Lue keskustelun säännöt.
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
Opintoja nyt ei ainakaan kannata jättää, ne on ykkösasia.
Puhut hieman ristiin, sanot että rahat ovat menneet huonekaluihin mutta jos muutto tulisi niin silti sinulla ei olisi kuin pari pientä huonekalua??
Itse en ainakaan muuttaisi paikkakuntaa vaan etsisin halvan pienen vuokra-asunnon koulun läheltä ja jatkaisin omaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Pori? :D En mäkään sinne jäis.
Eipä ole kovin pieni kylä jos siellä amk on...
Oletko kysynyt sossusta lainaa sosiaalisin perustein?
Sitä saattaa saada myös varaton henkilö, joka ei muuten olisi toimeentulotukeen okeutettu. Esittele siellä samalla myös ne asunnon myymiseen liittyvät ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?
Samaa mietin ja jos ei edes julkiset kulje niin onpa outoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu on muutaman tunnin ajomatkan päässä, ei samassa kylässä. Teen koulua osittain etänä, jos muutan.pk.seudulle pitäisi matkustaa lentokoneella tai bussilla joka toinen vko kouluun. Se varmaan onnistuisi, jos olisi varaa lentolippuihin, mutta tällä hetkellä tililläni on tasan 50 euroa ja opintotuet eivät riitä kuukausittain lentolippuihin...varsinkin tilanteessa jossa minulla ei ole yhtään ylimääräistä rahaa tai työtä mistä tuloja. Vaikka menisin töihin heti pk seudulle muutettuani, menisi kuukausia että saisin rahaa kerättyä niin, että voisin edes jotenkin aloittaa uudestaan, ostaa sängyn, sohvan, ruokapöydän jne.
Yksi vaihtoehto on että muutan jonnekin koulun viereen, mutta sama lopputulos; menetän kaiken, mitä minulla on tällä hetkellä paitsi koulutuspaikan ja siellä kaupungissa en tunne yhtään ketään..eikä edelleen varaa esim. Asuntoon tai huonekaluihin.
Huonekalut jotka ostimme rahoillani ovat esim iso vaatekaappi (jota ei varmaan kannattaisi lähteä kuljettamaan minnekään, koska usein asunnoissa on vaatekaapit valmiina), muutama hylly, tuoli ja matto.
Ap
Olen siis aloittanut koulun nyt vuoden alussa ja ennen sitä ollut opiskelija toisessa koulussa, en ole ollut työelämässä, joten ei ole kertynyt säästöjä ja olemme pitkälti eläneet miehen palkalla (olen maksanut puolet vuokrasta ja ruoasta.ym) ja se ollaan miehen kanssa sovittu että se on ollut ok ja mies on halunnut tukea opiskelujani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hh
Vierailija kirjoitti:
Olen siis aloittanut koulun nyt vuoden alussa ja ennen sitä ollut opiskelija toisessa koulussa, en ole ollut työelämässä, joten ei ole kertynyt säästöjä ja olemme pitkälti eläneet miehen palkalla (olen maksanut puolet vuokrasta ja ruoasta.ym) ja se ollaan miehen kanssa sovittu että se on ollut ok ja mies on halunnut tukea opiskelujani.
No aiemmin olet kertonut kyllä olleesi työelämässä jne... Tää on nyt väsyttävän epäloogista, sorry.
Nyt vaan muutat sinne koulun lähelle. Mitä menetät? Eihän sinulla ole mitään. Opintolainaa saat, jos saat opinyotukeakin.
Hae asunto. Aloita alusta.
Ei aikuinen voi laskea elämäänsä toisen varaan. Itsenäisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kouluun on muutama tunti matkaa, miksi edes mietit asuvasi nykyisellä paikkakunnalla? Asunto sieltä. Ja elät kuten muutkin opiskelijat
Et sinä ole menettämässä mitään.
Millä olet maksanut puolet vuokrasta ja ruuista?
Elele niillä tuloilla. Saat lainaakin ja asumistukea
Ryhdistäydy
Kirjoittelitko syksyllä samasta aiheesta?
Muutat sinne koulupaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme ettei mies jaksa. Olet niin epäitsenäinen takertuja
Mikä tässä on ongelma? Muutat koulun lähelle soluasuntoon, eikös niihin kuulu sänky valmiina? Mies on sua luvannut kuskata niin saa kuskata sun patjat ja kamat sinne soluun. Laitat koulun alueen facebook-roskalava-ryhmään, "kellään sohvaa, keittiöastioita, kaikki kelpaa". Tärkeintä nyt muuttaa ihan koulun viereen niin et tarvitse kyytiä. Mahdollisimman pieni ja halpa asunto. Niin jää rahaa ostaa fb-kirppiksiltä huonekaluja. Leivot itse leivän, keität perunat halvalla. kirjastossa teet tietokonejutut. Kuule, uudelta paikkakunnalta ja koulusta hiljalleen saat tuttuja ja ystäviä jos vaan itse rohkeasti juttelet ja menet rientoihin mukaan. KUKAAN ei tunne ekana koulupäivänä ketään mutta niin sitä vaan tutustuu kun menee viereen istumaan ja yhdessä tekee koulutehtäviä.
