Lue keskustelun säännöt.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt
21.01.2017 |
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä satavuotta sitten ollut mitään terapeutteja silittelemässä ja ymmärtämässä jokaisen narsistin itkuja.
Nyt pikkutytöt katselleet sinkkuelämiä ja luullaan että jossain terapeutilla ramppaamisella saadaan parempi elämä, vaikka kaikki lähtee vain itsestä.
t. Mies 24.
Ei sata vuotta sitten ollut av:takaan, joten mitä sinä poikaressu täällä hortoilet? Mene ihmeessä savupirttiin syömään siikaa ja pettuleipää, kaikki muu on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestille 78, eli aapeelle: niinpä. Se on yllättävän rankkaa ja ehkä kivuliasta ja repivävääkin. Harkitse tarkkaan. Suositteluni on, että jatkaisit sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Tottakai ne vaikuttavat, mutta niille vaikutuksille voi tehdä jotain. Sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, että mulla nyt vaan oli paska elämä, ei voi mitään, en voi itselleni ja elämälleni enää koskaan mitään, niin asioihin voi vaikuttaa. Jos haluaa ja valitsee niin. Jos valitsee käsien heiluttelun, niin silloin asioille ei voi mitään, koska itse valitsee niin.
Jo pelkästään se, että vaikutuksille "pitää tehdä jotain", on eriarvoinen lähtökohta. Hyviin olosuhteisiin syntyneen ei koskaan tarvitse edes miettiä tekevänsä asialle jotain, koska asia ei hänen kohdallaan ole ongelma.
Mutta sellaista se elämä on. Joillekin tulee enemmän vastoinkäymisiä mitä toisille. Hyvän lapsuuden saaneet voivat joutua painimaan muiden vaikeuksien kanssa elämässään, kuten esim. lapsettomuuden, syövän, muiden vakavien sairauksien. Kukaan ei ole luvannut, että elämä on kaikille reilua ja tasavertaista. Vain itseensä voi vaikuttaa ja siihen, miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Syyttääkö niistä kaikkia muita, kohteleeko muita niiden varjolla huonosti, vai valitseeko vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan ja hyväksymään ne, joihin ei voi. Omaan itseensä ja omaan asennoitumiseen voi aina vaikuttaa, muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistolaisia yhdistää se, että heidän ongelmansa on aina yhteiskunnan vika, peilistä ei löydy muuta kuin uhri.
Olen vasemmistolainen, mutta en ajattele noin. Minusta ihminen on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan, niistä ei voi yhteiskuntaa syyttää. Olosuhteista voi, mutta silloinkin voi itse valita, miten olosuhteisiin suhtautuu ja miten ne kohtaa.
Ei pidä paikkaansa tilastollisesti. Huonot olosuhteet tuottavat huonoja seurauksia suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvät olosuhteet, riippumatta siitä minkä nimisiä yksilöitä verrataan.
Siksi tietoisuuden lisääminen omista vaikutusmahdollisuuksista on pelkästään hyväksi. Minä olen tilastollinen poikkeama ja tunnen monia kaltaisiani. Kaikkia meitä yhdistää tietoisuus ja sen tuoma valinnanmahdollisuus. Ihmiset ihan yleisesti ovat todella pihalla omasta itsestään ja sisimmästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, ap! Olet löytänyt terapeutin, jonka kanssa olitte heti samalla aaltopituudella. Kannattaa pitää hänestä kiinni. Vaikka kertoa, että sinulle tuli kohdattu tunne (kun osui niin hyvin juuri kipeisiin ongelmakohtiin) ja että haluat käydä hänen luonaan. Voit myös sanoa, että osui ja upposi kerrasta niin voidaan alkaa mennä niihin tuntemuksiin syvemmälle.
