Minkä vuoksi jotkut ihmiset mököttävät eivätkä sano suoraan mikä heitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Ei se toinen välttämättä ole syytön.

Miten mökötys ilmenee? Mietin vaan, kun joillakin on tapana katkaista epätyydyttävät ihmissuhteet hiljaisuudella. Ei siis ole munaa sanoa päin naamaa, että sun seura ei enää kiinnosta. Sen sijaan antaa yhteydenpidon kuihtua pois ja toivoo että toinen tajuaisi vinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Pointti oli kylläkin se että mököttäjä voi olla se joka on oikeassa tä jolla on ainakin jonkinlainen suu kokea pahaa oloa. Vastapuoli pystyy vain selittämään kuun maaksi ja tähdet taivaalta ja mököttäjä tietää ettei hän tule saamaan oikeutta tai minkäänlaista validointia tunteilleen. Toisen tunteet voi sitäpaitsi validoida myös silloin kun tämä on väärässä. Hänelle voi sanoa joko olet väärässä tai olet mielestäni väärässä mutta ymmärrän tunteesi. Mököttäjä ei oleta saavansa mitään jälkimmäistä muistuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mökötän koska mieli on paha, en ole välttämättä edes loukkaantunut, mutta joku asia harmittaa (vaikka epäreilu elämäntilanne), enkä koe kuitenkaan saavani sen takia huomiota. Toisekseen pelkään sanoa sitä ääneen (seuraukset peloittaa, en halua mitään showta) ja tila jää kiertämään päähän, sitä on sitten vaikea enää laukaista, asia kun paisuu ajan myötä. Ajan kuluessa sitä jo suuttuu siihenkin että toinen ei edes huomioi koko asiaa eli ei välitä. Oisko sitten eräänlaistä masennusta +sisäänpäinkääntyneisyyttä?

Drama Queeneilya tuo on eikä mitään masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että olisi parempi avata se suu ja sanoa, ettei halua joululahjaa tai ei kestä toisen ulkonäönpiirrettä X tai mielipidettä Y puhuttaessa vaikkapa Suomen taloudesta.

Näin nimenomaan sen vuoksi ettei menisi turhaa aikaa ja resursseja toimimattiin ihmissuhteisiin. Miksi pitää väkisin ylläpitää suhteita, joista toisen todellisista ajatuksista ei tiedä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Ei se toinen välttämättä ole syytön.

No tässähän tuntuu olevan oletuksena se, että mököttöjä mököttää ilman syytä. Jos tietää, että on itse tehnyt väärin, niin mökötys ei ole mikään tekosyy olla pyytämättä anteeksi. Eli molemmissa tapauksissa sen ei- mököttävän osapuolen kannattaa nostaa se kissa pöydälle, jos haluaa toimia fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Miten mökötys ilmenee? Mietin vaan, kun joillakin on tapana katkaista epätyydyttävät ihmissuhteet hiljaisuudella. Ei siis ole munaa sanoa päin naamaa, että sun seura ei enää kiinnosta. Sen sijaan antaa yhteydenpidon kuihtua pois ja toivoo että toinen tajuaisi vinkin.

Esim. ei suostuta puhumaan toiselle, ei katsota silmiin, ei tervehditä edes sattumalta vastaantullessa, ei vastata puheluun, ei vastata tekstariin, ei vastata kirjeeseen. Leikitään kuin yhtäkkiä toista ei olisi olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Exäni kanssa se johtui siitä, ettei minulla ollut enää tilaa kommentoida mitään.

Kaikki sanomani torjuttiin heti sen sanomisen jälkeen.

En sitten enää puhunut mitään.

Minun vikani kuulemma.

Mykkäkoulu on vallankäyttöä.

Tässä näkyy hienosti miten vallankäyttäjä ei siedä vastalauseita, vaan ohittaa ne sillä että toinen ei voi sanoa vastaan kun ei itse sano mitään.

Väitteleminen on täysin normaalia kahden ihmisen suhteessa. Hyvä väittely johtaa suurempaan yhteisymmärrykseen, toisen myöntymiseen omasta halustaan (ei aina saman osapuolen!), hyvään kompromissiin tai siihen että ollaan rauhanomaisesti eri mieltä.

Heikkoitsetuntoiset ihmiset eivät kestä erimielisyyksiä koska luulevat että toinen on vaikka pahansuopuuttaan eri mieltä - kun toinen todennäköisesti on kokonainen oma ihmisensä joka ottaa oman persoonansa huomioon eikä vain lammasmaisesti myönny ulkopuolelta ehdotettuun.

Että varmaan parempikin että erositte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Kuinkas kysyt mököttäjältä ettei hän loukkaantuisi entistä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Pointti oli kylläkin se että mököttäjä voi olla se joka on oikeassa tä jolla on ainakin jonkinlainen suu kokea pahaa oloa. Vastapuoli pystyy vain selittämään kuun maaksi ja tähdet taivaalta ja mököttäjä tietää ettei hän tule saamaan oikeutta tai minkäänlaista validointia tunteilleen. Toisen tunteet voi sitäpaitsi validoida myös silloin kun tämä on väärässä. Hänelle voi sanoa joko olet väärässä tai olet mielestäni väärässä mutta ymmärrän tunteesi. Mököttäjä ei oleta saavansa mitään jälkimmäistä muistuttavaa.

Ai, ymmärsin äsken väärin.

