Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt

Vierailija kirjoitti:

Minusta suurin apu terapiassa ei tule neuvoista, vaan siitä että saa uuden näkökulman omaan ajatteluunsa. Ajatukset ovat usein urautuneita, kehämäisiä ja vaikka niitä kuinka itsekseen pohtiin, päätyy samankaltaisiin johtopäätöksiin ja ratkaisuyrityksiin. Toinen puolueeton ihminen voi olla suuri apu. Myös ei ammattilainen mm. hyvä ystävä voi olla tällainen henkisen noidankehän rikkoja. Toki läheisiään ei saa liiaksi kuormittaa ja kaikella ei ole kapasiteettia auttaa.

Nimenomaan. Ja urautuneen ajattelun huomaa nimenomaan ne itsensä ulkopuoliset henkilöt. Itseään on helppo huijata, että tässä sitä nyt on ajateltu asioita riittävän monelta kantilta, vaikka todellisuudessa vain toistaa täsmälleen samoja kaavoja, mitä aina ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.

Mitä järkeä käydä terapiassa, jos et kerro ongelmakohtiasi?

Ihan turhaan sitten edes menet sinne. Kirjoita vaikka paperille, jos on vaikea ääneen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Et taida todellisuudessa tietää terapiasta mitään, koska terapiassa ei heittäydytä muiden käsiin, vaan siellä opetellaan aktiivisesti ottamaan vastuu omasta elämästä. Missään ei luvata, että terapeutti pelastaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat, jos asiakas ei ole valmis itse tekemään töitä sen eteen.

Itseasiassa tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla on vain äärimmäisen vihamielisiä mielikuvia terapiasta, ei tietoa.

Taisi olla toinen kirjoittaja, joka esitti väitteen vallan antamisesta muille. Jos henkilön elämä menee eri tavalla siitä riippuen, osallistuuko hän terapiaan vai ei, siis ottaako vastaan ulkopuolista vaikutusta vai ei, niin sehän todistaa että ulkopuoliset olosuhdetekijät, tässä tapauksessa terapeutin ohjaavuus, on ratkaisevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

No harvoin terapiassa käydään yhteiskunnallisten syiden takia. Terapiassa käydään yleensä emotionaalisten / psykologisten syiden takia. Ja terapiasuuntauksia on hyvin monenlaisia.

Niin ja alkoholismi kun on "sairaus", sen taakse voi mennä piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Et taida todellisuudessa tietää terapiasta mitään, koska terapiassa ei heittäydytä muiden käsiin, vaan siellä opetellaan aktiivisesti ottamaan vastuu omasta elämästä. Missään ei luvata, että terapeutti pelastaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat, jos asiakas ei ole valmis itse tekemään töitä sen eteen.

Itseasiassa tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla on vain äärimmäisen vihamielisiä mielikuvia terapiasta, ei tietoa.

Taisi olla toinen kirjoittaja, joka esitti väitteen vallan antamisesta muille. Jos henkilön elämä menee eri tavalla siitä riippuen, osallistuuko hän terapiaan vai ei, siis ottaako vastaan ulkopuolista vaikutusta vai ei, niin sehän todistaa että ulkopuoliset olosuhdetekijät, tässä tapauksessa terapeutin ohjaavuus, on ratkaisevaa.

Itseasiassa ei. Sillä vaikka terapeutti ohjaa, niin jos asiakas ei ole aktiivinen tekijä, niin millään ei ole mitään vaikutusta. Ei ihmisiä voi väkisin auttaa minkään asian suhteen, jos henkilö ei itse halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Jos oma tahto ja oma panos muutokseen puuttuu, mitään ei tapahdu. Eli ihminen on itse aktiivinen toimija, joka kylläkin voi tarvita vaikeissa apua esimerkiksi oman käyttäytymisensä säätelyyn. Mutta muutos ei tapahdu, jos henkilö ei itse sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Raitistuneiden alkoholistien todistusvoimaa vie se, että he ovat raitistuneet. Mitä sanovat ne jotka eivät raitistuneet? Nämä ovat kaksi eri vertailuryhmää, eikä toisen perusteella voi tutkia toista.

Ekan kerran kun menin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille niin loppui juominen. En edes muista mistä puhuttiin silloin, mutta sen jälkeen en ole juonut tippaakaan.

 Käyn sillä edelleen.

