Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranpentu tuli taloon -> en jaksa enää
14.01.2017 |
Olen 23-vuotias työssäkäyvä nuori nainen. Olin haaveillut omasta koirasta ihan pienestä pitäen, mutta vanhempieni allergian vuoksi siihen ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Kuukausi sitten suurin unelmani täyttyi, ja luokseni kotiutui kleinspitzin pentu.
Koiranpentu on ollut minulla nyt kuukauden ajan. Olen aivan rättiväsynyt joka päivä. Rakastan tietysti pientä pentuani, mutta väsymys vaikuttaa elämääni liikaa. Pentu on ollut ongelmallinen tapaus, joka haukkuu öisin (ja muutenkin koko ajan), sillä on eroahdistusta ja se ei ole oppinut tekemään asioitaan edes sanomalehdelle vaan kämppä on aina täynnä pissaa ja ulostetta. Käytän koiraa ulkona parin tunnin välein ja yöllä herään yleensä 3-4 aikaan viemään koiraa ulos. Töissä olen univajeen seurauksena väsynyt, ärtynyt ja päätä särkee. En tiedä, mitä tehdä. :( Koen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja tuntuu pahalta edes ajatella, että ajattelen tällaisia asioita. En oikeasti jaksa enää. Haaveilin tästä niin monta vuotta, mutta en osannut kuvitella pennun omistamisen olevan ihan näin rankkaa.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Ei kuulosta siltä, että olisit vielä perehtynyt oikein siihen, miten koiraa koulutetaan. Itse en ikinä ottaisi koiraa yksin, ymmärrettävää että väsyttää.
Tätä ei kyllä kannata lukea. Ihan pimee muija. Pysyis siinä minkä osaa eli temppukoulutus.
Minä olen tästä ihan samaa mieltä, noista Kaimion neuvoista ei tule kuin paha mieli ja komenteleva koira. Kellä nyt olisi aikaa opettaa yksinoloa joku sekunti kerrallaan tai juhlistaa sitä kun koiraparka uskalsi katsoa kaulapantaan päin? Meillä on ihan vaan puettu panta, ja koira on tyytynyt siihen. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat?
Ihan totta. Meilläkin luettiin Kaimiota ja mietittiin että kellä ihan oikeasti on aikaa ja kärsivällisyyttä tälläiseen. Koettiin vähän huonommuutta ja mietittiin mitä koirasta tulee, kun ei jakseta panosta siihen Kaimion oppien mukaisesti. No, onneksi ne koirat oppii muutenkin. Ei tarvitse tehdä kaikesta niin helvetin vaikeaa ja monimutkaista.
Esim. koira oppi olemaan autossa nätisti ja ilman ongelmia, ihan vaan sillä että pienestä asti koira otettiin mukaan autoreissuille. Kaimion oppien mukaan olisi pitänyt tämänkin tehdä parin sekuntin pätkissä ja opettaa pelkkää autoonmenoa viikkotolkulla.
Pannan ja valjaat koira antaa pukea nätisti, vaikkei siihen ole erikseen koulutettu. Pukiessa nostaa tassuja ja seisoo rauhallisesti paikallaan, vaikkei pukemistakaan ole tehty mitään mitään asteittaista kuukausien spektaakkelia.
Koira on oppinut olemaan yksin,vaikkei ole ollut aikaa opettaa yksinoloa sekunti kerrallaan.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Itsellänikin on tuo Kaimion kirja ja kyllä mun mielestä siinä on ne ohjeet sen takia, jos sillä pennulla olisi ongelmia noiden asioisen opettelussa. Esim sen pannan laittaminen, jotkut pennun voi pelätä ku laitetaan panta kaulaan, joten siinä kirjassa on ohjeet miten saat opetettua pennun tottumaan siihen pantaan ilman pakotusta (mikä on Kaimion ykkösajatus kaikessa). Ei tietenkään tarvi alkaa namien avulla laittaa pantaa jos sen pennulle pystyy ihan ongelmitta pistämään kaulaan. Äly hoi, ei kaikkea tarvi tehdä niin kuin kirjassa sanotaan. Mun mielestä se kirja on tosi hyvä ensikoiran omistajalle, siinä on paljon tietoa mitä tavan tallaaja ei varmasti tulisi ajatelleeksi, esim. koirien elekielet ym.
