Koiranpentu tuli taloon -> en jaksa enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.

T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.

Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.

Siis minkälaiset ihmiset täällä kirjottelee? Että ihan häkkiin yöksi? Terve, noin 12 viikon ikäinen koiranpentu? Uskomatonta

Ei se häkki mikään rangaistus ole. Itse tiedän koiran joka nukkuu aina häkissään. Häkin ovi siis auki ja koira saa mennä ja tulla vapaasti. Itse valitsee olla häkissään, kun on opetettu että häkki on mukava oma pesä jossa saa olla rauhassa. Omaa koiraa ei ole häkkiin koskaan opetettu, mutta niin tiukasti pysyy omalla makuupaikallaan rakentamassaan pesässä kun ollaan pois kotoa, että ihan sama vaikka siinä häkki ympärillä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.

T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.

Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.

Miten olet onnistunut synnyttämään kaksi koiraa?

Voit pukea pennun söpöihin mustavalkoraidallisiin vangin vaatteisiin ja laittaa pieneen häkkiin. Häkin vieressä on paperi jolle teet tarpeesi. Näin pentu oppii sisäsiistiksi ja sinulla on kiva lisä mustavalkoiseen trendisisustukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.

T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.

Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.

Miten olet onnistunut synnyttämään kaksi koiraa?

Oih, oletpa näppärä!

Mä oon adoptoinu kaikki, myös ihmislapset?

En ole synnyttänyt ketään, mistä niin päättelet?

Joo, satun tietämään, että nää paperille pissattajien ja oikein koiraihmisten koirat on niitä puolihulluja, jotka kusee ja paskoo sisälle vuosia ja joiden kanssa täytyy olla aina varovainen yms yms yms....

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin tätä, haaveillaan jostain söpöstä pikku karvaturrista ja hankitaan koira ilman että osataan kouluttaa koiraa ja vielä pahempi edes ymmärtää koirista mitään. 

Eikä olla edes valmiita tekemään sen lemmikin eteen mitään vaan odotetaan, että se tekee pennusta lähtien kaiken itse ja oikein =( Tätä se on, kun on muodikasta omistaa pikkukoira =(

Pieni vinkki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni vinkki kirjoitti:

Jos talossa asuu jotain vanhuksia, työttömiä tms jotka ovat päivisin kotona, niin kannattaa yrittää selvittää vaikka lapulla ilmoitustaululla tms, että olisiko joku halukas vahtimaan koiraa päivisin. Tiedän hyvin monen tekevän ainakin ajoittain tällaista, vaikka oma jaksaminen ei riittäisikään jatkuvaan ja ympärivuorokautiseen hoitamiseen.

  No ei varmaan.  Se on sama kuin lapsensa antaisi tuntemattomalla hoitoon.  Ei ole koiranpentua ollut tuolla ihmisellä.

Voihan niihin naapureihin samassa yhteydessä tutustua. Ja aika tyypillisesti kyllä lapsetkin annetaan vieraiden ihmisten hoitoon työpäivän ajaksi. Koirille on paljon mukavampaa olla ihmisen seurassa, kuin tuntikausia yksin.

Itselläni on pari koiraa ja tiedän monia vanhuksia, joilla on itsellään ollut aiemmin koira, mutta kokevat etteivät enää voisi sitoutua jatkuvaan koiran pitämiseen, mutta kaipaisivat silti säännöllisesti esimerkiksi naapurien koirien hoitamista työpäivän aikana. Omat koiranikin ovat joskus olleet hoidossa eräällä tällaisella eläkeläisellä, kun hän niin kaipasi koirien seuraa. Samoin olen itsekin joskus hoitanut perheenjäsenten tai esimerkiksi perheenjäsenen työkaverin koiraa näiden ulkomaanloman aikana.

  Pitää todellakin tuntea ihminen, jolle uskaltaa pienen pentunsa antaa hoitoon.

Enpä jaksa lukea koko ketjua. Meillä on ollut viisi koiraa. Tällä hetkellä kolme, joista nuorin 14 viikkoa. Tämäkin kuten aiemmat on oppinut sisäsiistiksi todella hyvin. Mitä se sitten vaatii on se, että pentua viedään todella paljon ulos ja kehutaan aina kun se tekee tarpeensa. Sanallinen kehu. Sitten jos alkaa pissimään sisällä "Ei!" ja saman tien ulos ja taas kehu kun tekee ulos. Vaatii kyllä keskittymistä pentuun, mutta nopeasti ne yleensä oppii.

