Lue keskustelun säännöt.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt
21.01.2017 |
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Kävin ekan kerran ammattilaisen puheilla 20 vuotta sitten. Sanottiin, että masennus ei ole perinnöllistä (nykyään lähes jokainen osuma googlella sanoo sen olevan ainakin osittain perinnöllistä). Eipä ole hirveästi huvittanut sen jälkeen käydä.
No kyllä aivojan rakenne on periytyvä, mutta se ei ole mikään automaatio, että masentuneen lapsesta tulee masentunut. Kuten ei alkoholistin lapsesta tule aina alkoholistia. Vaan niillä lapsuusoloilla on suuri merkitys. Masentunut äiti saattaa hoitaa lastaan siten, että lapsi masentuu myös joskus. Mutta ei välttämättä. Koko elämä on muutosta. Jokainen päivä on uusi. Joka päivä voit valita toisin, oivaltaa uusia asioita ja mennä eri suuntaan mihin geenisi ja kasvatusolot ovat sinua muokanneet. Ei kannata stigmatisoida itseään, koska se pitää sinua paikoillaan vankina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ekan kerran ammattilaisen puheilla 20 vuotta sitten. Sanottiin, että masennus ei ole perinnöllistä (nykyään lähes jokainen osuma googlella sanoo sen olevan ainakin osittain perinnöllistä). Eipä ole hirveästi huvittanut sen jälkeen käydä.
No kyllä aivojan rakenne on periytyvä, mutta se ei ole mikään automaatio, että masentuneen lapsesta tulee masentunut. Kuten ei alkoholistin lapsesta tule aina alkoholistia. Vaan niillä lapsuusoloilla on suuri merkitys. Masentunut äiti saattaa hoitaa lastaan siten, että lapsi masentuu myös joskus. Mutta ei välttämättä. Koko elämä on muutosta. Jokainen päivä on uusi. Joka päivä voit valita toisin, oivaltaa uusia asioita ja mennä eri suuntaan mihin geenisi ja kasvatusolot ovat sinua muokanneet. Ei kannata stigmatisoida itseään, koska se pitää sinua paikoillaan vankina.
Niin, voihan sitä osallistua satasen finaaliin lantsut jalassa ja kokeilla josko voittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisen itsetuntemus on tuolla tasolla? "Onnellinen avioliitto"? Etkö nyt edes itse osaa tunnistaa oletko onnellinen vai et...
Ap tässä.
Ihana asenne sinulla...
Pitkä liitto takana, ihmiset muuttuvat sen aikana. Elämäntilanteet muuttuvat. Itse muuttuu. Onnellinen parisuhde jossa on aitoa rakkautta ja kumppanuutta, mutta jossa silti toinen on tavallaan näkymätön, eikä toinen halua katsoa/kohdata sitä asiaa.
En viitsi tässä avautua siitä sen enempää, se ei kuulu ulkopuolisille. Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia ja helppoja... itsekin hämmästelen tässä sitä oivallusta.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.
Kai sä voit vaihtaa terapeuttia? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ekan kerran ammattilaisen puheilla 20 vuotta sitten. Sanottiin, että masennus ei ole perinnöllistä (nykyään lähes jokainen osuma googlella sanoo sen olevan ainakin osittain perinnöllistä). Eipä ole hirveästi huvittanut sen jälkeen käydä.
No kyllä aivojan rakenne on periytyvä, mutta se ei ole mikään automaatio, että masentuneen lapsesta tulee masentunut. Kuten ei alkoholistin lapsesta tule aina alkoholistia. Vaan niillä lapsuusoloilla on suuri merkitys. Masentunut äiti saattaa hoitaa lastaan siten, että lapsi masentuu myös joskus. Mutta ei välttämättä. Koko elämä on muutosta. Jokainen päivä on uusi. Joka päivä voit valita toisin, oivaltaa uusia asioita ja mennä eri suuntaan mihin geenisi ja kasvatusolot ovat sinua muokanneet. Ei kannata stigmatisoida itseään, koska se pitää sinua paikoillaan vankina.
Niin, voihan sitä osallistua satasen finaaliin lantsut jalassa ja kokeilla josko voittaisi.
Avojaloin vois onnistuakkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli niin huono terapeutti, että olen vihainen itselleni, kun kävin hänen luonaan yli kaksi vuotta.
Kun vihdoin pääsin hänestä eroon, tuntui kuin olisin saanut jätettyä pahoinpitelevän poikaystävän.
Terapeutti käytti hädänalaista oloani hyväkseen, lypsi minulta rahaa, vaikka tiesi alusta asti, ettei osaa minua auttaa.
