Lue keskustelun säännöt.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt
21.01.2017 |
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asia todellakaan ole noin yksinkertainen, että jos terapia ei auta, on syy asiakkaassa. En ole tällaista myöskään väittänyt. Syy voi olla asiakkaassa, syy voi olla terapeutissa ja syytä voi olla molemmissa.
Ja syyllisyydestä. Kaikkia ihmisiä ei vain voi pelastaa heiltä itseltään. Pelon vallassa ei silti kannata jättää sanomatta tosiasioita, kuten esim. alkoholisti raitistuu vain silloin, jos todella haluaa raitistua. Raittiit alkoholistit ovat olleet niitä juovia alkoholisteja joskus itse, joten he tietävät varsin hyvin, miten alkoholistin maailma ja ajatukset menevät.
Tämän sanominen on liirum laarumia niin kauan kun ei tiedetä syytä siihen, miksi eri ihmisillä motivaatio esim. raitistumiseen vaihtelee. Lisäksi läheskään kaikilla ongelmaisilla ei ole alkoholiongelmaa. Voi olla täysin raitis henkilö mutta silti työkyvytön, koska aiemmat tapahtumat elämässä ovat vieneet voimat. Onko näissäkin tapauksissa aina kyse motivaatiosta, ja jos on, niin miksi ylipäätään kenellekään myönnetään eläkkeitä? Rottakokeissa on todettu, että kun rotille annetaan sähköiskuja ilman mahdollisuutta paeta, ne eivät lopulta edes yritä paeta. Miksi ihmisellä olisi toisin?
Olet oikeassa siinä, että asia ei ole ylsinkertainen. On vaikeaa määritellä yleismaallisesti, mikä konsepti auttaa kaikkia maailman ihmisiä. Vaikka yleismaallista konseptia ei voisi määritellä, se ei silti poista sitä, että ihmisellä on aina mahdollisuus omaan valintaan. Vaikka valinnanmahdollisuudet ovat pienet, niin silti se on aina olemassa. Ja selviytyneet monesti valitsevat selviytyä mahdottomistakin olosuhteista.
Miksi kaikki eivät valitse selviytymistä, vaan katastrofin uhatessa haluavat ennemmin luovuttaa? En tiedä. Kyse on varmasti taas monimutkaisesta prosessista. Sinäkään et tiedä tähän vastausta, sillä syy ei ole yhteiskunnassa, olosuhteissa, muissa ihmisissä yms. Niin paljon on nimittäin ihmisiä, jotka selviytyvät täysin epäinhimillisistä olosuhteista, joten olosuhteitakaan ei voi syyttää.
Niin, ja jotkut ovat pidempiä kuin toiset, joten tulvan sattuessa heidän päänsä pysyy kauemmin vedenpinnan yläpuolella. Se ei tarkoita että kyseessä oli valinta. Jos ihmiset keskimäärin reagoivat huonoon olosuhteeseen hunommin tuloksin kuin hyvään, ei kyseessä ole yksilön vika vaan lajille tyypillinen malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Pari kertaa alustavasti jutellut terveyskeskuksessa jonkun kokoomuslaisen paremmintietäjän kanssa. Joo haista vittu runkkari, sun neuvojas en tarvitse.
No sinäpä se kuulostatkin tasapainoiselta ihmiseltä. Ei varmasti mitään ongelmia tunteiden käsittelyssä eikä vuorovaikutustaidoissa muiden ihmisten kanssa, jep jep...
Terapiasta ei ole mitään hyötyä jos ei itse ole valmis kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan, kohtaamaan sitä mikä eniten sattuu ja ottamaan vastuun itsestään ja tunteistaan. Terapeutti on peili, ei hän voi ketään korjata, ainoastaan peilata asioita joita sinussa näkee. Ja tietysti hän ottaa rahaa, se on hänen työnsä, ei hän ole asiakkaansa pyyteetön äiti joka omistautuu asiakkaan ongelmille. Mitään ei ole tehtävissä jos asiakas ei itse halua nähdä vaivaa ja kantaa vastuuta ongelmistaan.
Ja vielä. On olemassa psykiatrisia sairauksia joyka tarvitsevat järeämpää hoitoa. Sitten on olemassa lukuisia neuroottisia häiriöitä, joista kohta taitaa kärsiä suurin osa väestöstä. Kahta eri ongelmakenttää siis.