Toki siinä on paljon hyödyllistäkin tietoa. Ongelma vaan on siinä että varsinkin ensikoiran omistaja ei välttämättä tajua, että nuo ohjeet ovat ns.pomminvarmoja ohjeita mitkä toimivat jos mikään muu ei toimi. Eihän sitä missään mainita. Helposti saa sitten kerättyä hirveät paineet itselleen, jos ei jaksakaan jokaista osiota käydä läpi juuri Kaimion oppien mukaisesti, todella hitaassa tahdissa ja juurta jaksaen. Koko koulutuksesta voi tulla kuva että se on niin vaivalloista,hidasta ja turhauttavaa ettei välttämättä jakseta edes yrittää tai koetaan huonommuutta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele nyt ensin netissä perusasiat koiran koulutuksesta mm.kasvattajan tai rotusi kennelien sivuilta. Niistä löytyy myös lisää luotettavia linkkejä.
Eroahdistuksesta pääsette pois mm. seuraavasti.
Sanot koiralle, vaikka "käyn kaupassa, tulen pian" (sama lause joka kerta, menet sitten minne hyvänsä). Alkuun menet vain eteiseen. Joka kerta siirryt hieman kauemmaksi ja lopulta siis oven taakse mistä tulet alkuun pois heti ja kehut aina koiraa kun palaat.
Sitten alat olla oven takana pidempään ja pidempään. Kun olette 20minsan kohdalla niin alkaa olla valmista. Koira oppii, mitä lause tarkoittaa ja sen, että palaat takaisin. Oppii luottamaan. Oppii luottamaan myös itseensä ja siihen, että selviää kyllä. Tämän myötä ahdistus poistuu. Muista aina sanoa se sama lause.Et kerro koiran ikää, mutta sisäsiistiksi opettelu kestää joillakin vähemmän ja joillakin enemmän. Yöaikaan ei kuitenkaan koiraa pidä lenkille viedä ellei yötyösi tmv sellaista rytmiä vaadi.
Koiralla kannattaa olla selkeät kellonajat 3-4 lenkille niin se oppii rutiineista milloin pääsee ulos ja mihin asti pidättää.
Pidätyskyky ei ole valmiina pennulla vaan kehittyy koiran kasvaessa, kuten ihmislapsellakin.
Ruoka annetaan ennen ulosmenoa ja säännöllisesti. Ulkona kehutaan kovasti tai käytetään makupaloja palkintona, mutta jotkut tykkää käyttää ns,naksutinta eli koira saa naksauksen palkinnoksi jokaisesta ulos tehdystä pissasta ja kakasta. Naksutinta voi käyttää palkitsemaan muissakin koulutustilanteissa. Meillä on ollut makupalat aina taskussa. Koira oppi jopa sen aika pienestä, että kun oli tehnyt kakat niin tuli jalkojen viereen istumaan ja odottamaan makupalaa. Hiljalleen makupala vaihdettiin kehuihin ja silityksiin. Hyvin meni.Ethän kehu mm.remmissä olemista tmv itsestään selvyyttä? Et nimittäin voi tietää mitä koiran päässä liikkuu. Se saattaa juuri ajatella, että "orava, jee otan sen kiinni" ja sitten jos kehut niin se luulee sen olevan hyvä juttu.
Myöskään koko lenkki tai jokainen lenkki ei ole koulutusta. Tulee olla myös vapaata.Vaadi istumaan ennenkö saa makupalaa tmv. Jos ei istu niin kämmenellä lasket takapuolen alas ja kehut siitäkin. Näin koira yhdistää teon ja seurauksen.
Mene aina ensin itse ovesta ulos, koira seuraa aina perässä. Älä anna huomiota kun koira sitä vaatii vaan vasta kun ei vaadi. Jos koira temppuilee tai kokeilee rajojaan niin käännä sille selkä. Joskus joutuu jopa ns.hylkäämään laumasta eli olemaan 2-3 päivää niin ettei huomioi koiraa lainkaan, vaikka tekeekin pakolliset toimet. Tämä toki vain ääritapauksessa.
Selän kääntäminen toimii moneen asiaan kun koira tekee jotain mitä et salli.
Huomiotta jättäminen on siis rangaistuksena toimiva ja kehut palkintona.Haukkumiseen kannattaa kokeilla huomioimatta jättämistä myös. Jos huudat koiralle, että "hiljaa" niin se on koiran mielestä sama kuin haukkuisit hänelle takaisin. Eli ruokit haukkumista.
Meidän nykyinen 4kk villikkomme haukkuu ja riekkuu välillä niin, että pääsee jäähylle makkariin hetkeksi. Pois päästän kun rauhottuu. Tämäkin vain äärikeino.
