Minkä vuoksi jotkut ihmiset mököttävät eivätkä sano suoraan mikä heitä vaivaa?

Moi. En nyt lukenut tämän ketjun muita viestejä aloituspostin ohella, mutta kerron itse oman tämänhetkisen syyni. Yksi lapsuudenaikainen ystäväni ainakin on sellainen, että jos hänen kanssaan riitelee tai hänen omasta käytöksestään yrittää ihan säällisesti sanoa, niin hän ottaa todella herkästi itseensä ja alkaa nimittelemään. Ja ihan kolmekymppisiä ollaan molemmat. Viime viikolla hän loukkasi minua todella pahasti naamakirjakeskustelussa asiasta, joka on omaan elämääni liittyvä ja joka ei mielestäni edes kuulu hänelle. Tulin siihen tulokseen, ettei hän taaskaan kuuntelisi omaa näkemystäni oikeasti enkä ole keskustelut enkä vastannut hänelle nyt viikkoon. Harkitsen kyllä facekavereista poistamista. Ongelma on se, että ollaan tunnettu ihan lapsuudesta saakka ja tiedän, että hän tarkoitti kyllä pohjimmiltaan hyvää viimeaikaisilla sanoillaan, mutta jotenkin minua painaa edelleen sellainen riita, joka meillä oli puoli vuotta takaperin ja olen kyllä tuntenut oloni todella epämukavaksi hänen seurassaan sen jälkeen.

Pidän mököttämistä kyllä tosiasiassa raukkamaisena ja eräs poikaystäväni muutama vuosi sitten jätti minut mökötettyään juurikin viikon tekstaamatta tai viestittämättä minulle juuri sanaakaan. Panin sen silloin kiireisen opiskelutehtävän piikkiin, mutta tuntui kyllä todella törkeältä ettei hänellä ollut selkärankaa jättää minua kasvotusten vaan lopulta soittamalla.

En tiedä, miten minun pitäisi nyt kaverini suhteen toimia.

Sitä kutsutaan naisen logiikaksi. Sinun pitää arvata mikä on vialla mutta sinulla on vain yksi arvaus ja jos arvaat väärin alka itkuraivari.

Se on vallankäyttöä. Joudut kerjäämään tietoa siitä mikä hiertää ja sitten sinua voi vielä syyllistää siitä ettet ollut ajatustenlukija. Ja niin joku on taas voittanut parisuhteen valtataistelussa.

Olen aikaisemmin luullut, että mökötys on sitä, kun näytetään hapanta naamaa ja tuhahdellaan yksitavuisia. Ilmeisesti sillä ymmärretään kuitenkin aika montaa asiaa.

Meillä on kahdenlaista "mököttämistä". Toinen on miehen tapa järjestää muutaman päivän teatraalisia mykkäkouluja, joiden aikana asiallisia hommia ei hoideta, ei tulla esim. kutsusta syömään ja osoitellaan oikein, että hei, sinulle en muuten puhu. Mykkäkouluaikana alkaa mies kutsua lapsia erikseen etunimillä, niinkuin ei koskaan muutoin tee, ilmeisesti osoittaakseen, että vain minulle ei puhuta. Mykkäkoulua edeltää karjumista, vainoharhaista syyttelyä, kaikenlaista uhkailua ja kiristystä ja mahdollisesti myös tavaroiden paiskomista sisältävä vihamelttari ja se päättyy, kun mies kyllästyy siihen. Asiat jäävät edelleen selvittämättä, ollaan vain kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mies saattaa jopa unohtaa raivarinaikaiset tekonsa.

Sitten on minunlaistani "mököttämistä", sellaista puhumattomuutta. Olen valikoivasti vaiti sellaisista tunne- ja parisuhdeasioista, joista vuorovaikuttaminen johtaa edellä kuvaamiini raivareihin. Arki kuitenkin hoituu, samoin vanhemmuudesta, työasioista ja muista ihmissuhteista keskustelu. Olen viimeisen vuoden aikana käsitellyt parisuhteen asioita omalla tahollani ja omassa terapiassa ja keskittynyt enemmän omiin asioihini muutenkin. Kotona on ollut rauhallista vaihteeksi. Silloin, kun mies vielä tivasi minua jakamaan ajatukseni, saatoin olla hiljaa tai sanoa, etten halua puhua, mutta nyt on sekin kysely loppunut.

