Mikä ystävässä ärsyttää, ottaa aivoon, ketuttaa jne., mutta et sano sitä hänelle? - Sano se tässä!

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on tapana muistuttaa/ottaa puheeksi exiäni etenkin, kun miesystäväni on seurassa. Olen itse sinut ja ok parin vakavamman menneisyyden suhteeni kanssa, mutta en ole vakuuttunut siitä, että miestäni kiinnostaa kuunnella juttuja heistä. Varsinkin, kun ystäväni tekee selväksi joka kerta "kyseessähän on siis X:n exä." En itsekään ole kiinnostunut mieheni existä eikä minua kiinnosta kuulla esim. miehen ja hänen ystävänsä muisteluja kyseisistä tyypeistä. Hienotunteisuuden vuoksi haluaisin säästää myös mieheni tältä. Voi kun ystäväni ymmärtäisit tämän, en pelkästään minä vaan muutkin kaveriporukastamme on huomauttanut tästä.

Mun äiti tekee tätä samaa... -.-

Luulin että olet ystäväni. halusitkin vain hyötyä minusta. Keräät tietoja kaikesta mahdollisesta kuin noita-akka, jotta voit hyötyä tulevaisuudessa näistä asioista. Kerron sinulle nyt: Näen lävitsesi ja halveksin sinua.

Vierailija kirjoitti:

Harkitsemattomuus. Aikataulussa pysymättömyys. Asioiden unohtelu. Mitä sylki suuhun tuo -tyyppinen asioiden töksäyttely. Rakas ystävä silti, vaikka välillä ärsyttää ja lujaa!

Voisit puhua minusta. Kuulostaa AD(H)D:lta, joka itsellä diagnosoitu. Nämä piirteeni ärsyttävät itseänikin, ja lujaa! Ihana, että rakas on kuitenkin! :)

Itseäni paremmat tulot ja jankkaa köyhyydestään (noin 2 kertaa isommat tulot verrattuna minuun)silti ihan pokkana joka tapaamisessa. Tuhlaa turhuuksiin, shoppailuihin ym. "oli niin kiva niin pakko oli siis ostaa" vaikkei tarvitsisi mitään. Eikä siinä mutta ihmettelee ja hakee sympatiaa sitten ns. köyhyydellään. Lapsia saatuaan jauhaa myös suurimman osan ajasta heistä, jaksan kuunnella toki heidänkin kuulumiset mutta haluaisin puhua muustakin kuin lapsista itse lapsettomana.

Yksipuoleinen yhteydenpito. Mistä lie johtuu, että toinen ei koe tarpeelliseksi ottaa yhteyttä kuin ehkä kerran vuodessa. Kuitenkin kokee, että olemme hyviä ystäviä mutta ei ajattele, että hänen ei tarvitsisi olla se, joka ottaa yhteyttä.

Tapaamisten jatkuva peruminen viime tipassa. On oikeasti tosi ärsyttävää, kun ystävä itse pyytää leffaan / kävelylle / kylään paria viikkoa etukäteen ja sitten peruu tapaamispäivänä, koska väsyttää. Etenkin, kun olen sopinut muut menot ja menemättömyydet tuon tapaamisen mukaan. Myös jatkuva (pikkuasioista) valittaminen ärsyttää. Muuten rakas ja ihana ystävä.

Päivittäinen (poislukien kesän kuumimmat hellepäivät) valittaminen säästä ja Suomen ilmastosta. Asialle kun ei voi yhtään mitään, ellei muuta ulkomaille.

Se että aina kun puhun omista huolistani hänelle, hän kuittaa sen sanalla-parilla. Sitten alkaa selostamaan omia juttujaan. Joskus myös puhuu päälle, kesken lauseen kysyy esim. jotain syvällistä minulta, tuntuu vähän näpäytykseltä joskus. :/ 

On rikas kuin sika mutta pihi rahan suhteen ja katsoo että jokainen euro menee puoliksi. Hyvin harvoin esim. tarjoaa mitään. Minä taas olen pienituloinen mutta ihan mielelläni tarjoan joskus hänellekin syötävää tai en välitä jos maksankin kokonaan vaikkapa eväsretken kakun. Hän taas unohtaa nämä jutut välittömästi, omaksi edukseen. 