Terapia on aina jollain tasolla herättävä kokemus, joko nopealla tai hitaalla tahdilla. Se sattuu, mutta ongelmien käsittelyn kriisi on myös - noh terapeuttista ja parantavaa. Oma parisuhteeni on kestänyt aika pahojakin kriisejä minun parannellessa lapsuudenkotini minulle aiheuttamia haavoja. Ja nyt se on parempi - ei huonompi - juuri sen tähden, että olen terapiassa istunut. Osaan ilmaista itseäni ja tarpeitani selkeämmin niin, että siippakin sen ymmärtää. Ja meillä keskustellaan enemmän kuin ennen, vaivihkaa myös mies on alkanut puhumaan ja reflektoimaan asioita paremmin. Eli se, että toinen teistä nukkuu eräänlaista ruususen unta ei ole ongelma, vaikka tietty kriisi voi aiheutuakin. Vaikka näyttäisi siltä, että mies ei muutokseen kykene, sitä ei voi kokeilematta tietää.
Tsemppiä muutokseen ja kasvuun. Ja osta päiväkirja ja kirjoita - vain murto-osa terapiasta tapahtuu siellä vastaanottohuoneessa. Monet ovat täällä kritisoineet, että ei kannata terapeutteja kuunnella (heillä ei ole hajuakaan siitä miten terapia todella vaikuttaa), ja tavallaan he ovat oikeassa: hyvä terapeutti nostaa eteen sinun itseni sanomisia, sinun omaa puhettasi ja sisäistä maailmaasi siellä käsitellään. Ja sitä työtä teet 24/7 tästä eteenpäin. Ja työskentely itsensä kanssa helpottaa ahdistusta, joka nyt on syntynyt. Voimaa! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Tottakai ne vaikuttavat, mutta niille vaikutuksille voi tehdä jotain. Sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, että mulla nyt vaan oli paska elämä, ei voi mitään, en voi itselleni ja elämälleni enää koskaan mitään, niin asioihin voi vaikuttaa. Jos haluaa ja valitsee niin. Jos valitsee käsien heiluttelun, niin silloin asioille ei voi mitään, koska itse valitsee niin.
Jo pelkästään se, että vaikutuksille "pitää tehdä jotain", on eriarvoinen lähtökohta. Hyviin olosuhteisiin syntyneen ei koskaan tarvitse edes miettiä tekevänsä asialle jotain, koska asia ei hänen kohdallaan ole ongelma.
Mutta sellaista se elämä on. Joillekin tulee enemmän vastoinkäymisiä mitä toisille. Hyvän lapsuuden saaneet voivat joutua painimaan muiden vaikeuksien kanssa elämässään, kuten esim. lapsettomuuden, syövän, muiden vakavien sairauksien. Kukaan ei ole luvannut, että elämä on kaikille reilua ja tasavertaista. Vain itseensä voi vaikuttaa ja siihen, miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Syyttääkö niistä kaikkia muita, kohteleeko muita niiden varjolla huonosti, vai valitseeko vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan ja hyväksymään ne, joihin ei voi. Omaan itseensä ja omaan asennoitumiseen voi aina vaikuttaa, muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan ei niinkään.
Sairaudet ja vastoinkäymiset tulevat helpommin niiden osaksi, joilla oli alun perinkin huonompi asema. "Niiden asioiden hyväksyminen, joihin ei voi vaikuttaa", on nimenomaan sitä ettei luule keskenään erimielisistä koulukunnista kotoisin olevien terapeuttien jutuilla pystyttävän muuttamaan asioita, joiden syyt ovat yhteiskunnassa. Jalattomalle ei sanota että juokse lujempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätänsä se, että kokee voimakasta tarvetta jatkuvaan vertailuun hyvän lapsuuden saaneiden kanssa ja rikkaiden lapsiin vertailu, kertoo siitä, että ei se oma menneisyys ole ollenkaan hanskassa eikä sen kanssa ole kyennyt tekemään rauhaa. Jos näitä asioita ei työstä, se katkeruus ja kauna seuraa hautaan asti ja vaikuttaa siihen omaan käyttäytymiseen. Ihmiset käyvät terapiassa sen takia, että haluavat rauhan, eivät jaksa olla enää katkeria ja vihaisia. Kortit ovat olleet mitä ovat ja se ei ole kenenkään syy. Tai syyllisiä on niin monia, että lopulta lopputulos on sama - se ei ole kenenkään syy.
