Mitä SINULLE tänään 18.1 kuuluu?
Ihmisiä kuunnellaan nykyään aivan liian vähän. Liikaa tietoa, taitoa ja tunteita pidetään sisällämme, ja se tukahduttaa ihmistä. Siispä kerro tässä ketjussa, mitä juuri sinulle tänään kuuluu! ☺
Miten aamusi on lähtenyt käyntiin? Väsyttääkö yövuoro? Onko niitä aamuja, kun mikään ei onnistu, vai eikö voisi päivä paremmin alkaa? Raivostuttaako inisevä teini, hymyilyttääkö urheilugaalan uutiset, huolestuttaako joku? Miten päiväsi meni, huutiko pomo töissä, riitelitkö rakkaasi kanssa? Poikaystäväsi kihlasi sinut vai juhlitteko 10-vuotishääpäivää? Huolestuttaako joku terveydellinen vaivasi, suretko menetystä? Vai onko kaikki kerrassaan hyvin? Kerro! Sana on vapaa, mutta älä kirjoita savolaista ympäripyöreää vastausta, että "ihan hyvää". Tehdään tästä jokapäiväinen juttu ja aloitetaan päivämme kevyemmin mielin!
Kommentit (45)
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tommoset ventovieraat kuulumisten kysyjät, mitä se sulle kuuluu mitä mulle kuuluu.
Älä tukahduta tunteitasi. Kerro, miksi se sinua ärsyttää? "Tuhlasit aikaasi" tämän viestiketjun avaamiseen ja lukemiseen, joten anna tulla vain. Tahdot selkeästi kertoa kuulumisesi, mutta taistelet sitä vastaan. Ehkä sinua ei kuunnella tarpeeksi arjessa, olet saanut siipeesi puhumalla? Kerro. Kysyn juuri sinulta - mitä sinulle kuuluu? Tahdon todella kuunnella _juuri sinua_, juuri siitä syystä, että tiedän kokemuksesta miltä tuntuu, kun jää kuulematta.
Just tollaset ärsyttää. Eikö sulla ole kavereita jotka kertoisi sulle kuulumisiaan oma-aloitteisesti?
On toki. Vapaaehtoisuuteen tämäkin ketju perustuu. En tietenkään voi pakottaa sinua, ja jokaista luonnollisesti ärsyttää erilaiset asiat. Kunnioitan siis päätöstäsi olla kertomatta kuulumisiasi ja jätän "uteluni" tähän. Toivottavasti kerrot edes joskus kuulumisia omille ystävillesi ja he todella myös kuuntelevat. Mikään ei ole inhottavampaa, kuin puhua seinille. Kaunista päivää ☺
Kirjoitin tuon ensimmäisen kommenttini sen takia kun baarissa ärsyttää tommoset tuntemattomat kuulumisten utelijat. Täällä palstalla saatte toki minun puolestani keskustella keskenänne ihan mistä tahansa, se ei häiritse minua.
Mietiskelen ihastusta... Ihanaa tietää että jossain on niin ihana ihminen :)
Yövuoro väsyttää, vähän ylikierroksilla, sydän tykyttää, luen palstaa sängyssä, kohta varmaan putoan uneen. Viimeinen yö on ohi, herätyskello soi klo 12, sitten hakemaan lapsia koulusta ja päiväkodista.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tommoset ventovieraat kuulumisten kysyjät, mitä se sulle kuuluu mitä mulle kuuluu.
Tämä oli kyllä nyt aamupäivän piristyskommentti, sinä valoisista valoisin sielu, ilon hippusia sinulle tähän päivään. :D
Aamuaurinko nousee tosi kauniina. Yöllä oli taivaallisen nautinnollista ja intohimoista rakastelua puolisoni kanssa. Ihana aamu.
Kiitos kysymästä, mutta juuri tänään ei kuulu mitään hyvää. Olen kuunnellut äijän rähjäämistä ja vituilua niin pitkään, että se loppui juuri eilen. Nyt olen minä se, jossa nyt metsä vastaa sitä samaa, mitä tänne on huudettu vuosikymmeniä.