Olin niin huonossa kunnossa kun aloitin terapian, että olisin varmaan tappanut itseni, jos olisin joutunut etsimään toisen terapeutin.
Siksi minua arveluttaa sote-uudistus, jossa potilas itse kilpailuttaa palveluntarjoajan.
Masentuneella ei ole jaksamista tehdä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin pelottavaa. Pelkään totuutta mikä tulee järkyttämät puolisoani. Mieheni on täysin tyytyväinen ja onnellinen, ja totuus sitten haavoittaa häntä jos ei pysty mukautumaan. Miksi minun totuus tulee satuttamaan häntä niin paljon??? Miksi pitää valita??
Jos jatkan kieltämällä asioita edelleen, jatkuu tämä oireiluni, joten vaihtoehtojakaan ei ole.
Miksi mun täytyy rikkoa jotain hyvää, että saan itseni kuntoon??? Vituttaa ja itkettää!
Katso se jakso Solsidan -sarjasta missä on se terapeutti sitä pariskuntaa auttamassa.
Tulee YLE-areenalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Pari kertaa alustavasti jutellut terveyskeskuksessa jonkun kokoomuslaisen paremmintietäjän kanssa. Joo haista vittu runkkari, sun neuvojas en tarvitse.
Taidat olla itse itsesi pahin vihollinen.
Huonoja terapeutteja on. Olen ajatellut vaihtaa itsekin. Olen miettinyt että mitä apua tähän mennessä oon saanut ja se on äärimmäisen vähäistä.
Joudun jopa ohjaamaan terapeuttia mitä pitäisi tehdä vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli niin huono terapeutti, että olen vihainen itselleni, kun kävin hänen luonaan yli kaksi vuotta.
Kun vihdoin pääsin hänestä eroon, tuntui kuin olisin saanut jätettyä pahoinpitelevän poikaystävän.
Terapeutti käytti hädänalaista oloani hyväkseen, lypsi minulta rahaa, vaikka tiesi alusta asti, ettei osaa minua auttaa.
Olin niin huonossa kunnossa kun aloitin terapian, että olisin varmaan tappanut itseni, jos olisin joutunut etsimään toisen terapeutin.
Siksi minua arveluttaa sote-uudistus, jossa potilas itse kilpailuttaa palveluntarjoajan.
Masentuneella ei ole jaksamista tehdä sellaista.
Sote-uudistus tuo varmaan jotain muutoksia asiaan, mutta juuri tuollaistahan se on nykyäänkin terapeutin etsiminen. Itse se täytyy löytää, ellei joku sitten pääsy suosittelemaan jotakuta tai ole sellaisella paikkakunnalla, että vaihtoehtoja on tasan yksi. Pienituloisen ja voimavaroiltaan rajallisen asiakkaan hakeutuminen terapiaan on hankalaa. Pitäisi päästä kokeilemaan ainakin paria ennen valinnan tekemistä, mutta niistäkin tutustumiskäynneistä täytyy yleensä maksaa, ja täysi hinta vielä, niitä käyntejä Kela ei tue. Ja jostain pitäisi löytää ne voimat etsiä ne terapeutit, tutustua terapiasuuntauksiin jne. Mulla olis ollut parikymppisenä mahdollisuus Kelan tukemaan psykoterapiaan keskivaikean/vaikean masenuksen takia, mutta ei todellakaan voimia aloittaa sitä prosessia. Sitten kun olisin ehkä jaksanut, olin vaihtanut opiskelun perässä paikkakuntaa ja hoidon siirtäminen jne tuntui liian vaivalloiselta. Se oli jo toinen vaikeampi masennusjakso elämäni aikana, mutta sekin jäi hoitamatta kunnolla. Noin kolmen vuoden päästä ongelmat uusi taas, tuloksena jälleen neljän kuukauden sairasloma.
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasemmistolaisia yhdistää se, että heidän ongelmansa on aina yhteiskunnan vika, peilistä ei löydy muuta kuin uhri.
Vierailija kirjoitti:
Monia taitaa yllättää se, että merkittävin asia terapian onnistumisessa on potilaan ja terapeutin suhde. Ja terapeutteja on erilaisia. Osa toimijoista on sairaanhoitajia, osa psykologeja ja osa psykiatreja. Kaikilla näillä sisään eri koulutuspohja. Psyk sh, jolla kävin, oli todella erikoinen ja meillä ei natsannut yhtään. Oma terapeuttini taas on psykiatri ja hänen kanssaan meillä on hyvä suhde.
