko asiaa. Toisten varaan ja apuun on turha rakentaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani "kasvattivat" minut 70-luvulla siten,
että olin aina yksin kotona heidän rientäessään töihin, sieltä kapakkaan tai ystäviensä luo,
kotiin nukkumaan ja taas töihin.
Viikonloput vietin yksin kotona niinkauan kuin muistan, eli pari-kolme-vuotiaasta asti perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan.
Elin vedellä ja leivällä, kavereita en saanut tuoda kotiin.
Luulin lapsena, että oloni olivat huonot, mutten voinut tietää kaikenmaailman väkivaltaisista juoppoisistä tai esim. insestistä, joten minun lapsuuteni oli varmaan keskimäärin ihan hyvä.
Omia lapsia en ikinä jättäisi yksin kotiin!
Enkä todellakaan jätä alle kouluikäistä tuntikausiksi (tai viikonlopuksi!) yksinään kotiin.
Nämä isovanhemmat eivät tietenkään osallistu lasteni hoitoon millään tavalla,
enkä kyllä antaisikaan.
Joskus käymme kylässä + he käyvät meillä,
väliä näkemiseen saattaa mennä vuosi,
ennen lapsia emme nähneet välillä 5 vuoteen.
Tuntuu hullulta, miten he joskus arvostelevat minun lastenhoitoani:
esim. ostan lapselle liian kalliita leluja
tai puen väärin. Tuollaiset ihmiset.neuvovat muita......
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihanaa, jos isoäiti ottaa äidin paikan ja biologiselle äidille jää vain kaikki hyvät asiat. Mummot siivoaa, tiskaa, hoitaa, kuljettaa harrastuksiin ja viettää ne eläkeikänsä suht terveet päivät piikomalla lapsilleen. Kun lapsenlapset on teinejä, ei niitä enää kiinnosta mummo ja sen kalkkeutuneet ajatukset, joten heippa vaan isoäidille, nyt sinulla on vapaata aikaa harrastaa ja olla ystävien kanssa. Mutta kun ne ystävyyssuhteet on siinä lastenlapsia hoitaessa kadonneet eikä harrastuksiinkaan kunnolla pääse, niin aika lailla yksinäinen on piikamummon loppuelämä.
Jokaiselle isovanhemmalle kannattaisi antaa neuvo, jonka mukaan pitää asettaa oma elämä ykköseksi ja elää sitä täysillä. Ei lastenlapsiin uhrattuja vuosia saa ikinä takaisin, niitä seuraa vain yksinäinen vanhuus unohdettuna.
Vai piikamummo.
Meidän suvussa ei ole koskaan mitään leppoisia leipojamummoja ollut,
vain äkkipikaisia työläis- tai virkanaisia ja etäisiä, jäykkiä ukkoja.
En koskaan kuvitellut että lapseni saisi turvallisen aikuisen - tai luoja nähköön, hoitajan! - isoäidistään.
Arvasin, että ne imelät jutut ja ruusunpunaiset kuvat isovanhemmista vauva sylissä;
"Ihanaa! Katsokaa mikä suloinen lapsenlapsi. Minusta tuli nyt mummo,
tämä on upea tunne..."
ovatkin kaikki pelkkää teeskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko todella näin moni kuvittelee, että isovanhemmilla on joku velvollisuus hoitaa teidän lapsianne? Haloo nyt, herätys! Jokainen tekee ja hoitaa itse omat lapsensa, apua saa pyytää ja tarjota, mutta ketään ei siihen voi syyllistää tai pakottaa.
Eikun onhan se teidän kultamussukkanne automaattisesti nyt kaikkien muidenkin elämän keskipiste.
Ymmärrän, että harmittaa, mutta ei se tilannetta muuta. Ei ulkopuolisia voi velvoittaa mihinkään lastenhoitoon.
Apn tapauksessa ehkä isovanhemmat ajattelivat ennemmin, että te hoidatte sitten heitä helposti vanhuuden päivillään kun kerran asutte lähellä, eivät ehkä tajunneet, että haluattekin heidän hoitavan teidän lasta. Toimii molempiin suuntiin, ei kannata tehdä oletuksia vaan keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko todella näin moni kuvittelee, että isovanhemmilla on joku velvollisuus hoitaa teidän lapsianne? Haloo nyt, herätys! Jokainen tekee ja hoitaa itse omat lapsensa, apua saa pyytää ja tarjota, mutta ketään ei siihen voi syyllistää tai pakottaa.