Älä missään nimessä jää sinne minne ei kulje julkiset ja parin tunnin matka kouluun autolla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin muutat siis sille paikalle missä se sun koulus on - parin tunnin ajomatka ex poikaystävään on ihan passeli etäisyys. Hankit siis koulun läheltä asunnon ja koulusta varmaan löytyy niitä uusia ystäviä samoin kun harrastusten parista. Ja jos se vaatekaappi oli kerran niin tyyris niin pyydät poikaystävääsi maksamaan siitä sinulle jotain kun kerran jätät sen hänelle.
Lopetat tuon itkemisen, että mulla ei ole mitään, sulla on kaikki mitä sä tarvitset kunhan olet sen asunnon hommannut.
Hae muuttoavustusta. Sitä voi anoa sossusta+kelalta+kunnalta sekä kunnan sisällä muuttamiseen että toisen kunnan alueelle muuttamiseen. Sen suuruus on harkinnanvarainen, joten on hyvä jos tiedät etukäteen, kuinka paljon tarvitset (muuttofirma/vuokrapakettiauto/peräkärryvuokra/bensakulut).
Muuta koulun viereen. Moni aloittaa pohjalta ilman mitään. Pikku hiljaa, kyllä se siitä.
Olen tehnyt esim.kesätöitä ja muita pieniä töitä syksyllä, joista sain rahaa jonkin verran.
Ehkä olen takertuja ja luottanut liikaa rakkauteemme, mokasin pahasti. Tällä hetkellä tuntuu, että muutto esim sinne opiskelukaupunkiin aivan yksin ahdistaa liikaa, tiedän että fyysiesti pärjään jotenkuten, mutta että henkisesti en enää ja koska ei yhtäkään ihmistä, jolta uudella paikkakunnalla pyytää apua, masennun ja en jaksa opiskella. Siis lähtökohdat ovat todella huonot, sillä minulla ei ole MITÄÄN kohta, ei rahaa eikä asuntoa, ei ystäviä, perhettä, harrastuksia. Luovun kaikesta, ehkä sen jollain voimalla ja pakon edessä pystyy tekemään, mutta mitä sen jälkeen?
Järkyttävää, miten ihmiset alkavat vänkkäämään täällä siitä, että minun ei kuuluisi tuntea mitään ja että haet vain sossusta tukea ja elelet opiskelijaelämää, unohtean sen että tässä on aika paljon myös tunteita pelissä ja oma tulevaisuus mytätty romukoppaan aivan yllättäen. Kaipaisin enemmän ajatuksia siitä,.miten voin vahvistua päivä kerrallaan ja miten saisin puheyhteyden mieheen. Varmasti on muitakin jotka.ovat yllättäen ero edessä mutta joutuneet selvittämään välejä ja käytännön asioita yhdessä vai onko se kaikille niin yksinkertaista että ei sitä rakkautta ja yhteistä elämää ja suunnitelmia jää murehtimaan?
Juu, uskon että aika pian huomaat, että elämä kantaa! Sinulle kävi ikävästi, mutta nyt vaan uuteen nousuun. On aika motivoivaa kun saa vähitellenasiansa kuntoon ja pystyy ponnistamaan parempaan. Aloita opiskelupaikkakunnan soluasunnosta ja päätä, että minähän tästä nousen. Tsemppaa koulussa, siellä on myös sosiaalisia kontakteja. Yritä hankkia osa-aikatyötä.
Ihan varmasti selviät :) Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Siis lähtökohdat ovat todella huonot, sillä minulla ei ole MITÄÄN kohta, ei rahaa eikä asuntoa, ei ystäviä, perhettä, harrastuksia. Luovun kaikesta, ehkä sen jollain voimalla ja pakon edessä pystyy tekemään, mutta mitä sen jälkeen?
Jahas, johonkin siis hävisivät tässä matkalla myös ne aloitusviestissä mainitut ystävät ja perhe, se sun oma tukiverkosto.
Annas kun arvaan, muutto etäännytti teidät täysin. Ei enää mitään välejä ystäviin, puhelimet ei toimi jne.
Missä pikkuisessa kylässä on AMK?