Koskaan älä leiki tai toru kädellä. Että luottamus säilyy. Koira voi haukkua myös pelon ja epävarmuuden vuoksi. Mm.ohikulkijoita. Silloin koiraa kannattaa ottaa lähelle ja rauhoitella, antaa makupalaa ja viedä sen huomio muualle. Hiljalleen oppii luottamaan.Kärsivällisyyttä ap ja työtä se vaatii, mutta teillä on sen jälkeen monta ihanaa vuotta yhdessä kun alkutavoille päästään. :))
Itse olen koirani opettanut olemaan haukkumatta sanomalla HYS. Joka kerta kun haukahtaa.
Tosi nopeasti oppi, että ei edes ovikellolle saa sisällä haukkua...
Just siksi, ettei ne naapurit valita.
Kaulapantana on sellainen pyöreä nahkapanta. Aina. Ei mene karvat takkuun.
Sellaiselle koiralle joka veti, oli puolikurkkari.
Ulos kun lähtee, niin vain...ODOTA. Eikä mitään muita lässytyksiä siihen.
Vaikka veisi vain roskapussin.
Siinä ei saa itsellä olla mitään emotianaalista tunnetta mukana "voi kuinkahan se nyt pärjää tuolla yksin, mä varmaan itken viikon nyyyyh" vaan ollaan kuin olis mikä vaan normaali juttu, niinkuin onkin.
Moni uudenvuoden paukkuarka koira on just tuollaisista omistajista ihan sekaisin. Se omistaja on ihan hysteerisenä sen uudenvuoden aaton ja se hysteerisyys tarttuu siihen koiraankin. Sitä hyysätään ja vielä lisätään sillä hyysäämisellä ja voivottamisella sen koiran arkuutta paukkuihin.
IKINÄ ei ole ollut sellaista koiraa, joka olis ollut paukkuarkana. Meillä uutena vuonna toimittiin, kuin se olis mikä muu päivä vuodesta. Telkkari päällä ja katsotaan vaikka leffa.
Ihan ekan koiran kanssa oltiin jopa katsomassa raketteja. Ei mitään pelkotiloja.
Koirista luullaan nykyään, että ne olis kuin ihmisiä...niitä hyysätään liikaa, ei pidetä mitään kuria, eikä käytetä edes maalaisjärkeä.
Kaimion oppaita en ole lukenut, koska sen metodit on juuri tuota käsittämätöntä eläimille lässyttämistä. Ainakin telkussa.
Sitten yks mikä suorastaan vituttaa nykyään.
Kouluttakaa ne rakkinne ennekuin rupeatte ulkoiluttamaan niitä flexillä ja siihen lisättynä vielä valjailla.
Mikään ei ole niin perseestä kuin kouluttamaton koira ja noilla välineillä...omistaja poukkoilee perässä ja koira tekee mitä lystää....ja näitä näkee ihan jatkuvasti.
Kun se meidän fifi ei tykkää pannasta, niin pitää olla valjaat....niih....
Kunnon panta ja pitkä nahkaremmi.
Ja kun se fifinne on oppinut tavoille, niin sitten vasta valjaat....enkä mä kyllä niitäkään ymmärrä.
Opetettu koira ei vedä ja jos valjaita pidetään vain sen vuoksi, ettei kaula rasitu....niin väitteeni on juuri osoitettu oikeaksi.
Koulutus, koulutus ja koulutus!
Jos talossa asuu jotain vanhuksia, työttömiä tms jotka ovat päivisin kotona, niin kannattaa yrittää selvittää vaikka lapulla ilmoitustaululla tms, että olisiko joku halukas vahtimaan koiraa päivisin. Tiedän hyvin monen tekevän ainakin ajoittain tällaista, vaikka oma jaksaminen ei riittäisikään jatkuvaan ja ympärivuorokautiseen hoitamiseen.
En tiedä, onko kyseessä ongelmallinen tapaus vai vain kleinspitzin pentu... Taidat olla vielä alkushokissa!
Ihan ensiksi rajaisin pennulle sellaisen alueen, jossa se saa olla ja jossa syntyvät vahingot ovat jotenkin hallittavissa, esim. keittiö. Vaikka Ikean lapsiporteilla. Oleilisin ja leikkisin siellä pennun kanssa usein mutta poistuisin sieltä esim. olohuoneeseen katsomaan ohjelmia ja pentu saisi vain luvan oppia siihen, että yksin pitää osata olla ja räkyttämällä ei saa huomiota. Palkitsisisin hiljaisuudesta menemällä silloin hetkeksi leikkimään. Pentua ei kannata opettaa nyhjäämään koko ajan lahkeessa kiinni niin, että se seuraa vessaankin, siitä tulee vain ongelmia. Anna pennulle paljon aivopuuhaa esim. purettavilla paketeilla joissa on jokin nami sisällä, siis paljon puuhaa johon voi käyttää energiaansa. Koeta opettaa sille pieniä temppuja sillä palkinnolla joka sitä kiinnostaa. Nenätyö, haistelemalla etsiminen on terveellistä ja rauhoittaa. Älä heittele tolkuttomasti palloa tms., se vain lietsoo pennun levottomuutta ja stimuloi sympaattista hermostoa. Nuku toisessa huoneessa tulpat korvissa äläkä vie pentua yöllä ulos, tehköön silloin papereille (jotka se löytää paljon paremmin jos alue on järkevästi rajattu). Jos ei käytä papereita vaan silppuaa ne, niin se on elämää. Ei se kauan ole pentu.