Kai se jotenkin auttaa kun ei ole ketään kelle jutella ja sitten yhtäkkiä onkin.

t.alkkis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Raitistuneiden alkoholistien todistusvoimaa vie se, että he ovat raitistuneet. Mitä sanovat ne jotka eivät raitistuneet? Nämä ovat kaksi eri vertailuryhmää, eikä toisen perusteella voi tutkia toista.

Ne jotka eivät raitistu, eivät hae eivätkä ota apua vastaan. Tämä on vain se karu fakta. Jos raahaat alkoholistin väkipakolla pakkohoitoon, missä hänet laitetaan käymään vieroitushoito lääkkeineen kaikkineen päivineen, niin arvaa mitä tapahtuu, kun tämä henkilö päästetään ulos pakkohoidosta? Hän ryntää ensimmäiseen kapakkaan. Karu fakta on se, että ilman omaa tahtoa ei voi raitistua. Sama koskee huumeita ja muita riippuvuusongelmia.

Jos alkoholistilta kysyt alkoholismin syitä juovana kautena, hän sanoo syyn olevan yhteiskunnassa, paskoissa kavereissa, paskassa puolisossa, koska sataa, koska paistaa liikaa, koska on liian kylmä, koska on liian lämmin, koska...

Kun kysyt raitistuneelta alkoholistilta alkoholin juomisen syitä, hän osoittaa itseään peilistä. Voit vähätellä raitistuneiden omia kertomuksia, mutta se ei poista tosiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Et taida todellisuudessa tietää terapiasta mitään, koska terapiassa ei heittäydytä muiden käsiin, vaan siellä opetellaan aktiivisesti ottamaan vastuu omasta elämästä. Missään ei luvata, että terapeutti pelastaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat, jos asiakas ei ole valmis itse tekemään töitä sen eteen.

Itseasiassa tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla on vain äärimmäisen vihamielisiä mielikuvia terapiasta, ei tietoa.

Taisi olla toinen kirjoittaja, joka esitti väitteen vallan antamisesta muille. Jos henkilön elämä menee eri tavalla siitä riippuen, osallistuuko hän terapiaan vai ei, siis ottaako vastaan ulkopuolista vaikutusta vai ei, niin sehän todistaa että ulkopuoliset olosuhdetekijät, tässä tapauksessa terapeutin ohjaavuus, on ratkaisevaa.

Itseasiassa ei. Sillä vaikka terapeutti ohjaa, niin jos asiakas ei ole aktiivinen tekijä, niin millään ei ole mitään vaikutusta. Ei ihmisiä voi väkisin auttaa minkään asian suhteen, jos henkilö ei itse halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Jos oma tahto ja oma panos muutokseen puuttuu, mitään ei tapahdu. Eli ihminen on itse aktiivinen toimija, joka kylläkin voi tarvita vaikeissa apua esimerkiksi oman käyttäytymisensä säätelyyn. Mutta muutos ei tapahdu, jos henkilö ei itse sitä halua.

Eikä muutos tapahdu myöskään, jos ei mene terapiaan? Eli kyseessä ei ole oma valinta, vaan muiden ihmisten ja yhteiskunnan väliintuloa vaativa vaikutusketju. Miksi mt-ongelmien perusteella myönnetään eläkkeitä, jos pohjimmiltaan kyse on oman vastuun ottamisesta? Eläkepäätös poistaa vastuun oman toimeentulon hankkimisesta. Eli yhteiskunta myöntää että terapia ei auta, tai että "noi nyt ei ota vastuuta joten annetaan sit eläke".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Raitistuneiden alkoholistien todistusvoimaa vie se, että he ovat raitistuneet. Mitä sanovat ne jotka eivät raitistuneet? Nämä ovat kaksi eri vertailuryhmää, eikä toisen perusteella voi tutkia toista.

Ne jotka eivät raitistu, eivät hae eivätkä ota apua vastaan. Tämä on vain se karu fakta. Jos raahaat alkoholistin väkipakolla pakkohoitoon, missä hänet laitetaan käymään vieroitushoito lääkkeineen kaikkineen päivineen, niin arvaa mitä tapahtuu, kun tämä henkilö päästetään ulos pakkohoidosta? Hän ryntää ensimmäiseen kapakkaan. Karu fakta on se, että ilman omaa tahtoa ei voi raitistua. Sama koskee huumeita ja muita riippuvuusongelmia.

