Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt

vittuun kaikki lesboterapeutit ja homot

yksinkertaisesti ongelmasi on se että et ole uskossa

pelastu uskomalla Jeesukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Alkoholismin voi selkeämmin osoittaa sairaudeksi ts se tunnustetaan nykyään sellaiseksi. Oli aikoja, jolloin siihen vajonnyyta ihmistä vain syytettiin, eikä ollut siihen mitään apua.

Sama asia uhrien kanssa nykyään. Tekin täällä monta sivua syytätte lapsuudestaan kärsineitä että oma vikanne. On monia tiloja, joita lapsuudessa syntyy, joita ei voelä edes tunnisteta, että siinä on meillä uhri. Pitäisi ANTAA apua, eikä vittuilla päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Raitistuneiden alkoholistien todistusvoimaa vie se, että he ovat raitistuneet. Mitä sanovat ne jotka eivät raitistuneet? Nämä ovat kaksi eri vertailuryhmää, eikä toisen perusteella voi tutkia toista.

Ne jotka eivät raitistu, eivät hae eivätkä ota apua vastaan. Tämä on vain se karu fakta. Jos raahaat alkoholistin väkipakolla pakkohoitoon, missä hänet laitetaan käymään vieroitushoito lääkkeineen kaikkineen päivineen, niin arvaa mitä tapahtuu, kun tämä henkilö päästetään ulos pakkohoidosta? Hän ryntää ensimmäiseen kapakkaan. Karu fakta on se, että ilman omaa tahtoa ei voi raitistua. Sama koskee huumeita ja muita riippuvuusongelmia.

Jos alkoholistilta kysyt alkoholismin syitä juovana kautena, hän sanoo syyn olevan yhteiskunnassa, paskoissa kavereissa, paskassa puolisossa, koska sataa, koska paistaa liikaa, koska on liian kylmä, koska on liian lämmin, koska...

Kun kysyt raitistuneelta alkoholistilta alkoholin juomisen syitä, hän osoittaa itseään peilistä. Voit vähätellä raitistuneiden omia kertomuksia, mutta se ei poista tosiasioita.

Mistä päättelet että vähättely voi kohdistua vain raitistuneiden kertomuksiin, mutta ei raitistumattomien? Nousee myös kysymys, että kuinkahan tervettä on esittää spekulatiivisia vastuuttomuussyytöksiä ihmisille, joilla muutenkin on kohonnut itsemurhariski ja voimakkaita syyllisyydentunteita? Varsinkin jos terapia ei auta ja sen syyksi esitetään vain: "potilas ei itse sitoutunut saamaan apua".

Ei asia todellakaan ole noin yksinkertainen, että jos terapia ei auta, on syy asiakkaassa. En ole tällaista myöskään väittänyt. Syy voi olla asiakkaassa, syy voi olla terapeutissa ja syytä voi olla molemmissa.

Ja syyllisyydestä. Kaikkia ihmisiä ei vain voi pelastaa heiltä itseltään. Pelon vallassa ei silti kannata jättää sanomatta tosiasioita, kuten esim. alkoholisti raitistuu vain silloin, jos todella haluaa raitistua. Raittiit alkoholistit ovat olleet niitä juovia alkoholisteja joskus itse, joten he tietävät varsin hyvin, miten alkoholistin maailma ja ajatukset menevät.

Miksi sinä ketään pelkäisit? Jos olet tuota mieltä, kuin tuo lihvoitu kohta tuossa, niin mitä jos pitäisit sen turpasi sitten tukossa masentuneiden edessä? Sinun syyllistämisesi kun todella voi olla joskus jollekin se viimeinen pisara joka katkaisi kamelin selän. Ole hiljaa vai ketä varten sä sitten paasaat, jos "ihmistä ei voi pelastaa itseltään" jätä rauhaan sitten!!!!

En oo ikinä tarvinnut terapeuttia sekoittamaan päätäni. Itse oon pohtinut ja kertonut jollekin jos on ollut tarvetta.

tarkoitan, että on ihan turha istua terapiassa ja silti jatkaa elämää ja valintojen tekemistä samaan malliin. On alettava tehdä asioita eri tavalla kuin aiemmin - terapia on parhaimmillaan juuri se potku takamukselle, jonka tarvitsee muutokseen. Mutta mikään taikalääke se ei ole, kaikki lähtee lopulta ihmisestä itsestään! 

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Kukaan ei voi tuntemattomasta henkilöstä sanoa, mitä vaikeuksia hän on käynyt läpi. Kannattaa olla tarkkana, ettei itse omilla asenteillaan estä omaa henkistä kehitystä.