Koeta myös saada omaa aikaa ilman pentua. Puppy blues on rankkaa, koeta uskoa kun sanon että ajastaan helpottaa, pentuaika on ihan oikeasti jälkeenpäin ajatellen lyhyt. Koeta saada välillä joku koirista pitävä kaverisi babysittaamaan, ettei pää hajoa.
Vielä sellaisen neuvon antaisin, että pentu pitää totuttaa napakkaan käsittelyyn. Liian usein hempeät haaveilijaomistajat eivät ymmärrä, että pentu pitää totuttaa siihen, että sitä pidellään kiinni sylissä VAIKKA se ei halua ja VAIKKA se kiljuu. Koeta miettiä, että pennulla on jokin hirveä vamma jossakin ja sitä on nyt vain pidettävä kiinni, että tassu saadaan sidottua/ongenkoukku otettua silmästä/jotakin vastaavaa, silloin saat oikeanlaisen asenteen asiaan. Rimpuilu, vääntelehtiminen, kiljuminen, rääkyminen, kaikki vaihtoehdot tulet kuulemaan ja mistään niistä et saa hätkähtää, tai pentu käyttää seuraavalla kerralla tehonnutta keinoa potenssiin kaksi. Kaikki pennut, mutta etenkin tiukat spitzin pennut pitää totuttaa siihen, että niiden suuhun katsotaan, hampaat harjataan, korvia tutkitaan (niin kauan kuin emäntä päättää eikä pennulta kysytä, toki aluksi lyhyitä hetkiä), silmiä tarkastellaan, kynsiä leikataan jne. Tuossa iässä se opitaan tai sitten ei koskaan. Pentu oppii samalla tervettä kunnioitusta omistajaa kohtaan, niin ne emotkin toimii. Enkä puhu nyt väkivallasta ja satuttamisesta. Jos et ole koskaan käsitellyt eläimiä etkä tiedä, missä menee jämäkän käsittelyn ja väkivallan raja, käy kasvattajalla opissa.
Lopuksi tsemppiä, tämä on onneksi asia jossa aika auttaa, koeta kuitenkin välttää aiheuttamasta nyt niitä ongelmia jotka tässä iässä ovat vältettävissä eli pennun pitää mm. oppia olemaan yksin, pitää suostua käsittelyyn.
Pentukoiralle täytyy olla runsaasti aikaa! Yksinäisen työssäkäyvän ihmisen ei mielestäni kuuluisi ottaa koiraa. Jos välttämättä koiran haluaa, ja tietää että pystyy koiran kouluttaa ajan kanssa, niin sitten ok. Esim. ottaa sen pennun just vaikka loman aikana. Itse aikoinaan kun erosin, niin annoin nuoren koirani uuteen kotiin missä koiralle oli paljon aikaa jne. Tein paljon töitä, ja koira kärsi siitä tilanteesta että joutui olemaan paljon yksin. Sen jälkeen päätin etten ikinä ota koiraa jos mulla ei riitä aika. 10 vuotta olin ilman koiraa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Pentu otettiin kesälomalla, niin että aikaa oli kummallakin koiraa hoitaa ja kouluttaa. Maailman paras, ihanin, ja uskollisin 4 vuotias tyttökoira tuhisee tossa mun vieressä nyt sohvalla <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa Kaimion täällä haukutussa kirjassa on erittäin paljon hyvää tietoa positiivisista oppimismenetelmistä ja ihan maalaisjärkisiä ohjeita, joissa kuitenkin yritetään korostaa ja saada lukijakin ymmärtämään, että koira ei ole ihminen, koira kypsyy omaan tahtiinsa ja jokainen rotu ja yksilö vielä omaan tahtiinsa, koira ei ymmärrä ihmisen puhetta eikä muuta viestintää ennen kuin se sille opetetaan, koira ei yritä yleensä pomottaa tai dominoida vaan yrittää saada parhaimmat resurssit ja edut itselleen ja oppii keinot, joilla se ne saa (esim. huomiota hyppimään tai haukkumalla tai namin keräämällä). Tuo dominanssin tunkeminen joka paikkaan on väärää ja vanhanaikaista tietoa ja pohjautuu tarhattujen susien epäluonnolliseen käyttäytymiseen, ei luonnon susien eikä kotikoirien normaaliin käytökseen.
