Lue keskustelun säännöt.
Olin ensimmäistä kertaa elämässäni terapiassa, ja nyt
21.01.2017 |
Olen hämmentynyt, ihmeissäni ja järkyttynyt.
Yksi ainoa tunnin sessio ja elämäni rävähti eteeni täysin avoimena, raadollisena. Terapeutti osasi poimia juuri oikeat asiat esiin, tehdä oikeat kysymykset ja nyt eteeni on noussut asiat ja syy-seuraus-suhteet miksi käyttäydyn ja koen ne asiat miksi tulin terapiaan.... Kipeiden asioiden oivallusta omasta elämästä ja nyt sattuu ihan helvetisti se totuus mitä en ollut tajunnut. Pelkään, että elämäni menee uusiksi, tai tämä avioliitto jota pidin täysin onnellisena ja täydellisenä. Ahdistaa!!!
Kommentit (166)
3 v terapiaa takana. Koskaan ei me tullut mitään tuollaista mullistavaa oivalluksen tunnetta, mutta kun vertaan tilannettani ja oloani kolmen vuoden takaiseen , tajuan kuinka mullistava muutos on ollut. Ei kaikille mitään suuria mullistuksia tule, mutta terapia voi silti tehota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Niin no, ongelmiin on aina syyt. Terapiaan useimmat menee siksi, että kykenisi korjaamaan itsessään sen, mikä korjattavissa on ja lopun kanssa elämään. Sellanen "maailman paskuus aiheuttaa pahoinvointini, voin siis huonosti niin kauan kunnes maailma muuttuu" saattaa tuntua turvalliselta lähestymiseltä, mutta siinähän sitten ollaan ja eletään pahoinvoinnin kanssa.
Eiköhän suurin osa ihmiskunnasta ole aina elänyt pahoinvoinnin kanssa, ja jos terapian tarkoitus on oppia elämään sen kanssa mikä ei ole korjattavissa, niin kiitos vaan, se onnistunee ilman keskiluokkaisen opistotytön neuvojakin.
Ap tässä, pyydän että jätetään nämä terapia on huuhaata-keskustelut pois. Menin terapiaan saadakseni apua, älkää tulko lyttäämään, kiitos!
Tehkää oma ketju asiasta, jos vastustatte terapiaa tai pidätte sitä huuhaana.
Pidetään ketju myös asiallisena.
Vierailija kirjoitti:
En usko terapiaan. Mitä menneitten vatvominen auttaa? Jos edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioita, lukee kirjallisuutta aiheesta niin osaa laittaa asioita ihan omassa pääkopassa paikoilleen. Mulla on sellainen lapsuus että moni ei olisi siitä selvinnyt mutta selvisin ilman terapiaa itse tiedostamalla, pohtimalla ja ymmärtämällä syy-seurauksia.
Kuka sinua on auttanut? Kaikilla ei ole ympärillä viisaita ihmisiä. Yksin et olisi selviytynyt, terapiaan menee ne joilla ei ole omassa elämässä ymmärtäjiä.
Vierailija kirjoitti:
En usko terapiaan. Mitä menneitten vatvominen auttaa? Jos edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioita, lukee kirjallisuutta aiheesta niin osaa laittaa asioita ihan omassa pääkopassa paikoilleen. Mulla on sellainen lapsuus että moni ei olisi siitä selvinnyt mutta selvisin ilman terapiaa itse tiedostamalla, pohtimalla ja ymmärtämällä syy-seurauksia.
Kaikki psykoterapia ei ole menneiden vatvomista. On terapiamuotoja, jotka keskittyvät esim. käyttäytymisen muuttamiseen tai nykyhetkeen. Vitsikästä, "ettei joku usko terapiaan", kun ei selvästi edes tiedä mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, jos auttoi. Itselläni, ikinä, mitkään terapeutit eivät ole tuoneet esiin sellaista, jota en olisi itse oivaltanut jo aikoja sitten.
Minäkin olen kyllä asiat ja ongelmat oivaltanut aikoja sitten ja siihen en ole terapeuttia tarvinnut. Minä vain haluan oppia elämään ko. asioiden kanssa "sovussa" kun en muutakaan voi, ja siihen tarvitsen terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko terapiaan. Mitä menneitten vatvominen auttaa? Jos edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioita, lukee kirjallisuutta aiheesta niin osaa laittaa asioita ihan omassa pääkopassa paikoilleen. Mulla on sellainen lapsuus että moni ei olisi siitä selvinnyt mutta selvisin ilman terapiaa itse tiedostamalla, pohtimalla ja ymmärtämällä syy-seurauksia.
Kuka sinua on auttanut? Kaikilla ei ole ympärillä viisaita ihmisiä. Yksin et olisi selviytynyt, terapiaan menee ne joilla ei ole omassa elämässä ymmärtäjiä.
