En ole ymmärtänyt että työpaikoista on näin kova kilpailu!!

Olen työssä paikassa, missä henkilöstön vaihtuvuus on älytöntä. Pääsin työhön vähän keittiön kautta, eli ilman alan koulutusta työharjoittelun jälkeen. Nyt reilun vuoden jälkeen olen toinen paikan VANHOISTA työntekijöistä.



Pomo (minua yli 10v nuorempi) sanoi kerran suoraan, että taitaa ollakin niin, että minulla kolmen lapsen äitinä tyyli on juuri sitä mitä talossa tarvitaan: sitoutuva, joustava, suunnitelmallinen, eteenpäin katsova, kokemuksista oppiva...



Näitä ominaisuuksia on myös lapsettomilla ihmisillä, mutta meidän firman tapauksessa nämä nuoremmat ihmiset ovat kaikki jatkaneet matkaansa kovin vauhdikkaasti, ja meidän jäljelle jääneiden osaksi on jäänyt pitää pulju pystyssä.



Ja sen verran lakoniaa mukaan, että johto voi myös luottaa siihen, ettei äidillä ole varaa juuri sooloilla tai olla itsekäs. Äiti-ihminen vetää sellaista vankkuria, ettei siinä paljon aisan yli loikita, ja fiksu työnantaja näkee sen lojaalisuuden arvon.



Muistetaan tämä, ja ollaan itsetietoisen vuorenvarmoja tähtiominaisuuksistamme, ennenkuin työnantaja pääsee opportunistisesti hyödyntämään epävarmuuttamme.

En mainitsisi lapsia hakemuksessa. Jos pääset haastatteluun, niin viimeistään siellä tulee sitten perhesuhteet selviksi ja tällöin pystyt omalla olemuksellasi ja jutuillasi hurmaamaan haastattelijan ja vakuuttamaan, että isäkin osallistuu sairaiden lasten hoitoon. Koska niinhan sen tulisi mennä.

Ei kannata mainita mitään perheeseen liityvää työhakemuksessa. Hakemuksessa kerrotaan vain työn kannalta olennaisista asioista, ja työnantaja on vain niistä kiinnostunut. Jos mainitset lapsista tai perheestä hakemuksessa, tulee työnanatajalle heti mieleen kaikki mitä pienistä lapsista hänelle aiheutuu: sairauspoissaolot, joustamattomuus työajoissa, yms. Ja työnantajalle voi myös herätä kysymys että miksi ylipäätään mainitset lapset hakemuksessa - onko heidän hoidon kanssa jotain ongelmia, onko oletettavissa että hakija on liian " perhesuuntautunut" yms.



Eli lyhyesti. Lapsi- ja perheasiat eivät kuulu työnhakuun lainkaan.

varsinkin, jos tosiaan lapsilukusi on täynnä, niin nosta se omaksi vahvuudeksesi!! Minusta on käsittämätön ajatus, että valehtelisin työnhakuvaiheessa niinkin olennaisesta asiasta kuin lapset! Nehän ovat osa minua ja iso osa elämääni! En edes haluaisi sellaiseen työyhteisöön, jossa ei pienten lasten vanhempien mahdollisia sairaspoissaoloja suvaittaisi.



Ja tosiaan, kilpailu työpaikoista on todella kovaa - siihen on varauduttava. Tuskinpa se työpaikan saaminen myöskään on lapsista kiinni. Jos olet riittävän hyvä hakija (=paras ko. tehtävään), sinun valitaan siitäkin huolimatta, että sinulla on lapsia.



Niin ja olen siis itsekin ollut pienen lapsen äitinä hakemassa uutta työpaikkaa ja sellaisen myös saanut (vaikka lapsia oli vasta yksi eli olin potentiaalinen toisen lapsen tekijä). Minä nostin omaksi edukseni sen, että minulla on lapsi (työteho, organisointikyky on parempi jne.). Oli myös varautunut haastatteluhetkellä kertomaan, miten meillä on ajateltu organisoida esim. lapsen sairastelut.

että ei lapsista missään hakemuksessa tarvitse mainita, mutta CV:hen olen laittanut siviilisäädyn yhteyteen myös maininnan lapsesta.

Päinvastoin, CV:ssä kannattaa mainita lapset ja lukumäärä. Mielestäni on selkeä vahvuus että on lapsia, muutenhan on oletus että niitä on pian tulossa... Ja vielä kun ovat tuon ikäisiä, pahimmat tautikierteet yms. jo takanapäin - oletettavasti. Jos paikkaa hakee 100 ihmistä, niin ehkä 10 otetaan haastatteluun tai sitten saattaa ilmaantua joku jo talon sisältä ennenkuin ketään ehditään edes kutsua. Älä tosiaan vedä yhden tapauksen perusteella mitään johtopäätöksiä työnsaantimahdollisuuksistasi!! Ja sitten voi olla että hakevat ihan tietynlaista ihmistä ja sinulta ei sitä tiettyä ominaisuutta löytynyt. Minulle sanottiin yhdessä paikassa suoraan (jonka sain), että hakevat 30-vuotiasta naista vaikkei sitä sanottu missään ilmoituksessa.