Aiemmat koirat ovat olleet ns kesäpentuja, mutta tämä viimeisin tuli nyt marraskuussa ja noin viikon jälkeen ollut jo kotona työpäivinä. Pentu kannattaa jättää rajattuun tilaan kun ihmiset eivät ole kotona, koska koira ei halua tehdä tarpeitaan "pesäänsä". Sama öisin. Tällöin jo pieni pentukin jaksaa odottaa. Itse en ole ikinä opettanut koiraa paperille pissimään vaan suoraan ulos. Toki emme asu kerrostalossa. Lattialle jätetään ainoastaan sallittuja leluja kaikki kengät yms kerättävä paikkaan josta koira ei pääse niihin käsiksi. Omat koirat ovat lopettaneet "tuhoamisen" noin 1.5 v iässä (Nrot 1 ja 2 pahoja, 3 ja 4 ei juuri mitään) ja tämän jälkeen saaneet olla koko talossa päivisin. Siihen saakka koiraportilla rajattu kodinhoitohuoneeseen ja öisin meidän makuuhuoneessa ovi kiinni. Jos se ei ole mahdollista SUURI näyttelyhäkki käy ihan hyvin eikä se aiheuta koiralle mitään ongelmia, mutta itse en tosiaan ole käyttänyt. Sopeutumiseen auttaa mahdollisimman COOLI käyttäytyminen eli lähdettäessä ja tullessa kotiin käyttäydytään itse rauhallisesti ja vinkuva/huutava koira ei saa koskaan huomioita.

Meille tuli kleinspitzpentu kesällä. Alkuun oli järkytys, kuinka raskasta kaikki oli. Univaje ja väsymys olivat kovaa. Hammasta purren ja joskus kyyneleitä pyyhkien siitä kuitenkin selvittiin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin vertaistuki on tässäkin asiassa korvaamaton. Lähes kaikille ensimmäisen koiranpennun saanti on shokki ja rankkuus tulevat yllätyksenä. Palautus voi käydä mielessä monta kertaa. Tämä on kuitenkin ihan normaalia ja melkeinpäs kuuluu koiranpennun kasvatukseen :) Joka kuukausi kuitenkin helpotti ja kolmen kuukauden jälkeen arki rullasi jo hyvin. Sinnikkään ulkona käyttämisen seurauksena koirulimme oppi sisäsiistiksi viiden kuukauden iässä. Tosin meillä on mahdollisuus käyttää koiraa myös keskellä päivää kerran ulkona.  Jos pystyt, niin anna koiruli hyvälle ystävälle välillä hoitoon, niin saat levätä. Jotkut eivät myöskään käytä öisin ollenkaan ulkona, jotta saavat nukkua. Rankin aika kestää hetken ja lupaan että pian, hyvin pian helpottaa. 

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että eläimellä tulee aina olla vettä saatavilla. Ainoat hyväksymäni poikkeukset ovat väliaikaisia tilanteita, muutamia tunteja (esim automatka), tai eläinlääkärin ohjeistuksella.

Meillä koirilla on aina vettä, edellämainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, ja aina nappuloita kupissa. Pennusta saakka on toinen koira tähän totutettu, ja aikuisena tullut nälkiintynyt rescue-koira oppi tähän tyyliin saman tien. Tilaa ei myöskään ole rajoitettu koskaan, aina on koko koti ollut koirilla käytössä. Öisin ei juostu pentua pissattamassa ikinä. Teki sisälle mitä teki. Sisäsiisti oli noin 4kk iässä.

Toisin sanoen tilan, ruuan tai veden rajoittamisella ei saavuteta mitään sellaista, mitä ei voi saavuttaa myös ilman rajoituksia, paitsi jos tarkoitus on opettaa koiraa olemaan enemmänkin eristettynä, mikä taas on lähtökohtaisesti mielestäni väärin laumaeläintä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Pennut purevat pässisti tuolinjalkoja. Niiden hampaita kutittaa ja noin viiden kuukauden iässä vaihtuvat maitohampaat pysyviksi hampaiksi. Tuhoihin saat varautua tuonne vuoden parin ikään saakka.

