Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (432)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä nyt on vanha ketju, mutta ihmettelen ihmisiä, jotka tunkeevat kylään toisten luo. Itse en tykkäisi käydä kyttäämässä kenenkään kahvitarjoiluja. En ikimaailmassa kehtaisi ap:n tavoin ehdottaa, että minä tulen teille. Jos toinen ei selkeästi kutsu, niin silloin ei mennä.
Minulla oli pitkään tapana ehdottaa kahvilaa/ulkona syömistä/elokuvissa käyntiä jne. ja kutsuin aina kaveriporukan koolle. Sitten kun olin sitä tehnyt niin kymmenisen vuotta havahduin siihen ettei kukaan kavereistani koskaan kysynyt minua mihinkään ja kaikki meidän tapaamiset olivat minusta kiinni. Lopetin sen järjestelyn. Nyt on mennyt kymmenisen vuotta lisää eikä kukaan ole kysellyt perään.
Kotikahveille poiketaan niin läheisten ystävien luo, ettei kahvileivän puuttuminen, isännän/emännän pyjama ja paplarit, kodin epäsiistiys haittaa yhtään mitään.
Johonkin ahdistaviin juhliin kutsutaan viikkokausia etukäteen, kavereita tavataan (nykyisin) viestittämällä että mitäs teet, käviskö kaffet. Entinen menenpä rimpauttamaan ovikelloa oli oikeestaan parempi. Eikä kukaan loukkaannu jos ei just silloin toiselle sovi.
Ei ihme että on suomalaisten mielenterveys sillä tolalla millä on. Vähän kyllä yllättää tämä pihiys... Miten ennen vanhaan oli köyhälläkin varaa tarjota kahvia, mutta nyt sekin on ylivoimaista? Ja kotikin tuntuu kuluvan, jos siellä vieras käy!
Äitini luona landella poikkeaa milloin kukakin naapuri. Jos on kahvia pannussa, niin kelpaa kupillinen. Istahdetaan hetkeksi ja vaihdetaan sananen ja lähdetään sitten jatkamaan päivän töitä. Ovat toki nykyään eläkeläisiä (joten se niistä töistä...), mutta noin tehtiin silloinkin kun olivat työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pari kaveria, jotka kutsuvat kylään, ehkä jotain kolmesti vuodessa. En voi kutsua heitä meille, koska mies ei pidä heistä. Hän on loukkaantunut toisen ystäväni erittäin tökeröstä käytöksestä itseään kohtaan ja pitää ystäviäni tyhjänpäiväisinä vouhottavina merkkifriikkeinä ikäpissiksinä
Vastavuoroisuus tuli vasta 80-luvulla syntyneiden myötä. Heitä vanhemmat eivät pitäneet kirjaa, miten usein oli kenenkin luona kahviteltu.
En vastaa yhteenkään kyläilykutsuun myöntävästi, koska tiedän, että kutsu tarkoittaa oikeastaan sitä, että minun pitää vastavuoroisesti esittää sama kutsu. Kiitos ei, joten erilaiset puolitutut ja puistojumppakaverit saavat kutsuunsa ystävällisen, mutta selkeästi kieltävän vastauksen. Enkä lähde edes kahvilaan, koska siitäkin seuraa automaattisesti oletus, että olen valmis kutsumaan meille kylään.
Ennen oli helpompaa, saattoi valita, kenet haluaa kotiinsa ja kutsua tämän. Nyt joutuu kieltäytymään kutsuista, koska myöntävästä vastauksesta syntyy ikuinen vastavuoroisuuskierre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmää on kyyti Suomenmaalla kun niin monelle kylävieraat ovat vastenmielinen asia, mörököllikansaa enin osa. Eristäydytään omiin oloihin ja eletään omassa itseriittoisuudessa, vanhoina kökitään sitten yksin kotona katkeroituneina kun kukaan ei käy katsomassa.
Juuri tämä! Suomalaisten epäsosiaalisuus kukoistaa!!
