Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaani antoi sitten pakit mulle :'(
11.01.2017 |
Eipä ollut tunne molemminpuolinen. Itkin tunnin tuossa putkeen. Hän oli jotenkin todella ilkeä mua kohtaan myös. Olin "vain" ihan järjettömän ja suorastaan päättömän ihastunut häneen. Eka tunne oli, että en kykene enää elämään. En tiedä, miten selviän tästä eteenpäin.
Olen viimeksi saanut pakit teini-ikäisenä yli 20 vuotta sitten, mutta tämä oli niin raju täystyrmäys, että olen ihan järkyttynyt. Hän olisi voinut edes sanoa vähän nätimmin mulle. Ajattelin hänestä vain ja ainoastaan hyvää ja tein totaalisen elämänmuutoksen parempaan hänen vuokseen. Tuli kyllä tosi riittämätön olo. Vihaan itseäni.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakkaasi"?
Miten hän voi olla rakkaasi, jos antoi pakit?
Kuulostat epätoivoiselta ripustautujalta, hyvä että antoi pakit.En käyttänyt ko. sanaa hänen läsnäollessaan. Sanoin häntä "vain" ihanaksi ja suloiseksi. Ehkä olin ripustautuja, en tiedä. Mutta yritin olla asialinjalla. Mut eikö ihmisillä ole yhtään myötätuntoa sellaista kohtaan, jos joku ihan oikeasti ihastuu ja rakastuu? Mä ainakin muutun ihan pumpulihöttöpupuhellokittytuitui-fiilistelijäksi muuten järkevästä ihmisestä, jos ihastun.
T. Ap
Toki on myötätuntoa, silloin kun ei kohdistu itseen. Mutta tommoinen pumpulihötön pakkotuuppaaminen tuntuu kohteesta, jolla ei ole ollenkaan samanlaisia tunteita, todella ahdistavalta. Se aiheuttaa vähintään suurta ärtymystä, pahimmillaan pakokauhua.
T. Se joka sai epätoivottua huomiota naiselta (itse miehen kanssa onnellisesti naimisissa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.
t. 59 & 69
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.
t. 59 & 67
Edit, no 67, toki myös 69 :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.
t. 59 & 69
Suuri kiitos vastauksestasi. Kuinka kauan mun kannattaa antaa "pölyn laskeutua"? Oon varmaan vähän "sosiaalisesti kömpelö", vaikka siis oon muuten ihan normaali ihminen, joten en osaa aina oikein tulkita ihmisiä. :/ Haluaisin soittaa hänelle tai kirjoittaa kirjeen/meilin ja pahoitella tilannetta. Kuinka kauan mun pitäisi odottaa, että uskallan varovaisesti ottaa yhteyttä ja pahoitella asiaa? Mitä mun kannattaisi sanoa, että en saa häntä vielä uudelleen suuttumaan?
Mä olisin mielelläni edes asiallisissa väleissä hänen kanssaan, jos mahdollista. Toki mieluusti läheisempikin, mutta se on vain ja ainoastaan hänestä kiinni. (Mä tietty olisin valmis kaikkeen, mutta eihän se musta ole kiinni). T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö siis oliko teillä edes suhdetta?
Ei ollut suhdetta, vaan jotain flirttiä ja mun puoleltani ihastumista.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakkaasi"?
Miten hän voi olla rakkaasi, jos antoi pakit?
Kuulostat epätoivoiselta ripustautujalta, hyvä että antoi pakit.En käyttänyt ko. sanaa hänen läsnäollessaan. Sanoin häntä "vain" ihanaksi ja suloiseksi. Ehkä olin ripustautuja, en tiedä. Mutta yritin olla asialinjalla. Mut eikö ihmisillä ole yhtään myötätuntoa sellaista kohtaan, jos joku ihan oikeasti ihastuu ja rakastuu? Mä ainakin muutun ihan pumpulihöttöpupuhellokittytuitui-fiilistelijäksi muuten järkevästä ihmisestä, jos ihastun.
