Rakkaani antoi sitten pakit mulle :'(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinun terapeuttisi. "Rakkautesi" on oman pääsi luoma harha.

Et sinä voi olla minun rakkaani, sillä minulla ei ole mitään terapeuttia. Sekoitat minut johonkin toiseen ihmiseen ja luulet, että olen asiakkaasi. Mutta en ole se ihminen, keneksi minua ehkä luulet. En käy missään terapiassa...ehkä mun kohta varmaan pitäisi, kun tuntuu tämä elämäni niin surulliselta.

Ja minun rakkauteni ei ole mikään harha...miksi se olisi harha? Ja samalla logiikallahan rakkaus olisi aina harhaa? Miten määrittelet sellaisen rakkauden, joka ei olisi harhaa? En ole koskaan rakastanut ketään aikuista romanttisessa mielessä niin paljon, kuten häntä rakastan edelleen.

T. Ap (lounastauolla, itken radiosta soitettaville rakkauslauluille...en kestä kohta enää)

Valitettavasti hän ei tainnutkaan olla lesbo. Ei ollut ihme, jos suuttui.

En minäkään ole lesbo, ehkä korkeintaan bi. T. Ap

Hetero ei siedä ystävänsä lähentelyjä... hyvä ettei yrjö lentänyt.

Mutta eikö se ole sama kuin jos ei-kiinnostava mies olisi kiinnostunut? En oikein ymmärrä.

Ei ole. Heterolle henk.koht, osoitettu homorakkaus on niljakasta, kuvottavaa. Ihan eri juttu vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D

Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.

T. Ap

Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?

Lähinnä sanallista ja eleisiin, ilmeisiin, katseisiin perustuvaa. Ehkä jotain kosketustakin. T. Ap

Voisiko olla että olet vähän ylitulkinnut noita kaikkia asioita............

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rakkaasi"?

Miten hän voi olla rakkaasi, jos antoi pakit?

Kuulostat epätoivoiselta ripustautujalta, hyvä että antoi pakit.

En käyttänyt ko. sanaa hänen läsnäollessaan. Sanoin häntä "vain" ihanaksi ja suloiseksi. Ehkä olin ripustautuja, en tiedä. Mutta yritin olla asialinjalla. Mut eikö ihmisillä ole yhtään myötätuntoa sellaista kohtaan, jos joku ihan oikeasti ihastuu ja rakastuu? Mä ainakin muutun ihan pumpulihöttöpupuhellokittytuitui-fiilistelijäksi muuten järkevästä ihmisestä, jos ihastun.

T. Ap

Toki on myötätuntoa, silloin kun ei kohdistu itseen. Mutta tommoinen pumpulihötön pakkotuuppaaminen tuntuu kohteesta, jolla ei ole ollenkaan samanlaisia tunteita, todella ahdistavalta. Se aiheuttaa vähintään suurta ärtymystä, pahimmillaan pakokauhua.

T. Se joka sai epätoivottua huomiota naiselta (itse miehen kanssa onnellisesti naimisissa)

Sellainen kysymys vielä, että olisiko pakokauhu ollut yhtä suuri, jos se sinuun ihastunut olisi ollut mies? Oliko teidän välillänne flirttiä? Kun siis meidän välillämme oli aivan varmasti flirttiä ja niin paljon, että siis ihastuin ekaa kertaa elämässäni naiseen osittain sen takia. :'( Hän oli se, joka flirttaili ensin.

T. Ap

Ei ollut flirttiä niin että olisin itse ajatellut sitä flirtiksi. Vitsailua, naureskelua, kiusoittelua, semmoista mitä nyt teen kaikkien kavereiden kanssa. Kun on hauskaa hyvässä seurassa, kosketan myös ihmisiä helposti esim käsivarteen. Paha mennä sanomaan miten hän oli sen tulkinnut. Ei mulla ole fobiaa. Asiasta tuli tavallaan epätodellinen olo, kuin ei oikein voisi ottaa koko tapahtunutta vakavastikaan. Kyllä miespuoliselta taholta tuleva hyvin yllättävä tunnekuohu voisi olla yhtä ahdistava, ehkä jopa ahdistavampi.