Harmi, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tai no, onhan tänään komea auringonnousu. Kovasti piti yrittää, ennen kuin tämä löytyi!
Näin vähävaraisena työttömänä ei kovin paljon valonpilkkuja löydy, mutta onpa sentään tämä yksi hyvin konkreettinen.
Mitäs tässä, lasten kanssa aamupalalla, olen siis hoitovapaalla.
Kuopus just levitti kynälaatikon keittiön lattialle ja (koska oon huono äiti) esikoinen saa katsoa tablettia, jotta saan aamukahvini juotua.
Koirat painii ja kissa kerjää ruokaa.
Myöhemmin mennään kävelylle ja ehkä voisi tehdä lumiukon esikoisen kanssa, kovasti on odottanut, että pääsee tekemään ja nyt on sopivasti lunta. Sitten makkarin suursiivous ja muuten pientä siivousta.
Kolme vuotta oon nyt ollut kotona ja työnhaku käynnissä. Toivottavasti löytyy, muuten syrjäydyn kotiin. Mutta siis kaikenkaikkiaan kuuluu hyvää :)
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on wt, kun ei osaa edes kirjoittaa.
Vau! 10 pistettä ja papukaijamerkki sinulle! Löysit maailman vakavimman ongelman! Sinun, minun ja muidenkin päivä on nyt taidokkaasti pelastettu, joten kiitos, kun pääsit kertomaan tämän tärkeän asian muillekin ;)
Mutta toivottavasti edes opit virheistäsi, niin päiväni on heti parempi. Kiitos ja kumarrus!
Pliis, älkää nyt kertoko koko elämäntarinaanne, kun ketju on Tämän Aamun, Tämän Hetken asioista.
Onko niin vaikea olla läsnä hetkessä! Siihen ei kuulu menneisyys eikä tulevaisuus, vain tämä hetki.
Kerron vielä omasta aamustani. Niin, minulle klo 11 on tänään aamua. Odotan, että kämppis lähtee ulos ja saan rauhasssa tehdä aamupalaa ja juoda kahvia.
Olo on valju, olen transit-tilassa.
Kiitos hyvin menee! Hieman häiritsee miten yleinen kirjoitusvirhe on aloituksessa oleva kuukauden jälkeisen pisteen puuttuminen. Se on järjestysluku ("ensimmäistä") ja sen jälkeen kuuluu numeroon tulla piste. Huolestuttaa, että jopa opettajat jättävät käyttämättä tuon järjestysnumeron osoittimen, ja koulusta tulee viestejä "luistelua 10.1 aamulla ("kymmenes.yksi")". Joskus näyttää aivan kellonajalta ("uintia 8.10"). Tällaista tähän aamuun.
Vierailija kirjoitti:
Pliis, älkää nyt kertoko koko elämäntarinaanne, kun ketju on Tämän Aamun, Tämän Hetken asioista.
Onko niin vaikea olla läsnä hetkessä! Siihen ei kuulu menneisyys eikä tulevaisuus, vain tämä hetki.Kerron vielä omasta aamustani. Niin, minulle klo 11 on tänään aamua. Odotan, että kämppis lähtee ulos ja saan rauhasssa tehdä aamupalaa ja juoda kahvia.
Olo on valju, olen transit-tilassa.
Itse asiassa siinä kysytään tulevan illan fiiliksiä.
Heräsin vähän turhan myöhään tänään, piti ehtiä lukemaan pääsykokeisiin jokunen tunti, mutta en enää taida keretä. Iltapäivällä olisi luvassa työhaastattelu, jännittää... Pitäkää peukkuja pystyssä.
Jotenkin nyt on tosi raskas kausi meneillään. Tuntuu, että ihmisuhteet, työ ja kaikki menee niin huonosti ja olen ollut niin väsynyt kaikesta. Ei meinaa jaksaa tehdä mitään ylimääräistä.