T. Ap
Toki on myötätuntoa, silloin kun ei kohdistu itseen. Mutta tommoinen pumpulihötön pakkotuuppaaminen tuntuu kohteesta, jolla ei ole ollenkaan samanlaisia tunteita, todella ahdistavalta. Se aiheuttaa vähintään suurta ärtymystä, pahimmillaan pakokauhua.
T. Se joka sai epätoivottua huomiota naiselta (itse miehen kanssa onnellisesti naimisissa)
Sellainen kysymys vielä, että olisiko pakokauhu ollut yhtä suuri, jos se sinuun ihastunut olisi ollut mies? Oliko teidän välillänne flirttiä? Kun siis meidän välillämme oli aivan varmasti flirttiä ja niin paljon, että siis ihastuin ekaa kertaa elämässäni naiseen osittain sen takia. :'( Hän oli se, joka flirttaili ensin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
A. Tunnustit tunteesi "liian suoraan" ja aggressiivisesti. Vänkäsit vastaan ja jankkasit.
B. Ei kukaan ole sua kieltänyt ihastumasta.
C. Olisit selvittänyt vähän onko kohde varattu, mikä on hänen seksuaalinen suuntautuminen ja onko hänellä tunteita sinua kohtaan. HIENOTUNTEISESTI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissas menit iskeen varattua vanhempaa naista? Ei kovin fiksu veto.
Ehdin ihastua häneen, ennenkuin tajusin hänen olevan mahdollisesti varattu. Katselin vain hänen ihania silmiään ja suloista olemustaan sen sijaan, että olisin bongannut mitään sormuksia. Ja tämä on taivahan tosi...en siis liioittele. T. Ap
Tajuatko sää ollenkaan, miten se nainen on järkyttynyt kun toinen nainen tulee vannomaan rakkauttaan. Itse lähdin vastaavasta tilanteesta ovet paukkuen, oksennus kurkussa.
Miksi? Mikä ero siinä on siihen, jos joku mies sanoisi saman asian? Itsehän olen aiemmin ollut kiinnostunut vain miehistä, mutta rakkaani myötä tajusin, että naiset voivat olla paljon ihanampia. T. Ap
Haha. No kyllä siinä nyt vaan on eroa. Vaikka mediassa rummutetaan, että homous ja bi-seksualismi on nykyään normaalia, niin suurimman osan mielestä se ei todellakaan ole. Menisikin itsekkin varmaan ihan shokkiin ja siinä voisi tulla sanottua aika rumastikkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on vaan siunaus, ettei tarvitse olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä. Jää enemmän aikaa itselle, ja kukaan ei ole vikisemässä vieressä. Tajusin asian sen jälkeen, kun 45 vuotiaana pitkään kestänyt parisuhde päättyi. Oli erittäin hyvä asia, vaikka aluksi tuntui todella pahalta. Nyt olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja elämä mallillaan.
N50
Ounou. Olen nainen ja tajusin yhtäkkiä että joku nainen saattaisi tulkita mun tavan olla flirttailuksi. Olen sekä miehille että naisille välillä silleen iloisesti pilke silmäkulmassa ja kiusoittelen. Kysyn aina kiinnostuneena kuulumisia ja saatan härnätä. Olen kuitenkin umpihetero enkä koe flirttailevani. Mulla on samanlaisia ystäviä ja niiden kanssa on kehittyny tollanen tapa olla vuorovaikutuksessa. Vaikka umpiheteroita ollaan siis kaikki. Jos joku olis muhun vähän ihastunu niin se varmaan tulkitsis halutessaan helposti että mäkin oon muka kiinnostunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D
Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.
