Lue keskustelun säännöt.
Teini sai potkut iltatöistään kun oli näpelöinyt kännykkää kassalla, onko tämä oikein?
14.01.2017 |
Joku kukkahattu tai useampi ilmeisesti kannellut pomolle. Voiko oikeasti olla noin vakavaa tuollainen harmiton juttu? Ja vielä sellainen paikka että asiakkaita käy ehkä 4-5 tunnissa.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Potkut oli mielestäni vähän liikaa ekasta kännykän näpläämisestä vielä työelämään tottumattomalta. Olisi riittänyt, että asiasta olisi tiukasti huomautettu, pidetty pieni puhuttelu ja teini olisi luvannut olla enää näpläämättä puhelinta. Jos sama olisi toistunut, niin sitten toki potkut. Kyllähän nyt yleensäkin töissä on perehdytysaika, ei heti tarvitse olla täydellinen. Harva meistä ei ikinä ole tehnyt työssään virhettä.
Ihan oikeasti kuvittelet sinisilmäisenä, että teini on kertonut totuuden kotona? Todennäköisesti asia on juurikin kertomasi mukaan mennyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini? Monissa paikoissa pitää olla 18 v. päästäkseen kassalle.
Teini: thirTEEN-nineTEEN. Vielä 19 on siis tuon määritelmän mukaan teini.
Teini sai potkut tyylistä tulee lapsi mieleen. 18 v. on jo nuori aikuinen, paitsi tässä tapsuksessa ei taida olla.
gu kirjoitti:
Ai että kaupassa ei muka ole duunia jos kassalla ei ole asiakkaita????? Aika tökeröä. Tavaroitten hyllyyn latomista piisaa aina eli on siirtänyt duunit muille. Ei tommosta kaivata duunissa. Syö muiden kuormasta.
Riippuu oikeasti kaupasta. Ja kaupan sijainnista, onko esim. kaupungissa vai maaseudulla.
Tämä sama keskustelu täsmälleen samojen vastauksien kanssa ilmaantuu tänne aina säännöllisin väliajoin. Kolme kertaa olen jo nähnyt tämän. Ja kosks keskustelu on aloitettu tänään.
Älä nyt ainakaan ap vaivu epätoivoon. Lapsestasi ei sitten ehkä tule ammattitaitoista kaupan kassaa, mutta hänestä voi tulla ihan mitä tahansa muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei saanut käyttää puhelinta työajalla. Ääniäkään ei saanut olla päällä. Minulla kyllä oli, koska meillä oli silloin pieni lapsi ja halusin ehdottomasti tietää jos jotain sattuu ja joutuu lähtemään vaikka sairaalaan. Muusta syystä ei saanut soittaa, kielsin miestä. Puhelinta en työajalla käyttänyt ja taukoja ei ollut (Hesburger). Puhelin oli toimistossa kassojen vieressä, vastaamaan en lähtenyt palvelutilanteesta vaan ensin asiakkaat ja sitten tarkistamaan. Tulevaisuudessakin tod. Näk. Pidän hlökohtaisen puhelimen ulottuvilla koska olen yh. Lasten isä saattaa olla satojen kilometrien päässä töissä, hänestä ei hätätilanteessa apua. Mutta ei sitä näpertää tarvii, ja asiakaspalvelussa et voi kesken kaiken alkaa omaa puhelinta värkkään.
En usko että ekasta näpräyksestä potkuja saa. Eiköhän oo huomautettu.