Ei kukaan ole auttanut. En ole kyennyt puhumaan asioista kuin pintapuolisesti puolisolleni ja sekin vuosien naimisissaolon jälkeen. Eli oltiin naimisissa oltu noin 5 vuotta kun ensimmäisen kerran edes jotenkin avauduin hänelle. Puoliso on tosin ollut tasapainoittava tekijä elämässäni, kun on rauhallinen ja seesteinen eikä pienestä säikähdä, sellainen ihminen jonka rikkinäisen lapsuuden kokenut tarvitsee. Mutta ei hänkään täysin pysty käsittämään mitä olen käynyt läpi koska on elänyt itse turvallisen lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin ekan kerran ammattilaisen puheilla 20 vuotta sitten. Sanottiin, että masennus ei ole perinnöllistä (nykyään lähes jokainen osuma googlella sanoo sen olevan ainakin osittain perinnöllistä). Eipä ole hirveästi huvittanut sen jälkeen käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.
Miksi olet noin tyhmä ja käyt tuolla? Puhu oikeista ongelmista tai vaihda terapeuttia välittömästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.
Miksi olet noin tyhmä ja käyt tuolla? Puhu oikeista ongelmista tai vaihda terapeuttia välittömästi!
Kukahan tässä on tyhmä, terapeutti vai sinä? Pienillä paikkakunnilla ei voi vaihtaa terapeuttia koska heitä on vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen. Olen ollut psykiatrisessa hoidossa kymmenen vuotta ja psykoterapiassa vuoden. Käynnit on pelkkää terapeutin monologia ja puolen tunnin jälkeen todetaan et mullahan menee hyvin. Se ei edes tiedä hyväksikäytöstä, avioliitosta, itsemurhayrityksistä tai alkoholinkäytöstä koska en ole saanut suunvuoroa. Kamalasta lapsuudesta ei olla koskaan puhuttu. Nyt olen toimintakyvytön, omasta mielestä suuressa itsemurhavaarassa ja täysin ahdistunut, mutta terapeutin mielestä voin todella hyvin ja minua muistutetaan siitä kuinka hyvin minulla on asiat.
Miksi olet noin tyhmä ja käyt tuolla? Puhu oikeista ongelmista tai vaihda terapeuttia välittömästi!
Kukahan tässä on tyhmä, terapeutti vai sinä? Pienillä paikkakunnilla ei voi vaihtaa terapeuttia koska heitä on vain yksi.
Etpä kertonut tuota asiaa. Miksi et sano että et ole tyytyväinen terapiaan ja ne syyt?
Kela korvaa myös matkakuluja jos käy muualla terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko terapiaan. Mitä menneitten vatvominen auttaa? Jos edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioita, lukee kirjallisuutta aiheesta niin osaa laittaa asioita ihan omassa pääkopassa paikoilleen. Mulla on sellainen lapsuus että moni ei olisi siitä selvinnyt mutta selvisin ilman terapiaa itse tiedostamalla, pohtimalla ja ymmärtämällä syy-seurauksia.
Kuka sinua on auttanut? Kaikilla ei ole ympärillä viisaita ihmisiä. Yksin et olisi selviytynyt, terapiaan menee ne joilla ei ole omassa elämässä ymmärtäjiä.
Ei kukaan ole auttanut. En ole kyennyt puhumaan asioista kuin pintapuolisesti puolisolleni ja sekin vuosien naimisissaolon jälkeen. Eli oltiin naimisissa oltu noin 5 vuotta kun ensimmäisen kerran edes jotenkin avauduin hänelle. Puoliso on tosin ollut tasapainoittava tekijä elämässäni, kun on rauhallinen ja seesteinen eikä pienestä säikähdä, sellainen ihminen jonka rikkinäisen lapsuuden kokenut tarvitsee. Mutta ei hänkään täysin pysty käsittämään mitä olen käynyt läpi koska on elänyt itse turvallisen lapsuuden.
No onhan sua puoliso auttanut. Meinasit ensin että olet niin fiksu ja vahva että teit sen yksin.
Monia taitaa yllättää se, että merkittävin asia terapian onnistumisessa on potilaan ja terapeutin suhde. Ja terapeutteja on erilaisia. Osa toimijoista on sairaanhoitajia, osa psykologeja ja osa psykiatreja. Kaikilla näillä sisään eri koulutuspohja. Psyk sh, jolla kävin, oli todella erikoinen ja meillä ei natsannut yhtään. Oma terapeuttini taas on psykiatri ja hänen kanssaan meillä on hyvä suhde.