Jos alkoholistilta kysyt alkoholismin syitä juovana kautena, hän sanoo syyn olevan yhteiskunnassa, paskoissa kavereissa, paskassa puolisossa, koska sataa, koska paistaa liikaa, koska on liian kylmä, koska on liian lämmin, koska...

Kun kysyt raitistuneelta alkoholistilta alkoholin juomisen syitä, hän osoittaa itseään peilistä. Voit vähätellä raitistuneiden omia kertomuksia, mutta se ei poista tosiasioita.

Mistä päättelet että vähättely voi kohdistua vain raitistuneiden kertomuksiin, mutta ei raitistumattomien? Nousee myös kysymys, että kuinkahan tervettä on esittää spekulatiivisia vastuuttomuussyytöksiä ihmisille, joilla muutenkin on kohonnut itsemurhariski ja voimakkaita syyllisyydentunteita? Varsinkin jos terapia ei auta ja sen syyksi esitetään vain: "potilas ei itse sitoutunut saamaan apua".

Ap, voitko laittaa terapeutin nimen julki? Hyvää ammattilaista etsimässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Asunnon antaminen asunnottomalle ei poista niitä syitä, miksi asunnoton päätyi asunnottomaksi. Samalla tavalla rahan antaminen velkavankeudessa elävälle ei poista niitä syitä, miksi ihminen joutui velkavankeuteen. Joskus kyse on yksinkertaisesti huonosta tuurista, että ihminen menettää esim. luottotietonsa tai asunnon. Vieläkin useammin taustalla on ihmisen oma käyttäytyminen ja omat valinnat, joiden muokkaamiseen henkilö tarvitsee apua. Jos henkilö ryyppää asuntonsa alta kerta toisensa jälkeen, uusi asunto ei poista ongelmaa. Jos ihminen pelaa rahansa kerta toisensa jälkeen, rahan työntäminen kyseiselle henkilölle ei auta, koska hän vain pelaa lisää.

Jos ihminen ryyppää niin paljon, että ei pysty asumaan omaehtoisesti, on kyseessä sairaus joka estää vapaan valinnan. Terve ihminen ei "valitse" asiaa joka on ainoastaan haitallinen. Jos henkilö tarvitsee apua "oman valinnan" muokkaamiseen, miten se on enää oma? Sehän on ulkoapäin tulevan vaikuttamisen seuraus.

Kyse ei ole pelkästään sairaudesta, johon henkilö ei voisi vaikuttaa millään tavalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siihen voi hakea apua. Kaikki raitistuneet alkoholistit sanovat samaa, kukaan muu kuin henitse eivät olisi voineet pelastaa heitä varmalta kuolemalta. Taitistuminen vaatii aina sitä omaa tahtoa ja päätöstä, ketään ei voi edes pakkohoidolla pakottaa raittiiksi. Eli kyse on myös valinnasta.

Se että ihminen tarvitsee apua oman käyttäytymisen muokkaamiseen ei mustavalkoisesti tarkoita sitä, että antaa elämänsä muiden käsiin. Se vaatii myös aktiivista toimijuutta, sillä millään avulla ihmistö ei pelasteta omalta itseltä, jos ihminen ei halua sitä.

Raitistuneiden alkoholistien todistusvoimaa vie se, että he ovat raitistuneet. Mitä sanovat ne jotka eivät raitistuneet? Nämä ovat kaksi eri vertailuryhmää, eikä toisen perusteella voi tutkia toista.

Ne jotka eivät raitistu, eivät hae eivätkä ota apua vastaan. Tämä on vain se karu fakta. Jos raahaat alkoholistin väkipakolla pakkohoitoon, missä hänet laitetaan käymään vieroitushoito lääkkeineen kaikkineen päivineen, niin arvaa mitä tapahtuu, kun tämä henkilö päästetään ulos pakkohoidosta? Hän ryntää ensimmäiseen kapakkaan. Karu fakta on se, että ilman omaa tahtoa ei voi raitistua. Sama koskee huumeita ja muita riippuvuusongelmia.

Jos alkoholistilta kysyt alkoholismin syitä juovana kautena, hän sanoo syyn olevan yhteiskunnassa, paskoissa kavereissa, paskassa puolisossa, koska sataa, koska paistaa liikaa, koska on liian kylmä, koska on liian lämmin, koska...