Kukaan meistä ei ole 100 % hetero, kuka muuta väittää valehtelee. Elämä opettaa pahintakin homofoobikkoa jossain vaiheessa, joko itsen, oman lapsen tai muun läheisen kautta ymmärtämään homoutta!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D

Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.

T. Ap

Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?

Lähinnä sanallista ja eleisiin, ilmeisiin, katseisiin perustuvaa. Ehkä jotain kosketustakin. T. Ap

Sä olet kuvitellut kaiken omassa pienessä päässäsi. Ei se ollut todellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D

Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.

T. Ap

Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?

Lähinnä sanallista ja eleisiin, ilmeisiin, katseisiin perustuvaa. Ehkä jotain kosketustakin. T. Ap

Voisiko olla että olet vähän ylitulkinnut noita kaikkia asioita............

Voihan se olla. Varsinkin sen jälkeen, kun ihastuin häneen, tulkitsin kaiken varmaankin aika värittyneesti. Mutta aluksi mulla ei ollut mitään intressiä häntä kohtaan ja hän käyttäytyi jotenkin erikoisen fyysisesti ja aktiivisesti sekä mielestäni flirttailevasti. Mä olin tuolloin niin "superhetero", että suhtauduin häneen vähän varautuneesti ihan alussa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:

a) mitä tein väärin?

b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?

c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?

Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?

T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)

Sinun olisi pitänyt ymmärtää, ennen kuin päästit ihastuksen/rakastumisen valloilleen, että valtaosa naisista, 95% ? on heteroita, eli pystyvät rakastumaan vain mieheen. Samaa sukupuolta olevan rakkaus etoo ja kuvottaa sellaista ihmistä. Miksi et tarkistanut asiaa, eli onko toinen osapuoli lesbo?  Se on aika pieni mahdollisuus, vaikka onkin lisääntynyt tänäpäivänä. Tuntuu, että kaappien ovet vaan paukkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:

a) mitä tein väärin?

b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?

c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?

Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?

T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)

No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.

t. 59 & 69

Suuri kiitos vastauksestasi. Kuinka kauan mun kannattaa antaa "pölyn laskeutua"? Oon varmaan vähän "sosiaalisesti kömpelö", vaikka siis oon muuten ihan normaali ihminen, joten en osaa aina oikein tulkita ihmisiä. :/ Haluaisin soittaa hänelle tai kirjoittaa kirjeen/meilin ja pahoitella tilannetta. Kuinka kauan mun pitäisi odottaa, että uskallan varovaisesti ottaa yhteyttä ja pahoitella asiaa? Mitä mun kannattaisi sanoa, että en saa häntä vielä uudelleen suuttumaan?

Mä olisin mielelläni edes asiallisissa väleissä hänen kanssaan, jos mahdollista. Toki mieluusti läheisempikin, mutta se on vain ja ainoastaan hänestä kiinni. (Mä tietty olisin valmis kaikkeen, mutta eihän se musta ole kiinni). T. Ap

Älä soita. Meili on ok vaikka hetikin, mutta kirjoita se mahdollisimman lyhyeksi ja asialliseksi. Sellaiseksi, että siitä ei saa käsitystä lisävänkäämisestä. Pahoittelet väärinkäsitystä, ja toivot että hän voisi jossain vaiheessa unohtaa tapahtuneen, ja voitte olla tuttavia kuten ennenkin. Älä pyydä vastausta. Älä tämän jälkeen pommita uusilla viesteillä. Sen jälkeen annat sitten pölyn laskeutua oikein kunnolla. Paras tilanne olisi, jos voisitte luonnollisesti törmätä jossain aivan tavallisessa tilanteessa ja jatkaa kanssakäymistä vailla mitään tunnevirityksiä. Kykenisit näin näyttämään, että olet käsittänyt tilanteen, siirtynyt eteenpäin, etkä elättele enää mitään toiveita hänen suhteensa.