Hyvä vaan että somesukupolviki oppii että puhelin ei oo kasvanu käteen, ja maailma pärjää jonkun tunnin ilman tsekkailuaki.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei saanut käyttää puhelinta työajalla. Ääniäkään ei saanut olla päällä. Minulla kyllä oli, koska meillä oli silloin pieni lapsi ja halusin ehdottomasti tietää jos jotain sattuu ja joutuu lähtemään vaikka sairaalaan. Muusta syystä ei saanut soittaa, kielsin miestä. Puhelinta en työajalla käyttänyt ja taukoja ei ollut (Hesburger). Puhelin oli toimistossa kassojen vieressä, vastaamaan en lähtenyt palvelutilanteesta vaan ensin asiakkaat ja sitten tarkistamaan. Tulevaisuudessakin tod. Näk. Pidän hlökohtaisen puhelimen ulottuvilla koska olen yh. Lasten isä saattaa olla satojen kilometrien päässä töissä, hänestä ei hätätilanteessa apua. Mutta ei sitä näpertää tarvii, ja asiakaspalvelussa et voi kesken kaiken alkaa omaa puhelinta värkkään.
En usko että ekasta näpräyksestä potkuja saa. Eiköhän oo huomautettu.
Hyvä vaan että somesukupolviki oppii että puhelin ei oo kasvanu käteen, ja maailma pärjää jonkun tunnin ilman tsekkailuaki.
Vai että menee ihan asiakas edelle, jos lapsesi yrittää soittaa hätätilanteessa :D
Vähän jotain rajaa tuohon olen-paras-aspa-ikinä -jeesusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työsopimuslain mukaan työntekijää ei voida irtisanoa työntekijästä johtuvasta syystä noin vain, vaan ensin täytyy antaa varoitus (käytännössä kirjallisena, koska suullista vaikea todistaa). Irtisanomisperuste syntyy vasta sitten, jos työntekijä varoituksen jälkeenkin jatkaa sitä toimintaa, josta varoitus on annettu.
Ilman varoitusta voidaan irtisanoa vain vakavasta rikkomuksesta, jollainen kännykän näpelöinti ei todellakaan ole.
Koeajalla työsopimus voidaan toki purkaa yksilöimättä syytä, mutta ap ei puhunut mitään koeajasta sen enempää kuin varoituksistakaan.
Joko ap ei kerro koko totuutta tai sitten tää on provo.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan ap vaivu epätoivoon. Lapsestasi ei sitten ehkä tule ammattitaitoista kaupan kassaa, mutta hänestä voi tulla ihan mitä tahansa muuta.
Ei voi ainakaan ilman huonojen tapojen poisoppimista. Suuressa osassa töitä on oltava keskittymiskykyä pidempään työjaksoon ilman että räplää puhelinta joka toinen minuutti. Jossain tapauksissa on suorastaan vaarallista räplätä puhelinta kesken työn, esim. rekkakuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on juuri se ongelma, mitä juuri nuoret ei usein tajua. Kun ei ole sitä päätyötä, niin se ei tarkoita, että voi tappaa aikaa puhelimen kanssa. Pitää oppia katsomaan ympärilleen ja tehdä sitten muita töitä sillä aikaa. Lisäksi on aika tympeää mennä liikkeeseen, jossa myyjällä on puhelin kädessä, kun menet, jonka laskee sitten viiveellä kädestä kyllästyneen näköisenä.
Konkreettinen esimerkki on mieheni yrityksessä nuori työntekijä, joka on aina luurilla, kun mahdollista. Mies sanoo, että sinänsä saa olla puhelin kädessä, jos ei ole töitä just sillä hetkellä ja aina kiltisti tekee kaiken pyydettäessä. Mutta kun sinä hetkenä, kun miehellä ei ole sanoa suoraa työtehtävää, voisi katsella itsekin ympärilleen ja nostaa sieltä toisesta päästä pyytämättä, kun olisi hereillä. Nyt pitää aina jokainen askel pyytää erikseen ja samantein laittaa puhelimen kyllä taskuun. Olisi vaan oma-aloitteisempi ja hoksaavampi, kun seurailisi paremmin ympäristöään.