T. Ap
Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
A. Tunnustit tunteesi "liian suoraan" ja aggressiivisesti. Vänkäsit vastaan ja jankkasit.
B. Ei kukaan ole sua kieltänyt ihastumasta.
C. Olisit selvittänyt vähän onko kohde varattu, mikä on hänen seksuaalinen suuntautuminen ja onko hänellä tunteita sinua kohtaan. HIENOTUNTEISESTI
Kiitos tästä. Olet varmasti oikeassa. Olin niin lääpälläni ja ihastunut, että suunnilleen melkein pyörryin mielenliikutuksesta, kun näin hänet viimeksi ja kaikki keskittymiseni meni siihen, että yritin jotenin pysyä normaalina.
Miten mä olisin voinut kysyä sitä hienotunteisesti? Mä yritin ensin kysyä hienotunteisesti, mutta hän ei joko tajunnut kysymystäni tai sitten teeskenteli, ettei tajunnut sitä. Hän vain toisti kysymykseni uudelleen, jolloin mun piti tarkentaa lisää. Hän ei vastannut siihenkään mitään. Hän ei edes oikein vastannut suoraan mihinkään mitään, vaan kiertoteitse, jolloin menin enemmän jumiin ja mun oli tosi vaikeaa enää olla kovin järkevä.
Siis se mun ihana ihastukseni kohde oli siinä ihan vieressäni ja mä yritin selittää asiaa ja hän ei kommentoinut siihen oikein mitään...toisti vain sanojani. :'( Lopulta hän jotenkin raivostui ja mun piti lähteä pois. Mä olin ihan rikki siinä vaiheessa. Olisin edes saanut suoran vastauksen tai jonkun lempeän vastauksen, mutta hän vain toisteli sanojani ja omia sanojaan ja lopulta kiivastui. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissas menit iskeen varattua vanhempaa naista? Ei kovin fiksu veto.
Ehdin ihastua häneen, ennenkuin tajusin hänen olevan mahdollisesti varattu. Katselin vain hänen ihania silmiään ja suloista olemustaan sen sijaan, että olisin bongannut mitään sormuksia. Ja tämä on taivahan tosi...en siis liioittele. T. Ap
Tajuatko sää ollenkaan, miten se nainen on järkyttynyt kun toinen nainen tulee vannomaan rakkauttaan. Itse lähdin vastaavasta tilanteesta ovet paukkuen, oksennus kurkussa.
Miksi? Mikä ero siinä on siihen, jos joku mies sanoisi saman asian? Itsehän olen aiemmin ollut kiinnostunut vain miehistä, mutta rakkaani myötä tajusin, että naiset voivat olla paljon ihanampia. T. Ap
Haha. No kyllä siinä nyt vaan on eroa. Vaikka mediassa rummutetaan, että homous ja bi-seksualismi on nykyään normaalia, niin suurimman osan mielestä se ei todellakaan ole. Menisikin itsekkin varmaan ihan shokkiin ja siinä voisi tulla sanottua aika rumastikkin.
Siis mikä siinä tarkalleen on outoa? T. Ap (mä olin ennen ainakin 99% hetero)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko se sitten yllärinä, ettei varattu heteronainen muutu yhtäkkiä lesboksi? :D
Miksi ihmeessä hän flirttaili mulle ensin? Mäkin _olin_ ennen häntä heteronainen.
T. Ap
Kiinnostaisi tietää millaista tämä flirttailu oli?
Lähinnä sanallista ja eleisiin, ilmeisiin, katseisiin perustuvaa. Ehkä jotain kosketustakin. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ounou. Olen nainen ja tajusin yhtäkkiä että joku nainen saattaisi tulkita mun tavan olla flirttailuksi. Olen sekä miehille että naisille välillä silleen iloisesti pilke silmäkulmassa ja kiusoittelen. Kysyn aina kiinnostuneena kuulumisia ja saatan härnätä. Olen kuitenkin umpihetero enkä koe flirttailevani. Mulla on samanlaisia ystäviä ja niiden kanssa on kehittyny tollanen tapa olla vuorovaikutuksessa. Vaikka umpiheteroita ollaan siis kaikki. Jos joku olis muhun vähän ihastunu niin se varmaan tulkitsis halutessaan helposti että mäkin oon muka kiinnostunu.
