Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on lähes kaikki tuossa tilanteessa: uusi kotikaupunki, vähävaraisuus ja uusia ystäviä ja harrastuksia joutuu etsimään ja ehkä ottamaan opintolainaa. Kun aloitin yliopistossa, oli ihan sama juttu. Vieras kaupunki josta en tuntenut ketään ja soluasunto. Se on kuitenkin ihan hyvää elämää koska siinä tavoittelee mieluista tutkintoa ja etenee elämässään.
Sinä selviät kyllä 😊
Useimmat opiskelijat tuntuvat asuvan yksin tai avoliitossa nykyään. Soluasunnossa asuvat lähinnä ulkomaalaiset opiskelijat tai sellaiset joiden tarkoituksena on vaihtaa koulua vuoden jälkeen tai lähteä ulkomaille vaihtoon pian eikä näin ollen kannata hankkia yksiötä.
Meillä ei saanut opiskelijayksiötä kuin jonottamalla ja ensin tarjottiin solua. Taloudellisista syistä ei yksityiselle sillon ni solu oli ainoa tarjottu. Jonotettuani yli vuoden, sain opiskelijayksiön kyllä 🙂 Mein opiskeluryhmästä suurin osa asui soluissa ja jonotti yksiötä tai sit poikakaverin tavattuaan kaksiota. En tiedä onko paljon eroa nykypäivään. Mä siis aloitin solussa vuonna 2005 eli onhan siitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et menetä muuta kuin kulissisi. Pelkäät sitä että et saa kavereita ja sitä mitä tuntemattomat ihmiset siellä sinusta ajattelevat. Muutenhan sinulla on asiat ihan hyvin, sinulla on oikeita ystäviä joille voit puhua, eihän sillä ole väliä millä paikkakunnalla he ovat. Sinulla on olemassa perhe. Olen itse viettänyt pitempiäkin aikoja opiskelupaikkakunnalla, ja vaikka siellä kavereita olikin niin niin olisin kaivannut enemmän oman kaltaistani seuraa enkä pinnallisia kaveruuksia. Perhe oli kaukana. Kyllä sen jaksaa kun tietää että joskus pääsee pois. Sinun sossuun menemisesi ei ole kenenkään muun asia.
Olen tälläkin hetkellä työssä vieraalla paikkakunnalla, jossa kyllä on työkavereita mutta en edes jaksa hankkia täältä mitään kavereita kun tiedän että en jää loppuelämäksi. Sanon vaan että en jaksa työn päälle enää harrastaa ja sosialisoida, enkä kyllä jaksaisikaan. Vuosi menee nopeaa, mutta se että on jossain kiinni ja saa rahaa näyttää cv:ssä hyvältä. Se on se miksi täällä olen.
Hankitko asunnon ja muutit omaisuutesi kyseiselle paikkakunnalle ainoastaan yhtä vuotta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on lähes kaikki tuossa tilanteessa: uusi kotikaupunki, vähävaraisuus ja uusia ystäviä ja harrastuksia joutuu etsimään ja ehkä ottamaan opintolainaa. Kun aloitin yliopistossa, oli ihan sama juttu. Vieras kaupunki josta en tuntenut ketään ja soluasunto. Se on kuitenkin ihan hyvää elämää koska siinä tavoittelee mieluista tutkintoa ja etenee elämässään.
Sinä selviät kyllä 😊
Useimmat opiskelijat tuntuvat asuvan yksin tai avoliitossa nykyään. Soluasunnossa asuvat lähinnä ulkomaalaiset opiskelijat tai sellaiset joiden tarkoituksena on vaihtaa koulua vuoden jälkeen tai lähteä ulkomaille vaihtoon pian eikä näin ollen kannata hankkia yksiötä.
Tämä on ollut kehittyvä trendi jo pitkään. En minäkään aikoinani halunnut asua missään solukämpässä. Näki ja kuuli riittävästi kavereiden tarinoita, miten vaikeaa se elämän yhteensovittaminen monesti oli. Vessavuorot jätettiin siivoamatta, astioita käytettiin ilman lupaa ja jätettiin tiskaamatta, ruoat syötiin, poikaystävät tulivat, panivat ja menivät miten sattuu.