- On huomattavasti varakkaampi (koska äiti ja isi kyllä maksaa!!) ja yrittää silti aina pummia minulta milloin mitäkin, vaikka on hyvin tietoinen että minulla ei pahemmin sitä ylimääräistä ole (enkä todellakaan voi pyytää varattomilta vanhemmiltani rahaa). Olemme molemmat siis vielä nuoria opiskelijoita, kuten on useimmat kaverimmekin... Ja tämä käytös ei rajoitu vaan minuun. "Unohtaa" aina maksaa lainansa takaisin, ja minä en yleensä kehtaa enää viidettä kertaa ulista jostain 20e lainasta. Aina on joku "maksan sitten kun" -selittely, mutta kyllä vaan on varaa ryypäätä ja ostaa kalliita laukkuja jne millon mitäkin tekoripsiä. 

- Huomauttaa jos syön hänestä liikaa. Itse ostamiani ruokia siis. BMI 19, ei pitäisi pahemmin liikuttaa ketään jos välillä haluan mätätä kunnolla.

- Pistää aina kantamaan kaikkein haisevimpia roskia ja millon mitäkin pullokasseja kauppaan kun eihän häntä voi julkisella paikalla nähdä sellaisia kanniskelemassa jne. Ja kiva kun ei kerran kertonut että yhdessä peitossa oli oksennusta ja mälliä, ihan mielelläni sitten vein sen "halaamalla" roskiin.

- Lievästi kyrpii myös että tyyppi ei _ikinä_ muista onnitella minua syntymäpäivänäni. No, ei mikään kauhean iso juttu, mutta mielestäni vähän omituista kun ollaan kuitenkin synnytty samassa kuussa ja minä onnittelen aina ~2vk aiemmin... luulisi että tekisi saman eleen.

Niin ja tietenkin ketuttaa kun toisella on rahaa ja minulla ei! :)

Voisit edes joskus iloita hyvien ystaviesi puolesta kun heilla menee hyvin, mutta ennemmenkin tunnut nauttivan siita Jos heilla menee huonosti. Olet myos aarettoman utelias ja juoruat toisten yksityisasioita, kertoen kaiken miehellesi jolle Nama ei todellakaan kuulu. Tasta syysta varon tarkkaan mita kerron sinulle, ja en voi olla avoin koska olet niin kateellinen, jopa meidan yhteisista ystavista. Tiedan etta menneisyytesi varmaan vaikuttaa tahan, mutha ei se siihen oikeuta.

Kai häntä parhaimmaksi ystäväkseni voi kutsua.

No, parhaalla ystävälläni on erittäin vittumainen tapa piikitellä minua siitä, jos vietän toisten ystävieni kanssa aikaa ja hän saa kuulla siitä. Passiivis-aggressiivista tunnelman kuulustelua on odotettavissa viesteillä joka tunti, moralisointia jos vaikkapa seuraavana aamuna on kankkunen ja mitä vielä. Ei siis siedä sitä että minulla on muitakin ystäviä elämässäni.

Hauskintahan kaikessa on se, että jos häneltä kysyy haluaisitko viettää aikaa kanssani tai lähteä vaikkapa ulos, ei kelpaa. Milloin on hirveän kipeä tai sitten "kiire muiden seurassa"

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ovat ihan karseita riiviöitä, ja inhoan heitä. Olisi tosi kiva nähdä joskus vain kaksin, ilman näitä ilonpilaajia, mutta se ei ole yrityksistäni huolimatta onnistunut varmaan 4 vuoteen. Lapset jumaloivat minua, mutta tunne ei todellakaan ole molemminpuolinen!