Voihan noin käydä. Mutta miten pitkälle menet flirtissä? Suuttuisitko, jos joku ihastuisi sinuun, vaan voisitko ottaa senkin kepeästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.
t. 59 & 69
Suuri kiitos vastauksestasi. Kuinka kauan mun kannattaa antaa "pölyn laskeutua"? Oon varmaan vähän "sosiaalisesti kömpelö", vaikka siis oon muuten ihan normaali ihminen, joten en osaa aina oikein tulkita ihmisiä. :/ Haluaisin soittaa hänelle tai kirjoittaa kirjeen/meilin ja pahoitella tilannetta. Kuinka kauan mun pitäisi odottaa, että uskallan varovaisesti ottaa yhteyttä ja pahoitella asiaa? Mitä mun kannattaisi sanoa, että en saa häntä vielä uudelleen suuttumaan?
Mä olisin mielelläni edes asiallisissa väleissä hänen kanssaan, jos mahdollista. Toki mieluusti läheisempikin, mutta se on vain ja ainoastaan hänestä kiinni. (Mä tietty olisin valmis kaikkeen, mutta eihän se musta ole kiinni). T. Ap
Älä soita. Meili on ok vaikka hetikin, mutta kirjoita se mahdollisimman lyhyeksi ja asialliseksi. Sellaiseksi, että siitä ei saa käsitystä lisävänkäämisestä. Pahoittelet väärinkäsitystä, ja toivot että hän voisi jossain vaiheessa unohtaa tapahtuneen, ja voitte olla tuttavia kuten ennenkin. Älä pyydä vastausta. Älä tämän jälkeen pommita uusilla viesteillä. Sen jälkeen annat sitten pölyn laskeutua oikein kunnolla. Paras tilanne olisi, jos voisitte luonnollisesti törmätä jossain aivan tavallisessa tilanteessa ja jatkaa kanssakäymistä vailla mitään tunnevirityksiä. Kykenisit näin näyttämään, että olet käsittänyt tilanteen, siirtynyt eteenpäin, etkä elättele enää mitään toiveita hänen suhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ounou. Olen nainen ja tajusin yhtäkkiä että joku nainen saattaisi tulkita mun tavan olla flirttailuksi. Olen sekä miehille että naisille välillä silleen iloisesti pilke silmäkulmassa ja kiusoittelen. Kysyn aina kiinnostuneena kuulumisia ja saatan härnätä. Olen kuitenkin umpihetero enkä koe flirttailevani. Mulla on samanlaisia ystäviä ja niiden kanssa on kehittyny tollanen tapa olla vuorovaikutuksessa. Vaikka umpiheteroita ollaan siis kaikki. Jos joku olis muhun vähän ihastunu niin se varmaan tulkitsis halutessaan helposti että mäkin oon muka kiinnostunu.
Voihan noin käydä. Mutta miten pitkälle menet flirtissä? Suuttuisitko, jos joku ihastuisi sinuun, vaan voisitko ottaa senkin kepeästi?
Kun en KOE itse flirttailevani niin en osaa vastata kuinka pitkälle.
En suuttuisi mutta en muutenkaan harrasta suuttumista.
Jos joku alkaisi jankkaamaan kauheasti ihastumistaan niin kyllä sanoisin tiukasti että voistko ystävällisesti nyt poistua. Tämä ehkä voisi tuntua tylyltä jos joku on ihastunut. Mutta en tarkoittaisi sitä niin haluaisin vaan että yksi sanominen riittää ja saan olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt joku mulle suoraan, että:
a) mitä tein väärin?
b) miksi en olisi saanut ihastua häneen?
c) mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan?
Ihmiset (mukaanlukien ihastukseni) kyllä haukkuvat ja solvaavat, mutta en edelleenkään tajua, että missä mulla meni homma pieleen ja mitä mun olisi pitänyt tehdä sen sijaan. Kukaan ei sano, mitä mä tein väärin. Mitä mun olisi pitänyt jotenkin mystisesti tajuta tehdä toisin?