Minä olen opettanut pentukoirat olemaan purematta niitä sivelemällä niille kevyesti omatekoista vahvaa chili-valkopippuri-cayenneöljyä. Tulista, mutta ei vaarallista (ja vettä on saatavilla). Osa huonekalujaloistani on metallisia. Lisäksi pennulle pitää antaa purtavaa. Ydinluut on turvallisia. (En pidä kaupallisista solmuluista, niihin on tiettävästi koiria kuollut). Jos tyhjän pitkän ydinluun sisälle sivelee maksamakkaraa, siinä on koiralle aivojumppaakin poissaolon ajaksi.

Meillä toinen koira puri ovenkarmia joskus kun sitä ketutti ettei päässyt mukaan. Ei siis ollut ahdistunut, viihtyi hyvin yksin silloin kun hänelle itselleen sopi. Jos olisi halunnut mukaan eikä päässyt, osoitti mieltään.. Meidän kokeilimme tuota valkopippuri-cayenne-seosta. Teimme tahnan, sivelimme karmiin ja annoimme koiran haistaa kupista. Koira nuoli kupin ja ovenkarmin ja halusi lisää hyvää tahnaa. Ei ollut apua ei..

Saunan taakse vaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.

T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.

Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.

Siis minkälaiset ihmiset täällä kirjottelee? Että ihan häkkiin yöksi? Terve, noin 12 viikon ikäinen koiranpentu? Uskomatonta

Ei se häkki mikään rangaistus ole. Itse tiedän koiran joka nukkuu aina häkissään. Häkin ovi siis auki ja koira saa mennä ja tulla vapaasti. Itse valitsee olla häkissään, kun on opetettu että häkki on mukava oma pesä jossa saa olla rauhassa. Omaa koiraa ei ole häkkiin koskaan opetettu, mutta niin tiukasti pysyy omalla makuupaikallaan rakentamassaan pesässä kun ollaan pois kotoa, että ihan sama vaikka siinä häkki ympärillä olisikin.

Juuri näin. Koiran opettamisessa häkkiin ei ole mitään pahaa. Koiralle näytetään, että häkki on mukava paikka eikä siellä ahdistuta tai vinguta vaan lepäillään rauhassa. Erittäin hyödyllinen taito nimittäin tuo rauhoittumisen opettelu (paikka voi olla muukin kuin häkki, totta kai).

Sinulla on kyllä käynyt ap huono tuuri. Meille tuli lapsiperheeseen ensimmäiseksi koiraksi vuosi sitten pieni kleinspitzin pentu myös. Jännitimme kovasti miten osaamme pentua kasvattaa, kun ei mitään kokemusta koirista ollut. Mutta ihan turhaan: pentu asettui heti taloksi, nukkui täydet yöt. Sisäsiistiksi opettelu toki kesti aika kauan, kerrostalossa kun asutaan ja töissä ja kouluisssa käydään. Mutta eihän noin pienen rodun pennun lätäköt edes mitään suuria ole, pyyhimme ja pesimme ne pois ja vähitellen pentu oppi paperille ja nyt se on ihan siisti jo.  Haukkumisenkanssa oli jotain pientä, mutta verrattuna moniin ystävieni koiriin sekin on aika vähäistä.  

Helpompaa, oppivaisempaa ja koiraa en kyllä osaisi enää keksiä. 

Hei vain kyllä hieman harmittaa koirasi puolesta, kun ottaa pennun pitäisi perehtyä niiden hoitoon ja kasvatukseen. Mielestäni jokaisen koiran hankkijan pitäisi käydä joku kurssi, jossa käydään läpi mitä koiran hankinta ja kasvatus meiltä vaativat. Voisi verrata ensimmäistä vuotta "vähän" lapsen hankintaan...vie paljon aikaa mutta palkitsee kun jaksaa  ja on kärsivällinen. Ota yhteys koiran kasvattajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit tehnyt vauvan, olisit päässyt helpommalla.

T. 4 lapsen ja 2 koiralapsen äiti.

Hanki sille häkki yöksi, tai laita johonkin pienempään tilaan. Ei sen tarvi vapaana aina olla. Pientä tilaa eivät sotke. Tai sitten luovutat eteenpäin. Ei lemmikkien takia tarvi kärsiä, ne on vain eläimiä ja lisä, ei välttämättömyys.