Kiitoksia tästä. Itse asiassa totta puhuen olen vieläkin ihan "lätkässä" häneen ja kaipaan häntä. Ja hän ei sinänsä edes sanonut, etteivät naiset kiinnosta tai että hän on varattu, vetosi vain muihin seikkoihin. :( Ilmeisesti juuri minä siis en kiinnosta häntä nyt kuitenkaan. :( Olisi mukavaa, jos meillä voisi olla läheiset ja ystävälliset välit, mutta ehkä se on vain utopiaa. Kunpa vain saisin sen tilanteen tekemättömäksi. Mun oli vain "pakko" kysyä sitä, kun pelkäsin, etten näkisi häntä muuten. Huoh. :( t. Ap

Niin no, en minäkään sanonut erikseen että naiset ei kiinnosta, se olisi tuntunut epähienolta ja ehkä jopa epärelevantilta siinä tilanteessa. Olisi ollut myös törkeää sanoa että juuri hän ei kiinnosta. Luultavasti ihastuksesi kohde on ollut niin hämmentynyt, ettei oikein ole tiennyt mitä sanoisi. Mun neuvo on nyt joka tapauksessa se, että älä elättele toiveita enää, vaan käsittele ja hyväksy tapahtunut. Mitään vaarallista tai pahaa et ole tehnyt, olet vain tullut torjutuksi. Se kirpaisee, mutta menee ohitse. En usko, että hän kiivastui juuri sinulle, tilanne oli vain hänelle vaikea. En myöskään usko kuvatun perusteella, että hänellä olisi tai tulisi olemaan sinua kohtaan vastaavia tunteita kuin sinulla on häntä kohtaan, ikävä kyllä. Joskus näin käy, on niin käynyt minullekin. Ja jonain päivänä ihmettelet, että mikähän minuun meni, miksi tunteeni olivat niin suuret. Ei noissa suurissa kuohuissa yleensä oikeasti ole kysymys siitä toisesta, kysymys on itsestä. Itsellä on juuri nyt tarve tällaisiin tunteisiin, ja jonkun ihmisen näkee juuri oikeana sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:

a) mitä tein väärin?

b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?

c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?

Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?

T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)

Sinun olisi pitänyt ymmärtää, ennen kuin päästit ihastuksen/rakastumisen valloilleen, että valtaosa naisista, 95% ? on heteroita, eli pystyvät rakastumaan vain mieheen. Samaa sukupuolta olevan rakkaus etoo ja kuvottaa sellaista ihmistä. Miksi et tarkistanut asiaa, eli onko toinen osapuoli lesbo?  Se on aika pieni mahdollisuus, vaikka onkin lisääntynyt tänäpäivänä. Tuntuu, että kaappien ovet vaan paukkuvat.

Ohis, mutta vastahan oli tutkimus jossa todettiin suurimman osan naisista olevan jollain tasoa bi-seksuaaleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D

Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.

T. Ap

Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?

Lähinnä sanallista ja eleisiin, ilmeisiin, katseisiin perustuvaa. Ehkä jotain kosketustakin. T. Ap

Sä olet kuvitellut kaiken omassa pienessä päässäsi. Ei se ollut todellista.

Mistä tiedät? Oletko hän? Siis aluksi suhtauduin siihen jopa kiusaantuneesti ja välttelevästi (olen aika ujo), mutta joku hänessä jäi kytemään ja yhtäkkiä tajusin, että olen aivan ihastunut häneen. Hänestä tuli aina jotenkin niin onnellinen ja rakastettu olo; hän oli niin sydämellinen ja suloinen sekä aktiivinen ja lämmin ihminen. Kuitenkin paljastettuani tunteeni, hän olikin kylmempi kuin useimmat tuntemani ihmiset. :O t. Ap

Leffa nimeltään Carol tulee vahvasti mieleen tästä keskustelusta...

Suuri osa naisista on nykyisin lesboja. Syynä on yhteiskunnan naisistuminen ja ydinperheen inflaatio. Jos kaupungillakin katselee ympärilleen niin miehiä näkee loppujen lopuksi aika vähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:

a) mitä tein väärin?

b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?

c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?

Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?

T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)

No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.

t. 59 & 69

Suuri kiitos vastauksestasi. Kuinka kauan mun kannattaa antaa "pölyn laskeutua"? Oon varmaan vähän "sosiaalisesti kömpelö", vaikka siis oon muuten ihan normaali ihminen, joten en osaa aina oikein tulkita ihmisiä. :/ Haluaisin soittaa hänelle tai kirjoittaa kirjeen/meilin ja pahoitella tilannetta. Kuinka kauan mun pitäisi odottaa, että uskallan varovaisesti ottaa yhteyttä ja pahoitella asiaa? Mitä mun kannattaisi sanoa, että en saa häntä vielä uudelleen suuttumaan?