Ei tässä mitään katkeroiduta. Onko vaikea käsittää että minun on hyvä näin?
Se nyt vasta hullua olisi että esittämällä esittäisin kiukulla jotain hölisevää kyläilyintoilijaa, ja mielessäni laskisin minuutteja siihen kun kyläily päättyy.
Enkö juuri tästä epäsosiaalisuudesta kirjoittanutkin??????? Suomessa on masilman epäsosiaalisommst ihmiset. Mitään tai ketään ei kestetä, viitsitä, jakseta. Ajatus on vain minäminäminä ja se oma napa. Kun MINÄ haluan erakoitua ja MINÄ en halua. Koskaan mitään ei tehdä yhdessä, ettei sosiaalisuus vain lisääntyisi.
Itse ainakin tapaan mielelläni ihmisiä ja käyn vaikka lounaalla tai kahvilassa. Mutta en halua ihmisiä kotiini, enkä varsinkaan yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vastavuoroisuus tuli vasta 80-luvulla syntyneiden myötä. Heitä vanhemmat eivät pitäneet kirjaa, miten usein oli kenenkin luona kahviteltu.
En vastaa yhteenkään kyläilykutsuun myöntävästi, koska tiedän, että kutsu tarkoittaa oikeastaan sitä, että minun pitää vastavuoroisesti esittää sama kutsu. Kiitos ei, joten erilaiset puolitutut ja puistojumppakaverit saavat kutsuunsa ystävällisen, mutta selkeästi kieltävän vastauksen. Enkä lähde edes kahvilaan, koska siitäkin seuraa automaattisesti oletus, että olen valmis kutsumaan meille kylään.
Ennen oli helpompaa, saattoi valita, kenet haluaa kotiinsa ja kutsua tämän. Nyt joutuu kieltäytymään kutsuista, koska myöntävästä vastauksesta syntyy ikuinen vastavuoroisuuskierre.
Vastavuoroisuus on/oli nimenomaan vanhemmilla ihmisillä, kuten minun 30-luvulla syntyneillä vanhemmillani. Vuoroin vieraissa-sanonta on minulle 50-luvulla syntyneelle lapsuudestani tuttu. Ei vierailuista "kirjaa" pidetty, ei haitannut vaikka joku kutsuttiin muutamia kertoja ilman vastakutsua, vierailut menivät kuitenkin kutakuinkin tasan pitkällä aikavälillä.
Omista vierailukutsuista: joku jo edellä kertonut, että oma koti on rauhoitettu vain omaa elämää varten, niin minullakin. Introverttina viihdyn yksin omassa rauhassani. Ainoastaan lapseni käy harvakseltaan luonani, sekin joskus stressaa: esim. ruokailujen suunnittelu kasvissyöjälle, ja vaikken sotkussa eläkään niin harrastukset täytyy kasata pois tieltä yms. Minä vierailen vielä harvemmin hänen kotonaan, kunnioitan hänen yksityisyyttään enkä tyrkytä seuraani, hänellä on työ sekä matkustelua vaativa harrastus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Jos sinulle on se ja sama missä näkeminen tapahtuu,miksi se ei sitten voi olla luonasi jos ystäväsi ei kerran halua kotiinsa kutsua?Miksi vänkäät asiasta,jos todella se olisi yhdentekevää?
No kuten jo tuossa äskeissessä viestissäni sanoin, niin on se hiukan tylsää olla aina se joka maksaa tarjoilut ja siivoaa kotinsa kyläilykuntoon.
Ei ole pakko tarjota mitään tai siivota. Kai ne kuulumiset voi vaihtaa muutenkin. Eli laske vähän rimaa, niin ei tarvitse stressata ja vieraat eivät jää kiitollisuudenvelkaan.
Lakkaat kutsumasta niitä ihmisiä kotiisi, ongelma ratkaistu
En tykkää käydä kahvilla kenenkään luona joten kukaan ei tule tännekään. Miksi pitäisi, kun kahvilatkin on keksitty?