Olemme ilmeisesti menossa pariterapiaan, sillä mies on yhtäkkiä alkanut pitää sitä hyvänä ajatuksena, vaikka aiemmin oli jyrkästi vastaan. "Jännittävää" nähdä, mitä tapahtuu.

Up

Koska monet pelkäävät riitelyä, joka voi seurata puhumaan alkamisesta.

Useat ihmiset eivät ole tottuneet puhumaan (ikävistä) asioista ja selvittämään niitä ,niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Toisen ihmisen ja hänen tunteiden kohtaaminen on monelle pelottavaa. 

Tämä on ollut oma kokemus. Jos ei ole koskaan joutunut "kuulemaan totuuksia" itsestään tai käyttäytymisestään, konfliktitilanteet on monelle shokki. Itse olen suuresta perheestä ja olen saanut kyllä kaikenlaista palautetta luonteestani ja persoonastani :D Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että puhuminen kannattaa. 

upp

pääsääntöisesti en jaksa mököttäjiä. Ongelmat on moninaiset ihmisen kanssa joka ei osaa puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Jotkut ihmiset vetää herneet nenään ihan kaikesta. Siitä, että lähetit joulukortin väärälle henkilölle, katsoit sekunnin jotain muuta, (koska silmät liikkuvat ja johonkin on pakko katsoa ja vaikea on kävellä silmät kiinni), teit väärää ruokaa, et muistanut lempiväriä, ostit vääränlaisen lahjan tai et ostanut ollenkaan, et kiittänyt kun piti kiittää, et soittanut tai soitit, sanoit vääriä sanoja väärässä järjestyksessä, tulit liian aikaisin, liian myöhään ja lopulta et ollenkaan.

Mököttäjät on perseestä. He ovat tyhmiä ja vajaita kyvyiltään, kun eivät osaa sanoilla puhua ja kertoa, että on paha mieli, että "nyt minä olen loukkaantunut syystä, koska..."

Kukaan ei voi täysin tietää mitä toinen ajattelee, mitä kokee ja mistä loukkaantuu. Me ollaan jokainen oma erillinen yksilö ja jos minä kuvittelen tietäväni mitä sinä tai kaukana asuva tätini ajattelee omassa päässään, niin minun täytyisi olla vainoharhainen hullu tai meedio.

Lainaamassasi viestissä puhuin läheisistä ihmisistä. Eli ajattelin puolisoa tai parasta ystävää enkä kaukana asuvaa tätiä, jota en ole nähnyt vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Speechless kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Jokainen voi halutessaan opetella uusia rakentavampia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja kuinka toimia ihmisuhteissa. Ja mihin jotkut vetoavat, että mököttävät omaa pahaa oloaan ja eivät kaipaakaan huomiota eivät tunnu oivaltavan, että juuri tällä käytöksellä he pitävät toista/toisia epätietoisuudessa ja odotuttavat jos ja kun asiaa voitaisiin selvitellä. Ja tämmöinen käytös aikuisten kesken esim . Parisuhteessa tuntuu lähinnä keskenkasvuiselta oikuttelulta ja vallankäytöltä jossa toisen oma tunnekokemus on niin tärkeä, että sen varjolla muut voivat odottaa siinä epätietoisuuden tilassa ja jännittyneessä ilmapiirissä kunnes joku saa tunnetilansa järjestylseen. Ja usein ei sittenkään ole itse valmis olemaan aloitteellinen tilanteen selvittämiseksi.

Joo, tuollaiselta se varmasti tuntuu, syntyy epätietoisuutta ja jännittyneisyyttä. Mököttäjä ei osaa käsitellä tunteitaan/ottaa vastuuta/on niin voimakkaasti tunteisiinsa keskittynyt, että empatiakyky muita kohtaan häviää/vähenee. Tulos: kaikilla on paha olo. Juuri mököttämisellä ihminen ajaa toiset pois, vaikka kipeästi hamuaisi rakkautta, huomiota jne.