Sitten ovat nämä mamutettavat soluasujat tosiaan. Yhteisen keittiön pöydällä saattaa olla joku sianpää sulamassa kolmatta päivää. Hyvä etteivät kärpäset pörrää ympärillä kesäkuumilla. Kaamea löyhkä erikoisten elinten valmistuksesta, mausteista ja suitsukkeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Idiootti!!! Ihan tuosta noin vaan hommaat asunnon jonka maksat millä?! Laina käytetty, sossusta ei tipu apua koska laina huomioidaan silti jne. Sun valopään ratkasu tähän lienee et sit vaan HOMMAAT työpaikan, pieneltä paikkakunnalta. Että helppo nakki, itsestä kiinni vaan jne. Voi nuo onnistua tai sitten ei. Tunteettomat torvelot. Tsemppiä ap, kyllä kaikki jotenkin lopulta järjestyy. Yritä olla miettimättä liikaa ja mene päivä ja hetki kerrallaan ettet ala luomaan turhia kauhukuvia. En siis tarkoita etteikö asioita pidä hoitaa mutta yritä olla miettimättä liikaa.
Älähän nyt revi pelihousujasi! Ap kysyy juurikin käytännön neuvoja, ei mitään jatkuvaa myötäkarvaan silittelyä. Asiat eivät ratkea muuten kuin käytännön toimilla. Jos on pieni paikkakunta, niin kyllä siellä saattaa olla ihan kunnankin tai seurakunnan vuokra-asuntoja tarjolla, jos ei nirsoile. Ja ei se työpaikan saantikaan ole mahdottomuus, jos ei ole turhan nirso työn suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä yleensä pitää käydä läpi kun toinen yhtäkkiä haluaa erota ja sanoo syyksi asioi ta, jotka kerran jo keskuteltu läpi ja mies todennut, että haluaakin olla kanssani. Lisäksi ehkä olisi hyvä käydä omaisuuden jako (siis ne muutamat yhteiset hankinnat) asiat läpi ja se miten muutto hoidetaan jos mies on ainoa joka siinä voi auttaa...mutta ennen kaikkea hakuaisin kertoa miehelle kuinka loukattu olo minulla on ja kuinka yksin olen tällä hetkellä.
Tämän ketjun tarkoituksena oli hakea jonkinlaista vertaistukea ja ideoita miten saisin mieheen jonkinlaisen keskusteluyhteyden koska hän nyt sattuu olemaan se kenen kanssa asun enkä pääse karkuun minnekään hetkessä. Tämä meni nyt selvästi vain typeräksi väittelyksi siitä että mistä saan rahaa ja miten järjestän opiskeluasiat, oikeasti olisin kaivannut apua ns. Henkiselle puolelle kun kaverit kaukana eikä niitä viitsi pommittaa jatkuvasti viestein tai puhelimessa itkien.
Kiitos silti kaikista kommenteista, kunpa minäkin osaisin ajatella yhtä kylmäpäisesti :)
Kuule, koska emme tunne sinua ollenkaan, on todella vaikea antaa erityistä henkistä tukea. Jätät kertomatta tärkeitä asioita, mistä esim parisuhteenne kriiseissä on aiemmin ollut kyse?
Sinulle on sanottu moneen kertaan, että voi kurjaa, mihin tilanteeseen olet joutunut. Empatiaa on kyllä tullut. Olet saanut käytännön neuvoja, kritiikkiä jne.
Et kai ihan oikeasti odottanut täältä muuta? Mutta uskon, että olet saanut peilattua omaa tilannettasi moniin erilaisiin mielipiteisiin.
Toisaalta luulen, että tämä koko aloitus oli taas vain jonkun pöytälaatikkokirjailijan tekele! Kokonaan keksitty juttu :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on kaikki mitä tarvitset! Opiskelupaikka nykyaikana on lottovoitto: älä missään tapauksessa luovu siitä!
Itse en usko avioliitto- tai parisuhdelupauksiin. Yhdessä ollaan niin kauan kuin kumpikin tahtoo. En ymmärrä näitä elinikäisiä lupauksia sillä ihmiset muuttuvat koko ajan, tilanteet muuttuvat, identiteetti muuttuu jne. Miksi olla yhdessä lupauksen takia jos suhde ei eroa haluavan mielestä toimi? En kyllä haluaisi että mun kanssani oltaisiin jonkin lupauksen tähden vastentahtoisesti. (juu, olen ollut yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta näillä spekseillä)
Muuta rohkeasti opiskelupaikkakunnalle. Saat kavereita ja itsenäistyt. Kyllä sinä pärjäät! Tsemppiä!