Juurikin näin! Kun EDES joskus saisi tehdä ystävän kanssa kaksin jotain, ilman hänen riiviölastaan. Ajattelematonta joiltakin ottaa jokaiseen ystävätapaamiseen lapsi mukaan, en minäkään ottanut aikoinaan (teinin äiti), koska kunnioitin kahdenkeskistä ystäväaikaa ja jätin lapsen isänsä kanssa kotiin (ja tällä ko ystävälläkin ON mies, joten lapsen voisi ihan hyvin joskus jättää vaikka kotiin). Ja vaikka se oma kullannuppu on äidilleen maailman keskipiste ja ihanin ja kaunein mussukka maan päällä, hän ei sitä ole muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni paremmat tulot ja jankkaa köyhyydestään (noin 2 kertaa isommat tulot verrattuna minuun)silti ihan pokkana joka tapaamisessa. Tuhlaa turhuuksiin, shoppailuihin ym. "oli niin kiva niin pakko oli siis ostaa" vaikkei tarvitsisi mitään. Eikä siinä mutta ihmettelee ja hakee sympatiaa sitten ns. köyhyydellään. Lapsia saatuaan jauhaa myös suurimman osan ajasta heistä, jaksan kuunnella toki heidänkin kuulumiset mutta haluaisin puhua muustakin kuin lapsista itse lapsettomana.

Mullakin ystävä joka valittaa koko ajan rahasta ja saa suurempaa palkkaa kuin minä...joka olen tyytyväinen palkkaani ja tulen sillä oikein mainiosti toimeen. Kerran sanoin ääneen että kyllä mä ainakin olen ihan tyytyväien palkkaani ja hän: "Minä en ole! Pitäis jotain lisätyötä kyllä saada kun v....tuttaa tämä kituuttaminen!" Öh... Ja tämä samainen ystävä ei nykyään puhu mistään muusta kuin lapsestaan, minäkin olen äiti, mutta en halua siltikään koko aikaa puhua jälkikasvusta, vaan muistakin maailman asioista! Tykkään että ystävän kanssa voisi vaikkapa vähäksi aikaa saada ns. lomaa äitinä olemisesta.

Yhdellä parhaimmista ystävistäni tapana sanoa kaikkii muiden kokemuksiin "joo, mäkin oon kokenut tuon" ja kertoo ns. astetta pahemman jutun. Toki osa on empaattisuutta, mutta näin 10 vuoden aikana välillä ärsyttää kun toinen on olevinaan kokenut kaikki kokemukset jo aiemmin..

Käyttää liikaa rahaa matkusteluun.

Näkyy hänen taloudessaan että eräitä aika tärkeitä hankintoja on jäänyt tekemättä kun raha menee matkoille.

Sain ystävältä IHAN HIRVEÄN joululahjan, siis niin kammottavan että piilotin sen heti kaapin perimmäiseen nurkkaan enkä ikinä kaiva sitä sieltä esille (en nyt tässä kerro mikä se oli, jos vaikka hän lukisi tämän :D). Olisi ollut parempi olla antamatta lahjaa ollenkaan kuin antaa semmoinen hirvitys, joka ei sovi ollenkaan minun tyyliini, oli aivan liian suurikin. En halua kiittämätön olla ja kiitinkin lahjasta, mutta tähänhän sai laittaa juttuja joita EI KEHTAA sille ystävälle sanoa....Itse ostin hänelle todella hyvän ja normaalin lahjan, saajansa näköisen ja toivotun, ja hän vuolaasti kiitteli sydänhymiöiden kera siitä...minä vain että, "kiitos samoin, kiitos lahjasta." Saattoipa sillä hetkellä ystävän omatunnossa kilahtaa? Aion jatkossakin ostaa hänelle hänen näköisiään ja häntä varten hankittuja lahjoja, vaikka hän ei niin tehnytkään minulle. Ai niin....samainen ystävä on muuten joskus antanut minun hänelle ostamiani lahjoja miehelleen kun mies on vain ottanut sen ja sanonut: "Minä vien kyllä tämän!" Olen ollut että WHAAAAAAAT! ja näiden jälkeen olen visusti huolehtinut että olen ostanut vain sellaisia lahjoja joita mies ei oikein voi käyttää....