Mököttäjän kumppani alkaa suunnittelemaan mököttäjän jättämistä ja eroa. Ihan vain sen mököttämisen vuoksi. Koska mököttäminen on henkistä väkivaltaa ja todella ahdistavaa. Jos mököttäjä mököttää saadakseen huomiota ja rakkautta (tai koska pelkää hylätyksi tulemista, niin kuin joku täällä sanoi) niin juuri sillä mökötyksellään kyllä aiheuttaa ettei varmasti saa mitä haluaa. Jos olisi valmis keskustelemaan aikuismaisesti ja suoraan, niin saisi rakkautta eikä tulisi jätetyksi. Jos mököttää, aiheuttaa itselleen hylätyksi tulemisen ennen pitkää. Minulla on mököttävä mies, ja joka mykkäkoulun aikana suunnittelen jättäväni hänet. Kerta kerralta valmistelen eroa tarkemmin, mietin asunnon hankkimista ja teen käytännön asioita sen eteen. Ainoa syy on se karmiva mykkäkoulu. Muuten olisi ihan mies ja hyvä suhde. 

Entä ne syyt, jonka vuoksi miehesi mököttää? Ovatko ne ihan tyhmiä, vai ovatko ne ihan aiheellisia? Entä miten se tilanne ratkeaa? Kysytkö, mikä on vialla vai tiedätkö sen itsekin? Pyydätkö anteeksi vasta sitten, kun mies ottaa asian puheeksi, vai heti kun huomaat, mistä mies on vihainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Speechless kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Jokainen voi halutessaan opetella uusia rakentavampia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja kuinka toimia ihmisuhteissa. Ja mihin jotkut vetoavat, että mököttävät omaa pahaa oloaan ja eivät kaipaakaan huomiota eivät tunnu oivaltavan, että juuri tällä käytöksellä he pitävät toista/toisia epätietoisuudessa ja odotuttavat jos ja kun asiaa voitaisiin selvitellä. Ja tämmöinen käytös aikuisten kesken esim . Parisuhteessa tuntuu lähinnä keskenkasvuiselta oikuttelulta ja vallankäytöltä jossa toisen oma tunnekokemus on niin tärkeä, että sen varjolla muut voivat odottaa siinä epätietoisuuden tilassa ja jännittyneessä ilmapiirissä kunnes joku saa tunnetilansa järjestylseen. Ja usein ei sittenkään ole itse valmis olemaan aloitteellinen tilanteen selvittämiseksi.

Joo, tuollaiselta se varmasti tuntuu, syntyy epätietoisuutta ja jännittyneisyyttä. Mököttäjä ei osaa käsitellä tunteitaan/ottaa vastuuta/on niin voimakkaasti tunteisiinsa keskittynyt, että empatiakyky muita kohtaan häviää/vähenee. Tulos: kaikilla on paha olo. Juuri mököttämisellä ihminen ajaa toiset pois, vaikka kipeästi hamuaisi rakkautta, huomiota jne.

Mököttäjän kumppani alkaa suunnittelemaan mököttäjän jättämistä ja eroa. Ihan vain sen mököttämisen vuoksi. Koska mököttäminen on henkistä väkivaltaa ja todella ahdistavaa. Jos mököttäjä mököttää saadakseen huomiota ja rakkautta (tai koska pelkää hylätyksi tulemista, niin kuin joku täällä sanoi) niin juuri sillä mökötyksellään kyllä aiheuttaa ettei varmasti saa mitä haluaa. Jos olisi valmis keskustelemaan aikuismaisesti ja suoraan, niin saisi rakkautta eikä tulisi jätetyksi. Jos mököttää, aiheuttaa itselleen hylätyksi tulemisen ennen pitkää. Minulla on mököttävä mies, ja joka mykkäkoulun aikana suunnittelen jättäväni hänet. Kerta kerralta valmistelen eroa tarkemmin, mietin asunnon hankkimista ja teen käytännön asioita sen eteen. Ainoa syy on se karmiva mykkäkoulu. Muuten olisi ihan mies ja hyvä suhde. 