Kun kysyt raitistuneelta alkoholistilta alkoholin juomisen syitä, hän osoittaa itseään peilistä. Voit vähätellä raitistuneiden omia kertomuksia, mutta se ei poista tosiasioita.

Mistä päättelet että vähättely voi kohdistua vain raitistuneiden kertomuksiin, mutta ei raitistumattomien? Nousee myös kysymys, että kuinkahan tervettä on esittää spekulatiivisia vastuuttomuussyytöksiä ihmisille, joilla muutenkin on kohonnut itsemurhariski ja voimakkaita syyllisyydentunteita? Varsinkin jos terapia ei auta ja sen syyksi esitetään vain: "potilas ei itse sitoutunut saamaan apua".

Ei asia todellakaan ole noin yksinkertainen, että jos terapia ei auta, on syy asiakkaassa. En ole tällaista myöskään väittänyt. Syy voi olla asiakkaassa, syy voi olla terapeutissa ja syytä voi olla molemmissa.

Ja syyllisyydestä. Kaikkia ihmisiä ei vain voi pelastaa heiltä itseltään. Pelon vallassa ei silti kannata jättää sanomatta tosiasioita, kuten esim. alkoholisti raitistuu vain silloin, jos todella haluaa raitistua. Raittiit alkoholistit ovat olleet niitä juovia alkoholisteja joskus itse, joten he tietävät varsin hyvin, miten alkoholistin maailma ja ajatukset menevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan terapeutilla vaitiolovelvollisuus

On, mutta jos käy Kelan tukemassa terapiassa, terapeutti raportoi kerran vuodessa terapian edistymisestä Kelalle. Oma terapeuttini kirjoitti niihin yksityiskohtia yksityisasioistani, eikä lainkaan esim. mitä hän itse on tehnyt, esim. mitä kongnitiivisia menetelmiä, harjoituksia ym. on käytetty ( ei mitään?). Tai miten terapia on vaikuttanut masennukseeni tai toimintakykyyni. Ehkä siksi että terapia on ollut lähinnä vain tukea antavaa keskustelua, mitä psykiatriset sairaanhoitajat ilman terapeuttistatustakin antaa. Toki sinänsä arvistan tällaista keskustelua, koska minulla ei ole lähipiirissä ketään joille voisin avoimesti purkaa ajatuksia ja tunteitani, mutta olisin odottanut kongitiiviselta, jotain enemmän. 3 vuotinen terapia takana psyk. sairaanhoitajan vastaanotolla. Jos saisin valita uudelleen, etsisin psykologin pohjakoulutuksen omaavan terapetin.

Lisäksi terapeuttini ei olisi oma aloitteiseti antanut näitä raportteja minulle, vaan on täytynyt erikseen moneen kertaan pyydellä.

Kiitos vastauksesta. Mulla on psykiatriselta polilta lähete yksityiselle terapeutille. Kai senkin Kela maksaa?

Haluan sanoa vielä kaikille kipuileville (kaikille, niillekin yhteiskuntaa syyttäville) että minä ymmärrän, että elämä tuntuu paskalta. Ja että itselle tapahtuneet asiat tuntuvat paskalta, aiheuttaa vihaa ja katkeruutta. Se on täysin luonnollinen reaktio. Tuntekaa sitä vihaa ja katkeruutta, koska se pitää myös tuntea ulos, mutta mikään ei teitä pelasta, jos te ette jossain vaiheessa halua päästää nuista tunteista irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.

Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?

Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.

Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.

Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia. 

Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.

En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.

Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.

Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.

Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.

Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.

Jos haluaa tuon asenteen ottaa, niin se on oma valinta. Tuolla valinnalla taas vain pakenet lisää.

Determinismin totuusarvo ei riipu siitä, miten joku yksilö siihen asennoituu.

Jos noin valitsee ajatella.

No esimerkiksi Leukippos ajatteli näin, eikä hänen käsityksiään tietääkseni ole kumottu.

Edelleen valinta. Tuokin.

Sun pitää soittaa filosofian laitokselle ja kertoa että determinismi peruttu. Ovat turhaan 3000 vuotta yrittäneet pohtia asiaa.

Sinä voit jatkaa pakenemista muiden ajatuksiin ja antaa valta omasta elämästäsi muiden käsiin. Mutta sen teet edelleen sinä itse. Jos sinä päätät, että et voi elämällesi ja itsellesi mitään, koska determinismi ja ajattelija nimeltään se ja se on sanonut näin ja näin, niin se on sinun valintasi.