Hyvä juttu teille, jotka olette itse itsenne parataneet. Kaikilla meillä ei ole siihen mahdollisuutta. Miksi sisään tulette terapia-ketjuun lyttäämään sitä, mitä toiset tarvitsevat? Narsistiselta kuulostaa; "minun kokemukseni on ainoa oikea ja niinpä minä päätän, mikä toimii ja mikä ei".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monia taitaa yllättää se, että merkittävin asia terapian onnistumisessa on potilaan ja terapeutin suhde. Ja terapeutteja on erilaisia. Osa toimijoista on sairaanhoitajia, osa psykologeja ja osa psykiatreja. Kaikilla näillä sisään eri koulutuspohja. Psyk sh, jolla kävin, oli todella erikoinen ja meillä ei natsannut yhtään. Oma terapeuttini taas on psykiatri ja hänen kanssaan meillä on hyvä suhde.
Hyvä juttu teille, jotka olette itse itsenne parataneet. Kaikilla meillä ei ole siihen mahdollisuutta. Miksi sisään tulette terapia-ketjuun lyttäämään sitä, mitä toiset tarvitsevat? Narsistiselta kuulostaa; "minun kokemukseni on ainoa oikea ja niinpä minä päätän, mikä toimii ja mikä ei".
Näin juuri!! Oma kokemus ei ole kaikkien totuus!!! Ja voi tunnustaa että itse ei hyödy terapiasta mutta ei tarvitse tulla haukkumaan ja mitätöimään toisten kokemuksia. Terapiasuhde on kaksisuuntainen, myös terapoitavan pitää uskaltaa heittäytyä ja avautua jotta voi saada apua. Lukot aukenee pikkuhiljaa jos suostuu luottamaan ja avaamaan itsensä niin paljon kuin vain pystyy. Tai ainakin sanomaan että on asioita joista ei vielä pysty puhumaan/käsittelemään.
Terapeuttia pitää myös vaihtaa jos kemiat ei kohtaa.
Suojaukset on jätettävä jos haluaa apua. Oireiluhan on sitä keinoa jolla yritetään itse suojata itseä mutta joka ei poista itse "ongelmaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Pari kertaa alustavasti jutellut terveyskeskuksessa jonkun kokoomuslaisen paremmintietäjän kanssa. Joo haista vittu runkkari, sun neuvojas en tarvitse.
Sinua ei varmasti voi kukaan auttaa. Onnea loppuelämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten nuo terapiat voi auttaa. Jaarittelua tuntemattoman henkilön kanssa, joka ei ole koskaan itse elänyt huono-osaisena eikä tiedä asioitani niin hyvin kuin minä itse. Jos ongelmiin on yhteiskunnalliset syyt, esim. eriarvoisuus, niin mitäpä siinä kokoomuslaisen terapeutin horinat auttaa.
Tyhmyyttä terapiallakaan ei voida poistaa. Kommentissasi ei ollut mitään totuuspohjaista! Miten ihmeessä käsityksesi on noin päässyt vinoutumaan?
Pari kertaa alustavasti jutellut terveyskeskuksessa jonkun kokoomuslaisen paremmintietäjän kanssa. Joo haista vittu runkkari, sun neuvojas en tarvitse.
Sinua ei varmasti voi kukaan auttaa. Onnea loppuelämääsi.
Kiitos. Oikein mielelläni välttelen turhien lässyttäjien seuraa jatkossakin.
Pakko tarttua tuohon, "terapeutti ei ole päässyt lääkikseen". Lääkikseen pääsee helpommin kuin opiskelemaan psykologiksi. Kaikki eivät halua lääkäriksi!
Miksi ihmeessä ihmisen itsetuntemus on tuolla tasolla? "Onnellinen avioliitto"? Etkö nyt edes itse osaa tunnistaa oletko onnellinen vai et...
Älkää terapiaan pettyneet välittäkö joidenkin ääliöiden kommenteista että vika olisi teissä. Psykologia on vielä lapsenkengissään ja apua ei todellakaan vielä heru kuin harvoille onnekkaille. Kymmenen viimeisen vuoden aikana on tullut uutta tietoa ja reilumpaa asennetta asiakkaita kohtaan. Minusta se on terapeutin ammattitaidon vastuulla että paranemista tapahtuu, mutta tietysti on helpointa syyttää sitä heikoilla olevaa asiakasta joka luulee saavansa apua mutta pettyy siinäkin.
Terapeutit elävät niin eri maailmoissa kuin asiakkaansa. Terapeutti on usein rikkaan perheen mukula joka ei ole päässyt lääkikseen. Ei sellainen voi ymmärtää millaiset pelikortit on tulla äärettömästä köyhyydestä, peliriippuvaisen ja alkoholistin yh-äidin, ja hullujen lestaadiolaissukulaisten piiristä.