Kyllä nykyajan vanhemmat ovat niin uusavuttomia, kun eivät opeta lapsilleen käyttäytymissääntöjä. Täällä sitten ihmetellään ja vouvotellaan, että miksei teini saa räplätä käännykkää työpaikalla, hautajaisissa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan ap vaivu epätoivoon. Lapsestasi ei sitten ehkä tule ammattitaitoista kaupan kassaa, mutta hänestä voi tulla ihan mitä tahansa muuta.
Ei voi ainakaan ilman huonojen tapojen poisoppimista. Suuressa osassa töitä on oltava keskittymiskykyä pidempään työjaksoon ilman että räplää puhelinta joka toinen minuutti. Jossain tapauksissa on suorastaan vaarallista räplätä puhelinta kesken työn, esim. rekkakuski.
No itse taas kassatyötä tehneenä ymmärrän erittäin hyvin tuon puhelimen räpläämisen, siis jos on oikeasti ollut hiljaista eikä muuta tekemistä.
Ammattitaitoinen kassa ilmeisesti sitten istuu kuin suolapatsas tuijottaen suoraan eteenpäin, jos ei ole sillä hetkellä mitään tehtävää (röökikaapit täynnä, siisti työalue, ei saa mennä hyllyttämään/hyllyjä siivoamaan jne.).
Itse opiskelen nyt korkeakoulussa, joten ei nyt hirveästi ollut keskittymiskyvystä kiinni se, että vähän väliä tuli puhelimella näprättyä kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on juuri se ongelma, mitä juuri nuoret ei usein tajua. Kun ei ole sitä päätyötä, niin se ei tarkoita, että voi tappaa aikaa puhelimen kanssa. Pitää oppia katsomaan ympärilleen ja tehdä sitten muita töitä sillä aikaa. Lisäksi on aika tympeää mennä liikkeeseen, jossa myyjällä on puhelin kädessä, kun menet, jonka laskee sitten viiveellä kädestä kyllästyneen näköisenä.
Konkreettinen esimerkki on mieheni yrityksessä nuori työntekijä, joka on aina luurilla, kun mahdollista. Mies sanoo, että sinänsä saa olla puhelin kädessä, jos ei ole töitä just sillä hetkellä ja aina kiltisti tekee kaiken pyydettäessä. Mutta kun sinä hetkenä, kun miehellä ei ole sanoa suoraa työtehtävää, voisi katsella itsekin ympärilleen ja nostaa sieltä toisesta päästä pyytämättä, kun olisi hereillä. Nyt pitää aina jokainen askel pyytää erikseen ja samantein laittaa puhelimen kyllä taskuun. Olisi vaan oma-aloitteisempi ja hoksaavampi, kun seurailisi paremmin ympäristöään.
No, joissain kaupoissa sitä oma-aloitteisuuttakin kitketään pois tehokkaasti. Ihan vaan kun itse teet jotain pyytämättä, niin joku elämäänsä kyllästynyt myyjäkollega tulee räpättämään, miten olet tehnyt tuon homman "väärin" (eli eri tavalla, mitä minä olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on juuri se ongelma, mitä juuri nuoret ei usein tajua. Kun ei ole sitä päätyötä, niin se ei tarkoita, että voi tappaa aikaa puhelimen kanssa. Pitää oppia katsomaan ympärilleen ja tehdä sitten muita töitä sillä aikaa. Lisäksi on aika tympeää mennä liikkeeseen, jossa myyjällä on puhelin kädessä, kun menet, jonka laskee sitten viiveellä kädestä kyllästyneen näköisenä.
Konkreettinen esimerkki on mieheni yrityksessä nuori työntekijä, joka on aina luurilla, kun mahdollista. Mies sanoo, että sinänsä saa olla puhelin kädessä, jos ei ole töitä just sillä hetkellä ja aina kiltisti tekee kaiken pyydettäessä. Mutta kun sinä hetkenä, kun miehellä ei ole sanoa suoraa työtehtävää, voisi katsella itsekin ympärilleen ja nostaa sieltä toisesta päästä pyytämättä, kun olisi hereillä. Nyt pitää aina jokainen askel pyytää erikseen ja samantein laittaa puhelimen kyllä taskuun. Olisi vaan oma-aloitteisempi ja hoksaavampi, kun seurailisi paremmin ympäristöään.
