Lue keskustelun säännöt.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt
21.01.2017 |
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Mä hinkkasin terapiaa kolme vuotta. Aapeelle: se on tavallaan idea myös- rakennetaan itseä uudestaan. Lopetin talousvaikeuksien vuoksi. Terapia alkoi kehittymään myös epämiellyttävään suuntaukseen, josta ei ollut minulle hyötyä - päinvastoin. Henk. koht. tunsin sällin kuuden vuoden ajalta: joten luotto oli kyllä kova ja ansaittu - puolin ja toisin.
"Puoskari" terapeuttina voi olla myös äärimmäisen vahingollinen - tätä harvoin kyseenalaistetaan. Tsekatkaa psykoterapeuttien määrien nousu esim. viimeisen vuosikymmenen ajalta.
Ja itseasiassa, rahalla ei ole tekemistä lapsuuden onnellisuuden kanssa. Rikkaiden lapset voivat olla ihan yhtä onnettomia, mitä joku köyhän perheen lapsi, jos kaltoinkohtelu on samanlaista. Ei se raha miltään pelasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistolaisia yhdistää se, että heidän ongelmansa on aina yhteiskunnan vika, peilistä ei löydy muuta kuin uhri.
Olen vasemmistolainen, mutta en ajattele noin. Minusta ihminen on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan, niistä ei voi yhteiskuntaa syyttää. Olosuhteista voi, mutta silloinkin voi itse valita, miten olosuhteisiin suhtautuu ja miten ne kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Tottakai ne vaikuttavat, mutta niille vaikutuksille voi tehdä jotain. Sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, että mulla nyt vaan oli paska elämä, ei voi mitään, en voi itselleni ja elämälleni enää koskaan mitään, niin asioihin voi vaikuttaa. Jos haluaa ja valitsee niin. Jos valitsee käsien heiluttelun, niin silloin asioille ei voi mitään, koska itse valitsee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Vierailija kirjoitti:
En usko terapiaan. Mitä menneitten vatvominen auttaa? Jos edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioita, lukee kirjallisuutta aiheesta niin osaa laittaa asioita ihan omassa pääkopassa paikoilleen. Mulla on sellainen lapsuus että moni ei olisi siitä selvinnyt mutta selvisin ilman terapiaa itse tiedostamalla, pohtimalla ja ymmärtämällä syy-seurauksia.
Itsellä oli lapsuus myös suoraan sanottuna todella linttaavaa. Tämä on johtanut siihen, että olen mm. valinnut vääränlaisia miehiä rinnalleni. Olen tämän myötä suorastaan pilannut elämääni lisää. Kokenut olen paljon huonoa kahden mieheni kautta. Myös sairaudet on ollut isoja asioita.Olen selvinnyt sellaisesta mistä moni ei psykiatrinkaan mielestä selviä selväjärkisenä mitä todellakin yhä olen, mutta nyt on aloitettava terapia. Haluan saada nuo painolastit taakastani pois ja oppia olemaan vieläkin armollisempi itseäni kohtaan, oppia keinoja joilla saada sitä myös muilta eikä aina näyttää siltä, että minä selviän kaikesta. Haluan elämästäni pois ne ihmiset ketkä tätä aiheuttaa. Haluan silti oppia elämään näiden päätösten kanssa ja oppia näkemään kaikesta huolimatta, sairauksista huolimatta tulevaisuudessa jotain mitä tavoitella ja mitä saavuttaa, ei vain epärealistisia (?)haaveita. Sillä nyt juuri itse saavuttaminen antaisi sitä uskoa ja voimaa eli tavoite ei saa olla liian kaukana.
Kuten huomaat. Ymmärrän minäkin asiayhteydet ja seuraukset ja näen mitä pitää tehdä, mutta silti tarvitsen siihen jotain ja se on puolueettoman ihmisen kanta. Jotenkin kaipaa kuulla, että olen selväjärkinen edelleen, vaikka se on sanottu niin silti kaipaan sen toteamista itse toisen vastauksista päätellen. En sen hokemista. Haluan myöskin mieluummin käydä nämä asiat ulkopuolisen silmin läpi ja puhua puhki.Muuten tunnen tarvetta puhua niistä ystäville ja lähestulkoon kaikessa asiayhteydessä (lääkärit, hoitajat..) ja siten unohtuu pian ne tämän hetken asiat mitkä kaipaavat huomiota, jotta tuleva olisi parempi. Toivon siis terapialta, että menneen käsittely auttaisi minua elämään tässä hetkessä. Ei menneitä kaivellen ja vain haaveita tulevaan piirrellen vaan juuri tässä hetkessä ja luottaa tien johtavan hyvään. Toivon terapialta myös sitä, että en anna menneisyyden enää sumentaa päätöstentekoa ja uskaltaisin elää. Nykyään kun pelkään päätösten tekoa ja siksi olen yksinkin. En uskalla yhden yhtä miesehdokasta päästää lähelleni. Jopa ystäviä välttelen kun en halua heitä asioilla rasittaa.