Tuossa tilanteessa sitten käy niin kuin muissakin riitatilanteissa, joissa tilanne ratkeaa jonkun mielestä epäreilusti. Toisaalta vaikka väärintekijä saisikin asian selitettyä parhain päin, hän kuitenkin saattaa olla tietoinen omasta syyllisyydestään, joten hän joutuu sen asian kanssa sitten elämään. Välejähän tuollainen hiertää, sehän on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Ei se toinen välttämättä ole syytön.

No tässähän tuntuu olevan oletuksena se, että mököttöjä mököttää ilman syytä. Jos tietää, että on itse tehnyt väärin, niin mökötys ei ole mikään tekosyy olla pyytämättä anteeksi. Eli molemmissa tapauksissa sen ei- mököttävän osapuolen kannattaa nostaa se kissa pöydälle, jos haluaa toimia fiksusti.

Miksei mököttäjä voi itse avata suutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Kuinkas kysyt mököttäjältä ettei hän loukkaantuisi entistä enemmän?

Olenko tehnyt jotain väärin? Oletko suuttunut minulle jostain?

Kyllähän mököttäminen on joka tapauksessa epäkypsä tapa osoittaa mieltään ja on vallankäyttöä eikä missään tapauksessa mikään rakentava tapa. Loukkaatuessaan tai vihaisena voi olla vaikeaa olla heti valmis rakentavaan keskusteluun mutta senkin voi opetella sanomaan että tarvitsee hetken tunnekuohun tasoittumiseen ja tulee sitten keskustelemaan tilanteesta.

Sisällä voi olla niin kova myllerrys ettei pysty vielä sanottamaan ja jäsentämään tunteitaan. Itse en pysty aina puhumaan fiiliksistäni riitatilanteessa kun se on päällä. Vihaan konfliktitilanteita myös. Tarvitsen aikaa että saan ajatukset järjestyksiin niin pystyn keskustelemaan.

Mitään mykkäkouluja ja viikkojen murjottamista en ymmärrä enkä harrasta. Mutta jos toinen on päällekäyvä ja konflikti liekeissä, en pysty heti avautumaan. Ajan kanssa kylläkin pystyn tuomaan tunteeni ja näkemykseni myös sanallisesti esiin, teen kompromisseja, aloitteita sovinnolle jne. Ei ole aiheuttanut esim parisuhteessa suurta kitkaa, mutta tunnistan tuon että voin sulkeutua kuin simpukka riitatilanteessa. Mutta myöhemmin se selvitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Kuinkas kysyt mököttäjältä ettei hän loukkaantuisi entistä enemmän?

Olenko tehnyt jotain väärin? Oletko suuttunut minulle jostain?

Tuo on juuri sitä anelemaan pakottamista ja vallankäyttöä. Normaali ihminen osaa/älyää ottaa hiertävät asiat käsiteltäväksi verbaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Ei se toinen välttämättä ole syytön.

No tässähän tuntuu olevan oletuksena se, että mököttöjä mököttää ilman syytä. Jos tietää, että on itse tehnyt väärin, niin mökötys ei ole mikään tekosyy olla pyytämättä anteeksi. Eli molemmissa tapauksissa sen ei- mököttävän osapuolen kannattaa nostaa se kissa pöydälle, jos haluaa toimia fiksusti.

Miksei mököttäjä voi itse avata suutaan?

Koska hän kokee olevansa loukattu osapuoli ja että vastuu tilanteesta on loukkaajalla.

Ihan kuin kaikki riidat päättyisivät järkevää kompromisiin ja sovintoon. Meidän perheessä riidat päättyvät 15 vuotta siihen että mies on oikeassa ja minä hullu. Koska en ole mököttävää tyyppiä vaan tukahduttavaa tyyppiä seurauksena oli se että olin koko tuon ajan enemmän tä vähemmän kroonisesti masentunut. Sitten rupesin putoushahmon tavoin ymmärtämään että miulla on oikeus miun tunteisiin ja tilanne muuttui parempaa suuntaan. Mutta osa niistä jotka ei tukahduta sitten varmaan mököttää. Toki mököttäminen voi varmaankin olla vallankäyttöäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Kuinkas kysyt mököttäjältä ettei hän loukkaantuisi entistä enemmän?

Olenko tehnyt jotain väärin? Oletko suuttunut minulle jostain?

Tuo on juuri sitä anelemaan pakottamista ja vallankäyttöä. Normaali ihminen osaa/älyää ottaa hiertävät asiat käsiteltäväksi verbaalisesti.

Tämä ihminen kokee olevansa loukattu. Tällöin ei tee mieli toimia kovin reilusti. Minusta ihan normaalia, että ihmisellä on tunteet ja hän toimii niiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Mikä siinä kysymisessä sitten on vaikeaa? Minä ainakin ihan mielelläni osoittaisin toisen olevan väärässä, jos olen varma että olen itse oikeassa.

Kuinkas kysyt mököttäjältä ettei hän loukkaantuisi entistä enemmän?

Olenko tehnyt jotain väärin? Oletko suuttunut minulle jostain?

Tuo on juuri sitä anelemaan pakottamista ja vallankäyttöä. Normaali ihminen osaa/älyää ottaa hiertävät asiat käsiteltäväksi verbaalisesti.

Tämä ihminen kokee olevansa loukattu. Tällöin ei tee mieli toimia kovin reilusti. Minusta ihan normaalia, että ihmisellä on tunteet ja hän toimii niiden mukaan.

Aikuinen ihminen tajuaa yleensä ettei toimi aina kypsästi ja sen vuoksi korjaa käytöstään. Mököttäjäkin voisi vain reilusti kertoa mistä kenkä puristaa eikä pitää toista/toisia ihmisiä epätietoisuudessa.