Vierailija kirjoitti:

Asumme ystäväni kanssa eri kaupungeissa. Minä olen aina se, joka menee heillä käymään. Kun olen hänen kotikaupungissaan, kysyn aina että ehtiikö nähdä ja käyn kylässä. Hän käy kyllä monesti minun kotikaupungissani, mutta ei kysy että voitaisiinko nähdä samalla. Ei ole käynyt luonani moneen vuoteen, en jaksa enää pyytää. Jos tulee joskus tänne esim. viikonlopuksi, menee aina hotelliin (vaikka meilläkin olisi tilaa) ja näemme jopa joskus siellä hänen hotellihuoneessa. Eli jos hän kerrankin viitsii nähdä minua täällä, joudun siltikin raahautumaan hotelliin tai kaupungille. (Ennen kuin joku alkaa kyselemään niin meillä on ylimääräinen vierashuone, siistiä ja olemme muutenkin vieraanvaraisia eli tarjoamme kyllä ruuat vieraille jne. Kun menen käymään, voin olla vaikka viikonlopun hänen luonaan eli viihdymme yhdessä, joten ei johdu siitäkään.)

Mulla jäisi kyselyt. Antaisin hänen kysellä ja jos ei kyselisi, jäisi ystävyys siihen. Pitää olla vastavuoroista.

Vierailija kirjoitti:

Tapaamisten jatkuva peruminen viime tipassa. On oikeasti tosi ärsyttävää, kun ystävä itse pyytää leffaan / kävelylle / kylään paria viikkoa etukäteen ja sitten peruu tapaamispäivänä, koska väsyttää. Etenkin, kun olen sopinut muut menot ja menemättömyydet tuon tapaamisen mukaan. Myös jatkuva (pikkuasioista) valittaminen ärsyttää. Muuten rakas ja ihana ystävä.

Sopisin tapaamiset omaan kotiini, joten näin peruuntuminen ei vaivaisi niin paljon. Sanoisin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

- On huomattavasti varakkaampi (koska äiti ja isi kyllä maksaa!!) ja yrittää silti aina pummia minulta milloin mitäkin, vaikka on hyvin tietoinen että minulla ei pahemmin sitä ylimääräistä ole (enkä todellakaan voi pyytää varattomilta vanhemmiltani rahaa). Olemme molemmat siis vielä nuoria opiskelijoita, kuten on useimmat kaverimmekin... Ja tämä käytös ei rajoitu vaan minuun. "Unohtaa" aina maksaa lainansa takaisin, ja minä en yleensä kehtaa enää viidettä kertaa ulista jostain 20e lainasta. Aina on joku "maksan sitten kun" -selittely, mutta kyllä vaan on varaa ryypäätä ja ostaa kalliita laukkuja jne millon mitäkin tekoripsiä. 

- Huomauttaa jos syön hänestä liikaa. Itse ostamiani ruokia siis. BMI 19, ei pitäisi pahemmin liikuttaa ketään jos välillä haluan mätätä kunnolla.

- Pistää aina kantamaan kaikkein haisevimpia roskia ja millon mitäkin pullokasseja kauppaan kun eihän häntä voi julkisella paikalla nähdä sellaisia kanniskelemassa jne. Ja kiva kun ei kerran kertonut että yhdessä peitossa oli oksennusta ja mälliä, ihan mielelläni sitten vein sen "halaamalla" roskiin.

- Lievästi kyrpii myös että tyyppi ei _ikinä_ muista onnitella minua syntymäpäivänäni. No, ei mikään kauhean iso juttu, mutta mielestäni vähän omituista kun ollaan kuitenkin synnytty samassa kuussa ja minä onnittelen aina ~2vk aiemmin... luulisi että tekisi saman eleen.

Niin ja tietenkin ketuttaa kun toisella on rahaa ja minulla ei! :)

Ja kutsut tuota ystäväksi?????

On aika ärsyttävää, jos olen suunnitellut jonkin menon ja sinä minulta mitään kysymättä raahaat mukaan joitain omia ystäviäsi, joita en tunne. Jos minä kutsun, saan päättää keitä tulee mukaan.