Kamala valitus mutta välillä on huonoja kausia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvin menee! Hieman häiritsee miten yleinen kirjoitusvirhe on aloituksessa oleva kuukauden jälkeisen pisteen puuttuminen. Se on järjestysluku ("ensimmäistä") ja sen jälkeen kuuluu numeroon tulla piste. Huolestuttaa, että jopa opettajat jättävät käyttämättä tuon järjestysnumeron osoittimen, ja koulusta tulee viestejä "luistelua 10.1 aamulla ("kymmenes.yksi")". Joskus näyttää aivan kellonajalta ("uintia 8.10"). Tällaista tähän aamuun.
Mitä tämä palsta olisikaan ilman sinua, av;n omaa kieli oppi-poliisia, kyl pitäs jo ihan tunti-palkkaa sun saada näistä opetus tuokioista. 18.1.
- Kakki on taas löysää :(
- Avasin päivän ensimmäisen oluen :)
- Seuraavaksi taas (känni)sähköpostia ammattiliiton suuntaan
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nyt on tosi raskas kausi meneillään. Tuntuu, että ihmisuhteet, työ ja kaikki menee niin huonosti ja olen ollut niin väsynyt kaikesta. Ei meinaa jaksaa tehdä mitään ylimääräistä.
Kamala valitus mutta välillä on huonoja kausia.
<3
Vierailija kirjoitti:
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on wt, kun ei osaa edes kirjoittaa.
Vau! 10 pistettä ja papukaijamerkki sinulle! Löysit maailman vakavimman ongelman! Sinun, minun ja muidenkin päivä on nyt taidokkaasti pelastettu, joten kiitos, kun pääsit kertomaan tämän tärkeän asian muillekin ;)
Mutta toivottavasti edes opit virheistäsi, niin päiväni on heti parempi. Kiitos ja kumarrus!
Toki, opin jo peruskoulussa. Osaan kyllä laittaa tähän ikään mennessä pisteet ja pilkut oikeaan paikkaan. Eri asia, että jaksanko kirjoittaa anonyymisti tällaisella palstalla kuin työhakemukseen konsonaan ;) Se on kieltämättä paha tapa ihan yhtälailla kuin se, että käytän ennemmin kahta pistettä kuin kolmea lauseen lopetukseen aina joskus. Kaikista pistevirheistä huolimatta taisi kuitenkin tulla ketjun idea selville..? Uskon siihen, että kun teet itse hyvää, saat hyvää takaisin itsekin jossain vaiheessa. Pilkkujen ja pisteiden kyttäily ei ehkä kuulu niihin ensimmäisiin vaihtoehtoihin joilla hyvää mieltä tuodaan, mutta tokihan sitä itse täytyy tuntea olonsa ensin hyväksi, jotta voi hymyillä muillekin.
Ehkä tämän hetkisen elämäni prioriteettini on totta puhuen kuitenkin jossain muussa asiassa, kuin siinä onko piste oikeassa paikassa. Pakko myöntää, että itselleni kuuluu kyllä hyvää, vaikka tupakoimattomat ja alkottomat äitini 47v. sairastui rintasyöpään toissavuonna ja nyt pikkusiskoni 20v. kuuli eilen aamuna saman diagnoosin. Isäni menetin syövälle jo 2011. Itse kuulin viime vuonna, etten tod.näk. saa lapsia luomusti, ikää 28. Mutta noin muuten menee kyllä hyvin, olen itse terve. Kahdeksan vuotta ilman alkoholia. Ei silti aina jaksa kirjoittaa pisteitä, pilkkuja ja sanamuotoja oikein.
Aurinkoista mieltä kaikille! Jokaisen kuulumisen olen lukenut. En ehkä osaa sanoa sanoja joilla lohduttaa tai tukea, enkä voi fyysisesti olla läsnä, mutta haluan teidän tietävän, että olette tulleet kuulluksi :) Joskus jo kuulluksi tuleminen riittää koko päiväksi. Ihan kuin sekin, että kaupan kassalla hymyillään asiakkaalle. Tai kun tuntematon palauttaa tiputtamasi lompakon takaisin eikä pölli rahojasi.
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoositerapeutti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on wt, kun ei osaa edes kirjoittaa.