Entä ne syyt, jonka vuoksi miehesi mököttää? Ovatko ne ihan tyhmiä, vai ovatko ne ihan aiheellisia? Entä miten se tilanne ratkeaa? Kysytkö, mikä on vialla vai tiedätkö sen itsekin? Pyydätkö anteeksi vasta sitten, kun mies ottaa asian puheeksi, vai heti kun huomaat, mistä mies on vihainen?

Kun en tiedä niitä syitä miksi mies mököttää. Hän ei kerro. Kysyn joka kerta ja monta kertaa. Ystävällisesti ja rauhallisesti. Kesken mökötyksen ja mökötyksen jälkeen. Jos tiedän tehneeni jotain pahaa, pyydän tietysti anteeksi. Mutta yleensä en tiedä mistä mökötys johtuu. Silloin en myöskään voi pyytää anteeksi. En myöskään pyytele anteeksi tyhjiä eli jos en tiedä mistä on kyse niin en ala anelemaan että anna minulle anteeksi vaikka en edes tiedä mitä olen tehnyt väärin. En siis osaa sanoa onko mökötyksen syyt tyhmiä vai aiheellisia. Haluaisin kyllä tietää. Mutta tiedän, että en valehtele enkä petä enkä petä lupauksia tms eli en oikein osaa keksiä mitä aiheellisia syitä mökötykselle sitten voisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Jotkut ihmiset vetää herneet nenään ihan kaikesta. Siitä, että lähetit joulukortin väärälle henkilölle, katsoit sekunnin jotain muuta, (koska silmät liikkuvat ja johonkin on pakko katsoa ja vaikea on kävellä silmät kiinni), teit väärää ruokaa, et muistanut lempiväriä, ostit vääränlaisen lahjan tai et ostanut ollenkaan, et kiittänyt kun piti kiittää, et soittanut tai soitit, sanoit vääriä sanoja väärässä järjestyksessä, tulit liian aikaisin, liian myöhään ja lopulta et ollenkaan.

Mököttäjät on perseestä. He ovat tyhmiä ja vajaita kyvyiltään, kun eivät osaa sanoilla puhua ja kertoa, että on paha mieli, että "nyt minä olen loukkaantunut syystä, koska..."

Kukaan ei voi täysin tietää mitä toinen ajattelee, mitä kokee ja mistä loukkaantuu. Me ollaan jokainen oma erillinen yksilö ja jos minä kuvittelen tietäväni mitä sinä tai kaukana asuva tätini ajattelee omassa päässään, niin minun täytyisi olla vainoharhainen hullu tai meedio.

Lainaamassasi viestissä puhuin läheisistä ihmisistä. Eli ajattelin puolisoa tai parasta ystävää enkä kaukana asuvaa tätiä, jota en ole nähnyt vuosiin.

Ja sitähän se lainaamasikin tarkoitti, että ei niitä läheisen ihmisen ajatuksiakaan pysty lukemaan yhtään sen paremmin kuin kaukana asuvan tädin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Speechless kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Jokainen voi halutessaan opetella uusia rakentavampia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja kuinka toimia ihmisuhteissa. Ja mihin jotkut vetoavat, että mököttävät omaa pahaa oloaan ja eivät kaipaakaan huomiota eivät tunnu oivaltavan, että juuri tällä käytöksellä he pitävät toista/toisia epätietoisuudessa ja odotuttavat jos ja kun asiaa voitaisiin selvitellä. Ja tämmöinen käytös aikuisten kesken esim . Parisuhteessa tuntuu lähinnä keskenkasvuiselta oikuttelulta ja vallankäytöltä jossa toisen oma tunnekokemus on niin tärkeä, että sen varjolla muut voivat odottaa siinä epätietoisuuden tilassa ja jännittyneessä ilmapiirissä kunnes joku saa tunnetilansa järjestylseen. Ja usein ei sittenkään ole itse valmis olemaan aloitteellinen tilanteen selvittämiseksi.

Joo, tuollaiselta se varmasti tuntuu, syntyy epätietoisuutta ja jännittyneisyyttä. Mököttäjä ei osaa käsitellä tunteitaan/ottaa vastuuta/on niin voimakkaasti tunteisiinsa keskittynyt, että empatiakyky muita kohtaan häviää/vähenee. Tulos: kaikilla on paha olo. Juuri mököttämisellä ihminen ajaa toiset pois, vaikka kipeästi hamuaisi rakkautta, huomiota jne.