Ja pointti oli, että jos sinä koet selvinneesi menneestäsi ja et tarvitse terapiaa niin hyvä niin. Ei se terapia pakollinen olekaan eikä sinne mennä ellei sitä tarvita.
Erona omassa tilanteessani on se, että vastoinkäymisien suma on jatkunut aikuisiällä, eikä asioita ole siksi kerinnyt kösitellä.Eli minulle on elämä antanut koko ajan lisää. Aina kun pää hiukan nousi pinnalle niin tuli jokin iso asia mikä iski takas uppeluksiin.Monen mielestä nuo jokainen kokemus on jo yksinään ollut sellaisia, että pelkästään saa usein ihmisen mielen järkkymään ja mulla niitä oli n.10/3v. aikana. Kyllä siinä jo terapia tekee hyvää.
Älä siis kiltti tuomitse heitä ketkä terapiaan hakeutuu. Se, että sinä selvisit on hienoa, mutta kaikki ei ole niin onnekkaita. Ei voi sanoa, että : minäkin selvisin niin, pyh, ette te muutkaan apua tartte! Vai olisiko sittenkin sullekin hyötyä terapiasta? Ettet uhriutuisi enempää ja näkisit muiden kohtaamat ongelmat aivan yhtä todellisina kuin omasi ja huomata ajatella, että jokainen kokee vastoinkäymiset eri tavoin. Jonkun mielestä pieni asia voi saada toisen raiteiltaan täysin. Eikä se tee toisesta sen huonompaa. Eli lyhyesti: toisten vastoinkäymisiä ei edelleenkään tulkita ja vertailla sinun vastoinkäymisiin ja hyväksytä tai ei hyväksytä sinun kokemustesi kautta.
Kaikkea hyvää ap:lle ja kuulostaa hyvältä terapeutilta, mutta älä ap hätiköi. Terapia alkuun usein pahentaa oloa, mutta se ei tarkoita sitä, että olet elänyt tai tehnyt väärin. Anna terapian jatkua ja tee päätöksiä vasta kun pääset kuohun yli. Ettet katuisi mitään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teille käynyt niin että terapeutit ei halua keskustella traumoista ollenkaan? Vaan jauhetaan kuulumisia ja mitä on lähiaikoina puuhaillut PELKÄSTÄÄN. Tai jopa terapeutin kuulumisia. Ja kun itse yrittää ottaa aihetta esille niin vaikka millä syyllä terapeutit kääntää puheenaiheen. Olen nyt 10v ravannut terapioissa ja niiden mielestä en ole valmis kai käsitelemään traumojani. Vaikka minun tekisi mieli välillä huutaa ne vaikka kesken kävelylenkin ulkona kun kukaan ei halua kuulla. Mutta olen niin kiltti että keskustelen sitten muusta.
En jaksanut lukea ketjua, mutta istuhab alas ap. Sä olet itse avioliittosi paras tuntija.Mieti asioita pitkään ennen kuin teet mitään harkitsematonta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt niin että terapeutit ei halua keskustella traumoista ollenkaan? Vaan jauhetaan kuulumisia ja mitä on lähiaikoina puuhaillut PELKÄSTÄÄN. Tai jopa terapeutin kuulumisia. Ja kun itse yrittää ottaa aihetta esille niin vaikka millä syyllä terapeutit kääntää puheenaiheen. Olen nyt 10v ravannut terapioissa ja niiden mielestä en ole valmis kai käsitelemään traumojani. Vaikka minun tekisi mieli välillä huutaa ne vaikka kesken kävelylenkin ulkona kun kukaan ei halua kuulla. Mutta olen niin kiltti että keskustelen sitten muusta.