Esim. tuo autoon menoon opettaminen ei kyllä ollut noin vaikeasti opetettu, kuin täällä väitettiin. Nuo vaihe vaiheelta opettelut oli konsteja tilanteisiin, joissa koiralla on esim. jo kehittynyt paha autokammo ja sitä yritetään opettaa kammosta pois. Normipentu otetaan mukaan autoon ja tehdään lyhyt matka kivaan paikkaan ja palkitaan perillä, se siitä. Ja otetaan usein mukaan eikä tehdä autossa olosta mitään isoa numeroa.
Suosittelen kyllä edelleen Kaimion kirjaa, paras kirja koiran ja pennun koulutuksesta minkä Suomesta saa. Toinen hyvä, uusi kirja on Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Ei kuulosta siltä, että olisit vielä perehtynyt oikein siihen, miten koiraa koulutetaan. Itse en ikinä ottaisi koiraa yksin, ymmärrettävää että väsyttää.
Tätä ei kyllä kannata lukea. Ihan pimee muija. Pysyis siinä minkä osaa eli temppukoulutus.
Minä olen tästä ihan samaa mieltä, noista Kaimion neuvoista ei tule kuin paha mieli ja komenteleva koira. Kellä nyt olisi aikaa opettaa yksinoloa joku sekunti kerrallaan tai juhlistaa sitä kun koiraparka uskalsi katsoa kaulapantaan päin? Meillä on ihan vaan puettu panta, ja koira on tyytynyt siihen. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat?
Ihan totta. Meilläkin luettiin Kaimiota ja mietittiin että kellä ihan oikeasti on aikaa ja kärsivällisyyttä tälläiseen. Koettiin vähän huonommuutta ja mietittiin mitä koirasta tulee, kun ei jakseta panosta siihen Kaimion oppien mukaisesti. No, onneksi ne koirat oppii muutenkin. Ei tarvitse tehdä kaikesta niin helvetin vaikeaa ja monimutkaista.
Esim. koira oppi olemaan autossa nätisti ja ilman ongelmia, ihan vaan sillä että pienestä asti koira otettiin mukaan autoreissuille. Kaimion oppien mukaan olisi pitänyt tämänkin tehdä parin sekuntin pätkissä ja opettaa pelkkää autoonmenoa viikkotolkulla.
Pannan ja valjaat koira antaa pukea nätisti, vaikkei siihen ole erikseen koulutettu. Pukiessa nostaa tassuja ja seisoo rauhallisesti paikallaan, vaikkei pukemistakaan ole tehty mitään mitään asteittaista kuukausien spektaakkelia.
Koira on oppinut olemaan yksin,vaikkei ole ollut aikaa opettaa yksinoloa sekunti kerrallaan.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Itsellänikin on tuo Kaimion kirja ja kyllä mun mielestä siinä on ne ohjeet sen takia, jos sillä pennulla olisi ongelmia noiden asioisen opettelussa. Esim sen pannan laittaminen, jotkut pennun voi pelätä ku laitetaan panta kaulaan, joten siinä kirjassa on ohjeet miten saat opetettua pennun tottumaan siihen pantaan ilman pakotusta (mikä on Kaimion ykkösajatus kaikessa). Ei tietenkään tarvi alkaa namien avulla laittaa pantaa jos sen pennulle pystyy ihan ongelmitta pistämään kaulaan. Äly hoi, ei kaikkea tarvi tehdä niin kuin kirjassa sanotaan. Mun mielestä se kirja on tosi hyvä ensikoiran omistajalle, siinä on paljon tietoa mitä tavan tallaaja ei varmasti tulisi ajatelleeksi, esim. koirien elekielet ym.
Hämmentäviä nämä Kaimion kritisoijat - siis teillä ei itsellänne ole mitään omia ajatuksia tai kriittistä silmää kun luette kirjoja? Itse luin Kaimiota ja googlasin (olikohan Koirakoulu Kompassi, jossa oli hyviä, sanallisia ohjeita erilaisiin tilanteisiin myös), keräsin tietoa ja päätin miten aion toimia, oli se sitten Kaimion kirjassa tai ei. Oma ajattelu ensin, aina! Mutta Kaimio ja muut asiantuntijat antavat hyviä vihjeitä ja auttavat niissä tilanteissa, kun ei omaa ajatusta aluksi olekaan. Esimerkiksi haukkumisesta voi opettaa pois monella tavalla - itse päädyimme toteuttamaan pennun komennushaukun huomioimattomuutta, vaikka monet suosittelivat tiukkaa kieltämistä, vesisuihketta jne.