Siis minkälaiset ihmiset täällä kirjottelee? Että ihan häkkiin yöksi? Terve, noin 12 viikon ikäinen koiranpentu? Uskomatonta

Ei se häkki mikään rangaistus ole. Itse tiedän koiran joka nukkuu aina häkissään. Häkin ovi siis auki ja koira saa mennä ja tulla vapaasti. Itse valitsee olla häkissään, kun on opetettu että häkki on mukava oma pesä jossa saa olla rauhassa. Omaa koiraa ei ole häkkiin koskaan opetettu, mutta niin tiukasti pysyy omalla makuupaikallaan rakentamassaan pesässä kun ollaan pois kotoa, että ihan sama vaikka siinä häkki ympärillä olisikin.

Juuri näin. Koiran opettamisessa häkkiin ei ole mitään pahaa. Koiralle näytetään, että häkki on mukava paikka eikä siellä ahdistuta tai vinguta vaan lepäillään rauhassa. Erittäin hyödyllinen taito nimittäin tuo rauhoittumisen opettelu (paikka voi olla muukin kuin häkki, totta kai).

Toki minäkin olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että koiraa ei voi pistää nukkumaan omissa jätöksissään jatkuvasti, ja pennun kanssa ne jätökset ovat ongelma kun ei ole pidätyskykyä. Pointti on lähinnä siinä, että kun koiran opettaa pitämään häkkiä hyvänä juttuna, silloin koiralle ei ole ongelma siellä häkissä välillä olla. Ei häkkien ja kuonokoppien sun muiden tarvitse mitään kidutusvälineitä olla, vaan ne ovat apu, joita käytetään niin, että koirallakin on niistä positiivinen mielikuva.

Anja Eerikäinen kirjoitti:

Hei vain kyllä hieman harmittaa koirasi puolesta, kun ottaa pennun pitäisi perehtyä niiden hoitoon ja kasvatukseen. Mielestäni jokaisen koiran hankkijan pitäisi käydä joku kurssi, jossa käydään läpi mitä koiran hankinta ja kasvatus meiltä vaativat. Voisi verrata ensimmäistä vuotta "vähän" lapsen hankintaan...vie paljon aikaa mutta palkitsee kun jaksaa  ja on kärsivällinen. Ota yhteys koiran kasvattajaan. 

Aina se perehtyminenkään ei auta. Aina tulee vastaan uutta, ja jokainen koira reagoi eri tavoin eri asioihin. Meilläkin käytettiin DAP:a ja kaikenmaailman radioita ja hetki hetkeltä yksinolon opettelua, mutta mikään kasvattajan/kouluttajan neuvo ei auttanut edes kuukausien johdonmukaisen opettamisen kanssa. Ainoa mikä meillä auttoi oli toinen, aikuinen koira. Tuo toinen koira on nyt jo vanhuuttaan kuollut, mutta opetti pennulle miten eletään, ja tuo nyt jo aikuinen osaa olla yksin työpäivät ja kauppareissut, ja käyttäytyä ihmisiksi. Tosin onkin tyypiltään erittäin voimakkaasti laumaeläin, voimakkaammin kuin yksikään aiemmistä koiristani. Kärsii edelleenkin selvästi jos joutuu olemaan pitempiä aikoja erossa laumasta, vaikka olisi hoidossa tutussa paikassa jossa tutut koirakaverit, joten pitemmät matkat ovat poissa kuvioista..

Vierailija kirjoitti:

Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että eläimellä tulee aina olla vettä saatavilla. Ainoat hyväksymäni poikkeukset ovat väliaikaisia tilanteita, muutamia tunteja (esim automatka), tai eläinlääkärin ohjeistuksella.

Meillä koirilla on aina vettä, edellämainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, ja aina nappuloita kupissa. Pennusta saakka on toinen koira tähän totutettu, ja aikuisena tullut nälkiintynyt rescue-koira oppi tähän tyyliin saman tien. Tilaa ei myöskään ole rajoitettu koskaan, aina on koko koti ollut koirilla käytössä. Öisin ei juostu pentua pissattamassa ikinä. Teki sisälle mitä teki. Sisäsiisti oli noin 4kk iässä.