Olen elänyt katkeruudessa ja vihassa kymmeniä vuosia. Se ei tuonut lapsuuttani takaisin. Se ei taikonut minulle rakastavia vanhempia, ei auttanut eteenpäin elämässä, se vain karkoitti ihmisiä ympäriltäni ja teki minusta vastenmielisen ihmisen. Ja minä väsyin, en jaksanut olla enää vihainen ja katkera. Edelleen ne pilkahtaa sieltä toisinaan, mutta mitä enemmän teen työtä itseni kanssa, sitä enemmän se helpottaa. On todella turvallinen ja pehmoisa ajatus tuudittautua vihaan ja katkeruuteen, vihata ja syyttää kaikkia hyvän lapsuuden kokeneita, että te ette voi tajuta minun tuskastani mitään, te ette ole eläneet ja kokeneet sitä mitä minä! Se on itseasiassa todella helppoa ja jollain tavalla tyydyttävääkin hetkellisesti. Mutta ne hyvän lapsuuden saaneet eivät ole syypäitä minun lapsuuteeni. Kukaan ei ole syypää minun vihaani ja katkeruuteeni paitsi minä.
Onneksi väsyin ja aloin tehdä toisin. Syyttelyn sijaan otin vastuun omasta elämästäni. Ja kun näin, että saan asioita aikaan ja voin vaikuttaa ihan itse, viha hälvenee. Ei ole ketään ketä syyttää paitsi minä. Kukaan ei rakenna elämää puolestani. Kukaan ei kanna hyviä ihmissuhteita, ne teen minä itse. Minä valitsen seurani ja sen, kuinka läheisiäni kohtelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan terapeutilla vaitiolovelvollisuus
On, mutta jos käy Kelan tukemassa terapiassa, terapeutti raportoi kerran vuodessa terapian edistymisestä Kelalle. Oma terapeuttini kirjoitti niihin yksityiskohtia yksityisasioistani, eikä lainkaan esim. mitä hän itse on tehnyt, esim. mitä kongnitiivisia menetelmiä, harjoituksia ym. on käytetty ( ei mitään?). Tai miten terapia on vaikuttanut masennukseeni tai toimintakykyyni. Ehkä siksi että terapia on ollut lähinnä vain tukea antavaa keskustelua, mitä psykiatriset sairaanhoitajat ilman terapeuttistatustakin antaa. Toki sinänsä arvistan tällaista keskustelua, koska minulla ei ole lähipiirissä ketään joille voisin avoimesti purkaa ajatuksia ja tunteitani, mutta olisin odottanut kongitiiviselta, jotain enemmän. 3 vuotinen terapia takana psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Jos saisin valita uudelleen, etsisin psykologin pohjakoulutuksen omaavan terapetin.
Lisäksi terapeuttini ei olisi oma aloitteiseti antanut näitä raportteja minulle, vaan on täytynyt erikseen moneen kertaan pyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Tottakai ne vaikuttavat, mutta niille vaikutuksille voi tehdä jotain. Sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, että mulla nyt vaan oli paska elämä, ei voi mitään, en voi itselleni ja elämälleni enää koskaan mitään, niin asioihin voi vaikuttaa. Jos haluaa ja valitsee niin. Jos valitsee käsien heiluttelun, niin silloin asioille ei voi mitään, koska itse valitsee niin.
Jo pelkästään se, että vaikutuksille "pitää tehdä jotain", on eriarvoinen lähtökohta. Hyviin olosuhteisiin syntyneen ei koskaan tarvitse edes miettiä tekevänsä asialle jotain, koska asia ei hänen kohdallaan ole ongelma.
Mutta sellaista se elämä on. Joillekin tulee enemmän vastoinkäymisiä mitä toisille. Hyvän lapsuuden saaneet voivat joutua painimaan muiden vaikeuksien kanssa elämässään, kuten esim. lapsettomuuden, syövän, muiden vakavien sairauksien. Kukaan ei ole luvannut, että elämä on kaikille reilua ja tasavertaista. Vain itseensä voi vaikuttaa ja siihen, miten suhtautuu vastoinkäymisiin. Syyttääkö niistä kaikkia muita, kohteleeko muita niiden varjolla huonosti, vai valitseeko vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan ja hyväksymään ne, joihin ei voi. Omaan itseensä ja omaan asennoitumiseen voi aina vaikuttaa, muihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan ei niinkään.