Hyvä juttu teille, jotka olette itse itsenne parataneet. Kaikilla meillä ei ole siihen mahdollisuutta. Miksi sisään tulette terapia-ketjuun lyttäämään sitä, mitä toiset tarvitsevat? Narsistiselta kuulostaa; "minun kokemukseni on ainoa oikea ja niinpä minä päätän, mikä toimii ja mikä ei".
Tunnen muutaman tällaisen "en ole tarvinnut terapiaa vaan paransin itse itseni"-tyypin. Todellisuudessa ovat aika rikki, mutta pakenevat omaa rikkonaisuuttaan töihin, lapsiin, harrastuksiin. Milloin mihinkin. Eivät tajua omia käyttäytymiskaavojaan. Toistavat joko lapsuuden selviytymiskeinoja, joista nykyhetkessä ei ole muuta kuin haittaa, tai toimivat samoin, mitä oman elämänsä kaltoinkohtelijat. Eivät näe näitä sairaita käyttäytymismallejaan ja tekevät kaikkensa, jotta eivät näyttäisi heikolta ja apua tarvitsevalta, vaikka koko olemus huokuu päinvastaista kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vasemmistolaisia yhdistää se, että heidän ongelmansa on aina yhteiskunnan vika, peilistä ei löydy muuta kuin uhri.
Vapaan tahdon olemassaoloa ei ole todistettu.
t. ateisti
Kelalla pitäisi olla palvelu josta saisi tukea terapian etsintään ja just siihen että mikä itselle sopisi ja jos terapia ei toimi, heillä olisi mahdollisuus neuvoa asiantuntijan avulla.
Esim. tosi pätevä terapeutti jolla pitkä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Mitä fiksua sinä sitten sanoisit tuolle kirjoittajalle? Ja kuka sinä olet mitätöimään hänen kokemustaan? Minä ymmärrän häntä hyvin, jos ihmiseltä on viety toivo niin se ei toki katso sosiaaliluokkaa, mutta kummassa se helpommin ensinnäkin menee, ala- vai yläpäässä sosiaali- tai varallisuusluokkia ja toisekseen terapeutin kuuluisi kyetä auttamaan toivon annossa, jos ei ole kyennyt, niin vika on terapeutissa.
Kaikkia ihmisiä ei vain kykene auttamaan. Jotkut vastustavat tiukasti näkemästä, kokemasta ja kuulemasta omaa elämäänsä ja ongelmiaan rehellisesti. Se, että syyttää terapeuttia väärästä poliittisesta puolueesta on aika hyvä merkki siitä. Kyllä ne terapeutitkin on ihan ihmisiä, monenlaiselta taustalta. On köyhiä, rikkaita. Aika usein terapeutiksi ryhdytään, kun omassa elämässä on ollut ihminen, jonka vaikeuksia halutaan ymmärtää ja joskus se ihminen on terapeutti itse. Eli hänellä on voinut olla vaikka kuinka vaikea elämä takanaan.
Tai sitten kaikki eivät suostu keskittymään epärehellisesti sivuseikkoihin, kun pääpointti on se että ympäröivät olosuhteet ovat estäneet hyvän elämän, ja sitä ei voi vuosikymmenien jälkeen enää muuttaa. Silloin mennään loput elämästä miten pystytään, eli "osataan elää asian kanssa", ja siihen ei tarvita tuntemattoman henkilön koulukirjaviisauksia.
Jos sinun läheisiltäsi ja työkavereiltasi kysyisi, tarvitsetko terapiaa oman käyttäytymisesi säätelyyn, olen 100% varma, että vastaus heiltä olisi kyllä. Teissä itse selviytyjissä on se vika, että haluatte pitää kaikkivoipaisuuskuvitelmistanne niin kovasti kiinni, ettette näe omaa sairasta käyttäytymistänne. Yritätte peitellä sitä etenkin itseltänne kaikin tavoin. Jo pelkästään tuo hyökkäys terapiaa ja terapiassa käyviä kohtaan suorastaan huutaa niistä vajavaisuuksista, mitä teissä on ja jotka kaipaavat kipeästi työstämistä, mutta pelkäätte oman itsenne kohtaamista ja projisoitte sen muihin.
En ole kiistänyt "vajavaisuuksia", en vain pidä niitä sairauksina vaan yhteiskunnallisina seurauksina. Kukaan ei ole osoittanut, että ne olisi muutettavissa joillakin jaarittelutuokioilla ammattiselittäjän kanssa.
Tämä suojaus ei ole mikään yleinen ongelma terapioissa, vaan se, ettei terapeutti tunnista narsistista kohtelua hoidettavansa ongelmana ja siis potilaan oireilun takana. Ja siitä ettei terapia siksi auta syytetään apua saamaan tullutta potilasta.