No, joissain kaupoissa sitä oma-aloitteisuuttakin kitketään pois tehokkaasti. Ihan vaan kun itse teet jotain pyytämättä, niin joku elämäänsä kyllästynyt myyjäkollega tulee räpättämään, miten olet tehnyt tuon homman "väärin" (eli eri tavalla, mitä minä olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt).
Hei, näyttäisitkö miten tämä tehdään. Muiden sotkuja ei ole kiva korjailla, se on ns. turhaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan ap vaivu epätoivoon. Lapsestasi ei sitten ehkä tule ammattitaitoista kaupan kassaa, mutta hänestä voi tulla ihan mitä tahansa muuta.
Ei voi ainakaan ilman huonojen tapojen poisoppimista. Suuressa osassa töitä on oltava keskittymiskykyä pidempään työjaksoon ilman että räplää puhelinta joka toinen minuutti. Jossain tapauksissa on suorastaan vaarallista räplätä puhelinta kesken työn, esim. rekkakuski.
No itse taas kassatyötä tehneenä ymmärrän erittäin hyvin tuon puhelimen räpläämisen, siis jos on oikeasti ollut hiljaista eikä muuta tekemistä.
Ammattitaitoinen kassa ilmeisesti sitten istuu kuin suolapatsas tuijottaen suoraan eteenpäin, jos ei ole sillä hetkellä mitään tehtävää (röökikaapit täynnä, siisti työalue, ei saa mennä hyllyttämään/hyllyjä siivoamaan jne.).
Itse opiskelen nyt korkeakoulussa, joten ei nyt hirveästi ollut keskittymiskyvystä kiinni se, että vähän väliä tuli puhelimella näprättyä kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Korkeakoulutus ei estä addiktioita 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on juuri se ongelma, mitä juuri nuoret ei usein tajua. Kun ei ole sitä päätyötä, niin se ei tarkoita, että voi tappaa aikaa puhelimen kanssa. Pitää oppia katsomaan ympärilleen ja tehdä sitten muita töitä sillä aikaa. Lisäksi on aika tympeää mennä liikkeeseen, jossa myyjällä on puhelin kädessä, kun menet, jonka laskee sitten viiveellä kädestä kyllästyneen näköisenä.
Konkreettinen esimerkki on mieheni yrityksessä nuori työntekijä, joka on aina luurilla, kun mahdollista. Mies sanoo, että sinänsä saa olla puhelin kädessä, jos ei ole töitä just sillä hetkellä ja aina kiltisti tekee kaiken pyydettäessä. Mutta kun sinä hetkenä, kun miehellä ei ole sanoa suoraa työtehtävää, voisi katsella itsekin ympärilleen ja nostaa sieltä toisesta päästä pyytämättä, kun olisi hereillä. Nyt pitää aina jokainen askel pyytää erikseen ja samantein laittaa puhelimen kyllä taskuun. Olisi vaan oma-aloitteisempi ja hoksaavampi, kun seurailisi paremmin ympäristöään.
No, joissain kaupoissa sitä oma-aloitteisuuttakin kitketään pois tehokkaasti. Ihan vaan kun itse teet jotain pyytämättä, niin joku elämäänsä kyllästynyt myyjäkollega tulee räpättämään, miten olet tehnyt tuon homman "väärin" (eli eri tavalla, mitä minä olen viimeiset kymmenen vuotta tehnyt).
Hei, näyttäisitkö miten tämä tehdään. Muiden sotkuja ei ole kiva korjailla, se on ns. turhaa työtä.
"hei näytätkö miten tää tehdään?"
"mulla on kuulenyt kiire, kyllä sun pitäis itekin tajuta miten toi tehdään"
*homma tehdään*
"sä oot tehnyt tän nyt ihan eri tavalla ku pitäis!"