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä satavuotta sitten ollut mitään terapeutteja silittelemässä ja ymmärtämässä jokaisen narsistin itkuja.
Nyt pikkutytöt katselleet sinkkuelämiä ja luullaan että jossain terapeutilla ramppaamisella saadaan parempi elämä, vaikka kaikki lähtee vain itsestä.
t. Mies 24.
On se kiva, että 24-vuotias mies tietää taas naisten ongelmat terapeuttia paremmin. Entäs sitten nämä terapian tarpeessa olevat miehet, kukas heille kertoo tämän totuuden, että "kaikki lähtee vain itsestä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia auttaa samala tavalla kuin uskonto, eli jos siihen uskoo. Se ei silti tarkoita että taustalla oleva ajatusmalli on totta. Ateisti ei voi pakottaa itseään uskomaan Jeesukseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Hienoa että olet uskaltautunut kurssin muutokseen. Aluksi tekee kipeää, kuuluu asiaan, mutta oivalluksien myötä alkaa olo helpottaan ja elämä muuttuu helpommaksi. Tsemppiä ja olet todella rohkea, pidä se mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin pelottavaa. Pelkään totuutta mikä tulee järkyttämät puolisoani. Mieheni on täysin tyytyväinen ja onnellinen, ja totuus sitten haavoittaa häntä jos ei pysty mukautumaan. Miksi minun totuus tulee satuttamaan häntä niin paljon??? Miksi pitää valita??
Jos jatkan kieltämällä asioita edelleen, jatkuu tämä oireiluni, joten vaihtoehtojakaan ei ole.
Miksi mun täytyy rikkoa jotain hyvää, että saan itseni kuntoon??? Vituttaa ja itkettää!
Oletko lesbo vai transseksuaali vai mikä on se, mikä voisi miestäsi järkyttää ja rikkoa liittonne?
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä satavuotta sitten ollut mitään terapeutteja silittelemässä ja ymmärtämässä jokaisen narsistin itkuja.
Nyt pikkutytöt katselleet sinkkuelämiä ja luullaan että jossain terapeutilla ramppaamisella saadaan parempi elämä, vaikka kaikki lähtee vain itsestä.
t. Mies 24.
100 vuotta sitten hukuttauduttiin lähimpään järveen tai ammuttiin kuula kalloon kun ahdisti. Jotkut suosivat näitä metodeja tänäkin päivänä.
Kaikki todellakin lähtee itsestä joskus on ajanut itsensä umpikujaan josta ei pääse pois kuin kuulalla otsassa tai ulkopuolisen avustamana. Oma mies uskalsi myöntää piilevät pelkonsa ja hakea apua, lapsetkin tykkää kun isä on hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää palsta jaksaa aina yllättää. Käsittämätöntä millaisissa poteroissa ihmiset kyyhöttävät.
Kuten palstan suosikkifilosofi Tuomas Enbuske sanoi: masennus on sitä että on liian realistinen. Onnellisuus edellyttää että osaa huijata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin pelottavaa. Pelkään totuutta mikä tulee järkyttämät puolisoani. Mieheni on täysin tyytyväinen ja onnellinen, ja totuus sitten haavoittaa häntä jos ei pysty mukautumaan. Miksi minun totuus tulee satuttamaan häntä niin paljon??? Miksi pitää valita??
Jos jatkan kieltämällä asioita edelleen, jatkuu tämä oireiluni, joten vaihtoehtojakaan ei ole.
Miksi mun täytyy rikkoa jotain hyvää, että saan itseni kuntoon??? Vituttaa ja itkettää!Oletko lesbo vai transseksuaali vai mikä on se, mikä voisi miestäsi järkyttää ja rikkoa liittonne?
Ei kyse ole mistään tästä. En halua avata tätä enempää, mutta löytyihän niitä asioita, joita oma elämän muutos toi esiin salatuista poteroistaan. Elämä muutenkin nyt vähän sekaisin, en ole ollut oma itseni viimeaikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Vajaavaisuudet ja sairas käyttäytyminen ei johdu yhteiskunnasta eikä muista ihmisistä, se johtuu sinusta itsestäsi. Ja itseään voi muuttaa ja muokata, jos haluaa. Mikään ei ole kätevämpää, kuin syyttää yhteiskuntaa ja muita omista ongelmista.
Niin, koska kaikkihan me tiedämme ettei sillä ole mitään vaikutusta, syntyykö ihminen Darfuriin vai Kaivopuistoon.