Tällä logiikalla kenenkään ei kyllä ikinä kannata muuttaa puolison työn perässä yhtään minnekään, missä ei ole tarjolla itselle omien haaveiden mukaista elämää ja työtä ja ystäviä.
Niin. Minä en lähtisi tuolla tavalla. T: se jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vielä kusessa, kun et vaan hanki lasta ton sotkun keskelle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Juuri näin. Jos olet riittävän aikuinen elämään avoliitossa, olet aikuisena itse vastuussa elämästäsi. Näin keski-ikäisenä tätinä ja monenlaista kokeneena voin todeta, että koskaan ja ikinä ei pidä rakentaa elämäänsä vain toisen varaan. Ei taloudellisesti, emotionaalisesti eikä käytännön asioissa.
Nyt otat vastuun omasta elämästäsi!
Parisuhteen idea on mm. se, että kumppanit tukevat toisiaan. Totta kai on osittain miehenkin vastuulla se, että hän antoi valheellisia lupauksia vähän aikaa sitten ja nyt vetääkin maton alta. Olisi ollut rohkea ja sanonut mielipiteensä ennen kuin vahinko (= muutto, opinnot väärällä paikkakunnalla) tapahtui. Nyt saa luvan auttaa vahinkojen korjaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sano miehelle, että muutat pois sitten kun olet saanut säästettyä tarpeeksi rahaa vuokravakuuteen. Ei hän voi sinua ulos heittää. Ihmettelen kylläkin tuota, että olet tuhlannut jo opintolainan?? t.1
Ei herranjumala mitä ideoita. Ei toisten nurkissa saa asua vain sen takia ettei itse ole viitsinyt säästää tai hankkia asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sano miehelle, että muutat pois sitten kun olet saanut säästettyä tarpeeksi rahaa vuokravakuuteen. Ei hän voi sinua ulos heittää. Ihmettelen kylläkin tuota, että olet tuhlannut jo opintolainan?? t.1
Ei herranjumala mitä ideoita. Ei toisten nurkissa saa asua vain sen takia ettei itse ole viitsinyt säästää tai hankkia asuntoa.
Mutta siis asuuko ap muka "miehen nurkissa". Jos koti on yhteinen koti, niin ei se niin mene että jätetyn pitää lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea on mm. se, että kumppanit tukevat toisiaan.
Niinpä. Tässä aloittajan tapauksessa näin ei tapahtunut vaan mies kustansi kaiken.
En kyllä ymmärrä sellaista parisuhdetta, jos ei voisi eikä kannattaisi luottaa yhteisiin suunnitelmiin ja toisen lupauksiin. Jos on yhdessä suunniteltu elämää uudella paikkakunnalla, tai vaikka että jätetään kaikki ja lähdetään yhdessä vuodeksi kiertämään ulkomaille tai että irtisanoudutaan molemmat ja kokeillaan yhteistä yrittäjyyttä, niin tottakai idea on että luottaa siihen että molemmat on sitoutuneet yhteisiin suunnitelmiin. Vaikka arki välillä vituttaisi. Eihän parisuhteesta tule mitään, jos molemmat koko ajan joutuvat varmistelemaan omaa selustaansa ja omaa pärjäämistään yksin. Kyllä minä ainakin lähden siitä, että parisuhteeni on tarkoitettu pysyväksi parisuhteeksi, ja mitä suunnitellaankaan niin molemmat on siihen sitoutuneita ja voivat luottaa siihen että suunnitelmia ei hylätä jos vähän joku asia harmittaa. Ja lähden siitä ajatuksesta, että molemmat voivat ottaa isojakin riskejä yhteisten juttujen eteen, koska tässä ollaan sitouduttu olemaan yhdessä. Monet suunnitelmat edellyttävät, että ottaa isoja riskejä. Muutenhan sitä vain elettäisiin kahta omaa elämää rinnakkain ikuisesti samalla paikkakunnalla varmistellen ettei vaan itselle käy huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä voi sattua mitä vain. Oma selusta on aina hyvä turvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.
Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.
Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.
Ap
On täysin jokapäiväinen ja arkinen asia mennä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ilman, että kukaan tulee mukaan kädestä pitämään. Tapasi kuvata sitä sanoilla 'menetän kaiken' on todella omituinen.
