Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempia ei kiinnosta, auttakaa pääsemään harmistuksesta yli
22.01.2017 |
Tiedän, ettei kenenkään velvollisuus ole hoitaa lapsenlapsiaan, mutta olisi ihanaa jos edes kiinnostaisi nähdä. Asumme alle 1 km etäisyydellä vanhemmistani (ja he pyysivät/kannustivat muutamaan lähelle kun mietimme edullisempaa aluetta), mutta heille ei ikinä ole aikaa nähdä vauvaa, nyt 11 kk. Kahdesti ovat kynsinhampain suostuneet hoitamaan, kun meillä oli pakollista menoa, mutta silloinkin asiasta oli hirveä valitus "ompa pitkä aika" (3 h) ja olivat myös molempina kertoina myöhässä ja jouduin menemään taksilla menooni.
Olen pyytänyt äidiltäni (vuorotyöläinen) että saisinko edes tulla kylään kun hän touhuaa omiaan, mitään ei tarvitse tarjota, jos minä kotiäitinä saisin vain edes 30 min ajaksi seuraa. Mutta ei käy, koska hänellä on niin paljon tekemistä. Lapseni ei ole 11 kk aikana kertaakaan ollut mummolassa hereillä (nukkunut aivan vastasyntyneenä kerran vaunuissa eteisessä). Aikaa löytyy aivan kaikella muulle, harrastuksille, juhlille, mökkeilylle jne
Auttakaa pääsemään harmistuksesta yli! Ystävillä isovanhemmat haluavat lähteä yhteisille matkoilla, pyytävät saada hoitoon, tulevat tervehtimään. Ehkä ärsyttäisi vähemmän jos vanhemmat myöntäisivät ettei kiinnosta, mutta esittävät tutuilleen ja meillekin puheissaan että ovat kiinnostuneita ja lapselle läheisiä, mutta ajankäytössä sitä ei näe.
Huom hoitajaa en tässä kaipaa, olen ehkä vähän turhankin kiinni lapsessa enkä esim yöksi vielä antaisikaan.
Kommentit (53)
Kiitos vastauksista! Miehen vanhemmat asuvat kauempana ja ovat myös vielä työelämässä. Uskon että heihin muodostuu kiva suhde myöhemmin. Jotenkin nimenomaan oman äidin suhtautuminen vaivaa, kun oma äidin äiti on meidät pienenä hoitanut kun vanhemmat töissä.
Yritänyt olen monesti mennä kylään/kutsua, jos yritän sisälle äiti tulee pihalle "moikkaamaan" ja sitten lähettää meidät matkaan.
Vauva on energinen ja komentaa kovasti, mutta kiinnostusta veljen laiskaa ja leppoisaa samanikäistä vauvaa kohtaan ei myöskään löydy.
Varmaan olettavat että koitetaan saada hoitajiksi, kokoajan varotaan ettei vaan luulla että jatkossa kun jäävät eläkkeelle hoitavat enemmän.
Kiitos tsempistä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä pyysin ekaa kertaa ainakin viiteen vuoteen appareita katsomaan lapsia kun mulla oli autokoulun harkkavaiheen ryhmäajo. Tulin kotiin niin pennut pelasi huoneessaan, appiukko luki kirjaa ja anoppi katsoi salattuja elämiä (mies oli australiassa työmatkalla). Tuumasin, että ensi kerralla jos tarve vaatii, jätän vaan lapset yksin kotiin (nyt 8 ja 10v).
Surutyötä se vaatii. Tilanne nimittäin ehkä pahenee ajan saatossaa niin ettei isovanhempia kiinnosta tätäkään vähää. Itselläni on molemmat lasten isovanhemmat piittaamattomia, haluavat elää itselleen ja nauttia. Tähän toki on oikeus, mutta voi olla että vanhainkotivaiheessa edestänsä löytävät.
Kun lapset oli vauvoja, kävivät 2-4krt vuodessa kylässä, ostivat joulu/synttärilahjat ja laittoivat synttärikortin. Muutama vuosi meni ja käynnit väheni kerta vuoteen tasolle, sit hiipui nolla kertaan, loppui joululahjat lapsenlapsille ja lopuksi puhelut ja kortit.
Itse soittelen joskus mutta ei niitä kiinnosta. Hoitoapua ei olla kummiltakaan isovanhemmilta saatu kertaakaan.