Otetta elävästä elämästä kaupan alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan ap vaivu epätoivoon. Lapsestasi ei sitten ehkä tule ammattitaitoista kaupan kassaa, mutta hänestä voi tulla ihan mitä tahansa muuta.
Ei voi ainakaan ilman huonojen tapojen poisoppimista. Suuressa osassa töitä on oltava keskittymiskykyä pidempään työjaksoon ilman että räplää puhelinta joka toinen minuutti. Jossain tapauksissa on suorastaan vaarallista räplätä puhelinta kesken työn, esim. rekkakuski.
No itse taas kassatyötä tehneenä ymmärrän erittäin hyvin tuon puhelimen räpläämisen, siis jos on oikeasti ollut hiljaista eikä muuta tekemistä.
Ammattitaitoinen kassa ilmeisesti sitten istuu kuin suolapatsas tuijottaen suoraan eteenpäin, jos ei ole sillä hetkellä mitään tehtävää (röökikaapit täynnä, siisti työalue, ei saa mennä hyllyttämään/hyllyjä siivoamaan jne.).
Itse opiskelen nyt korkeakoulussa, joten ei nyt hirveästi ollut keskittymiskyvystä kiinni se, että vähän väliä tuli puhelimella näprättyä kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Korkeakoulutus ei estä addiktioita 🙄
Addiktio nyt vaan ei ole ihan oikea termi, jos selaat puhelinta kun ei ole muutakaan tekemistä. Samaan tapaan addiktioksi voisi nimittää lehden lukemisen tai työkaverin kanssa juttelun, jos niitä tekisi tylsinä hetkinä.
Mä olen sitä mieltä, että nuoren olisi pitänyt saada ensin vakava kirjallinen varoitus. Ei aikuisiakaan voi potkia ulos töistä töissä tapahtuneen virheen takia noin vain. Meillä esim. annetaan varoituksia ja kolmannen varoituksen jälkeen voi irtisanoa ilman irtisanomisaikaa. Eli käytännössä tyhjää pöytäsi ja lähde samantien. Olen töissä arkkitehtitoimistossa.
Työaikana toimitaan työnantajan säännöillä. Mitenkä tulee käymään nykyisten koululaisten työelämä tulevaisuudessa. Mikäli koulussa ei saa olla koulun säännöt, vaan joku ulkopuolelta määrää, että saa pitää ja käyttää kännyköitä koulupäivän aikana. Mikäli kännykät koulussa kielletään se sotii lapsen sananvapautta vastaan. Koulu pitäisi rauhoittaa oppimiseen. Voi teitä opet, kaduttaako ammatinvalinta.
Sen minkä lapsena oppii, sen osaa sitten vanhempanakin. Yritän tässä muistella vanhaa sananlaskua :).
Voimme vain odottaa aikaa, jolloin pikkuiset tarhalaiset matkaavat läppäri repussaan viettämään tarhapäivää.
Joissain kaupoissa ei kassoilta saa poistua hyllyjä täyttelemään. Sitten jos kassa-alue on siisti yms. eikä asiakkaita, niin tulee tuijottaa suoraan eteenpäin kädet ristissä kassahihnalla, niinkö?
On kyllä kassatyö yksi niin viheliäinen homma. Yksinkertaista liukuhihnatyötä, joka on jo muutenkin puuduttavaa, sitten vielä osastoilta yms. kytätään ettet vaan tee mitään muuta siinä kassalla.
Samaan aikaan (ainakin ex-työpaikasani) osastolla työskentelevät istuivat pitkillä kahvitauoilla, työaikana käytiin röökillä sen viisi kertaa tunnissa, välillä otettiin "lungimmin" jauhaen paskaa varastossa keskenään yms.
Mutta jos kassa myöhästyi kahvitauolta tullessaan minuutinkin, niin saarnat miten tauot eivät saa venyä.
Toivottavasti automaattikassat yleistyvät.