Toisin sanoen tilan, ruuan tai veden rajoittamisella ei saavuteta mitään sellaista, mitä ei voi saavuttaa myös ilman rajoituksia, paitsi jos tarkoitus on opettaa koiraa olemaan enemmänkin eristettynä, mikä taas on lähtökohtaisesti mielestäni väärin laumaeläintä kohtaan.

Vettä pitää olla aina, ruokaa koiralle ei kannata antaa muuta kuin ruoka-aikana ja jos ei syö pois vaan.

Rajaamalla koiran tilaa sen ollessa YKSIN opetetaan koira rauhoittumaan ja se on myös turvallisempaa. Mitä tällä rajaamisella sitten kukin käsittää, mutta meillä se on vajaa 10 m2 kodinhoitohuone 150 m2 omakotitalossa. Tämä siis yksin ollessa ja tarkoitus ei ole eristää koiraa :D

Vierailija kirjoitti:

Olen 23-vuotias työssäkäyvä nuori nainen. Olin haaveillut omasta koirasta ihan pienestä pitäen, mutta vanhempieni allergian vuoksi siihen ei ole aikaisemmin ollut mahdollisuutta. Kuukausi sitten suurin unelmani täyttyi, ja luokseni kotiutui kleinspitzin pentu.

Koiranpentu on ollut minulla nyt kuukauden ajan. Olen aivan rättiväsynyt joka päivä. Rakastan tietysti pientä pentuani, mutta väsymys vaikuttaa elämääni liikaa. Pentu on ollut ongelmallinen tapaus, joka haukkuu öisin (ja muutenkin koko ajan), sillä on eroahdistusta ja se ei ole oppinut tekemään asioitaan edes sanomalehdelle vaan kämppä on aina täynnä pissaa ja ulostetta. Käytän koiraa ulkona parin tunnin välein ja yöllä herään yleensä 3-4 aikaan viemään koiraa ulos. Töissä olen univajeen seurauksena väsynyt, ärtynyt ja päätä särkee. En tiedä, mitä tehdä. :( Koen itseni epäonnistuneeksi ihmiseksi ja tuntuu pahalta edes ajatella, että ajattelen tällaisia asioita. En oikeasti jaksa enää. Haaveilin tästä niin monta vuotta, mutta en osannut kuvitella pennun omistamisen olevan ihan näin rankkaa.

Minun mielestäni ainoa järkevä teko olisi nyt ottaa kasvattajaan yhteyttä ja kertoa miten asiat ovat. Vastuuntuntoinen kasvattaja ymmärtää varmasti sinua ja ehkä peruu kaupat. Ei sinun tarvitse edes hävetä yhtään, kasvattaja saattaa hyvinkin arvostaa rehellisyyttäsi.

Ja ellei kasvattaja tule vastaan, niin ota yhteyttä johonkin eläinsuojeluyhdistykseen. Niissähän on yleensä tosi tarkat kriteerit kenelle lemmikkejä luovutetaan.

Ja ehkä sitten joskus myöhemmin voisit vielä harkita koiran hankkimista kun otat tarkemmin selvää koirien käyttäytymisestä. Mutta jos yksin asut ja käyt kokoaikatyössä, niin silloin ei pidä hankkia kyllä koiraa. Jos tuo sinun pikkupentusi on nyt ollut ihan yksin pitkät päivät, niin ei ole ihme jos se kakkailee vähän minne sattuu. Sillä on varmaan ihan hirveä olo, kun ensin on äidistään ja sisaruksistaan erotettu ihan vieraaseen paikkaan ja sitten joutuu vielä olemaan yksinään.

Kurjaltahan sinusta varmaan tulee lemmikistä luopuminen tuntumaan, mutta kun sillä pikkuisella on varmaan koko ajan vielä paljon kurjempi olo nyt.

Pehmeä makuualusta johon päivällä oppiimenemän nukkumaan ja lepäämään.  Vettä aina.  Ruokaa vain ruoka-aikoina.  Mutta ongelma pitkä työpäivä jolloin pienen koiran pitäisi saada ruokaa päivälläkin......  8-10 tuntia on liian pitkä aika pennulla olla ilman ruokaa.  Pitäisikö jättää nappuloita syötäväksi kuitenkin???  Periaatteessa penturuokaan pitäisi laittaa jotakin esim kermaviiliä tms sekaan.  Jos jättää pienen aterian, niin nukkuuko pentu paremmin päivällä eikä hauku.