Oletteko niin itsenäisiä, että pärjäisitte seuraavassa tilanteessa?

Ei mulla olisi mitään ongelmaa. Suurin haaste olisi siinä, että sydän särkyisi ja olisin ihan rikki siitä miten tämä mun ihastus/rakkaus/seurustelukumppani mut saattaa hyljätä.

Sitä mietin, että minne helvettiin se paluulippu olisi muka hävinnyt? Tulee välillä jopa halvemmaksi ottaa meno-paluu ja uskoisin, että se olisi tässäkin tilanteessa tehty. Jos miehellä olisi liput sähköpostissaan ja mulla ei olisi muistikuvaa takaisintulopäivästä niin tekisin pikkureissun lähimmälle lentokentälle ja koittaisin sitä kautta asiaa selvittää.

Jos nyt homma olisi tosissaan niin, ettei paluulippua olisi tai varaa sitä ostaa (mikä on äärimmäisen epätodennäköistä, luottokorttikin on keksitty ja vaikka sitten klarnan laskulla ostaminen monista nettikaupoista), ottaisin pikavippiä suomalaisesta firmasta tai olisin yhteyksissä sitten mun vanhempiin ja kysyisin, oisko heillä nyt mitään mahdollisuutta mulle rahaa siirtää tilille tai sitten sieltä etänä katsoa sopiva lento takaisin ja maksaa se. Jos vanhemmilla ei olisi varaa, kääntyisin mun ystävien puoleen ja kysyisin voisko ne porukalla vaikka kerätä kolehdin ja ostaa lipun. 

En edes pysty miettiin yhtään diipimmältä tasolta, kuten että rahaa ei nyt vaan olisi eikä sitä olisi mistään saatavilla, koska tälläseen tilanteeseen en antas itteni joutua, en mä lähtis minnekkään ulkomaille täysin persaukisena ilman mitään back up plania edes oman aviomieheni kanssa.

Anyways, hyvin pärjäisin käytännön tasolla, matkustelen muutenkin yksin ilman suurempia suunnitelmia. Henkinen puoli ois romuna tosta miehen katoamistempusta.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin vihainen tällaisista aloituksista. Juuri tällaiset jutut saavat ihmiset (myös naiset itse) ajattelemaan että he eivät pärjää ilman miestä. Tällaisten väärinkäsitysten oikomiseen tarvitaan feminismiä. Millä vuosisadalla oikein elätte jotka näitä aloituksia teette!?

Tai sitten maailma ei makaakaan ideologiasi mukaisesti? :) Feminismi on ideologia, jossa väen vängällä väitetään todellisuuden olevan tietynlainen ja suututaan faktoista, jotka osoittavat toiseen suuntaan.

T. epäitsenäinen, normaaliälyinen nainen

Olen pärjännyt ala-ikäisenä suurkaupungissa yksin, (Suomessa) vaikka olen pienestä maalaiskylästä. Jotainhan se kertoo itsenäisyydestä?

Toki pärjäisin. Ei tulisi mieleenikään lähteä matkalle luottaen sokeasti matkakumppaniin, vaan ottaisin kaikesta itse selvää jo ennen lähtöäni, varautuisin maksamaan kaiken itse jne. Aloituksen tilanteessa viettäisin lopun lomasta yksin turistikohteita kierrellen ja palaisin Suomeen suunnitellusti sillä lennolla, jolle minulla on lippu.

Rahaa kannattaa olla tilillä ja myös käteisenä, eri paikkoihin piilotettuna. Esim monissa matkakasseissa salatasku. Jos tulet ryöstetyksi.

Ohjeita löytyy netistä. :)

Olen mies jos sillä on jotain merkitystä. 

Varmasti aluksi hieman hätääntyisin pääni sisällä jos tietäisin, että minulla ei ole rahaa lentolippuun takaisin. Tosin minut tuntien en koskaan lähtisi ulkomaille ilman, että minulla olisi rahaa hankkia paluumatka takaisin halutessani. Jos tässä tapauksessa minulla ei jostain syystä olisi, niin minulla olisi varmasti puhelin, jolla soittaisin vanhemilleni ja sanoisin, että siirtävät rahaa. Ottaisin taksin lentokentälle, ostaisin lipun ja palaisin Suomeen. Jos rahaa ei jostain syystä saisi heti, niin ottaisin selville missä voin yöpyä halvalla. Katsoisin netistä mahdollisia couchsurfing paikkoja, joissa voisi yöpyä ilmaiseksi jos ei olisi rahaa kunnon hotelliin.

Jos etsisin esimerkiksi ilmaista nettiä tai muuta vastaavaa, niin ottaisin mieluiten taksin, koska heillä on yleensä aika hyvin tietoa siitä, että missä on mitäkin. Isossa kaupungissa on varmasti kahviloita, joissa on ilmainen netti.

Minä tiedän kyllä pärjääväni hyvin itse, enkä ylipäänsä luota helposti siihen, että muut ihmiset tekevät asiat minua paremmin. Siten on minulle aika luontevaa miettiä ratkaisu ja toimia sen mukaan jos tilanne säilyy samana.

Vierailija kirjoitti:

Mies, jonka kanssa seurustelette pyytää teidät mukaansa järjestämälleen matkalle toiselle puolelle maailmaa, esim. miljoonakaupunkiin tai eksoottiseen kohteeseen vaikka Madagaskarille, mutta paikan päällä teille tulee välirikko ja mies katoaa omille teilleen.