On höpöhöpöä edes mainita lentokonetta kun on varaton opiskelija. Oletko kertonut tässä missä koulussa olet, on jäänyt minulta väliin.
Saat soskusta avustusta sänkyyn, pöytään, ja sohvaan. Siis mikäli et saa asuntoa valmiiksi kalustetusta opiskelija-asunnosta. Sitäpaitsi kierrätyskeskuksesta saa halvalla pöydän ja sängyn (muista tarkistaa että ei ole luteita). Ja kaappi kannattaa purkaa ja ottaa mukaan. Kaapin hinnan muistat varmaan. Jos kaversi ei maksa sinun maksamiasi esineitä niin ota ne mukaasi. Minkä ikäinen olet kun olet aika avuton nyt kyllä. Sinulla pitäisi olla joku miespuolinen ystävä joka auttaisi sinua kaapin purkamisessa osiin ja kuljetusasioissa ym. Juuri tuon vuoksi mene sinne kotiseudullesi niin toivut paremmin ja kasvat aikuiseksi ja opit pitämään huolta asioistasi.
Etkö osaa lukea? Ap ei halua sitä kaappia.
Nyt, nainen, ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi. Kukaan muu ei sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.
Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.
Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.
Ap
On täysin jokapäiväinen ja arkinen asia mennä vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ilman, että kukaan tulee mukaan kädestä pitämään. Tapasi kuvata sitä sanoilla 'menetän kaiken' on todella omituinen.
On höpöhöpöä edes mainita lentokonetta kun on varaton opiskelija. Oletko kertonut tässä missä koulussa olet, on jäänyt minulta väliin.
Saat soskusta avustusta sänkyyn, pöytään, ja sohvaan. Siis mikäli et saa asuntoa valmiiksi kalustetusta opiskelija-asunnosta. Sitäpaitsi kierrätyskeskuksesta saa halvalla pöydän ja sängyn (muista tarkistaa että ei ole luteita). Ja kaappi kannattaa purkaa ja ottaa mukaan. Kaapin hinnan muistat varmaan. Jos kaversi ei maksa sinun maksamiasi esineitä niin ota ne mukaasi. Minkä ikäinen olet kun olet aika avuton nyt kyllä. Sinulla pitäisi olla joku miespuolinen ystävä joka auttaisi sinua kaapin purkamisessa osiin ja kuljetusasioissa ym. Juuri tuon vuoksi mene sinne kotiseudullesi niin toivut paremmin ja kasvat aikuiseksi ja opit pitämään huolta asioistasi.
Mitä riivattua? Miksi AP tarvitsee miespuolisen ystävän kaapin purkamiseen? Ja kuitenkin neuvot menemään kotiseudulle kasvamaan ja oppimaan huolehtimaan asioistaan. Ei nainen tarvitse mitään miespuolista ystävää huonekalujen purkamiseen tai kokoamiseen tai muuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sano miehelle, että muutat pois sitten kun olet saanut säästettyä tarpeeksi rahaa vuokravakuuteen. Ei hän voi sinua ulos heittää. Ihmettelen kylläkin tuota, että olet tuhlannut jo opintolainan?? t.1
Ei herranjumala mitä ideoita. Ei toisten nurkissa saa asua vain sen takia ettei itse ole viitsinyt säästää tai hankkia asuntoa.
Mutta siis asuuko ap muka "miehen nurkissa". Jos koti on yhteinen koti, niin ei se niin mene että jätetyn pitää lähteä.
Jos olisin ap niin miettisin kyllä kovasti, miksi haluaisin jäädä asumaan asuntoon paikkakunnalle, jossa ei ap:n omien sanojen mukaan ole mitään. Ei ystäviä, tuttuja, opiskelupaikkaa, töitä eikä nyt edes sitä kumppania.
Myy ne kalusteet sille miehelle tai pyydä yhteisistä omasi pois.
Simple!
Alue: Aihe vapaa
Useimmat opiskelijat tuntuvat asuvan yksin tai avoliitossa nykyään. Soluasunnossa asuvat lähinnä ulkomaalaiset opiskelijat tai sellaiset joiden tarkoituksena on vaihtaa koulua vuoden jälkeen tai lähteä ulkomaille vaihtoon pian eikä näin ollen kannata hankkia yksiötä.