Kuten edellinen kommentoija: Äly hoi!
t. Kaimion kirjaa ensimmäisenä suositellut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Ei kuulosta siltä, että olisit vielä perehtynyt oikein siihen, miten koiraa koulutetaan. Itse en ikinä ottaisi koiraa yksin, ymmärrettävää että väsyttää.
Tätä ei kyllä kannata lukea. Ihan pimee muija. Pysyis siinä minkä osaa eli temppukoulutus.
Minä olen tästä ihan samaa mieltä, noista Kaimion neuvoista ei tule kuin paha mieli ja komenteleva koira. Kellä nyt olisi aikaa opettaa yksinoloa joku sekunti kerrallaan tai juhlistaa sitä kun koiraparka uskalsi katsoa kaulapantaan päin? Meillä on ihan vaan puettu panta, ja koira on tyytynyt siihen. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat?
Ihan totta. Meilläkin luettiin Kaimiota ja mietittiin että kellä ihan oikeasti on aikaa ja kärsivällisyyttä tälläiseen. Koettiin vähän huonommuutta ja mietittiin mitä koirasta tulee, kun ei jakseta panosta siihen Kaimion oppien mukaisesti. No, onneksi ne koirat oppii muutenkin. Ei tarvitse tehdä kaikesta niin helvetin vaikeaa ja monimutkaista.
Esim. koira oppi olemaan autossa nätisti ja ilman ongelmia, ihan vaan sillä että pienestä asti koira otettiin mukaan autoreissuille. Kaimion oppien mukaan olisi pitänyt tämänkin tehdä parin sekuntin pätkissä ja opettaa pelkkää autoonmenoa viikkotolkulla.
Pannan ja valjaat koira antaa pukea nätisti, vaikkei siihen ole erikseen koulutettu. Pukiessa nostaa tassuja ja seisoo rauhallisesti paikallaan, vaikkei pukemistakaan ole tehty mitään mitään asteittaista kuukausien spektaakkelia.
Koira on oppinut olemaan yksin,vaikkei ole ollut aikaa opettaa yksinoloa sekunti kerrallaan.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Itsellänikin on tuo Kaimion kirja ja kyllä mun mielestä siinä on ne ohjeet sen takia, jos sillä pennulla olisi ongelmia noiden asioisen opettelussa. Esim sen pannan laittaminen, jotkut pennun voi pelätä ku laitetaan panta kaulaan, joten siinä kirjassa on ohjeet miten saat opetettua pennun tottumaan siihen pantaan ilman pakotusta (mikä on Kaimion ykkösajatus kaikessa). Ei tietenkään tarvi alkaa namien avulla laittaa pantaa jos sen pennulle pystyy ihan ongelmitta pistämään kaulaan. Äly hoi, ei kaikkea tarvi tehdä niin kuin kirjassa sanotaan. Mun mielestä se kirja on tosi hyvä ensikoiran omistajalle, siinä on paljon tietoa mitä tavan tallaaja ei varmasti tulisi ajatelleeksi, esim. koirien elekielet ym.
Hämmentäviä nämä Kaimion kritisoijat - siis teillä ei itsellänne ole mitään omia ajatuksia tai kriittistä silmää kun luette kirjoja? Itse luin Kaimiota ja googlasin (olikohan Koirakoulu Kompassi, jossa oli hyviä, sanallisia ohjeita erilaisiin tilanteisiin myös), keräsin tietoa ja päätin miten aion toimia, oli se sitten Kaimion kirjassa tai ei. Oma ajattelu ensin, aina! Mutta Kaimio ja muut asiantuntijat antavat hyviä vihjeitä ja auttavat niissä tilanteissa, kun ei omaa ajatusta aluksi olekaan. Esimerkiksi haukkumisesta voi opettaa pois monella tavalla - itse päädyimme toteuttamaan pennun komennushaukun huomioimattomuutta, vaikka monet suosittelivat tiukkaa kieltämistä, vesisuihketta jne.
Kuten edellinen kommentoija: Äly hoi!
t. Kaimion kirjaa ensimmäisenä suositellut
Oletpa naurettavan ylimielinen ja ihan perusteettomasti.
Mielestäni on ihan fiksua luottaa paljon kehutun ammattilaisen ohjeisiin ennemmin kuin omaan intuitioonsa, jos ei kokemusta koirista ole. Nuo ohjeet Kaimion kirjassa eivät todellakaan ole otsikoitu mitenkään "näin toimit jos koirallasi on ongelmia tämän ja tämän kanssa" vaan ovat ihan ohjeita siihen, miten kotiin tullut uusi pentu opetetaan erinäisiin asioihin.
