Minkä vuoksi jotkut ihmiset mököttävät eivätkä sano suoraan mikä heitä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Entäs kun mököttäjä kohtaa toisen mököttäjän?

Entäs,jos henkilöä on kiusattu,härnätty asiattomasta,hän voi osoittaa vihansa mökötyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

No pitääkin kysyä. Ei nimittäin ole tullut mieleenkään kysyä, kun mitään loukkaavaa ei ole tapahtunut. Mutta jos hän sitten on ottanut jonkun asian loukkaavana ilman että olen tajunnut.

t.2

Jännä ajatustapa. Et tiedä, mistä on kyse, mutta ei ole tullut mieleenkään kysyä, vaikka asia selvästi vaivaa. Kyllä minä ainakin läheisten kanssa saan aika äkkiäkin suuni auki, jos itselläni on täysin puhdas omatunto. Jos tiedän loukanneeni, silloin asia on vaikeampi ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmetellyt. Mies on tämmönen. Kiukutteli ja piti eräänlaista mykkäkoulua pari viikkoa. Kyllä mä tiesin mikä sitä vaivaa mutta halusin, että se sanoo sen itse ääneen. No sehän oli sitten mustasukkainen. Ei olisi vain halunnut tunnustaa.

Mun isä (nyt jo edesmennyt) oli tuollainen. Oli mustasukkainen äidin harrastuksista (kuvitteli että tapaisi siellä jotain miehiä), piti parikin viikkoa mykkäkoulua. Oli kyllä meidän lastenkin silmissä todella rasittava. Muistan toivoneeni monta kertaa, että vanhemmat eroaisivat ja voisin asua vain äidillä.

Siskoni on luonteeltaan ihan samanlainen mykkökoulunpitäjä kuin isä, mutta on sikäli fiksu, että on hakenut tähön piirteeseensä apua. On siis kehittymässä ammattilaisen avulla sellaiseksi, että osaa keskustella mielipahansa sen sijaan, että sulkeutuisi kuin simpukka.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus ei aina ole mökötystä. Joskus voi vaan olla niin ahdistunut tai on niin paha olla, että ei halua sanoa mitään, jotta ei loukkaisi toista/sanoisi jotain ajattelematonta.

Kohta kuukausi mennyt näin. Joten mielelläni ottaisin jo vastaan vaikka jotain loukkaavaa tai ajattelematonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Entäs kun mököttäjä kohtaa toisen mököttäjän?

Mitä siitä? Mökötystä jatkuu niin kauan, kuin jompikumpi sen lopettaa. Jos se ei lopu ollenkaan, tulee välirikko.

Kuinka yleistä tuollainen mököttely on? Kun eihän se aikuisen toimintaa ole lainkaan. Mutta vähän joka toisella tuntuu olevan siitä kuitenkin kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Esim töissä jos ärsyttää jonkun tekeminen, niin asiasta sanominen antaa sille toiselle etulyöntiaseman. Ilkeyttään/ärsyttävyyttään voi jatkaa tai jopa lisätä sen tekemistä kun tietää miten se jurppii mua.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus ei aina ole mökötystä. Joskus voi vaan olla niin ahdistunut tai on niin paha olla, että ei halua sanoa mitään, jotta ei loukkaisi toista/sanoisi jotain ajattelematonta.

Ja joskus hiljaisuus on aikalisän ottamista, jotta pystyy selvittämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja miten tuoda ne esille toiselle. Esim. Jos toinen henkilö on hyvin suulas, eikä kuuntele kunnolla, sulla pitää olla kaikki vastaukset valmiina, jotta pystyt asian hänelle selvittämään ja saat oman äänesi kuuluville. Muuten toinen vain suhtautuu sun pahaan oloon tuhahtaen ja laittaa sanat sun suuhun, koska omat selityksesi eivät ole hänestä "oikein" tai riittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

No pitääkin kysyä. Ei nimittäin ole tullut mieleenkään kysyä, kun mitään loukkaavaa ei ole tapahtunut. Mutta jos hän sitten on ottanut jonkun asian loukkaavana ilman että olen tajunnut.

t.2

Jännä ajatustapa. Et tiedä, mistä on kyse, mutta ei ole tullut mieleenkään kysyä, vaikka asia selvästi vaivaa. Kyllä minä ainakin läheisten kanssa saan aika äkkiäkin suuni auki, jos itselläni on täysin puhdas omatunto. Jos tiedän loukanneeni, silloin asia on vaikeampi ottaa puheeksi.

Tiedän kyllä mistä on kyse. Ja olen kysellyt. Mutta koska hän ei vastaa, niin tilanne on jäänyt aina siihen, että minä arvaan, että häntä ahdistaa liikaa. Nyt sain täältä uuden näkökulman, jota voin ehdottaa. Ehkä kyse ei ole vain ahdistuksesta, ehkä hän onkin loukkaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

Niin onkin. Olenko muuta väittänyt? Henkistä väkivaltaa on myös jatkuva toisen loukkaaminen "kun en minä tiennyt".

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, etteivät tavalliset ihmiset osaa lukea toisten toiveita ja ajatuksia? Esim. mökötetään ilmeisesti epämieluisan joululahjan vuoksi, mökötetään toisen epämieluisan ulkonäönpiirteen tai mielipiteen vuoksi jne.