Lapset näköjään sopeutuvat, nyt mennyt 1,5v eikä ole isovanhempia näkynyt. Mutta v**utuksesta en minä ole päässyt eroon. Olen edelleen raivona siitä, miten paskat, itsekkäät ja piittaamattomat isovanhemmat voi olla. Ehkäpä aika auttaa, mutta 10v on menty ilman isovanhempien kiinnostusta. Taitaa mennä samalla mallilla loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
No, mä pyysin ekaa kertaa ainakin viiteen vuoteen appareita katsomaan lapsia kun mulla oli autokoulun harkkavaiheen ryhmäajo. Tulin kotiin niin pennut pelasi huoneessaan, appiukko luki kirjaa ja anoppi katsoi salattuja elämiä (mies oli australiassa työmatkalla). Tuumasin, että ensi kerralla jos tarve vaatii, jätän vaan lapset yksin kotiin (nyt 8 ja 10v).
Mikä tässä nyt oli oikein ongelma? Tokihan kouluikäiset voit harkintasi mukaan jättää pariksi tunniksi keskenäänkin, jos he tietävät, miten olla ja kehen ottaa yhteyttä. Mutta aikuisia tarvitaan lasten luo ennen muuta tueksi ja turvaksi siltä varalta, että jotain sattuu. Nyt vaikuttaa siltä, että odotat isovanhemmilta ennen muuta sirkushuveja. Tuskin tuon ikäiset pikkukollit edes haluavat isovanhempia kyyläämään tekemisiään. Se, että lapset pelasivat huoneissaan, kertoo paljon. Olivatko edes ehdottaneet yhteistä tekemistä, puolin ja toisin? Otitko edes selvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä pyysin ekaa kertaa ainakin viiteen vuoteen appareita katsomaan lapsia kun mulla oli autokoulun harkkavaiheen ryhmäajo. Tulin kotiin niin pennut pelasi huoneessaan, appiukko luki kirjaa ja anoppi katsoi salattuja elämiä (mies oli australiassa työmatkalla). Tuumasin, että ensi kerralla jos tarve vaatii, jätän vaan lapset yksin kotiin (nyt 8 ja 10v).
Mikä tässä nyt oli oikein ongelma? Tokihan kouluikäiset voit harkintasi mukaan jättää pariksi tunniksi keskenäänkin, jos he tietävät, miten olla ja kehen ottaa yhteyttä. Mutta aikuisia tarvitaan lasten luo ennen muuta tueksi ja turvaksi siltä varalta, että jotain sattuu. Nyt vaikuttaa siltä, että odotat isovanhemmilta ennen muuta sirkushuveja. Tuskin tuon ikäiset pikkukollit edes haluavat isovanhempia kyyläämään tekemisiään. Se, että lapset pelasivat huoneissaan, kertoo paljon. Olivatko edes ehdottaneet yhteistä tekemistä, puolin ja toisin? Otitko edes selvää?
Olisi ees ollut kiva jos olisivat lasten kanssa tehneet vaikka läksyt tms. Mutta totesin jo lähtiessä että ei tartteis pelata niiden enää. Toki pääosaksi pyysin apparit juuri sen takia "katsomaan" lapsia kun en itse voinut olla varma pääsenkö kotiin niin nopsaan jos jotain tapahtuu. Tuli vaan tylsä olo kun yhdet valittaa miten on ollut rankkaa, vaikka lapset on itse viihdyttäneet itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat kyllä rikkaus, mutta senkin asian pitäisi olla vapaaehtoista. Vanhempasi mielestäni saavat itse päättää haluavatko solmia kiinteää suhdetta lapseen. Lapsi kyllä myöhemmin vaistoaisi jos tunne ei ole aito. Sääliksi kyllä käy niitä isovanhempia jotka ovat omat lapsensa kasvattaneet, työuransa tehneet ja sitten eläkkeellä omat lapset pitävät ilmaisina piikoina. Missä on näiden ihmisten oma aika. Sitten kuulen tavatessani ystävä mummoja kokoaikaista valitusta asiasta, en ymmärrä mikseivät sano suoraan lapsilleen, etteivät ole piikoina. Omilleni olen sanonut. Sitten kun minulle sopii otan mielelläni lapsia ja panostan myös siihen, annan aikaa, väkisin se ei onnistu.
Tästä aiheesta tahtoo aina mennä täksi jankkaukseksi, älkää please tehkö tästäkin ketjusta taas toisten ohipuhumisen esimerkkiä. Eli eihän ap nyt mitään hoitopalvelua haluaisikaan. On ihan eri asia puhua mummon hoitopalvelusta 24/7 kuin siitä, että isovanhemmat ovat kiinnostuneet lapsenlapsistaan. Tilanteet ja jaksaminen vaihtelee ihmisillä, eikä kaikista ole hoitovastuuta ottamaan esim. iän tai rankan vuorotyön vuoksi, mikä on ihan ok. Mutta se, että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita näkemään (huom, näkemään, ei hoitamaan!) vauvaa, on kyllä mielestäni outoa ja epänormaalin tunnekylmää toimintaa. Ja näitäkin isovanhemmissa kyllä on.