Muiden käsiin heittäytymistä on roikkua kuvitteellisessa avussa jota terapeutin kuvittelemat syy-yhteydet antavat. Konkreettisiin ongelmiin auttaa konkreettinen apu. Asunnoton tarvitsee asunnon, ei jari sarasvuon self help -viisauksia.

Et taida todellisuudessa tietää terapiasta mitään, koska terapiassa ei heittäydytä muiden käsiin, vaan siellä opetellaan aktiivisesti ottamaan vastuu omasta elämästä. Missään ei luvata, että terapeutti pelastaa ja ratkaisee kaikki elämän ongelmat, jos asiakas ei ole valmis itse tekemään töitä sen eteen.

Itseasiassa tuo kommenttisi todistaa sen, että sinulla on vain äärimmäisen vihamielisiä mielikuvia terapiasta, ei tietoa.

Taisi olla toinen kirjoittaja, joka esitti väitteen vallan antamisesta muille. Jos henkilön elämä menee eri tavalla siitä riippuen, osallistuuko hän terapiaan vai ei, siis ottaako vastaan ulkopuolista vaikutusta vai ei, niin sehän todistaa että ulkopuoliset olosuhdetekijät, tässä tapauksessa terapeutin ohjaavuus, on ratkaisevaa.

Itseasiassa ei. Sillä vaikka terapeutti ohjaa, niin jos asiakas ei ole aktiivinen tekijä, niin millään ei ole mitään vaikutusta. Ei ihmisiä voi väkisin auttaa minkään asian suhteen, jos henkilö ei itse halua ottaa vastuuta omasta elämästään. Jos oma tahto ja oma panos muutokseen puuttuu, mitään ei tapahdu. Eli ihminen on itse aktiivinen toimija, joka kylläkin voi tarvita vaikeissa apua esimerkiksi oman käyttäytymisensä säätelyyn. Mutta muutos ei tapahdu, jos henkilö ei itse sitä halua.

Eikä muutos tapahdu myöskään, jos ei mene terapiaan? Eli kyseessä ei ole oma valinta, vaan muiden ihmisten ja yhteiskunnan väliintuloa vaativa vaikutusketju. Miksi mt-ongelmien perusteella myönnetään eläkkeitä, jos pohjimmiltaan kyse on oman vastuun ottamisesta? Eläkepäätös poistaa vastuun oman toimeentulon hankkimisesta. Eli yhteiskunta myöntää että terapia ei auta, tai että "noi nyt ei ota vastuuta joten annetaan sit eläke".

Muutos ei välttämättä vaadi terapeuttia, kyllä se voi onnistua itsekseenkin muiden ihmisten kannustamana ja muut läheiset peilinä. Mutta muutos tapahtuu vain omasta tahdosta, tekee sen sitten yksin, vai terapiassa. Suomessa varsinkin on vaihtoehtoja vaikka muille jakaa. On vertaistukiryhmiä, ystäväkerhoja ja vaikka mitä. Yhteiskuntamme ei ole täydellinen, en sitä väitä, mutta niillä omilla valinnoilla on paljon suurempi merkitys, mitä voisi kuvitella. Mihin haluaa suunnata katseensa, tulevaisuuteen vai menneeseen, hyvään vai pahaan. Etsiikö elämästään niitä asioita, jotka ovat hyvin ja joita pystyy itse parantamaan, vai etsiikö kaikki ne asiat, jotka ovat paskasti suhteessa muihin ja tekee päätelmän, että minä en voi tehdä elämälleni mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei asia todellakaan ole noin yksinkertainen, että jos terapia ei auta, on syy asiakkaassa. En ole tällaista myöskään väittänyt. Syy voi olla asiakkaassa, syy voi olla terapeutissa ja syytä voi olla molemmissa.

Ja syyllisyydestä. Kaikkia ihmisiä ei vain voi pelastaa heiltä itseltään. Pelon vallassa ei silti kannata jättää sanomatta tosiasioita, kuten esim. alkoholisti raitistuu vain silloin, jos todella haluaa raitistua. Raittiit alkoholistit ovat olleet niitä juovia alkoholisteja joskus itse, joten he tietävät varsin hyvin, miten alkoholistin maailma ja ajatukset menevät.