Lapsuuden kannalta on, aikuiselämän kannalta ei. Aikuinen valitsee itse, jos ei halua tehdä itselleen ja elämälleen mitään, vaan kieriskellä siinä itsesäälissä yhteiskuntaa ja muita syyttäen. Mä nyt vaan oon tämmönen-tekosyy ei päde aikuisten kanssa.
Ainuttakaan omaa valintaa ei ole koskaan todistettu missään.
Heh heh, vieläkö joku jaksaa vääntää tästä ikivanhasta, kusenpolttamasta aiheesta, siis valinnanvapaudesta. Moni kommunistifilosofi on toki vuosien saatossa rahoittanut ryyppäämisensä tätä kysymystä "tutkimalla", mutta luulin sen jääneen jo 70-luvulle. Kysymystä taisivat pohtia jo kreikkalaiset filosofitkin , mutta peruste on varmasti ollut sama kuin kommareilla, vastenmielisyys työntekoa kohtaan ja mieltymys päihdyttäviin juomiin. Tyhjänpäivinen kysymys, jonka vatkaaminen ei johda koskaan minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvetta ollut terapialle ja sattunut ikäviäkin asioita. Selvittelen asiat aina omassa mielessä ja saatan kertoa sitten jollekin kun oon jo sinut tapahtuneen kanssa.
Ei kaikkea voi selvitellä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten palstan suosikkifilosofi Tuomas Enbuske sanoi: masennus on sitä että on liian realistinen. Onnellisuus edellyttää että osaa huijata itseään.
"Realistit" ovat kyllä useimmiten todellisuudessa narsistisia pessimistejä.
Itse oon päätynyt siihen, että kukaan muu ei voi ihmistä auttaa kuin hän itse. Monet vuodet olen odottanut pelastajaa ja hakenut ulkopuolista apua ongelmiini (masennus ja ahdistuneisuushäiriö) turhaan ja viime vuoden lopulla palaset yhtäkkiä vaan loksahtivat kohdalleen; mikään virallinen / maksullinen "taho" ei minusta lopulta välitä tuon taivaallista eikä ole vastuussa eikä velvollinen minua pelastamaan elävien kirjoihin. Jokainen aikuinen ihminen on tasan tarkkaan vastuussa itsestään ja omasta elämästään. On kuin joku olisi sytyttänyt lampun päässä!!! Olen vieläkin iloton ja helposti ahdistuva, mutta enää en itke itsesääliä ja odota päähänsilitystä, vaan totean vaan että tälläinen on minun elämäni ja elän sitä sairaudestani huolimatta niin hyvin kuin pystyn, muita eli läheisiäni huolillani rasittamatta. Jos joku asia tai ihminen pahentaa oloani, pyrin karsimaan sen pois tai edes minimiin elämästäni. Elämä on valintoja tässäkin!
Mutta tähän pisteeseen pääsy oli siis vuosikausien itsetutkiskelun ja avun turhaan hakemisen tulos, joten kärsivällisyyttä kohtalotoverit!
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.
Kannattaisi sanoa, että sinulla olisi puhuttavaa, jos hän voisi kerrankin kuunnella. Tai kysy sitten, voisitko vaihtaa terapeuttiin, joka kuuntelisi enemmän, mitä sinulla on sanottavaa.
Älä tee itsellesi mitään pahaa, ei itsemurha ole ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Ei vielä satavuotta sitten ollut mitään terapeutteja silittelemässä ja ymmärtämässä jokaisen narsistin itkuja.
Nyt pikkutytöt katselleet sinkkuelämiä ja luullaan että jossain terapeutilla ramppaamisella saadaan parempi elämä, vaikka kaikki lähtee vain itsestä.
t. Mies 24.
Mielenkiintoinen logiikka. Syytät terapiassa käyviä narsistisiksi, vaikka todellisuudessasi kaikki lähtee vain itsestä.
Ihmisen sisäinen pahoinvointi ei ole vain oma ongelmansa, vaan heijastuu usein ympäristöön vaikuttaen siten kollektiivisesti. Panostus omaan henkiseen hyvinvointiin lisää edellytyksiä yhteisön hyvinvointiin.
Tuollaisesta ei todellakaan ole apua kaikille. Se kääntyy itseään vastaan. Ei tunteiden väheksyminen auta. Niille pitää antaa tilaa.