Vau! 10 pistettä ja papukaijamerkki sinulle! Löysit maailman vakavimman ongelman! Sinun, minun ja muidenkin päivä on nyt taidokkaasti pelastettu, joten kiitos, kun pääsit kertomaan tämän tärkeän asian muillekin ;)
Mutta toivottavasti edes opit virheistäsi, niin päiväni on heti parempi. Kiitos ja kumarrus!
Toki, opin jo peruskoulussa. Osaan kyllä laittaa tähän ikään mennessä pisteet ja pilkut oikeaan paikkaan. Eri asia, että jaksanko kirjoittaa anonyymisti tällaisella palstalla kuin työhakemukseen konsonaan ;) Se on kieltämättä paha tapa ihan yhtälailla kuin se, että käytän ennemmin kahta pistettä kuin kolmea lauseen lopetukseen aina joskus. Kaikista pistevirheistä huolimatta taisi kuitenkin tulla ketjun idea selville..? Uskon siihen, että kun teet itse hyvää, saat hyvää takaisin itsekin jossain vaiheessa. Pilkkujen ja pisteiden kyttäily ei ehkä kuulu niihin ensimmäisiin vaihtoehtoihin joilla hyvää mieltä tuodaan, mutta tokihan sitä itse täytyy tuntea olonsa ensin hyväksi, jotta voi hymyillä muillekin.
Ehkä tämän hetkisen elämäni prioriteettini on totta puhuen kuitenkin jossain muussa asiassa, kuin siinä onko piste oikeassa paikassa. Pakko myöntää, että itselleni kuuluu kyllä hyvää, vaikka tupakoimattomat ja alkottomat äitini 47v. sairastui rintasyöpään toissavuonna ja nyt pikkusiskoni 20v. kuuli eilen aamuna saman diagnoosin. Isäni menetin syövälle jo 2011. Itse kuulin viime vuonna, etten tod.näk. saa lapsia luomusti, ikää 28. Mutta noin muuten menee kyllä hyvin, olen itse terve. Kahdeksan vuotta ilman alkoholia. Ei silti aina jaksa kirjoittaa pisteitä, pilkkuja ja sanamuotoja oikein.
Aurinkoista mieltä kaikille! Jokaisen kuulumisen olen lukenut. En ehkä osaa sanoa sanoja joilla lohduttaa tai tukea, enkä voi fyysisesti olla läsnä, mutta haluan teidän tietävän, että olette tulleet kuulluksi :) Joskus jo kuulluksi tuleminen riittää koko päiväksi. Ihan kuin sekin, että kaupan kassalla hymyillään asiakkaalle. Tai kun tuntematon palauttaa tiputtamasi lompakon takaisin eikä pölli rahojasi.
Lässyn lässyn, ketä kiinnostaa?
No periaatteessa mulle kuuluu ihan hyvää. Tässä on kuitenkin pari päivää ollut omituinen ahdistustila päällä, johtunee varmaan töiden päättymisestä tämän kuun viimeinen päivä. Ja epäonnistuneesta hiustenvärjäyksestä, tulevista häistä ja niiden järjestelyistä ja menoista. Uutta työtä ei ole vielä tiedossa ja laskin juuri, että mulla on nyt 10-12 työhakemusta odottamassa vastauksia. Muutamaan olen laittanut jo kyselyä peräänkin. Yritystä ainakin on, kunhan pääsisi joskus edes haastatteluun asti.
Kävin aamulla salilla ennen töitä viikon tauon jälkeen. Sielläkin oli koko treenin tosi ahdistunut olo ja suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa treenata ja nähdä muita treenaajia. Juttelin kuitenkin parin ihmisen kanssa mukavia ja siinä tilanteessa oli ihan hyvä olo, samoin treenin jälkeen.
Puoliso totesi eilen ennen nukkumaan menoa, että olin eilen aika vaisu ja onko kaikki hyvin. Sanoin vaan, että olen väsynyt. En oo vielä valmis keskustelemaan hänen kanssaan tästä ahdistuksesta, toivon vaan että tämä menisi itsekseen ohi.