Lisään vielä että olisi parempi avata se suu ja sanoa, ettei halua joululahjaa tai ei kestä toisen ulkonäönpiirrettä X tai mielipidettä Y puhuttaessa vaikkapa Suomen taloudesta.

Mökötän koska mieli on paha, en ole välttämättä edes loukkaantunut, mutta joku asia harmittaa (vaikka epäreilu elämäntilanne), enkä koe kuitenkaan saavani sen takia huomiota. Toisekseen pelkään sanoa sitä ääneen (seuraukset peloittaa, en halua mitään showta) ja tila jää kiertämään päähän, sitä on sitten vaikea enää laukaista, asia kun paisuu ajan myötä. Ajan kuluessa sitä jo suuttuu siihenkin että toinen ei edes huomioi koko asiaa eli ei välitä. Oisko sitten eräänlaistä masennusta +sisäänpäinkääntyneisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi on tosiaan tuo että mököttöjä on loukkantunut mutta ei oleta saavansa asialleen oikeutta mökötyksen kohteen kanssa. Eli jos kissa nostetaan pöydälle, itsensä loukatuksi kokeva mököttäjä joutuu tilanteeseen jossa hänelle selitetään että kuule minä en ole tehnyt mitään väärää vaan sinussa on vika. Ei toivoa esim anteeksipyynnöstä tai vastaavaa. Mitä siinä sitten teet? Teeskentelet että kaikki on ok? Pattitilanne.

Tuossahan tilanne muuttuu siten, että syytön osapuoli hoitaa asian omalta osaltaan ja se mökötys jää sitten vain mököttäjän ongelmaksi. Miksi siitä sitten pitää sen kummemmin päätä vaivata? Sitten mököttäjän annetaan vain olla ja oma elämä jatkuu puhtaalla omatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

On suoranaista henkistä väkivaltaa aneluttaa toista ihmistä kyselemään jatkuvasti mitä väärää on tehnyt, sanonut tai ajatellut toisen mielestä.

hyvä muistutus tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuus ei aina ole mökötystä. Joskus voi vaan olla niin ahdistunut tai on niin paha olla, että ei halua sanoa mitään, jotta ei loukkaisi toista/sanoisi jotain ajattelematonta.

Ja joskus hiljaisuus on aikalisän ottamista, jotta pystyy selvittämään omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja miten tuoda ne esille toiselle. Esim. Jos toinen henkilö on hyvin suulas, eikä kuuntele kunnolla, sulla pitää olla kaikki vastaukset valmiina, jotta pystyt asian hänelle selvittämään ja saat oman äänesi kuuluville. Muuten toinen vain suhtautuu sun pahaan oloon tuhahtaen ja laittaa sanat sun suuhun, koska omat selityksesi eivät ole hänestä "oikein" tai riittäviä.

Tuo sanojen toisen suuhun laittaminen on muuten tällä palstalla peruskäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kyse läheisestä ihmisestä, niin silloin mököttäjä olettaa, että tämä ihminen itse tietää loukanneensa. Jos ei tiedä, haluaa, että tämä ihminen miettii, mitä on tehnyt väärin. Ja jos ei miettimälläkään keski, mikä ongelma on, tämä henkilö on vain sitten niin tyhmä tai piittaamaton, joten on ansainnut mökötyksen.

Yksinkertaista.

Ei muuten ole noin yksinkertaista. En ole tyhmä enkä piittaamaton. Enkä todella ole ansainnut mökötystä.

t.2

Hänen mielestään olet. Se on sitten eri asia, onko loukkaantuminen objektiivisesti katsoen reilua, mutta näin se mökötysosuus selittyy. Jos kysymällä ei asia selviä, niin sitten sinulla on oikeus olla piittaamaton. Yleensä nämä mököttäjät kyllä kertovat kun kysytään. Jos oikeasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää, pitäisi kysymisenkin olla helppoa.

No pitääkin kysyä. Ei nimittäin ole tullut mieleenkään kysyä, kun mitään loukkaavaa ei ole tapahtunut. Mutta jos hän sitten on ottanut jonkun asian loukkaavana ilman että olen tajunnut.

t.2

Jännä ajatustapa. Et tiedä, mistä on kyse, mutta ei ole tullut mieleenkään kysyä, vaikka asia selvästi vaivaa. Kyllä minä ainakin läheisten kanssa saan aika äkkiäkin suuni auki, jos itselläni on täysin puhdas omatunto. Jos tiedän loukanneeni, silloin asia on vaikeampi ottaa puheeksi.

Tiedän kyllä mistä on kyse. Ja olen kysellyt. Mutta koska hän ei vastaa, niin tilanne on jäänyt aina siihen, että minä arvaan, että häntä ahdistaa liikaa. Nyt sain täältä uuden näkökulman, jota voin ehdottaa. Ehkä kyse ei ole vain ahdistuksesta, ehkä hän onkin loukkaantunut.

Ethän sinä tiedä mistä on kyse, juurihan niin sanoit. Sinä olet tehnyt arvailuja jostain ahdistuksesta ja nyt vasta tuli mieleesi, että voi olla kyse loukkaantumisesta. Eli et ole kovin pitkälle mietteissäsi mennyt, joten vähän sinne piittaamattomuuden puolelle tuo mielestäni menee.

Minähän en siis oikeasti voi tietää, mikä tilanne on enkä sitä, onko hänellä hyvää syytä olla loukkaantunut. Yritän vain selittää tätä käytöstä.