Sairaudet ja vastoinkäymiset tulevat helpommin niiden osaksi, joilla oli alun perinkin huonompi asema. "Niiden asioiden hyväksyminen, joihin ei voi vaikuttaa", on nimenomaan sitä ettei luule keskenään erimielisistä koulukunnista kotoisin olevien terapeuttien jutuilla pystyttävän muuttamaan asioita, joiden syyt ovat yhteiskunnassa. Jalattomalle ei sanota että juokse lujempaa.
Sinun onnellisuutesi ei ole yhteiskunnan käsissä, vaan sinun itsesi käsissä. Voit syytellä yhteiskuntaa sairauksistasi ja lapsuudestasi, mutta auttaako se sinua todella? Millä tavalla se vie sinun elämääsi ja terveyttäsi eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, ap! Olet löytänyt terapeutin, jonka kanssa olitte heti samalla aaltopituudella. Kannattaa pitää hänestä kiinni. Vaikka kertoa, että sinulle tuli kohdattu tunne (kun osui niin hyvin juuri kipeisiin ongelmakohtiin) ja että haluat käydä hänen luonaan. Voit myös sanoa, että osui ja upposi kerrasta niin voidaan alkaa mennä niihin tuntemuksiin syvemmälle.
Terapia on aina jollain tasolla herättävä kokemus, joko nopealla tai hitaalla tahdilla. Se sattuu, mutta ongelmien käsittelyn kriisi on myös - noh terapeuttista ja parantavaa. Oma parisuhteeni on kestänyt aika pahojakin kriisejä minun parannellessa lapsuudenkotini minulle aiheuttamia haavoja. Ja nyt se on parempi - ei huonompi - juuri sen tähden, että olen terapiassa istunut. Osaan ilmaista itseäni ja tarpeitani selkeämmin niin, että siippakin sen ymmärtää. Ja meillä keskustellaan enemmän kuin ennen, vaivihkaa myös mies on alkanut puhumaan ja reflektoimaan asioita paremmin. Eli se, että toinen teistä nukkuu eräänlaista ruususen unta ei ole ongelma, vaikka tietty kriisi voi aiheutuakin. Vaikka näyttäisi siltä, että mies ei muutokseen kykene, sitä ei voi kokeilematta tietää.
Tsemppiä muutokseen ja kasvuun. Ja osta päiväkirja ja kirjoita - vain murto-osa terapiasta tapahtuu siellä vastaanottohuoneessa. Monet ovat täällä kritisoineet, että ei kannata terapeutteja kuunnella (heillä ei ole hajuakaan siitä miten terapia todella vaikuttaa), ja tavallaan he ovat oikeassa: hyvä terapeutti nostaa eteen sinun itseni sanomisia, sinun omaa puhettasi ja sisäistä maailmaasi siellä käsitellään. Ja sitä työtä teet 24/7 tästä eteenpäin. Ja työskentely itsensä kanssa helpottaa ahdistusta, joka nyt on syntynyt. Voimaa! :)
Ihana viesti. Itken. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.
Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.
Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.
Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.
Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.
Et taida todellisuudessa tietää terapiasta mitään, koska terapiassa ei heittäydytä muiden käsiin, vaan siellä opetellaan aktiivisesti ottamaan vastuu omasta elämästä. Missään ei luvata, että terapeutti pelastaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat, jos asiakas ei ole valmis itse tekemään töitä sen eteen.
Itseasiassa tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla on vain äärimmäisen vihamielisiä mielikuvia terapiasta, ei tietoa.
Minusta suurin apu terapiassa ei tule neuvoista, vaan siitä että saa uuden näkökulman omaan ajatteluunsa. Ajatukset ovat usein urautuneita, kehämäisiä ja vaikka niitä kuinka itsekseen pohtiin, päätyy samankaltaisiin johtopäätöksiin ja ratkaisuyrityksiin. Toinen puolueeton ihminen voi olla suuri apu. Myös ei ammattilainen mm. hyvä ystävä voi olla tällainen henkisen noidankehän rikkoja. Toki läheisiään ei saa liiaksi kuormittaa ja kaikella ei ole kapasiteettia auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Jos noin valitsee ajatella.
No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.
Edelleen valinta. Tuokin.
Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.
Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.
Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.
Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.
Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.
Jos noin valitsee ajatella.