Mököttäjän kumppani alkaa suunnittelemaan mököttäjän jättämistä ja eroa. Ihan vain sen mököttämisen vuoksi. Koska mököttäminen on henkistä väkivaltaa ja todella ahdistavaa. Jos mököttäjä mököttää saadakseen huomiota ja rakkautta (tai koska pelkää hylätyksi tulemista, niin kuin joku täällä sanoi) niin juuri sillä mökötyksellään kyllä aiheuttaa ettei varmasti saa mitä haluaa. Jos olisi valmis keskustelemaan aikuismaisesti ja suoraan, niin saisi rakkautta eikä tulisi jätetyksi. Jos mököttää, aiheuttaa itselleen hylätyksi tulemisen ennen pitkää. Minulla on mököttävä mies, ja joka mykkäkoulun aikana suunnittelen jättäväni hänet. Kerta kerralta valmistelen eroa tarkemmin, mietin asunnon hankkimista ja teen käytännön asioita sen eteen. Ainoa syy on se karmiva mykkäkoulu. Muuten olisi ihan mies ja hyvä suhde. 

Entä ne syyt, jonka vuoksi miehesi mököttää? Ovatko ne ihan tyhmiä, vai ovatko ne ihan aiheellisia? Entä miten se tilanne ratkeaa? Kysytkö, mikä on vialla vai tiedätkö sen itsekin? Pyydätkö anteeksi vasta sitten, kun mies ottaa asian puheeksi, vai heti kun huomaat, mistä mies on vihainen?

Kun en tiedä niitä syitä miksi mies mököttää. Hän ei kerro. Kysyn joka kerta ja monta kertaa. Ystävällisesti ja rauhallisesti. Kesken mökötyksen ja mökötyksen jälkeen. Jos tiedän tehneeni jotain pahaa, pyydän tietysti anteeksi. Mutta yleensä en tiedä mistä mökötys johtuu. Silloin en myöskään voi pyytää anteeksi. En myöskään pyytele anteeksi tyhjiä eli jos en tiedä mistä on kyse niin en ala anelemaan että anna minulle anteeksi vaikka en edes tiedä mitä olen tehnyt väärin. En siis osaa sanoa onko mökötyksen syyt tyhmiä vai aiheellisia. Haluaisin kyllä tietää. Mutta tiedän, että en valehtele enkä petä enkä petä lupauksia tms eli en oikein osaa keksiä mitä aiheellisia syitä mökötykselle sitten voisi olla. 

Siis hän on mököttänyt suhteenne aikana monia kertoja, mutta kertaakaan ei ole selvinnyt, mistä se johtuu? Miten kauan se sitten kestää ja mihin loppuu? Miten itse sitten reagoit, jos ei vastaa kysyttäessä syytä? Etkö itse suutu?

Minä mökötän koska en jaksa tapella. Useimmiten olen mielestäni oikeassa ja muut väärässä, enkä jaksa alkaa sitä jankkaamista joka ei johtaisi kuitenkaan mihinkään.

Minä mökötän silloin kun olen oikeasti vihainen. Mökötän ja en puhu siksi, etten sanoisi toiselle mitään ilkeää jota katuisin myöhemmin vaan mökötän ja rauhoitun ensin ja sitten olen valmis keskusteluun. Näin minulla.

Itse ainakin olen hiljaa koska millään mitä sanon ei ole mitään vaikutusta. Olen useamman kerran koittanut keskustella aiheesta, et sovittaisi huoltajuus ja talousasiat, kuinka erota riitelemättä niistä, mutta vastaus on aina sama "en halua"

Miksi käyttää energiaa puhuakseen ihmisen kanssa joka "ei halua"?

Jos sanoo, saa ruveta väittelemään, joutuu haukutuksi, tai syntyy riita.

Yleensä ei hyödytä sanoa mitään, kun siihen sanomiseen ei muuta reaktiota tule kuin em. asiat.