Pieni vinkki kirjoitti:
Jos talossa asuu jotain vanhuksia, työttömiä tms jotka ovat päivisin kotona, niin kannattaa yrittää selvittää vaikka lapulla ilmoitustaululla tms, että olisiko joku halukas vahtimaan koiraa päivisin. Tiedän hyvin monen tekevän ainakin ajoittain tällaista, vaikka oma jaksaminen ei riittäisikään jatkuvaan ja ympärivuorokautiseen hoitamiseen.
No ei varmaan. Se on sama kuin lapsensa antaisi tuntemattomalla hoitoon. Ei ole koiranpentua ollut tuolla ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni vinkki kirjoitti:
Jos talossa asuu jotain vanhuksia, työttömiä tms jotka ovat päivisin kotona, niin kannattaa yrittää selvittää vaikka lapulla ilmoitustaululla tms, että olisiko joku halukas vahtimaan koiraa päivisin. Tiedän hyvin monen tekevän ainakin ajoittain tällaista, vaikka oma jaksaminen ei riittäisikään jatkuvaan ja ympärivuorokautiseen hoitamiseen.
No ei varmaan. Se on sama kuin lapsensa antaisi tuntemattomalla hoitoon. Ei ole koiranpentua ollut tuolla ihmisellä.
Voihan niihin naapureihin samassa yhteydessä tutustua. Ja aika tyypillisesti kyllä lapsetkin annetaan vieraiden ihmisten hoitoon työpäivän ajaksi. Koirille on paljon mukavampaa olla ihmisen seurassa, kuin tuntikausia yksin.
Itselläni on pari koiraa ja tiedän monia vanhuksia, joilla on itsellään ollut aiemmin koira, mutta kokevat etteivät enää voisi sitoutua jatkuvaan koiran pitämiseen, mutta kaipaisivat silti säännöllisesti esimerkiksi naapurien koirien hoitamista työpäivän aikana. Omat koiranikin ovat joskus olleet hoidossa eräällä tällaisella eläkeläisellä, kun hän niin kaipasi koirien seuraa. Samoin olen itsekin joskus hoitanut perheenjäsenten tai esimerkiksi perheenjäsenen työkaverin koiraa näiden ulkomaanloman aikana.
Minulla oli samanlainen ongelma ja en jaksanut enää, joten vein koiran piikille. Tämän jälkeen vein ruumiin täytettäväksi (on muuten harvassa täyttäjät, jotka suostuu täyttämään lemmikkejä) ja nyt koira on täytettynä oman sohvan vierellä, ei räksytystä, ei ulkoilutusta, eikä paskapökäleiden keräämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirankouluttajalle kannattaa ottaa yhteys. Saat parhaiten neuvoa juuri omalle koiralle. Kokenut kouluttaja osaa neuvoa asiat mistä juuri näihin ongelmiin on hyötyä. Koirakoulu myös lähentää sinua ja koiraasi ja kasvattaa kokemustasi koiran kanssa toimimisesta. Kyseessä on ensimmäinen koirasi, kukaan ei voi arvostella jos et tiedä mitä pitäisi tehdä. Eikä rotu ole kaikista helpoin.
Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.
T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.
Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.
Pentua (eikä aikuista koiraa) ei MISSÄÄN NIMESSÄ laiteta yöksi tai päiväksi häkkiin.
'Ne on vain eläimiä ja lisä' -kommentti kertoo kirjoittajasta kaiken tarpeellisen, eläintenpitokieltoon pitäisi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kaikkien koiriemme kanssa eka vuosi rankkaa, koska kaikilla koirillamme on ollut kova "teini-ikä" jota oireilleet jokainen omalla tavallaan. Kuitenkin aikuistuessaan ja tasoittuessaan ikävät tavat (esim. yhdellä koirista oli kaiken tuhoaminen) ovat kadonneet. Olen jo oppinut sen että kun tulee pentu niin se eka vuosi pitää vain sietää, sitten on mukavaa :)
En jaksa lukea koko ketjua, mutta vastaan silti lyhyesti. Ap sanoi vievänsä koiran ulos parin tunnin välein. Ei, vaan koiranpentu viedään paperille (ja houkutellaan pysymään siinä) tai ulos heti kun se herää ja heti kun se on syönyt. Ulkona kannattaa pysyä paikoillaan eikä käveleskellä, jotta koira malttaa paremmin pissata. Ja lopputuloksesta palkitaan ja sanotaan samalla "pissa" tms. minkä haluaa koiran oppivan. Eroahdistukseen auttaa monilla se, että jättää radion auki. Pentukoirat purevat tuolinjalkoja ym. Pienelle pennulle riittää aluksi yksi huone, kun olet itse pois. Ja sinne rauhoittavia tavaroita, siis pureskeltavia.