Mä olisin mielelläni edes asiallisissa väleissä hänen kanssaan, jos mahdollista. Toki mieluusti läheisempikin, mutta se on vain ja ainoastaan hänestä kiinni. (Mä tietty olisin valmis kaikkeen, mutta eihän se musta ole kiinni). T. Ap

Älä soita. Meili on ok vaikka hetikin, mutta kirjoita se mahdollisimman lyhyeksi ja asialliseksi. Sellaiseksi, että siitä ei saa käsitystä lisävänkäämisestä. Pahoittelet väärinkäsitystä, ja toivot että hän voisi jossain vaiheessa unohtaa tapahtuneen, ja voitte olla tuttavia kuten ennenkin. Älä pyydä vastausta. Älä tämän jälkeen pommita uusilla viesteillä. Sen jälkeen annat sitten pölyn laskeutua oikein kunnolla. Paras tilanne olisi, jos voisitte luonnollisesti törmätä jossain aivan tavallisessa tilanteessa ja jatkaa kanssakäymistä vailla mitään tunnevirityksiä. Kykenisit näin näyttämään, että olet käsittänyt tilanteen, siirtynyt eteenpäin, etkä elättele enää mitään toiveita hänen suhteensa.

Kiitoksia tästä. Itse asiassa totta puhuen olen vieläkin ihan "lätkässä" häneen ja kaipaan häntä. Ja hän ei sinänsä edes sanonut, etteivät naiset kiinnosta tai että hän on varattu, vetosi vain muihin seikkoihin. :( Ilmeisesti juuri minä siis en kiinnosta häntä nyt kuitenkaan. :( Olisi mukavaa, jos meillä voisi olla läheiset ja ystävälliset välit, mutta ehkä se on vain utopiaa. Kunpa vain saisin sen tilanteen tekemättömäksi. Mun oli vain "pakko" kysyä sitä, kun pelkäsin, etten näkisi häntä muuten. Huoh. :( t. Ap

Niin no, en minäkään sanonut erikseen että naiset ei kiinnosta, se olisi tuntunut epähienolta ja ehkä jopa epärelevantilta siinä tilanteessa. Olisi ollut myös törkeää sanoa että juuri hän ei kiinnosta. Luultavasti ihastuksesi kohde on ollut niin hämmentynyt, ettei oikein ole tiennyt mitä sanoisi. Mun neuvo on nyt joka tapauksessa se, että älä elättele toiveita enää, vaan käsittele ja hyväksy tapahtunut. Mitään vaarallista tai pahaa et ole tehnyt, olet vain tullut torjutuksi. Se kirpaisee, mutta menee ohitse. En usko, että hän kiivastui juuri sinulle, tilanne oli vain hänelle vaikea. En myöskään usko kuvatun perusteella, että hänellä olisi tai tulisi olemaan sinua kohtaan vastaavia tunteita kuin sinulla on häntä kohtaan, ikävä kyllä. Joskus näin käy, on niin käynyt minullekin. Ja jonain päivänä ihmettelet, että mikähän minuun meni, miksi tunteeni olivat niin suuret. Ei noissa suurissa kuohuissa yleensä oikeasti ole kysymys siitä toisesta, kysymys on itsestä. Itsellä on juuri nyt tarve tällaisiin tunteisiin, ja jonkun ihmisen näkee juuri oikeana sillä hetkellä.

Tosi paljon kiitoksia tästä viestistä.

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa naisista on nykyisin lesboja. Syynä on yhteiskunnan naisistuminen ja ydinperheen inflaatio. Jos kaupungillakin katselee ympärilleen niin miehiä näkee loppujen lopuksi aika vähän

Tuo nyt on ihan täyttä puppua!