Olen täysin toista mieltä allaolevasta. Lapsi- ja perheasiat kuuluvat olennaisena osana työnhakuun. Jos minua ei kutsuttaisi haastatteluun sen vuoksi että minulla on lapsia ja työnantaja suhtautuisi pienten lasten vanhempiin negatiivisesti, ei työpaikka todellakaan olisi minua varten. Olen aikanani antanut uralle kaiken, enää en ole siihen valmis, vaikka joustava olenkin. Myös työnantajan täytyy joustaa, ei vain minun.

Hipsis:

Eli lyhyesti. Lapsi- ja perheasiat eivät kuulu työnhakuun lainkaan.

Mietin nyt tarkkaan että mainitsenko lapseni vai en, kummassakin vaihtoehdossa tuntuu olevan hyvät ja huonot puolet! En ole aivan varma onko lapsi lukummekaan vielä täynnä joten en ehkä haluakkaan paikkaa jossa asiaan suhtauduttaisiin negatiivisesti mutta olen kuitenkin oppinut että kaiken minkä nainen " perhesyistäään" esim raskaudestaan tms voi lain mukaan jättää kertomatta niin joskus on jätettävä koska tuntuu että muuten saa olla kotiäitinä lopun ikäänsä! Jopa oma mieheni sanoi ettei hän uskaltaisi palkata (on sellaisessa asemassa että joskus palkkaa työntekijöitä) ketään sellaista jonka olettaisi hankkivan lapsia lähiaikoina koska saattaisi saada asiasta palautetta firman johdolta! Pienen lapsen äidin hän sentään palkkasi...

Itse hain erästä työtä vuoden alussa. Mainitsin hakemuksessani että minulla on 2 pientä lasta ja olen vastavalmistunut. Kerroin perustiedot perheestämme. Olin aivan varma ettei mitään kuulu, koska siis vastavalmistunut ja pienet lapset ja tiesin että paljon hakijoita.. mutta kuinka ollakkaan sain kutsun haastatteluun! Nyt odottelen tulosta.. Hakijoita oli paljon ja alle 10 pääsi haastatteluun ja olen todella iloinen että olin 1 heistä. Sellaista työtä olen puoli vuotta hakenut, joten olisi mahtavaa saada työ.



Olen itse myös miettinyt, että minkä verran vaikuttaa se, että on pieniä lapsia. Minäkään en semmoiseen paikkaan mene missä pieniä lapsia ei " hyväksytä" , joten mainitsen heidät jo hakemuksessa.



P.

Sanniina:



Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että jos itse olisin etsimässä työntekijää, haluaisin palkata ammatillisesti pätevän ihmisen, ja olisin kiinnostunut siitä mitä ihminen osaa ja mitä hän on urallaan tehnyt. Se että mainitsee lapsensa CV:ssä on mielestäni eräänlainen osoitus siitä että joko ei ole mitään erityistä mihin ammatillisesti haluaisi työnantajan kiinnittävän huomionsa, tai että hakija ei mahdollisesti osaa pitää työ- ja perheasioita erillään.



Siis tämä olisi minun mielipiteeni. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että perhe-elämää ja työtä on mahdotonta täysin erottaa, onhan miltei kaikilla työntekijöillä kuitenkin lapsia. Ja ymmärrän myös sairauspoissaolot lasten takia, onhan minullakin lapsia ja aika usein joudun jäämään heitä hoitamaan. Pointtini on se, että koska hakijoita on niin monta, niin ei kannata riskeerata haastatteluun pääsyään.

Riippuu näköjään ihan rekrytoijasta mihin asioihin kiinnittää hakemuksissa huomiota ja mitä arvostaa. Minulle taas ei tulisi mieleenkään, että jos mainitsee perhesuhteet cv:ssä (esim. " naimisissa, kaksi lasta" ) niin " ei olisi mitään erityistä mihin haluaa työnantajan kiinnittävän huomiota" . Omassa cv:ssäni on tuo edellä mainitsemani lause ja myös ajanjakso, jonka olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Olen hakenut useita työpaikkoja lasten saamisen jälkeen ja päässyt noin 80-prosenttisesti haastatteluun. Työpaikan olen myös voinut valita useammasta tarjouksesta.

Kuka osaa pitää työ- ja perheasiat erillään? En minä ainakaan, mutta silti pystyn hyvin tehokkaasti hoitamaan molemmat hommat. Näin myös kaikki kollegani.

Hipsis:

Sanniina:

Tarkoitin tuolla lauseella sitä, että jos itse olisin etsimässä työntekijää, haluaisin palkata ammatillisesti pätevän ihmisen, ja olisin kiinnostunut siitä mitä ihminen osaa ja mitä hän on urallaan tehnyt. Se että mainitsee lapsensa CV:ssä on mielestäni eräänlainen osoitus siitä että joko ei ole mitään erityistä mihin ammatillisesti haluaisi työnantajan kiinnittävän huomionsa, tai että hakija ei mahdollisesti osaa pitää työ- ja perheasioita erillään.