Pennut purevat pässisti tuolinjalkoja. Niiden hampaita kutittaa ja noin viiden kuukauden iässä vaihtuvat maitohampaat pysyviksi hampaiksi. Tuhoihin saat varautua tuonne vuoden parin ikään saakka.
Minä olen opettanut pentukoirat olemaan purematta niitä sivelemällä niille kevyesti omatekoista vahvaa chili-valkopippuri-cayenneöljyä. Tulista, mutta ei vaarallista (ja vettä on saatavilla). Osa huonekalujaloistani on metallisia. Lisäksi pennulle pitää antaa purtavaa. Ydinluut on turvallisia. (En pidä kaupallisista solmuluista, niihin on tiettävästi koiria kuollut). Jos tyhjän pitkän ydinluun sisälle sivelee maksamakkaraa, siinä on koiralle aivojumppaakin poissaolon ajaksi.
Ainakin minun koirat on opetettu niin, että koko se alue, missä koira saa oleskella, on teipattu alle remppamuovi (parkettilattia..) ja sen päälle sanomalehdet. Koira ehdollistuu siis sanomalehtiin. Ei ne sitä suoraan opi! Siitä on sitten vähitellen pienennetty aluetta, ja viimeiset sanomalehdet on olleet kylppärissä ja ulko-oven ulkopuolella -> koira oppi raapimaan ovea. Jos päivällä töissä ollessa tuli hätä, niin koira teki sitten kylppäriin. Helpointa siivota.
En tunne pikkukoiria kovin hyvin, mutta koirapiireissä väittävät, että ne oppivat sisäsiistiksi paljon hitaammin kuin isot koirat. Omani narttuni ovat sisäsiistejä noin 6-12 viikon sisällä luovutuksesta, mutta meillä onkin terassin ovesta pihalle-metodi. Uroksilla ottaa vähän kauemmin.
Kleinspitz on alunperinkin vahtikoira, ja herkkähaukkuinen, ei mielestäni sovi kerrostaloon. Mutta kehutaan myös helpoksi opettaa.
Joka tapauksessa olen omat koirani (helposti oppivia saksanpaimenkoiria) opettanut haukkumaan käskystä ja olemaan hiljaa käskystä. Suosittelen läjää koirankoulutuskirjoja ja varsinkin niiden neuvojen käyttämistä.
Voin yhtyä tähän, itsellä useampi spitzi ja pentueitakin tullut kasvatettua. Joka kerta olen pennun hankkijoille maininnut, että tällä rodulla on erityisen vahva varoitusvietti, eli vaatii työtä saada kyseisen rodun edustajat opetettua haukkumaan vähemmän. Täysin hiljaisiksi tuskin saa koskaan.
Ota heti yhteys koiran myyjään. Kerro rehellisesti tilanteesi hänelle ja anna/myy pentu takaisin. Ainakin pyydä apua pennun uuden kodin löytymisen mahdollistamiseksi. Pennun todellinen tilanne kerrottava uusien mahdollisien omistajaehdokkaiden tullessa kohdalle !
Kiitos tästä ketjusta. Meille ei tule koskaan koiraa. Eikä ainakaan ennen kuin nuorimmainen lapsista on 10 vuotta. Ei, sanotaan sittenkin 13-vuotias. Minä olen koiraa vastaan ja loput kolme koiran puolesta.
Mutta ei. Ei koskaan. Kaikki tulisi jäämään mun hoidettavaksi. Joten ei kiitos.
Alue: Aihe vapaa
Itsellänikin on tuo Kaimion kirja ja kyllä mun mielestä siinä on ne ohjeet sen takia, jos sillä pennulla olisi ongelmia noiden asioisen opettelussa. Esim sen pannan laittaminen, jotkut pennun voi pelätä ku laitetaan panta kaulaan, joten siinä kirjassa on ohjeet miten saat opetettua pennun tottumaan siihen pantaan ilman pakotusta (mikä on Kaimion ykkösajatus kaikessa). Ei tietenkään tarvi alkaa namien avulla laittaa pantaa jos sen pennulle pystyy ihan ongelmitta pistämään kaulaan. Äly hoi, ei kaikkea tarvi tehdä niin kuin kirjassa sanotaan. Mun mielestä se kirja on tosi hyvä ensikoiran omistajalle, siinä on paljon tietoa mitä tavan tallaaja ei varmasti tulisi ajatelleeksi, esim. koirien elekielet ym.