Myötätuntoni on AP:n puolella. Itse olen bi-mies, ja rakastan (homo)miestä, jolta sain pakit. Myös omalla kohdallani hän oli se, joka aloitti flirttailun. Kun sitten kerroin tunteistani, kävi ilmi, että hän oli pitänyt minua puhtaasti heterona. Tästä on aikaa reilu vuosi. Erotuksena AP:n tilanteeseen, minun ihastukseni esitti torjunnan asiallisesti, ja edelleen tapaamme satunnaisesti yhteisten ystävien kautta. Mutta se rakastumisen tunne oli jotain niin kaikennielevää että en ole koskaan kokenut vastaavaa! Edelleen polveni menevät veteliksi, kun näen tuon ihanan miehen, enkä ole vieläkään kokonaan luopunut toivosta, että joskus sittenkin.. Vaikka en siis todellakaan ole enää yrittänyt mitään, ja olen jopa vältellyt tilanteita, joissa voisimme jäädä kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoni on AP:n puolella. Itse olen bi-mies, ja rakastan (homo)miestä, jolta sain pakit. Myös omalla kohdallani hän oli se, joka aloitti flirttailun. Kun sitten kerroin tunteistani, kävi ilmi, että hän oli pitänyt minua puhtaasti heterona. Tästä on aikaa reilu vuosi. Erotuksena AP:n tilanteeseen, minun ihastukseni esitti torjunnan asiallisesti, ja edelleen tapaamme satunnaisesti yhteisten ystävien kautta. Mutta se rakastumisen tunne oli jotain niin kaikennielevää että en ole koskaan kokenut vastaavaa! Edelleen polveni menevät veteliksi, kun näen tuon ihanan miehen, enkä ole vieläkään kokonaan luopunut toivosta, että joskus sittenkin.. Vaikka en siis todellakaan ole enää yrittänyt mitään, ja olen jopa vältellyt tilanteita, joissa voisimme jäädä kaksin.

Kiitoksia paljon tästä viestistä ja paljon tsemppiä!

En voi kyllä edes ymmärtää miten aikuisella naisella voi olla tällainen reaktio torjumiseen. Joistakin sanoistasi tulee sellainen kuva, että olette olleet yhdessä ja "rakkaasi" on eronnut kanssasi.

Kyllä minua ainakin ällöttäisi jos joku kutsuisi minua rakkaaksi ja itkisi ja puhuisi elämänhalun menetyksestä kun ei olla edes treffeillä käyty! Aivan sama oliko samaa vai vastakkaista sukupuolta. En kestäisi tuollaista roikkumista ja itsevarmuuden vähäisyyttä.

Vaikutat todella ripustautuvalta ja pää pilvissä elävältä. Se on oma syysi että olet rakennellut pilvilinnoja ja siihen perustanut tunteesi. Se on aivan sama onko nainen flirttailut kanssasi. Hän ei ole suoraan mitään sanonut tai lupauksia esitellyt. Jos olet itse olettanut jotain niin se on oma syysi. Nainen ei myöskään ole velvollinen sanomaan nätisti, tästä jankkauksesta päätellen en ihmettele että sanoi "ilkeästi".

Selvästi ei ole oikea ihminen sinulle. Et menettänyt mitään koska teillä —ei ollut mitään—.

Oma mielikuvasi ja toiveesi vain särkyi. Olen itsekin haaveilija, herkkä ja tunteellinen, mutta en ole reagoinut näin muulloin kuin silloin kun pitkäaikainen poikaystäväni erosi kanssani ja katkaisi kaiken yhteyden pidon (hetkellisesti jotta pöly laskeutuisi jonka jälkeen olimme ystäviä ja palasimme takaisin yhteen myöhemmin).

En siltikään ajatellut saati puhunut tappavani itseni ja sairastin kuitenkin ahdistusta ja masennusta silloin. Vähän nyt suhteellisuudentajua tähän touhuun.

Vierailija kirjoitti:

En voi kyllä edes ymmärtää miten aikuisella naisella voi olla tällainen reaktio torjumiseen. Joistakin sanoistasi tulee sellainen kuva, että olette olleet yhdessä ja "rakkaasi" on eronnut kanssasi.

Kyllä minua ainakin ällöttäisi jos joku kutsuisi minua rakkaaksi ja itkisi ja puhuisi elämänhalun menetyksestä kun ei olla edes treffeillä käyty! Aivan sama oliko samaa vai vastakkaista sukupuolta. En kestäisi tuollaista roikkumista ja itsevarmuuden vähäisyyttä.