T. Ap (surullinen ja epätoivoinen)
No ei kai sitä ihastukselleen mitään mahda, mutta varmaan olisi pitänyt ottaa hienovaraisesti selvää onko tunne molemminpuolinen ja onko hän varattu, ennen kuin tekee ratkaisevia muuveja. Jos hän on nyt järkyttynyt ja haluaa ottaa etäisyyttä, asia varmasti lievenee myöhemmin. Minusta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että sun pitää nyt opetella ajatukseen, ettet saa hänestä kumppania itsellesi, tunteesi ei saa vastakaikua. Ehkä on vähän optimistista myöskään kuvitella, että teistä tulisi edes parhaat kaverit tuon jälkeen, hän on luultavasti hieman varautunut kanssasi jatkossa. Mutta ei hän sinua tuon takia vihaa, ja tilanne kyllä rahoittuu.
t. 59 & 69
Suuri kiitos vastauksestasi. Kuinka kauan mun kannattaa antaa "pölyn laskeutua"? Oon varmaan vähän "sosiaalisesti kömpelö", vaikka siis oon muuten ihan normaali ihminen, joten en osaa aina oikein tulkita ihmisiä. :/ Haluaisin soittaa hänelle tai kirjoittaa kirjeen/meilin ja pahoitella tilannetta. Kuinka kauan mun pitäisi odottaa, että uskallan varovaisesti ottaa yhteyttä ja pahoitella asiaa? Mitä mun kannattaisi sanoa, että en saa häntä vielä uudelleen suuttumaan?
Mä olisin mielelläni edes asiallisissa väleissä hänen kanssaan, jos mahdollista. Toki mieluusti läheisempikin, mutta se on vain ja ainoastaan hänestä kiinni. (Mä tietty olisin valmis kaikkeen, mutta eihän se musta ole kiinni). T. Ap
Älä soita. Meili on ok vaikka hetikin, mutta kirjoita se mahdollisimman lyhyeksi ja asialliseksi. Sellaiseksi, että siitä ei saa käsitystä lisävänkäämisestä. Pahoittelet väärinkäsitystä, ja toivot että hän voisi jossain vaiheessa unohtaa tapahtuneen, ja voitte olla tuttavia kuten ennenkin. Älä pyydä vastausta. Älä tämän jälkeen pommita uusilla viesteillä. Sen jälkeen annat sitten pölyn laskeutua oikein kunnolla. Paras tilanne olisi, jos voisitte luonnollisesti törmätä jossain aivan tavallisessa tilanteessa ja jatkaa kanssakäymistä vailla mitään tunnevirityksiä. Kykenisit näin näyttämään, että olet käsittänyt tilanteen, siirtynyt eteenpäin, etkä elättele enää mitään toiveita hänen suhteensa.
Kiitoksia tästä. Itse asiassa totta puhuen olen vieläkin ihan "lätkässä" häneen ja kaipaan häntä. Ja hän ei sinänsä edes sanonut, etteivät naiset kiinnosta tai että hän on varattu, vetosi vain muihin seikkoihin. :( Ilmeisesti juuri minä siis en kiinnosta häntä nyt kuitenkaan. :( Olisi mukavaa, jos meillä voisi olla läheiset ja ystävälliset välit, mutta ehkä se on vain utopiaa. Kunpa vain saisin sen tilanteen tekemättömäksi. Mun oli vain "pakko" kysyä sitä, kun pelkäsin, etten näkisi häntä muuten. Huoh. :( t. Ap
Alue: Aihe vapaa
Siis mä oon oikeasti itsemurhan partaalla, mutta ihmiset vaan jatkavat trollihuuteluitaan ja kukaan ei kerro, mitä tein väärin. En mä oo kovin hyvä tulkitsemaan ihmisiä. Kertokaa mulle, mitä mä tein väärin ja mitä mun ois pitänyt tehdä. Please! T. Ap