Tämän sanominen on liirum laarumia niin kauan kun ei tiedetä syytä siihen, miksi eri ihmisillä motivaatio esim. raitistumiseen vaihtelee. Lisäksi läheskään kaikilla ongelmaisilla ei ole alkoholiongelmaa. Voi olla täysin raitis henkilö mutta silti työkyvytön, koska aiemmat tapahtumat elämässä ovat vieneet voimat. Onko näissäkin tapauksissa aina kyse motivaatiosta, ja jos on, niin miksi ylipäätään kenellekään myönnetään eläkkeitä? Rottakokeissa on todettu, että kun rotille annetaan sähköiskuja ilman mahdollisuutta paeta, ne eivät lopulta edes yritä paeta. Miksi ihmisellä olisi toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia todellakaan ole noin yksinkertainen, että jos terapia ei auta, on syy asiakkaassa. En ole tällaista myöskään väittänyt. Syy voi olla asiakkaassa, syy voi olla terapeutissa ja syytä voi olla molemmissa.

Ja syyllisyydestä. Kaikkia ihmisiä ei vain voi pelastaa heiltä itseltään. Pelon vallassa ei silti kannata jättää sanomatta tosiasioita, kuten esim. alkoholisti raitistuu vain silloin, jos todella haluaa raitistua. Raittiit alkoholistit ovat olleet niitä juovia alkoholisteja joskus itse, joten he tietävät varsin hyvin, miten alkoholistin maailma ja ajatukset menevät.

Tämän sanominen on liirum laarumia niin kauan kun ei tiedetä syytä siihen, miksi eri ihmisillä motivaatio esim. raitistumiseen vaihtelee. Lisäksi läheskään kaikilla ongelmaisilla ei ole alkoholiongelmaa. Voi olla täysin raitis henkilö mutta silti työkyvytön, koska aiemmat tapahtumat elämässä ovat vieneet voimat. Onko näissäkin tapauksissa aina kyse motivaatiosta, ja jos on, niin miksi ylipäätään kenellekään myönnetään eläkkeitä? Rottakokeissa on todettu, että kun rotille annetaan sähköiskuja ilman mahdollisuutta paeta, ne eivät lopulta edes yritä paeta. Miksi ihmisellä olisi toisin?

Olet oikeassa siinä, että asia ei ole ylsinkertainen. On vaikeaa määritellä yleismaallisesti, mikä konsepti auttaa kaikkia maailman ihmisiä. Vaikka yleismaallista konseptia ei voisi määritellä, se ei silti poista sitä, että ihmisellä on aina mahdollisuus omaan valintaan. Vaikka valinnanmahdollisuudet ovat pienet, niin silti se on aina olemassa. Ja selviytyneet monesti valitsevat selviytyä mahdottomistakin olosuhteista.

Miksi kaikki eivät valitse selviytymistä, vaan katastrofin uhatessa haluavat ennemmin luovuttaa? En tiedä. Kyse on varmasti taas monimutkaisesta prosessista. Sinäkään et tiedä tähän vastausta, sillä syy ei ole yhteiskunnassa, olosuhteissa, muissa ihmisissä yms. Niin paljon on nimittäin ihmisiä, jotka selviytyvät täysin epäinhimillisistä olosuhteista, joten olosuhteitakaan ei voi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.

Pahoittelut, jos joku on jo vastannut tähän ja jankkaan samaa asiaa. En ole lukenut ketjua tämän pidemmälle.

Asiaan. Tämä tyylisuuntaus on nimenomaan tätä päivää: ei keskitytä asiakkaan ongelmiin, vaan korostetaan asioita, jotka ovat hyvin. Hienolta kuulostava lähestymistapa, mutta ei todellakaan toimi kaikille. Minulle ei myöskään tämä taktiikka toiminut ollenkaan, päinvastoin. Tuli olo, että olen paitsi päästäni pipi, kun olen masentunut, myös kiittämätön paskiainen, kun en ymmärrä, kuinka loistavasti asiani ovatkaan. Kun on masentunut ja ahdistunut, niin ei siinä kiinnosta alkaa veisaamaan kiitosvirttä terveistä lapsista tai kauniista säästä. Terapeutin mairean ärsyttävä kannustaminen kääntyy vain itseään vastaan ja saa asiakkaassa aikaan entistä paskemman olon.