Pärjäisittekö itsenäisesti? Osaisitteko ongelmattomasti takaisin Suomeen? Osaisitteko suunnistaa paikasta toiseen vieraassa ympäristössä? Pyrkisittekö hoitamaan asiat itse vai miettisittekö heti alkuun, kuka soveltuisi tukihenkilöksenne (esim. Suomen suurlähetystön viranomaiset)? Menisittekö paniikkiin sen suhteen, miten pärjäätte vai olisiko teille luontaista, että pärjäätte? Olkaa rehellisiä!

Jos teillä olisi liian vähän rahaa siihen, että vain buukkaisitte lennot Helsinkiin, osaisitteko sumplia pankkiasiat (esim. hoitaa valuutansiirrot paikallisen pankin kanssa, jos onnistutte saamaan lainaksi rahaa sukulaiselta)?

Näin unta, että minulle kävi noin. Herätessäni tajusin, että en pärjäisi oikeastikaan, jos joutuisin tuohon tilanteeseen. Panikoisin kauheasti. Onko tämä normaalia kaltaiselleni kolmekymppiselle naiselle, jolla on normaali älykkyys?

Olen tehnyt useimmat matkoistani yksin, myös miljoonakaupunkeihin, joten pärjäisin. Ensinnäkään en lähtisi tuollaiselle matkalle ilman, että minulla olisi varaa sekä oleskeluun ko. kohteessa että tarvittaessa paluulentoon. Toiseksi koko ajatus matkasta, jonka toinen täysin kustantaa, olisi itselleni täysin vieras; minähän joutuisin koko ajan tekemään vain niitä asioita, joita matkan maksaja haluaa. Ei se olisi oma loma. Kolmanneksi olen menettänyt aikoinaan korttini ja käteisrahani Roomassa taskuvarkaalle, joten olen joutunut hankkimaan kotimaasta rahaa selvitäkseni loppuloman kuluista. Onneksi taskuvarkaan näppeihin jäi vain vähän rahaa, passi ja kännykkä säilyivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ongelmaa, ostaisin vaan lentolipun takaisin Suomeen, kunhan olisin ensin kyllästynyt yksin olemiseen.

Anteeksi, mutta ongelma tulisi siinä kohtaa jos netti ei toimisi. Koska en pystyisi siirtämään rahaa säästötililtä tai ottamaan pikavippiä että pääsisin pois. En oikeasti ymmärrä mihin tarvitsen paikallista pankkia, kun rahan siirrot voi hoitaa paypallin kautta. 

Mistä keksit tuon paikallisen pankin? Mihin tarvitset paypalia? Yleensä kyllä suomalaisen pankin myöntämä visa-kortti toimii kaikkialla. Rahat voi siirtää nettipankissa. Aika harvassa ovat ne paikat joissa netti ei toimi - aina löytyy joku nettikahvila, hotellin wlan tms. tai joku antaa sinun käyttää nettiä kun kuulee tilanteesi.

Siis aloituksesta puhuttiin pankista, niin ajattelin vain mainita. Ja toi paypalin käyttö oli joku aivopieru, en tiedä mistä keksin sen.

Luulet vain, että et pärjäisi. Kun tuollainen yllättävä tilanne tulee eteen, eihän siinä ole aikaa panikoida, kun pitää hoitaa asioita.

Ei mitään ongelmaa. Omilla rahoilla matkustelen mutta en lähde mihin tahansa paikkaan.

Ja toki saa etsiä "tukihenkilön". Saa kysyä neuvoa ja yleensä ottaen ihmiset on kivoja ja neuvovat. Olen neuvonut itse esim. eurooppalaisella lentokentällä panikoivaa suomalaista, jonka lento oli peruttu. On ihan kiva jos voi auttaa ihmistä.

Tuollaisessa tilanteessa jos on yksin, eikä ole ketään, niin ensin pitää hengittää hitaasti laskien 20 ja rentouttaa olkapäät. Sitten vähän pyöritellä käsiä ja puristaa silmiä kiinni. Sitten hymyillä ja taputtaa itseä toiselle olkapäälle ja sanoa "hyvin sä pärjäät. kaikki hyvin. kaikki selviää varmasti. ei syytä huoleen". Rauhoittua siis. Ja luottaa omaan osaamiseen ja muiden ihmisten hyvyyteen ja auttamisen haluun.

-mitä tuollaisessa tilanteessa muuten tehdään, voisitko neuvoa täälläkin

Muistako kukaan sitä eksyttäjäketjua? Sehän oli tätä IRL.

Kannattaisikohan ap:n vähän opetella itsenäisyyttä? Aika kiinni olet miehessä kyllä... Entä jos sattuu onnettomuus ja mies vaikka kuolisi siellä ulkomailla? Et pääsisi edes kotiin, saati hoidettua muuten asioita siellä? Äh, parempi varmaan että pysyt kotona!

Noni nyt iski sit lomakuume, kiitti! :D

Voi ap ressukka, et ole tainnut matkustella paljoa etkä varsinkaan yksin...? :/ Ehkäpä minä jätän kokonaan vastaamatta tuohon ap:n kysymykseen, sillä olen tehnyt useampia reppureissuja yksin, esimerkiksi tuolla Afrikan mantereella (juu, en Madagaskarissa eikä se ole mannerta... tosin se oli itseasiassa yksi suunnittelemistani kohteista, mutta tuli muutoksia matkaan).

Yksin reissaaminen on ihanaa ja vapauttavaa!<3 Toki hyvän reissukaverin kanssa se on vieläkin ihanampaa :)