Vaikutat todella ripustautuvalta ja pää pilvissä elävältä. Se on oma syysi että olet rakennellut pilvilinnoja ja siihen perustanut tunteesi. Se on aivan sama onko nainen flirttailut kanssasi. Hän ei ole suoraan mitään sanonut tai lupauksia esitellyt. Jos olet itse olettanut jotain niin se on oma syysi. Nainen ei myöskään ole velvollinen sanomaan nätisti, tästä jankkauksesta päätellen en ihmettele että sanoi "ilkeästi".

Selvästi ei ole oikea ihminen sinulle. Et menettänyt mitään koska teillä —ei ollut mitään—.

Oma mielikuvasi ja toiveesi vain särkyi. Olen itsekin haaveilija, herkkä ja tunteellinen, mutta en ole reagoinut näin muulloin kuin silloin kun pitkäaikainen poikaystäväni erosi kanssani ja katkaisi kaiken yhteyden pidon (hetkellisesti jotta pöly laskeutuisi jonka jälkeen olimme ystäviä ja palasimme takaisin yhteen myöhemmin).

En siltikään ajatellut saati puhunut tappavani itseni ja sairastin kuitenkin ahdistusta ja masennusta silloin. Vähän nyt suhteellisuudentajua tähän touhuun.

Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä vaan saada jotain suhteellisuuden tajua että itsekin näkisit kuinka suhteeton reaktiosi ja nk. tunteesi ovat. Et voi jatkaa näin vaan sinun tarvitsee rakentaa itsevarmuuttasi. Ei ole todellakaan hyvä asia, että muutat itseäsi muiden takia toiveena miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:

a) mitä tein väärin?

b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?

c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?

Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?

T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)

A. Tunnustit tunteesi "liian suoraan" ja aggressiivisesti. Vänkäsit vastaan ja jankkasit.

B. Ei kukaan ole sua kieltänyt ihastumasta.

C. Olisit selvittänyt vähän onko kohde varattu, mikä on hänen seksuaalinen suuntautuminen ja onko hänellä tunteita sinua kohtaan. HIENOTUNTEISESTI

Kiitos tästä. Olet varmasti oikeassa. Olin niin lääpälläni ja ihastunut, että suunnilleen melkein pyörryin mielenliikutuksesta, kun näin hänet viimeksi ja kaikki keskittymiseni meni siihen, että yritin jotenin pysyä normaalina.

Miten mä olisin voinut kysyä sitä hienotunteisesti? Mä yritin ensin kysyä hienotunteisesti, mutta hän ei joko tajunnut kysymystäni tai sitten teeskenteli, ettei tajunnut sitä. Hän vain toisti kysymykseni uudelleen, jolloin mun piti tarkentaa lisää. Hän ei vastannut siihenkään mitään. Hän ei edes oikein vastannut suoraan mihinkään mitään, vaan kiertoteitse, jolloin menin enemmän jumiin ja mun oli tosi vaikeaa enää olla kovin järkevä.

Siis se mun ihana ihastukseni kohde oli siinä ihan vieressäni ja mä yritin selittää asiaa ja hän ei kommentoinut siihen oikein mitään...toisti vain sanojani. :'( Lopulta hän jotenkin raivostui ja mun piti lähteä pois. Mä olin ihan rikki siinä vaiheessa. Olisin edes saanut suoran vastauksen tai jonkun lempeän vastauksen, mutta hän vain toisteli sanojani ja omia sanojaan ja lopulta kiivastui. T. Ap

Voi jeesus mitä sontaa,älä jaksa enää.

0/6,paska provo.

Sun "rakkaasi" ei vastannut kysymyksiisi siksi, että sä olit terapiassa puhumassa itsestäsi. Terapeutin tehtävä oli kysellä sulta. Sun asiasi ei ollut esittää kysymyksiä hänelle - varsinkaan mitään henkilökohtaisia kysymyksiä.

Hän ei flirttaillut sulle missään vaiheessa. Hän oli ammatillinen, asiallinen ja ystävällinen.

Sun käytöksesi siis sai hänet takajaloilleen. Mahdoit olla todella hyökkäävä.

Kasaa nyt itsesi. Hyvä, että pääset eroon väkivaltaisesta miehestäsi. Opettele olemaan yksin ja rakenna elämä itsellesi. Sulla on ammatti ja työ, aloita niistä. Olet vielä nuorikin ja kaikki vielä edessä.

Ja unohda se "rakkaasi".