Ap:lle sanoisin neuvona että ei kannata odottaa sellaista, mitä toinen ei todennäköisesti kykene antamaan. Siinä vain pettyy ja katkeroituu ja se haittaa lähinnä sinua itseäsi ja omaa elämääsi, ei vanhempiasi. Kannattaa katkaista se napanuora viimeistään nyt, teillä on oma lapsi, jonka hyvinvoinnista huolehtiminen on se tärkein asia. Eli sitä hyväksyntää ja tukea ei kannata odottaa sieltä suunnalta mistä sitä ei tule (jos oikein arvaan sitä ei ole sieltä aiemminkaan tullut). Tiedän kyllä että se sattuu, kun omat vanhemmat eivät välitä. Meissä kaikissa on sisällä se pieni lapsi, joka toivoo ja odottaa hyväksyntää omilta vanhemmiltaan. Ja se pettymys kun sitä tukea ja hyväksyntää ei tule, tuntuu pahalta. Siinä on vain pakko itse kasvaa henkisesti erilleen vanhemmistaan ja lakata odottamasta jotain sellaista, mitä ei koskaan tule saamaan.
Ja tuosta isovanhempien muille ihmisille "auttavien isovanhempien" esittämisestä sanoisin, että sopivassa kohdassa kakaise totuus. Esittäminen ja kulissien ylläpitäminen syö turhaan voimavarojanne. Kyllä se asian oikea laita siitä sitten valkenee muillekin. Muista vain että siinä tilanteessa kannattaa pitää tunteet kurissa ja vain lakonisesti todeta miten asiat on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voin. Se on tulevan isovanhemman elämä. Ei varmaan lapsetkaan jätä uraansa jos äiti vaikka dementoituu, tulee kapseksi jälleen. Hurskastelua jos toisin luulette.
Yleistää ei kannata! Mieheni olisi saanut ulkomailta ( Euroopasta ) hyvän paikan ja minä myös olisin saanut töitä. Äitini muistisairaus kuitenkin diagnosoitiin samaan aikaan, joten jäimme ihan äidin takia Suomeen. Olen tyytyväinen, että teimme tuon päätöksen. Olimme lähellä äitiä hänen viimeiset vuotensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta! Näin asia juurikin on, hyväksyntää ja tukea on saanut turhaan odottaa jo monta vuotta. Tässäkin on huvittavaa se, kuinka äiti muistelee kovasti tukeneensa minua erään rankan elämänvaiheen läpi, itse muistan vaan mollauksen ja huolen heidän "kulissien" kiillotuksesta.
Jos vauvan tulevilla 1 v synttäreillä äitini mainostaa läheisiä suhteita, niin saatan kyllä mainita muille sukulaisille sen, ettei vauva ole kertakaan vielä saanut tulla heidän eteistään pidemmälle. Tämä on fakta mitä ei voi äitikään kiistää.
AP
Olisiko ap mahdollista, että isovanhemmat eivät hyväksy puolisoasi ja lasten ignoraminen onkin hiljainen protesti "väärin" valitusta puolisosta. Tällaista lähipiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ap mahdollista, että isovanhemmat eivät hyväksy puolisoasi ja lasten ignoraminen onkin hiljainen protesti "väärin" valitusta puolisosta. Tällaista lähipiirissäni.
Hyvinkin, miten arvasitkaan!? Vanhemmilla kesti monta vuotta hyväksyä puoliso..
Onko sinulla tai miehelläsi tätejä tai setiä jotka voisi toimia varaisovanhempina, vaikka asuisivat kauempana voisi sellaista suhdetta vaalia sillointällöin kyläilemällä, samalla suvun "tarinat" siirtyisivät lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hankkisin lapselle varamummon ja/tai -ukin, lapsi saisi välittävän isovanhemman ja ainoat häviäjät jutussa olisivat vanhempasi.
Minä niin tunnistin meidän lasten mummin tuosta, että ulkopuolisille esitetään niin huolehtivaa ja hoitavaa isovanhempaa, että!
Lapset olivat kerran kesälomansa aikana mummilla ja jotenkin asia onnistuttiin sukujuhlissa tuomaan esille niin, että keskustelukumppanille jäi käsitys, että lapset olivat hoidossa suunnilleen viikon :)
Meidän lapset alkavat olla jo isompia, joten hoidontarve on aika pieni jo, eli meidän puolesta antaa olla.