Ihan ensimmäisen terapeutin kanssa kävi. Hän myös suoraan sanoi, että enköhän liioittele, kun yritin kertoa oikeita asioita elämästäni. Eli huonojakin terapeutteja on ja he pilaavat koko ammattikunnan maineen. Ystäväni kävi samalla huonolla terapeutilla ja hänenkin kohdallaan tyyppi jauhoi pelkästään sitä, että mitäs tänään kuuluu, jaa...kerro vähän lisää. Hmmm. Ystäväni ei myöskään saanut mitään apua kyseiseltä hepulta. Molempien meidän kohdalla oli ihan niitä oikeitakin asioita, joista olisi pitänyt keskustella.
Huh! Onpa tästä tullut suosittu keskustelu. Kiitos teille asialliselle kommentoijille.
En ole tässä tekemässä mitään hätiköityjä päätöksiä mihinkään suuntaan. Lähinnä olen järkyttynyt totuudesta itsestäni, minä olen ollut tässä se muuttuva tekijä yhtälössä.
Elämäni on peruuttamattomasti muuttunut erään elämänmuutoksen myötä, ja nyt sama palikka ei enää istukaan samaan vanhaan palapeliin.
Kipua ja tuskaa huomata tämä. Satuttaa, jos mies ei suostu muutokseen yhdessä minun kanssani. En tiedä tulevasta, ja se pelottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt käynyt 2kk enkä vieläkään tiedä mitä pitäisi tulla esiin tai tapahtua. Olemme purkaneet niitä asioita joita itsekin olen märehtinyt jo vuosia, ehkä kipeintä asiaa en ole ottanut puheeksi ja tuskin otankaan. Siihen kun ei löydy ratkaisua enkä halua jakaa sitä.
Mutta ainakaan vielä tuo asioiden ääneen sanominen ei ole tuonut mulle mitään ahaa-elämystä tms. Käyn lähinnä unettomuuden ja ahdistuksen takia ja toivon että jotain tapahtuisi
Luultavasti se kipeimmän asian käsittely olisi juuri oleellisinta. Jos sille ei ole ns. ratkaisua, voisi terapia kuitenkin auttaa hyväksymään asian ja selviytymään siitä. Jos kerrot sen terapeutille, luultavasti asian painoarvo muuttuu heti hieman alhaisemmaksi.
Onhan terapeutilla vaitiolovelvollisuus?
Tiedän mitä tuolle kipeälle asialle pitäisi tehdä mutta en pysty repäisemään itseäni siitä irti, lähelläni on yhä rakas ihminen joka siihen liittyy.
Toinen asia liittyy taas avioliittoon enkä pysty muuttamaan puolisoani. Itseäni voisin mutta miksi muuttaisin normaalista epänormaaliin olotilaan vain hänen vuokseen ja tulisin entistä onnettomammaksi jotta hänellä olisi hyvä olla kuten tähänkin saakka.
Vaikeaa, niin vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistolaisia yhdistää se, että heidän ongelmansa on aina yhteiskunnan vika, peilistä ei löydy muuta kuin uhri.
Olen vasemmistolainen, mutta en ajattele noin. Minusta ihminen on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan, niistä ei voi yhteiskuntaa syyttää. Olosuhteista voi, mutta silloinkin voi itse valita, miten olosuhteisiin suhtautuu ja miten ne kohtaa.
Ei pidä paikkaansa tilastollisesti. Huonot olosuhteet tuottavat huonoja seurauksia suuremmalla todennäköisyydellä kuin hyvät olosuhteet, riippumatta siitä minkä nimisiä yksilöitä verrataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Niin, koska ihmisten elämä nollautuu, kun he täyttävät 18 vuotta ja kaikki sitä ennen tapahtunut lakkaa vaikuttamasta.
Tottakai ne vaikuttavat, mutta niille vaikutuksille voi tehdä jotain. Sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, että mulla nyt vaan oli paska elämä, ei voi mitään, en voi itselleni ja elämälleni enää koskaan mitään, niin asioihin voi vaikuttaa. Jos haluaa ja valitsee niin. Jos valitsee käsien heiluttelun, niin silloin asioille ei voi mitään, koska itse valitsee niin.
Jo pelkästään se, että vaikutuksille "pitää tehdä jotain", on eriarvoinen lähtökohta. Hyviin olosuhteisiin syntyneen ei koskaan tarvitse edes miettiä tekevänsä asialle jotain, koska asia ei hänen kohdallaan ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.
Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.
Minun terapiani ei luultavasti auttanut siksi, että kaikista lapsuuden tapahtumista huolimatta suurin ongelmani on se että kärsin oppimisvaikeuksista. Niihin ei terapia oikein auta.