Eikun onhan se teidän kultamussukkanne automaattisesti nyt kaikkien muidenkin elämän keskipiste.
Ymmärrän, että harmittaa, mutta ei se tilannetta muuta. Ei ulkopuolisia voi velvoittaa mihinkään lastenhoitoon.
Apn tapauksessa ehkä isovanhemmat ajattelivat ennemmin, että te hoidatte sitten heitä helposti vanhuuden päivillään kun kerran asutte lähellä, eivät ehkä tajunneet, että haluattekin heidän hoitavan teidän lasta. Toimii molempiin suuntiin, ei kannata tehdä oletuksia vaan keskustella.
Aika harvassa taitaa olla enää ne 50-60 -vuotiaat, jotka olettavat omien lastensa hoitavan heidät. Ei tämä sukupolvi ole itsekään hoitanut omia vanhempiaan. Kotisairaanhoitoa, kotipalvelua, vanhainkoteja, hoivakoteja ja palvelutaloja on ollut jo niin pitkään, että ei ole tarvinnut. Yksityisiä hoivapalveluyrityksiä on syntynyt kuin sieniä sateella. Tälle ikäryhmälle kohdennettu mainontakin korostaa, miten heidän on syytä käyttää varallisuutensa oman vanhuutensa turvaamiseen ja hyvään hoitoon eikä säästää varallisuuttaan lapsilleen perinnöksi.
Jos he ovat kaksi kertaa suostuneet kynsin hampain hoitamaan vauvaa, niin ehkä heille on noista kerroista jäänyt fiilis että kaipaatte ja haluatte heistä vain lastenhoitajaa? Ymmärrän ainakin itse tuon ilmauksen niin, että olette käytännössä pakottaneet heidät hoitamaan.
Tosi kurja tilanne sinulle, en sitä kiellä. Yritän vain ymmärtää vastapuoltakin.
Onpa kurja tilanne, ap. Tuossahan käy niin, että lapsi ei koe missään vaiheessa elämäänsä omia isovanhempiaan läheiseksi. Hän ei tule kyläilemään isovanhempiensa luona vapaaehtoisesti sitten, kun nämä vanhoina kaipaavat seuraa ja apua.
Itselläni ei ole ollut erityisen läheiset välit omiin isovanhempiini, joskin ovat välillä minua hoitaneetkin. Mutta suurella ilolla seuraan omien lapsieni suhdetta isovanhempiinsa. Ovat oikeasti läheisiä ja viihtyvät yhdessä. Tähän on syynä se, että ovat olleet aina läsnä lasten elämässä vauvasta asti. Tästä olen kiitollinen ja samaan aikaan olen harmissani ap:n puolesta.
Ehkä isovanhempien tilalle voisit koettaa löytää jotain muita sukulaisia? Lapsettomia tätejä?
Tosi kurja tilanne. Meillä on pitkä välimatka molempiin isovanhempiin ja osittain siksi välit jäävät viileiksi. Omat vanhempani sentään yrittävät ja soittelevat välillä lapsenlapsille ja lapset heille. Miehen vanhemmat eivät pidä lapsenlapsiin mitään yhteyttä.
Ensinnäkin niin kai sinä voit äitisi luona käydä vaikka päivittäin kylässä, tuskin pois ajaa. Ja toisaalta niin eihän se työssä olevien isovanhempien rooli ole lapsia hoitaa. Omaa äitiäni olen muutaman kerran yrittänyt pyytää lapsia katsomaan ja kun vastaus on ollut että töitä töitä niin enpä ole vaivautunut kysymäänkään. Toiset isovanhemmat sopii lasten kanssa milloin kukakin saa olla yötä, eli meillä toiset isovanhemmat ovat saumaton osa perhettä (välillä illalla pitää soittaa että tuleeko se meidän Jamppa kotiin vai jääkö yöksi kun ei ala kotiin kuulua)
Itse ajattettelen ainakin nyt etukäteen että tahdon olla omille lapsilleni osallistuva isoäiti kun sen aika koittaa
Kuulun siihen sukupolveen, jota isovanhemmat eivät hoitaneet. Mummoloissa käytiin kylässä koko perheen voimin, välillä tehtiin yhdessä töitä ja välillä istuttiin kahvipöydässä. Ihan hyviä ihmissuhteita silloinkin syntyi, vaikka isovanhempia ei kasvatusvastuuseen pakotettukaan.